Ladataan...
What Is Life

Vaikka (lavastetusta) kuvasta voisi päätellä muuta, en ole hajuvesien suurkuluttaja. Nykyiset tuoksupulloni olen kerryttänyt useiden vuosien aikana, enkä kaikkia niistä käytä oikeastaan enää ollenkaan. Pidän kyllä hajuvesistä erittäin paljon! Maailmahan on huumaavia (synteettisiä) tuoksuja täynnä!

Mutta.

Ensimmäisen kerran muistan reagoineeni hajuvesille reilut kolme vuotta sitten. Olin saanut joululahjaksi toivomani Guccin tuoksun. Se oli minulle entuudestaan tuttu ja mieluinen tuoksu. Eräässä entisessä työpaikassa jokaisessa wc-tilassa oli useita tuoksuja asiakkaiden ja tarvittaessa myös meidän työntekijöiden käyttöön. Monena aamuna ruiskautin Flora by Guccia ranteisiini, siitä korvien taakse ja dekolteelle. Tuosta tuoksusta jäi hyvät muistot. Muutama vuosi myöhemmin kun tuon tuoksun sain omakseni, se ei enää tuntunutkaan hyvältä, kaikkea muuta. Tuoksun laittamisen jälkeen suorastaan ahdisti. Ahdistavaa aikaa elin tuolloin muutenkin, mutta vaikka laitoin tuoksua vain vähän, sekään ei poistanut ikävää tunnetta.

Lopetin tuoksun käytön vähitellen. Elämästä oli hyvä napsia ahdistavia asioita pala kerrallaan pois. Tuoksusta se oli helpointa aloittaa. Vähensin parfyymien käyttöä muutenkin. Silloin harvoin kun olin menossa juhliin, laitoin Versacen iltatuoksua vain hyvin pienen pisaran. Sama pätee myös arjessa käyttämiini tuoksuihin. Vain pienet pisarat ranteille ja siitä korvien taakse riittää. Minulle pisara on sopiva määrä, mutta monille sekin on liikaa.

Olen lukenut paljon herkistymisestä tuoksuille. Lapsen saaminen on herkistänyt toiset tuoksuille, toisille se on tapahtunut vailla mitään ilmeistä syytä. Itse olen viimeisen kuuden-seitsemän vuoden aikana herkistynyt tuoksujen lisäksi myös kosmetiikalle. Olen vähentänyt kosmetiikan, varsinkin meikkien käyttöä paljon. Monet synteettiset tuotteet ovat vaihtuneet luomuun tai apteekkikosmetiikkaan. Kun synteettinen kajal on ärsyttänyt, luomukosmetiikkamerkin kajalista en ole saanut mitään oireita. Luomeni ärtyvät helposti, joten luomivärejä käytän kerran pari vuodessa juhlissa. Synteettisistä tuoksuista olen myös lukenut paljon ikäviä juttuja. Kuinka jotkut tuoksuissa olevat aineet ovat mahdollisesti hormonihäiriköitä, kuinka tuoksuja ei suositella ollenkaan imettäville naisille ja kuinka tuoksuyliherkkyys lisääntyy. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Roiskimmeko iholle surutta myrkkyjä suoraan kauniista ja kalliista, kuuluisan suunnittelijan nimellä varustetusta spraypullosta?

Viime kuukausina olen huomannut, miten hyvä tuoksunenä mulla on tai miten hyvin (huonosti) erilaiset tuoksut käyvät omaan nenään. Kuluneen kuukauden aikana olen päivitellyt mielessäni kaupungilla ohi kulkeneen naisen aivan liiallista Cacharelin Amor Amor-tuoksun käyttöä (minullakin tuo tuoksu on ollut). Töihin pyöräillessä olen haistanut vastaan ajavan ihmisen käyttämän tuoksun. Kaduilla kulkiessani olen myös bongannut muutaman  miesten tuoksun ja pähkäillyt, kuka tuntemani mies käyttää tätä samaa. Joskus kotiin tullessa on rappukäytävässä leijaillut kova parfyymin tuoksu. Hissiin astuessa sama tuoksu on leijaillut sielläkin. Kannattaa miettiä, paljonko tuoksuu ja kuinka paljon omalla kemikaalimäärällä aiheuttaa pahoinvointia muille ihmisille. Pienikin pisara voi olla liikaa ja hissin käyttäminen vaihtuu rappusiin ahdistusta aiheuttavan tuoksun takia.

