Ladataan...

Edward Sharpe & The Magnetic Zeros.

Haluaisin kertoa teille , tai muistuttaa, tästä bändistä joka on yksi parhaista eskapismin muodoista. Pari vuotta sitten löysin heidän livekeikkojaan netistä, sitten törmäsin muihin livenä kuvattuihin spontaaneihin esityksiin. Sekosin, kuten mulla on tapana kun innostun jostain.

Varsinkin nyt, juuri tasan nyt tänä maanantaina, kun kaikki ulkona on harmaata ja kuollutta (vaikka maaliskuu alkoikin hurraa!), nämä kyseiset videot ovat kuin... Kuin sateenkaarta katselisi. Lyhyt retki keskelle kesää. Jokainen tarvitsee talveensa vähän tämän bändin elämänenergiaa. 

Ajattelin ensin laittaa bändistä ihan vaan kuvia tähän, mutta sitten tajusin ettei mikään kerro mitään niin paljon kuin nämä videot itse.

Aloitetaan nyt vaikka tästä. 

Siis voitteko kuvitella, että tuo ei ole elokuva? Että nuo ihmiset on ihan oikeita ja ihan oikeasti tuollaisia? Että jotkut ihan oikeasti elää noin? Miettikää jos kävelisitte kadulla ja tuollainen näky tulisi vastaan? :D Mä luultavasti sekoaisin taas ja lähtisin itkien juoksemaan perään. 

Tässä he laulavat ja soittavat ihan vaan muuten vaan. Tämä on heille semmoinen perusmeininki. Juu ihan kiva. 

Tästä taas tulee eniten sellaiset APUA MÄÄ KUALEN - fiilikset. KATTOKAA NYT tota menoa!! Tota katsellessa tulee semmoinen olo että voiko tuo olla edes totta? Ihan kun katselisi maailman kauneinta unta. Sellaista unikuvaa, juuri sellaista maailmaa mihin haluaa karata ja jättää kaiken. 

Tää esitys on muuten vaan niin kaunis, täydellinen ja hyvä että en voi olla linkkaamatta. Suosittelen kuuntelemaan biisin sanoja. Ne ovat uskomattomat.   

Olen haaveillut jo kauan siitä että bändi tulisi Suomeen, esimerkiksi Flowhun. Tän kesän festaritarjonta ei oo jotenkin yhtään hyvä, mua naurattaa että esimerkisi siellä Ljubljanan Flowssakin on paremmat esiintyjät kuin Helsingissä. Mutta toivo elää.

Siitä vain kuuntelemaan ja rentoutumaan :)

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tässä olisi pieni lista outoja piirteitäni ja tapojani. Olen aiemminkin listannut näitä tänne mutta en kuollaksenikaan muista milloin. Toivottavasti en laita hirveästi samoja kuin aiemmin! Tää postaus on ollut jo kauan luonnoksissa koska olen halunnut keksiä mahdollisimman paljon asioita. 

* Ensinnäkin, olen ihan super-superherkkä kaikille kauhuleffoille ja vähänkään psykologisille leffoille, en voi katsoa niitä ollenkaan. En usein pysty leffateatteriin mennessä katsomaan leffaa ennen tulevia trailereitakaan vaan katson muualle, koska mua pelottaa liikaa että niissä näytetään pelottavien leffojen trailereita... Niin on aika usein. Esimerkiksi Black Swanin olen nähnyt puolesta välistä loppuun sormien välistä. The Ring on mulle aivan liikaa. Katsoin myös Inceptionia puoleen väliin mutta sitten ajatus unitilan ja todellisuuden hämärtymisestä alkoi ahdistamaan niin paljon että sekin piti keskeyttää. :D

* Edelliseen liittyen, mulla on suljetun paikan kammo. Siksi en voi leffateattereissa istua mitenkään keskirivissä, koska haluan että kokoajan on hyvät mahdollisuudet juosta ulos tilasta. Arvaatte varmaan etten käy leffassa kovin usein. :D tulispa Suomeen lisää ulkoilmateattereita.

* Jos olen ihastunut johonkin tyyppiin, kuvittelen aina päässäni jotain outoja maailmanlopun skenaarioita, missä me löydetään toisemme vaikka talon raunioista tai pimeästä metsästä ja sitten meidän pitää selviytyä yhdessä kuin mitkäkin supersankarit. Että sellaista. :DD

 * En osaa käyttää kalentereita. Melkein joka syksy yläasteelta saakka olen ostanut kalenterin ja se jää käyttämättömäksi laatikon pohjalle joka ikinen kerta. Olen opiskellut ja käynyt töissä koulun ohella viimeiset kolme vuotta. En ole myöhästynyt tai unohtanut mitään tärkeää.

