Ladataan...
What else is there?

Nyt se loma alko ! En voi uskoa!

Tän päivän esitelmä jännitti tosiaan niin paljon että olin koko eilisen ihan lamaantunut enkä kyennyt siivoamaan huonettani , maksamaan laskuja tai tekemään muutenkaan oikein yhtään mitään. 

Hyvinhän se taas meni, mitä nyt seitsemän kertaa meinasin jäätyä ja sanoin ehkä 1/10 siitä mitä alunperin piti sanoa. En vaan ymmärrä miten aivoni ei kertakaikkiaan suostu toimimaan siinä tilanteessa niin että sanoisin sanottua edes yhden kokonaisen lauseen suoraan päästäni enkä paperilta. 

Opettajat kuitenkin kehuivat ideoitani omaperäisiksi ja olivat innoissaan materiaalivalinnoistani. Olivat kuulemma puhuneet puhelimessa jo ennen esitelmää että mulla on sellaisia ideoita materiaalien suhteen mitä muutkin voisivat käyttää. Samoin erään toisen oppilaan esitellessä työtään opettaja puhui että "Esimerkiksi Katarina teki näin ja näin, voisit miettiä samoja asioita..." Tuli ylpeä olo! On myös niin hienoa saada palautetta oikeilta alalla työskenteleviltä muotoilijoilta, jotka ovat nähneet satoja opiskelijoita, muotoilukilpailijoita ja töitä uransa aikana. 

Totesin taas kerran että tanskalaiset on pohjoismaiden italialaisia, suunnitelmat pitävät harvoin täysin paikkaansa. Meidän piti esimerkiksi alunperin meille lähetetyn sähköpostin mukaan esitellä aakkosjärjestyksessä. Aamulla keskustelu meni näin:

Opettaja: (voitelee sämpylää) Kuka haluaa olla ensin?

Oppilas: Oliko jotain puhetta aakkosjärjestyksestä?

Opettaja: Niin. Meneekö se sitten etu- vai sukunimen mukaan? Jos vaan menette silloin kun haluatte?

Suomalaisena on niin tottunut että suunnitelmissa ja aikatauluissa pysytään melko millintarkasti. On aika kummallista miten sitä oppiikin pitämään normina, vaikka en ole lähelläkään täsmällistä ihmistä. Tämä rentous on todellakin enemmän mun juttuni, mutta yllättää silti kerta toisensa jälkeen. Palautetta ei muutenkaan annettu vakavalla naamalla vaan pilke silmäkulmassa. Vähän väliä revetään nauruun.

Opettaja1: "You could design them even more."

Opettaja2:"What do you mean to design more? Do you want it to look like a christmas tree?" 

Luokallani on pari niin taitavaa ja luontevaa esiintyjää että katson heitä joka kerta että "ei jumalauta , ei oo todellista, miten se seisookin noin vakuuttavasti ja katsoo jokaista yleisössä istujaa vuorotellen silmiin, ei oo totta, ei helvetti..."

Nyt olis sitten luvassa kaksi kokonaista viikkoa ilman aamuherätyksiä, ilman koululle sateessa pyöräilyä, ilman harmaata Herningiä. Tulikin erittäin kovaan tarpeeseen! En malta odottaa suomen lumimaisemaa ja kaikkia kiireettömiä tunteja ja pelkkää olemista. Ja tietty syömistä. Ja parhaiden kavereiden näkemistä ja Tukholmaa!! Niin täydellistä. 

Välillä tekee mieli kuunnella pelkkää tälläistä musiikkia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Olen onnellinen koska tämäkin maanantai on itsenäistä työskentelyä, joten sitä ei tarvinnut aloittaa repimällä itseään liian aikaisin pyörän selkään ja koululle. 

Muhun muutti joulumieli siinä mielessä, että jokin stressipallo sydämessä lähti taivaan tuuliin. Viime viikon panikoin tämän viikon työn palauttamista ja esitelmää. Lähinnä sitä että en ole niin hyvä kuin muut, että haluan antaa itsestäni kuvan että osaan myös paljon, että mulla on hyviä ideoita, että annan hyvän kuvan suomalaisista muotoilijaopiskelijoista. Nyt tuli joku olotila että ihan sama, teen parhaani ja se riittää. Jos ei riitä, ei paljon kiinnosta. Kohta olen taas Kööpenhaminassa ja sen jälkeen Suomessa. 

