Ladataan...
What else is there?

No nyt on festarit festaroitu! Voihan perhanan H2Ö! Viime vuonna en päässyt paikalle ollenkaan ja tääkin vuosi oli vähän ihme säätöä, mutta kyllä nyt mahtui mukaan jo monta hyvää hetkeä, loistavien keikkojen ansiosta. Jos ens vuonna sitten taas asteen smoothimmin :D 

Vielä kuukausi sitten abaut jokainen kaverini oli tulossa paikalle. Viikko sitten tajusin että 9/10 heistä on jättämässä välistä. Maanantaina tajusin ettei mulla ole edes rahaa lippuun, joten menin pariksi päiväksi talkoolaiseksi koristelemaan aluetta, mikä oli tosi hauskaa. Alue on niiiiin supersuloinen ja täydellinen festareita varten.

 Perjantaina alueella oli seuranani ainoastaan kaveri joka oli puolet ajasta töissä, joten kiertelin alueella pääasiassa yksin. Se oli yllättävän vaikeaa, yritin kokoajan pakoilla aukeita paikkoja ja etsiä yleisömassoja joihin hukkua. :D  mutta näin silti ihan huiput Mirel Wagnerin ja Ruger hauerin keikat, jälkimmäisen eturivistä. On aika hassua etten ole heitä nähnytkään aiemmin, ilmeisesti he ovat aina esiintyneet vähän erikoisemmissa paikoissa perusklubien sijasta. Mutta ihan loistava keikka, nauroin poikien sekoilulle ja varsinkin Tommin vitseille katketakseni. Joidenkin ihmisten huumori vaan osuu ja uppoaa. :D

Illemmalla seurasin myös pari biisiä Muuan mies - nimistä bändiä, mikä kuulosti mahtavalta, mutta sitten alkoi taas ujostuttaa liikaa yksin seisoskelu ja lähdin kotiin. Ja eikä siinä mitään kun päädyin niin hyville jatkoille mistä aiemmin selitinkin!

Eilen taas yksi seuralaiseni joutui perumaan tulemisensa, onneksi toinen pääsikin yllättäen paikalle.  Katsottiin ensin Asan keikkaa. Asa oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, on kulunut ainakin kolme vuotta edellisestä keikasta. Sitten olimme katsomassa ihan mahtavaa punkbändiä nimeltä Seksihullut! Suosittelen ko. bändiä kaikille! Lava oli pieni autotallilava, missä ei ollut turva-aitaa ollenkaan vaan bändi oli vähänkuin sulavasti osa yleisöä. Ihana meininki. En nähnyt lavalle ollenkaan ja tajusin vasta puolessa välissä keikkaa että laulaja olikin nainen eikä mies. HUHHUH miten siisti tyyppi!          Li Andersson oli muuten taas takanamme katsomassa tätäkin keikkaa. Naurattaa miten me ollaan kaikkialla aina samaan aikaan :D 

Hajoilin niin paljon näiden biisien nimille.. :D

Aivovuotoakin nähtiin muutaman biisin ajan. Tän keikan kohdalla alkoi mietityttää että miten mä kuuntelenkaan niin paljon räppiä nykyisin, ja mistä näin hyviä pikku bändejä on yhtäkkiä tupsahtanut niin paljon? Kuuntelin 10 vuotta pelkästään Asaa, nyt yhtäkkiä on vaikka kuinka monta muutakin vastaavaan kategoriaan uppoavaa ihanaa tyyppiä, niinkuin nyt esimerkiksi Laineen Kasperi. Hänen keikkansa missaaminen eilen vähän harmitti, mutta onneksi niitä on vielä paljon edessä.

Viimeisenä illalla nähtiin vielä superihana 22-pistepirkko. Keikka oli täydellinen sen lopetusta lukuunottamatta. Kun he tulivat soittamaan lavalle encorea he vetivät oman tuotantonsa sijasta coverin biisistä Wild thing. Sen jälkeen jäi vähän pöllämystynyt olo, että öö okei, mutta entäs miljoonat teidän omat hyvät biisit?!! Bändiä taputettiin vielä uudelleen lavalle ainakin 10 minuutin ajan, mutta he eivät tulleet enää edes kumartamaan. WHAT. Mulle ei ole aiemmin käynyt keikalla noin, ja tiedän että miehet tekivät noin ihan vaan kettuillakseen , mutta silti, mitä ihmettä :D itse olin tässä vaiheessa keikkaa että "Mitä helkkaria , ne ei soittaneet Birdyä?!" mutta kotona tajusin että This time olikin se mun lempparibiisi joka jäi välistä, eikä Birdy. Mutta joo, muuten aivan ihana bändi, yksi bändeistä joista olen eniten Suomessa ylpeä. 