* Välttelen ihan liikaa sitä etten vaan vahingossakaan ole taakka muille, ja varsinkin se että jotkut joutuisivat odottamaan mua on pahin kammoni.  

* En ymmärrä ollenkaan Girls-sarjaa. Tykkään silti esimerkiksi Sinkkuelämäästä ja Skinsistä. Girlsiä yritin katsoa neljän jakson verran, mutta jokaisessa ajattelin vaan että hyi yäk, pukekaa nyt vaatteet päälle, ei mua kiinnosta teidän huumeiden käyttö. Yksikään hahmo ei aiheuta mussa mitään samaistumista tai sympatiaa, vaan on päinvastoin mun silmiin oudon kaukaisia, yksinkertaisesti outoja tyyppejä...

(Ylläolevaa jaksoa katsoessa päätin et okei nyt riittää mä oksennan kohta.. :D)

* Mua ei kiinnosta ollenkaan eriparisukat tai edes pienet reiät sukkahousuissa. Kaverit huomauttelee niistä jatkuvasti. Taidan olla Asikaisen hippimies..

* Mulle on myös tavallista levittää meikkivoidetta tai puuteria ilman peiliä.... Tästä tulee kanssa aika hyvät  "KATA MITÄ SÄ TEET" - reaktiot :D

* En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella mutta silti suurimmat matkustushaaveeni liittyvät Norjaan ja Islantiin. Euroopan ulkopuolella haaveilen Uudesta Seelannista, Pohjois - Amerikan luonnonpuistoista (esim Yosemite) ja Japanista. Olen vähän tälläinen karun luonnon ystävä. En usko että tulen koskaan matkustamaan esimerkiksi Thaimaahan tai muihin "paratiisikohteisiin". Suomen kesä on musta kauniimpi kuin mitkään palmurannat.

* Tää on vähän random mutta rakastan Rölli ja Metsänhenki - elokuvaa. Tulen näyttämään sen vielä omille lapsilleni niin monta kertaa että ne anovat armoa että äiti katsotaan pliis jotain muuta joskus. Aina välillä se tulee telkkarista ja katson sitä ihan fiiliksissä vuorotellen itkien ja nauraen. Niin ihana, kaunis, suloinen ja hauska! "Onko sinulla ikävä ystävääsi?" "Ihan pikkuisen, ei kovin paljon".  "Tuleeko Millistä nyt talitintti? Kuoliko Milli?"  "Hyvä että olet siinä etkä ole mikään hömötiainen". 

* Suurin girl crushini on Sini Sabotage. Huhhu mikä nainen, vaikka onkin täysin eri tyylinen kuin minä :) Toinen on How I met your motherin Robin. 

* Tykkään yksin olemisesta ja yksin shoppailu on aina paras vaihtoehto. En halua olla sidottu kenenkään aikatauluihin tai  joutua jatkuvasti odottamaan muita.

* En voi elää ilman huonekasveja. Koti on aina kauhean ankea ja tunkkainen ilman niitä. Varsinkin talvella ympäröin itseni vihreällä ja haluan kodin muistuttavan viidakkoa.

* Kun olin noin 15-vuotias, fanitin yhtä bändiä. Aika paljonkin. Niin paljon, että tutustuin bändin kitaristiin. Bändi hajosi ja nyt ei olla nähty ainakaan viiteen vuoteen, mutta hän on vieläkin yksi siisteimmistä mun koskaan tapaamista ihmisistä.  Hän tuli muunmoassa takiani juontamaan kotikaupungissani yhdet festarit. Kerran yhdellä baarikeikalla hän myös lauloi yhden biisin, ja kohdassa "I'm gonna sing this to you" hän osoitti minua. Mua jaksaa vieläkin hymyilyttää nää muistot, tälläiset muistaa vielä mummonakin :D en tiedä tunnistaisko hän mua edes jos nyt törmättäisiin, mutta aina välillä tulee mieleen miten hauskaa olis puhua pitkästä aikaa. 

* En ole kertonut tästä blogista juuri kellekkään. Olen varma vain parin kaverin lukemisesta. Musta tuntuu et jos tästä tietäisi kaikki kaverini, en kertoisi tänne juuri mitään ja kirjoittaisin ihan liibalaabaa. Että melko mielenkiintoista että haluan kertoa tosi henkilökohtaisia juttuja kyllä tuntemattomille, mutta en niin vaan kavereille!

* Haaveilen siitä että miehet bloggaisivat yhtä paljon kuin naiset ja nimenomaan avautumalla kaikesta - tyylillä. Lukisin niiiin mielelläni jonkun tamperelaisen jääkiekkoilijan sielunelämästä. Pliiis miehet, eiks oo hyvä idea?! 

 

(Kaikki kuvat on Pinterestistä)

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Gerard Gassou ei varmaan nimenä sano monelle Turkulaiselle mitään, mutta sen sijaan hänen kasvonsa tunnistaa monikin.