Synteettisistä tuoksuista kokonaan luopuessa minulla on yksi pulma. Kaikki luomutuoksut, joita olen testaillut, tuoksuvat auttamatta jollain tavalla oudoilta. Niihin on vaikea tottua. Laitan mieluummin pisaran synteettistä tuoksua, joka sopii minulle kuin enemmän oudolta tuoksuvaa luomuversiota. Luomutuoksuihin pätee varmaankin sama sääntö kuin luomudödöihin: niihin tottuminen ottaa aikansa. Epämiellyttävää hajua, tuli se sitten omista kainaloista tai ranteeseen spreijatusta hajuvedestä, en vaan millään viitsisi nuuhkia.

Eli, jos olet perehtynyt luomutuoksuihin ja tiedät superihanan luomuhajuveden tai niitä valmistavan merkin, jätä ihmeessä kommenttia!

 

Hyvältä tuoksuvaa ja kaunista viikkoa! <3

Maija

XOX

Ladataan...
What Is Life

Eräänä päivänä selailin töissä kirjakustantamon syksyn katalogia. Silmiini osui kirja onnellisuudesta. Mielessäni ajattelin, että vai niin. Taas yksi opus onnellisuudesta. Mitä uutta sanottavaa tästä aiheesta voi enää olla? Onnellisuudesta on kirjoitettu kilometritolkulla.

Samalla mietin mullistavaa lausetta, jonka olen joskus jostain lukenut. Valitettavasti en nyt muista, ketä lainaan. Tämä saattaa olla onnellisuusprofessori Markku Ojasen ajatus (korjaa, jos tiedät paremmin). Ajatus kuului, että onnellisuus on tyytyväisyyttä. Kun ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, hän on myös onnellinen. Tämän kuultuani ja sisäistettyäni ei ole enää tarvinnut lukea yhtäkään onnellisuutta käsittelevää kirjaa. Yksinkertaiset ajatukset ovat usein parhaita. 

Paluu Helsinkiin lisäsi omaa onnellisuutta ihan mielettömän paljon. Toukokuussa tajusin todella, miten tyytyväinen olen omaan elämääni juuri nyt. Teen työtä, joka on mun juttu. Saan asua maailman parhaassa kaupungissa. Joka kerta, kun juoksen pitkin merenrantoja, niitä mun vanhoja hyväksi havaittuja reittejä pitkin, olen äärettömän onnellinen. Juoksu laittaa endorfiinit hyrräämään jo ihan itsessään, mutta vaikutusta vahvistaa merimaisemien ja kantakaupungin kauniiden talojen katseleminen samalla. 

Oma elämänlaatu parani niin paljon, kun pääsi Turusta pois. Tämä nykyinen elämäntyyli on kaikkinensa minulle paljon toimivampi. On ihanaa, kun kaikki on lähellä. Kävellen ja pyörällä pääsee melkein kaikkialle, mihin tarvii päästä. Ratikka kulkee melkein oman talon edestä ja metrolle on muutaman minuutin kävelymatka. On helppo nähdä ystäviä, kun ei tarvitse sumplia tapaamisia pitkien matkojen päähän. Spontaanius on palannut elämääni!

Turun vuodet olivat kaiken kaikkiaan todella tärkeää oppia itselleni. Olen tietoinen virheistä, joita en tule enää koskaan toistamaan. Jatkossa mietin erittäin tarkkaan, minkälaisessa ympäristössä haluan asua. Tällä hetkellä en voisi kotini sijaintiin tyytyväisempi olla.