Yksi biisi oli ihana balladi, ja nyt häiritsee kun en tiedä mikä se biisi oli. Siinä laulettiin jotenkin että "close your eyes, kill the sky" , mutta noilla sanoilla google ei löydä mitään. Jos joku tietää mistä biisistä oli kyse niin kertokaa! 

Kaiken kaikkiaan siis kivat festarit jotka on niiiiin tervetulleet Turkuun ! Harmi vaan että eilen oli ihan paska ilma, sellainen syyskuuta henkivä sateinen pimeys. En oo muistanutkaan että heinäkuun lopulla voi olla jo niin pimeää. Huhhuh. Suomen kesä, olet kyllä tänä vuonna täysin perseestä. 

Ens vuonna paremmilla taidoilla :)  alkoi jo vähän mietityttää tässä viikonlopun aikana, että milloinkohan lakkaan olemasta niin loputtoman innoissani festareista ja keikoista, tuleeko koskaan sellaista aikuistumista että voisin jättää tälläisenkin tapahtuman välistä? En osaa kuvitella. Ja että pitäisköhän mun harkita jotain ammattia musiikin parissa koska otan asian niin tosissani ja täydellä sydämellä? Täytän tän bloginkin pelkästään musiikkijutuilla. Mitään instrumentteja en osaa soittaa enkä myöskään laulaa, mutta esimerkiksi joku tapahtumajärjestäjä ois aika siistiä olla. 

Kiitos kaikki viikonlopun aikana tapaamani juhlaihmiset, oli ihanaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Eilen oli eka päivä H2Ö:tä. Eilen/tänään aamulla koin myös yhdet parhaimmat jatkot elämässäni. Kesä on vaan maailman paras asia, ja siitä on pakko ottaa kaikki irti! Turussa kuitenkin mättää kaikkina vuodenaikoina yksi asia, surkea yöelämä. Ei sillä että mun nyt pitäisikään aina olla jossain bailaamassa (hehheh niin varmaan), mutta aina vähän ketuttaa kun haluaisi tanssia ja missään ei ole paikkaa jossa soisi oikeasti hyvää musiikkia. Dynamo on tyyliltään ainoa itselleni sopiva klubi ja ainoa paikka jossa ei tee mieli naulata itseään seinään, mutta sielläkin dj:t on joka kerta vähän omituisia. 

Eilen todettiin taas pilkun jälkeen että huhhuh miten oli paskaa musiikkia, varsinkin viimeinen biisi oli maailman mitäänsanomattomin kasarirenkutus. Joo ehkä vähän turhaa valittamista ja ensimmäisen maailman ongelmia, mutta aina sillon tällöin olisi oikeasti kivaa bailata niska hiessä ja oikeasti koko kropallaan. Ei vain päätä nyökyttäen. :D Eilen kuitenkin saimme korjattua ongelman heti päästessämme baarista ulos! Kiitos kesän!

Huomattiin pian Dynamon edustalla että vastapäätä kirjaston rappusilla on bileet. Jokin poika oli raahannut paikalle stereot ja soitti niistä aivan uskomattoman hyvää musiikkia. Me riehaannuttiin ihan täysin ja tanssittiin ekaa kertaa koko iltana täysillä. Monet muutkin ihmiset innostuivat tanssahtelemaan ja oli jotenkin aivan superhyvä meininki. Sitten DJ:n kännykästä loppui akku ja huomasin hänen kiroilevan ja polkevan jalkaa maahan , "VOII II HELVETIN HELVETTI". Riensin oitis hänen luokseen tarjoamaan oman kännykkäni Spotifyta ja bileet jatkui taas.

Hymyilytti ihan sikana että on olemassa niin siistejä tyyppejä kuin ko. DJ joka oli vaan päättänyt että jaahas, nyt lähden stereoideni kanssa keskustaan ilahduttamaan ihmisiä. Tyyppi bailasi itsekin ihmisten mukana ja mä toistelin kaverilleni noin 10 kertaa että mä haluan että toi on mun paras kaveri! 

Kirjastolta siirryimme vielä vartiotorninmäelle Turun korkeimmalle kohdalle ihailemaan uskomattoman kaunista auringonnousua. Huomasimme että DJ:n stereot oli selässä kannettavaa muotoa. Sanoin taas että haluan hänet parhaaksi kaverikseni. 