Gerard pitää Turun keskustassa pientä Latte Caféta, jonka veikkaan olevan vuodesta toiseen niin suosittu juuri Gerardin persoonan takia. Hän on joka päivä samanlainen aurinko joka tuntuu rakastavan jokaista asiakasta ja jokaista työpäiväänsä yhtä paljon. Kun kahvilaan menee, vastassa on aina sama leveä hymy ja iloinen palvelu. Gerard murjaisee vitsejä jokaiselle asiakkaalle ja juttelee heidän kanssaan niin ettei ikinä ei ole sellainen olo että olisi vain asiakas, vaan lähinnä hänen uusi kaverinsa.

Nyt muuten tuli ihan omantunnonpistos että ei ole tullutkaan oltua kahvilassa pitkään aikaan.. Pakko mennä pian!

Joka tapauksessa, nyt törmäsin tälläiseen Åbossa- taiteilijakollektiivin yhteistyöhön hänen kanssaan. Jumaleissön, mieshän osaa laulaa.

Katsoin tätä lähinnä hihkuen innosta :D ääk miten ihanaa en mä kestä. Jos jonkun ihmisen hymy tarttuu niin hänen! 

Menkää Latte Caféehen ja sanokaa hänelle moi, ette tule katumaan :)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Turussa on ollut nyt ihanaa hengailla koska täällä ei ole lunta, ja muutenkin melko samanlainen ilma kuin Tanskassa. Porukoillani kerkesin jo olemaan kauhuissani että apua pelkkää lumihankea kaikkialla. 

Turussa on kuitenkin ollut välillä jo melkeinpä huhtikuiset säät. Oi onnenpäivää. Ei tarvitse palella ja kadut on kuivat. Olo on niin kotoisa. Ylläoleva kuva on muuten otettu ikkunastani, suurin syy miksi rakastuin kämppääni oli tämä mieletön jokinäkymä. Kesää odotellessa kun kaikki on vihreää! Vaikka silloin osa joesta tietty peittyykin.

Osa sydämestä on silti Tanskassa, ja aion edelleenkin hakea Aarhusin Arkkitehtikouluun. 

Näin juuri erään puolituttuni Facebookissa muuttaneen kaupunkiin ja minä melkein kiukustuin. "Aarhus on MINUN KAUPUNKINI, kukaan muu ei saa muuttaa sinne paitsi minä..." :D

Ja tanskan kielen minä niin niin niin opin joku päivä! En suostu asumaan Suomessa pysyvästi ennenkuin se tapahtuu.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Luin juuri pitkän tarinan erään pariskunnan vaelluksesta Pohjois-Amerikan halki. Matka kesti 5 kuukautta, kaikki tämä aika siis teltassa asumista. Huh. Aika alkuvaiheilla matkaa miehelle tuli jossain vaiheessa paniikki ja masennus, että mitä hittoa mä olen tekemässä ja mihin mä olen menossa. Sotkenko nyt koko elämäni? Sitten hän tapasi kokeneemman vaeltajan. Mies antoi hänelle niin hyvän ja yksinkertaisen neuvon noihin fiiliksiin että se löi mut ihan laudalta. Miten totta se onkaan?

This day will pass. These feelings will pass.

Tämä pätee KAIKKEEN elämässä niin hyvin, ihan jokaiseen huonoon oloon ja pahaan hetkeen! Uusi päivä tulee joka tapauksessa ja tunteet ovat tunteita, ja muuttuvat vähän väliä. Jos on kamala olo, voi aina luottaa että se ei pysy aina. Joskus se kestää kauemmin. Mutta aina tulee hetki, kun se on poissa.

En tiedä kuulostaako tää teistä nyt typerältä eikä yhtään lohduttavalta. Mulle tää ainakin oli iso oivallus :D Ei ehkä päde mihinkään oikeaan masennukseen, mutta mieleltään perusterveen ja onnellisen ihmisen pitäis mun mielestä muistaa nuo sanat. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
What else is there?

Menkööt trendikkäät polkat hittoon. Mä en halua kesyttää tätä tukkaa, enkä näyttää bisnesnaiselta, enkä aikuiselta. 

Jätän semmoiset fiksut kampaukset muille. On mulla ollut hieman lyhyempääkin hiusmallia vuosien varrella, mutta nyt toivon ettei mun tarvitsisi enää koskaan leikata näitä tän lyhyemmiksi. Kun olen mummeli, haluan omistaa sellaisen harmaan pitkän tukan jonka vedän nutturalle. Tää tukka kuvastaa mua ihmisenä ja sitä mitä pidän kauniina. Hippejä ja haltioita.

I've had enough, this is my prayer

That I'll die living just as free as my hair.

Share
Ladataan...

Pages