Esitelmäpelko nyt ei tietenkään lähde koskaan mihinkään, mutta mua on siunattu ainakin sen verran että olen aakkosjärjestyksessä toinen. Ei tarvitse    täristä kuutta tuntia putkeen, vaan saan sen lähes heti pois alta ja sitten voin vaan rentoutua muiden töitä katsellessa. Pelkoa aiheuttaa myös se että työtä on katsomassa KOLME opettajaa ja se tapahtuu isossa auditoriossa, aaaargh. Mutta paikalla on myös Hank Moody joka on niin kiltti ja mukava että ainakin hänen läsnäolonsa rauhoittaa. En luultavasti tule kuolemaan, mutta sanoissa takeltelua ja tärinää on varmasti tiedossa.

Oman työn esittely on aina henkilökohtaista, siihen on aina vuodattanut palan sielua. Jokainen pienikin päätös materiaalivalinnoista lähtien kertoo omasta kauneuden näkemyksestä. Siksikään ei ole ihan lasten leikkiä kertoa siitä vieraille ihmisille. Suomessa olen ollut opettajien kanssa ties missä saunassa ja jopa purjeveneessä (gotta love finlandssvenskar), nämä ei tiedä musta mitään. Se on stressaavaa, mutta ei voi mitään. Nyt ajattelin antaa itselleni anteeksi pelon ja olla vähemmän kriittinen itseäni kohtaan. Teen sen minkä osaan.

Pitäs varmaan joululahjatkin jossain vaiheessa hankkia? :D

Josh Groban on mun ikisuosikkini kaikista jouluartisteista. Kuunnelkaa nyt tota. IHANA. Oh holy night hänen laulamanaan on kaunein joululaulu minkä tiedän. Muakaan ei kiinnosta mitkään kilikello-biisit, mutta näistä tulee aito joulufiilis.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Visual diary - blogissa oli vähän aikaa sitten kysymys että kenen ulkonäön voisit ottaa, keneltä näyttäisit jos saisit valita.

Mietin sitä ihan todella pitkän aikaa ja alkoi ihan häiritä ettei tullut mieleen yhtäkään ihmistä. Kadehdin muiden ulkonäössä enemmän yksittäisiä piirteitä, niinkuin pitkiä ja siroja jalkoja, sitä miten keskijakaus sopii esimerkiksi Lykke Li:lle, tai miten elegantilta jotkut näyttää nutturakampauksessa. En haluaisi näyttää Victoria's secretin mallilta, koska elämä voisi sellaisena olla aika vaikeaa. Olisi aika kamalaa jos musta huomattaisiin pelkkä ulkonäkö.       

Ihailen eniten vaivatonta kauneutta, sellaista joka näyttää siltä ettei sen eteen ole tehty paljoakaan. Yksinkertaisia vaatteita, hiuksia ja koruttomuutta. Siksi skandinaaviset ja ranskalaiset naiset on mulle kaikista kauneimpia. 

 

(Postauksen kaikki kuvat on Pinterestistä)  

Kauniita naisiahan tässä maailmassa riittää ja ihailen vuorotellen monia eri julkkiksia. Aika harvoin kuitenkaan miettii että haluaisin oikeasti   näyttää siltä ihmiseltä.  Mieleeni tuli kuitenkin vihdoin yksi nainen ylitse muiden.

Tajusin että tosiaan, nuori Brigitte Bardot aiheuttaa aina sellaista syvää hyvänlaatuista kateutta ja ihailua. Tuo sotkuinen tukka!                                        Brigittessä on jotain sellaista karismaa mitä on nykyään aika vaikea bongata kaiken photoshoppauksen alta. Ihanan sirot kasvonpiirteet ja vartalo. Ja näyttää hyvältä ihan vaan villapaidassa ja farkuissa. 

60- ja 70-luku on muutenkin niitä mun aikakausia, muhun iskee niin paljon kaikki naisten tyylistä musiikkiin ja elämäntapaan.  Tuo yksinkertaisuus, luonnollisuus ja jokin sellainen mitä en osaa ihan tarkasti kuvailla. 

Tuota haluan omaankin olemukseeni vielä lisää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Olkaa hyvä. Hyvää perjantaita ihmiset.

Mulla on hyvä ja inspiroitunut olo. Oltiin eilen irkkubaarissa, jossa oli maailman ihanin irkkuduo soittamassa kaikkia klassikkobiisejä, mukana oli R.E.M.in Losing my religion joka osuu aina mulla johonkin tosi syvälle sydämeen. Muistin taas että mitä hittoa mä mistään ikinä stressaan kun on olemassa noin kaunista musiikkia, noin ihania ihmisiä, noin kauniita hetkiä.