Parasta oli, että tänään aamulla huomasin Spotifystani hänen olevan edelleen kirjautuneena, joten näin kaikki hänen soittolistansa. Tämän päivän olen viettänyt kuunnellen onnesta soikeana listoja läpi, ja tallentaen niitä omiin playlisteihini. Kirjaudun kyllä pian ulos, heti kun raaskin , koska listat eivät ole julkisia.  Voin kertoa että tulen viljelemään noita biisejä täälläkin seuraavina viikkoina, niin monta kymmentä loistavaa biisiä oon tässä vuorokauden sisällä löytänyt :D tässäpä esimerkkejä, en kyllä tiedä edes mistä aloittaa:

 

 Ajattelin ensin kertoa koko tästä viikonlopusta vasta huomenna, mutta sitten ajattelin että taidan kuitenkin rajata H2Ö-jutut erikseen ja kertoa näitä tanssibiisejä nyt lauantaina jos porukka vaikka haluais napata niitä omille bilelistoilleen :) hyvä kiertämään! 

Että kiitoksia vaan anonyymille dj:lle illan piristyksestä (vaikka hyvä se jo olikin H2Ö:n ansiosta), jos sulla olis oma klubi Turussa, en missään muualla aikaa viettäisikään. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Kaksi viikkoa on ollut niin täynnä kaikkea mahdollista, niin isoja juttuja että en ole pysynyt itse perässä. Nyt tulin tyhjentämään pään porukoille taas pariksi päiväksi, ja jostain on tullut outo kaiherrus mieleen. Tuntuu että katselen vaan pihalle eikä päässä liiku mitään. Tuntuu että takki on ihan tyhjä. Ihan hyvällä tavalla oikeastaan, mutta silti myös vähän surettaa.

Ihmismieli on ihan sitten outo. 

Mulla on myös ikävä joka ikistä ystävääni , sekä joka ikistä kämppää , kaupunkia ja maata missä olen koskaan asunut (paitsi Riihimäkeä :D).

Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja olla hiljaa. Sillä tavalla yhdessä hiljaa. Se sopis tähän just nyt. En ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaaan... No ei sentään :D 

Tämä biisi kuvaa tunteen ihanan täydellisesti.  Ihan hyvinhän kaikki on mutta kun hggngnnnghhh ajankulu ja maailma ja ystävät jotka ei ole just tässä ja nyt. Mutta ei se mitään, kait tämä tunne tästä kohta ja pian hälvenee. Toivon niin.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Muutettuani viisi vuotta sitten pois Riihimäeltä olen varmasti muuttunut ihmisenä eri tavoin. Itse sitä on vaikeaa huomata.  Nämä vuodet on tullut      vietettyä 95% suomenruotsalaisten, turkulaisten ja tanskalaisten seurassa. Ainakin yksi piirre heistä on tarttunut vahvasti.

 

Musta on tullut hirveä lääppijä!!

Tänä vuonna olen pitkästä aikaa kerennyt kotibileisiin ja sosiaalisiin juttuihin myös Turun ulkopuolella, ja huomannut tämän piirteen selkeästi. Riihimäellä comfort zone on kaksi metriä. Ruotsinkielisten, turkulaisten ja tanskalaisten keskuudessa kolme senttiä.

Muistan kun joskus menin ekoja kertoja töihin ruotsinkielisiin kaupunkeihin, ja olin melkeinpä kauhuissani siitä miten lähelle tuntemattomat ihmiset tulivat seisomaan, niin lähelle että jokaisen silmäripsen voi laskea. Ja läimäyttivät selkään, tai taputtivat selkää tai kättä. Hämäläinen oli järkyttynyt. Muistan kun vielä viime vuonnakin olin vähän monttu auki törmätessäni vanhaan opiskelututtuun Karjaalta. Poika halasi, vaikka me ei oltu koskaan vaihdettu kuin maksimissaan kymmenen sanaa. Olin järkyttyneen yllättyneen mielissäni. Nyt olen itse tuo halailija. 

Nyt viettäessäni aikaa esimerkiksi pääkaupunkiseutulaisten tai riksulaisten kanssa löydän itseni jatkuvasti lääppimässä tuntemattoman ihmisen selkää, silittämässä kättä, istumassa melkein toisen sylissä sohvalla, tai halaamassa tuntemattomia ihmisiä sekä tavatessa että hyvästellessä. Siitä on tullut mulle normi. 

Sitten huomaan toisen jännittyneen kehon ja kasvot ja tajuan peruuttaa ainakin metrin verran. Sitten on taas rento meininki. 