Parisuhteessa on välillä pakko tehdä kompromisseja niin asumisen suhteen, kuin muissakin asioissa. Aina ei kerta kaikkiaan voi tehdä kaikkia asioita oman mielen mukaan, tai muuten on äkkiä yksin. On kuitenkin sellaisia kompromisseja, joita en suostu tekemään. On ollut pitkä tie tajuta, mitä asioita todella tarvitsee, jotta on tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Aina löytyy heitä, jotka omasta mielestään tietävät parhaiten, missä sinun olisi hyvä asua, mitä tehdä työksesi, ketä rakastaa ja miten pukeutua. Yleensä nämä ihmiset löytyvät suhteellisen läheltä, koska puolituttujen mielipiteillä ei ole mitään väliä. Ehkä näillä tyypeillä on sitten jokin maaginen kyky nähdä toisen arkeen tai pään sisälle ja siltä pohjalta antaa neuvoja. Neuvojia tässä elämässä riittää. Kun ihminen itse tietää, mistä asioista tulee onnelliseksi, hän voi antaa huonojen neuvojen valua viemäriin - sinne, minne ne kuuluvat.

Toukokuu oli paras toukokuu naismuistiin. Kaunein toukokuu vuosikausiin. Yliopistokeväiden järkyttävä työn määrä ja stressi olivat poissa. Ei enää tenttejä, ei esseitä, ei oppimispäiväkirjoja. Viime vuosina olen toukokuussa ollut lähinnä ylityöllistetty, stressaantunut, kiukkuinen ja paikoitellen ahdistunutkin. Tänä vuonna tein toukokuussa työtä, jota rakastan ja vapaa-ajallakin mieluisia asioita. Olin kaikin tavoin tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on. Tähän pisteeseen on kuljettu pitkän ja erittäin mutkikkaan tien kautta.

"Happiness is not something ready made. It comes from your own actions." -Dalai Lama

"The most important thing is to enjoy your life - to be happy - it's all that matters." -Audrey Hepburn

"Minun mielestäni onnellisuus on tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siihen, mitä olen ja minne olen menossa. Onnellisuus on kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja nähdä laajemmalle horisonttiin, päästää irti, oppia ja nauttia, uida elämän virrassa. Onnellisuus on rauhaa ja itseluottamusta jopa myrskynsilmässä." 

Tämän ajatuksen löysin Hidasta elämää-sivustolta. Kiitos Noora Lintukangas. 

Onnellista viikonloppua kaikille! <3 

Maija 

XOX

Ladataan...
What Is Life

Ensin tulivat värityskirjat, nyt itsetäytettävät kirjat. Eli vähän niin kuin ystäväkirjat omalle itselle. Ne taitavat olla kustantamoiden uusi hitti. Tämän vuoden äitienpäivän hitti oli Äiti Kerro minulle-kirja, joka annetaan äidille täytettäväksi ja saadaan jonain päivänä täytettynä takaisin (omansa on myös isoäidille- ja isälle sekä isälle). Olen töissä lehtitalossa, jossa toimituksiin vyöryy uutuskirjalähetys jos toinenkin. Itsetäytettäviä kirjoja tänne on myös siunaantunut. Pläräilin kolmea eri kirjaa ja ajattelin, että kirjojen kysymyksiä voisi poimia tänne blogiinkin ja sitten vastailla niihin. Ehkä tällä tavalla Te, ketkä ette minua tunne, saisitte pintaraapaisun siitä, kuka minä olen. Seuraavat kysymykset olen poiminut Merja Takamäen kirjasta Kuka minä olen Ystäväkirja minusta.

Muistan, että äitini antoi minulle keväällä 1993 itsetäytettävän kirjan, jonka kannessa oli hevonen (rakastin tuolloin hevosia ja kävin silloin tällöin ratsastamassa). Nyt aikuisena on ollut hauska lueskella, mitä on kirjaan kirjoittanut tokaluokan lopulla. Ehkä sitten vanhana mummona tai parinkymmenen vuoden päästä on yhtä hauska lukea, mitä tuli kolmekymppisenä omasta elämästä kirjoiteltua. Tässä kysymykset, jotka randomisti poimin. 