Aion istua tänään kirjastossa ainakin 8 tuntia. Sitten en ainakaan voi kiukutella miten en saa mitään aikaiseksi.    Huomenna taas Aarhusiin, koska se on sitten viimeinen tilaisuus ennen ensi vuotta. En voi mitenkään uskoa että jouluun on alle kaksi viikkoa!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Siis voi jumankekka. Löysin ihan täydellisen artistin, joka on kaiken päälle suomalainen. Miksen ole kuullut tästä aiemmin??! Miksi hyvä musiikki on aina niin kiven takana ja löytyy vasta ihan jumalattoman nörtteilyn ja spotify-soittolistasurffailun kautta? Mikä radioita vaivaa?

Rakastuin kaikkiin näihin biiseihin ensikuulemalta. Miten hyvä ääni. Mikä tunnelma. MITEN KAUNISTA. Ihanan unisen melankolista. Ihan täydellistä musiikkia just nyt kun tekee mieli kääriytyä piiloon maailmalta ja polttaa vaan kynttilöitä omassa rauhassa.

Oi ihanuutta.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Tää päivä on ollut kaikin puolin maanantai. 

Jotkut päivät eivät vaan sitten millään lähde käyntiin ja koko loppupäivä tuntuu vaan hajoavalta korttitalolta. Synkällä vuodenajalla on kyllä varmasti merkitystä miten nopeasti pienistä jutuista harmistuu ja tekee niistä isoja numeroita, jos ulkona paistaisi nyt aurinko täydeltä taivaalta ja puut hehkuisivat vihreinä, ei varmasti ärsyttäisi kuin pientä jyrsijää.

 En ensinnäkään päässyt ajoissa koululle koska pyörä oli taas päättänyt hajota (mulla menee tähän niin hermo, koska suomessa olevassa Jopossani ei ole ollut 8 vuoteen mitään vikaa). Olin koululla loppujen lopuksi vaan muutaman tunnin. Ja tää oli viimeinen päivä kun opettaja oli paikalla antamassa henkilökohtaisia neuvoja ennen ensi viikon esitelmää.

Lyhyesti sanottuna päivästä jäi todella tehoton olo, tunnen itseni muutenkin tosi vajaaksi. Miksi edes menin paikalle kun en saanut siellä kuitenkaan mitään aikaiseksi, ja kävelin 2 h eestaas? En kysynyt opettajaltakaan loppujen lopuksi mitään, koska aivot ei jotenkin toimineet enkä tiennyt mitä kysyä.

Nyt pitäisi sitten viikko työskennellä yksin. Eihän tää ole mun kohdalla edes niin vakava juttu, koska ensi viikon esitelmä on periaatteessa vaan väliarvostelu projektissa eikä minkään tarvitse vielä olla täydellistä, ja koska mun ei ensi viikon jälkeen tarvitse (tai saa, koska tää on ollut mielenkiintoinen projekti) tehdä projektiin enään mitään. Vaihto-oppilaana saan muutenkin pienet mokat helposti anteeksi, tai no miksei muutkin saa.

Että sellaista, ärsytyspiikki on nyt kova. :D En taas tiedä miksi oon niin ankara itselleni. Ehkä tähän liittyy muutenkin se kun oon pitänyt kurssista ja opetuksesta niin kovasti, ja että tuhlasin yhden päivän näin. Kertoo jotain mun opiskelumotivaatiosta mikä on nyt just superkorkealla, haluaisin kokoajan tehdä kaikessa parhaani. 

Huoh. Semmoista. Ehkä tämä tästä rauhoittuu kun menen salille purkamaan kiukkua. Kiva juttu että saan raivarit siitä etten tee koulujuttuja täydellisesti. Taidan olla oikealla alalla. Mutta se nyt onkin jo itsestäänselvyys!

Hassua muuten kun postaan tänne nyt ihan päivittäin jotain, tällästä tää on kun ei oo iltasin töitä ja tekee muutenkin paljon hommia omalla tietokoneella. Keväällä asia varmasti muuttuu.

Toivottavasti teillä on ollut parempi päivä kuin mulla. Kai sitä joskus on vaan pakko mokailla.

Välillä vanhat klassikkobiisit yllättää. Kuultiin tää pitkästä aikaa baarissa viikonloppuna ja tuli todettua että tää on kyllä yksi parhaista tanssibiiseistä koskaan!

 

 

Share
Ladataan...

Pages