 

Eilen ystäväni olohuoneessa oli esiintymässä eräs laulaja. Keikan jälkeen kiitin esityksestä, ja silitin hänen olkapäätään. Alkoi välittömästi hävettää. Mitä helvettiä mä tässä nyt taas oon hiplaamassa. 

Että ei mulla muuta, sori kaikki Turusta idemmässä asuvat suomenkieliset ihmiset, saatatte joskus törmätä tälläiseen blondiin joka roikkuu kaulassanne koko illan. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Olimme työreissulla Karjaalla, Tammisaaressa ja Hangossa.

Olen toistellut koko viikon paria lausetta. Miten kesä voikaan olla niin ihana? Miten meri voi olla niin ihana ja loputtoman kaunis? Ja miksi aina ei ole kesä? Ja miksi jokainen ihminen ei voi asua meren rannalla?

Saaristo ja saaristoseudut on karulla kauneudellaan niin mun elementtini, että niiden rakastaminen tuntuu olevan ihan geeneissä. Tuntuu siltä että tänne mä olen syntynyt, ja tää tulee aina olemaan mun sielunmaisemani.

Karjaa on yksi ihanimpia paikkoja koko Suomessa pienuudestaan huolimatta. Voisin mielelläni viettää vaikka puoli elämää siellä, kunhan nyt ensin on nähnyt muun maailman.  Kaikki ihanat mummot, muumitalomaiset omakotitalot, kirpputorit, pysähtynyt tunnelma, Fiskars. Tammisaari taas on ihan päättömän söpö, ainakin nyt kesällä. Hanko on lomaparatiisi eikä rannan avomerinäköalaa pysty olemaan vastustamatta.

Kesä pliis, älä lopu koskaan. 

Ja siis ohhoh, löysin taas tälläisen salainen pahe - biisin. Mutta voi että tuo kertosäkeen Teemu Brunila, ihanin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Tää on ollut kevyesti yksi parhaista viikoista koko vuonna. Oon ollut niin täysin villi ja vapaa. Ihan hullua kun ei ole tosiaan muuta ajateltavaa kuin työ, joka ei koskaan seuraa niiden työtuntien ulkopuolelle. Mulla ei jumaliste ole nyt yhtäkään pientä asiaa rästissä!! Voin käyttää vuorokaudesta ainakin sen 10 tuntia pelkkään seinien tuijotteluun, jos haluan. Tai sitten voin vaan hypätä pyörän selkään. Ja maata kaverin sohvalla. Tai tanssia aamuun asti.

Okei, ensi viikolla on viiden päivän hyvin intensiivinen työreissu, mutta sekin on suurimmaksi osaksi pelkkää asuntovaunuhippeilyä. 

Dynamon järkkärit taitaa jo tunnistaa mut , samoin dj:t. 

Onksulladaftpunkkia onksulladaftpunkkia onksulladaftpunkkia. Entäs asaa, entäs asaa, ENTÄS ASAA.

Ja naapuritkin taitaa jo tietää mun vuorokausirytmin... Oon ollut myös muutamassa sellaisessa rakkaushumalassa, että olen pussaillut ja halaillut kaikkia ympäriinsä. Sellaista olotilaa ei aiheuta mikään muu kuin kesä.

 

Kaukokaipuu yllätti

jo kauan olit ihastellut

suurkaupunkeja ihmisineen

meriä korkeine kallioineen

Et jättänyt viestiä vanhemmille

kun yhdeltä liftasit laiturille

vähillä rahoilla hommasti vain menolipun

On musta taivas, sataa vettä solkenaan

Taisi kulkuriromantiikka unohtuu himaan

Hei etkai, nyt ala katumaan

oothan sä vapaa kulkemaan

 

Tyhjät aivot, täysi pää

joskus liikaa aikaa jää

ajatella vain, ajatella vain kaiken turhuutta

Niin paljon mutkia, joista huomaa et on kakara

ei haluu muuta kuin, haluu muuta kuin kutistua
 

Anna mun ees hetken aikaa olla sun

anna rauhoittuu sun luona tai mä luhistun

niin sekaisin saa pään joskus maailma tää

vain rakkaudella kai se selviää

Voi yöunet menettää katsomalla tähtiä

ja turhaan yrittää, turhaan yrittää käsittää

Mä sanon sulle näin; jos me oltais vierekkäin

niin voitais unohtaa, voitais unohtaa maailman pauhu.
 

 

Tässä on kaksi biisiä jotka kuvaa just nyt kaiken. Miten paljon rakastankaan tätä bändiä. 

Share
Ladataan...

Pages