  • 10 asiaa, joista pidän itsessäni: Ruskeat silmät, paksut hiukset, terve, hoikka vartalo, kaikki se, mitä pystyn kropallani tekemään, määrätietoisuus, sitkeys, ystävällisyys, empaattisuus, huumorintaju ja tempramenttisuus (Osittain. Välillä kuohahtaa yli...).
  • Millä tavalla sinä parhaiten säteilet ja tartutat myönteisyyttä ympäristöösi? Olemalla ystävällinen kaikkia kohtaan. Olemalla iloinen ja nauramalla. Olemalla positiivinen, en viitsi valittaa turhasta. 
  • Mitä olet oppinut viimeisen vuoden aikana? Sen, että asiat rullaavat nopeasti haluttuun suuntaan, kun tietää mitä haluaa ja määrätietoisesti tavoittelee sitä, eikä lannistu "ei"-vastauksista. 
  • Millaisia asioita kaipaat vanhoista työpaikoistasi? Edellisestä työpaikasta kaipaan työkavereita, jotka olivat aivan huippunaisia <3 Myös kauniiden vaatteiden keskellä oli kiva tehdä töitä, samoin kivojen asiakkaiden. Kyllä kaikista vanhoista työpaikoista kaipaa ihmisiä ja hyvää henkeä.

  • Millaiset asiat saavat sinut ärsyyntymään? Rasismi, epäoikeudenmukaisuus, tyhmyys. En voi sietää sitä, jos ihminen ei pysty ajattelemaan omilla aivoillaan, vaan menee sokeasti massan mukana. Kyvyttömyys kyseenalaistaa. Medialukutaidon puute. Kiusaaminen missä tahansa, somessa, koulussa, työelämässä. Mua ärsyttää myös ihmiset, jotka eivät osaa järjestää mitään. Oli kyseessä sitten muutto, juhlat tai joku ihan yksinkertainenkin asia. Sellainen avuton meininki risoo.
  • Mikä on lempipaikkasi maailmassa ja miksi? Pieni maalaiskylä, josta olen kotoisin. Siellä ovat sukuni juuret yli 100 vuoden takaa, sukutila eli lapsuudenkotini, perheeni, kylän muut ihmiset, kaunis luonto, kaikki muistot <3 Siellä on aina hyvä olla. 
  • Milloin olet viimeksi voittanut jonkin pelkosi? Viimeisen kolmen vuoden aikana olen voittanut sarjan pelkoja, joista suurin osa on ollut täysin irrationaalisia. Ehkä tästä lisää joskus toiste. 
  • Mitä haluaisit muuttaa maailmassa? Haluaisin, että ihmiset olisivat enemmän toistensa puolella. Että juteltaisiin spontaanisti tuntemattomille, muistettaisiin olla ystävällisiä kaikille. Meillä ihmisillä on kuitenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia asiota. 

  • Jos saisit toivoa mitä vain, mitä se olisi? Rauhaa ja solidaarisuutta maan päälle. Ruokaa, juomaa ja inhimilliset ja turvalliset elinolot kaikille.
  • Paras lahja, jonka olet koskaan saanut? Elämän lahja, ilman sitä lahjaa en tässä nyt vastailisi näihin kysymyksiin tai tekisi yhtään mitään muutakaan. Jos puhutaan materiasta, rakkain leluni lapsuudesta on tärkein tavarani nyt ja aina. Tämän lahjan olen saanut isovanhemmiltani.
  • Ketkä ovat olleet elämäsi merkittävimpiä opettajia? Sanotaan, että kaikki ihmiset, jotka astuvat elämääsi ovat opettajia tavalla tai toisella. Joskus olen miettinyt, miksi tapasin sen tai tämän tyypin, mutta aikojen saatossa olen tajunnut, mikä opetus kenelläkin oli mukanaan. Kaikkein merkittävimpiä on ollut oma perhe, lähisuku ja eräs opettaja peruskoulusta. Eläimet elämässäni ovat opettaneet läsnäoloa ja pyyteetöntä rakkautta.

     

    Kysymykset saa vapaasti napata omaankin blogiin. Olisi kiva lukea muidenkin vastauksia. Kohti kesäistä viikonloppua! <3

          Maija

         XoX

Pages