Ladataan...
What Is Life

Biisi lähtee soimaan kauniilla kitarasoololla. Hallin katosta roikkuviin valokuutioihin heijastuu sotilaiden kuvia. Tunnen herkistyväni välittömästi. Ja sieltä ne pian tulevat, liikutuksen kyyneleet. Antaa tulla vaan, hyvä musiikki saa liikuttaa aina <3

Kirjoitan tietysti Metallican viime keskiviikon keikasta Hartwall Areenalla. Jos sinäkin olit siellä, kerro ihmeessä! Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsit, oli kyseessä sitten keskiviikon tai perjantain keikka.

Musiikin hyväätekevistä vaikutuksista on koko ajan enemmän ja enemmän tutkimustietoa saatavilla. Soittaminen ja laulaminen vaikuttavat hermoston ja immuunijärjestelmän toimintaan. Puhuminen rauhoittaa, niin tekee myös laulaminen. Alzheimerista tai dementiasta kärsiville suositellaan musiikin kuuntelua säännöllisesti. Se tekee hyvää aivoille. Musiikki tekee taatusti hyvää ihan kaikille, oli sairas tai terve.

Käyn aika harvoin keikoilla tai konserteissa. Ehkä juuri siksi keikkojen vaikutus omaan hyvinvointiin tuntuu kahta suuremmalta. Musiikin hyväätekevät vaikutukset tuntee jo keikkaillan aikana, mutta oikeastaan vielä paremmin keikan jälkeen. Muistan monta hyvää areena- ja klubikeikkaa, joiden jälkeisenä päivänä on ollut mielettömän hyvä ja iloinen fiilis! Monella oli liput kummallekin Metallican Helsingin keikalle, enkä ihmettele miksi. Mielimusiikista - ja mielellään vielä livenä - saa sellaisen hyvän olon piikin, ettei vastaavaa oikein saa mistään muualta. Urheilusta saa omanlaisensa todella hyvän olon, hyvien ystävien seurassa nauramisesta takuulla myös, mutta väittäisin, että livemusiikin vaikutus on kuitenkin jollain tavalla erilainen. Kenties pitkäkestoisempi? Hyvää keikkaa fiilistelee parhaimmillaan monta päivää sen jälkeen ja tunnelmaa voi tehostaa katselemalla Youtuben videoita tapahtumasta.

Vuoden 2014 loppuun asti olin todella huono kuuntelemaan musiikkia missään muualla kuin kotona tai keikoilla. Ennen sitä en oikeastaan koskaan kuunnellut kuulokkeilla musiikkia esim. puhelimesta tai mistään ipodeista. Kaikki muuttui, kun elämässä tuli vastaan todella vaikea vuosi. Silloin aloin tietoisesti kuuntelemaan musiikkia ennen jännitystä aiheuttaviin tilanteisiin/tapahtumiin menoa. Ja voin sanoa, että sellaista "epätervettä" jännitystä tuolloin riitti. Istuin junan penkkiin, laitoin kuulokkeet korville ja musan soimaan. Huomasin, että oikeanlaisen musiikin kuuntelu oli helppo ja varma keino saada tunnetilaa muutettua. Aina sekään ei toiminut, mutta mitä enemmän kikkaa käytti, sitä varmemmin se alkoi toimia. Tänäpäivänä olen päässyt turhista jännityksistä eroon. Olen hyväksynyt kaikenlaisen jännittämisen osaksi elämää (tästä aiheesta aion tehdä vielä ihan oman postauksen). Nykyisin en jännitä varmaankaan sen enempää kuin keskiverto ihminen, mutta musiikin kuuntelua käytän yhä rentoutumiseen. Sitäkin enemmän käytän sitä hyvän fiiliksen hakuun, etenkin silloin kun tarvitsen extrabuustia johonkin. Omassa valikoimassa on potkua antavat biisit, rentoutusbiisit, ikuiset hyvän olon biisit. Jos joskus haluaa päästää jumittuneen itkun ulos, listalta löytyy myös surulliset ja haikeat biisit, jotka lähes takuuvarmasti saavat itkemään. Musiikki saattaa liikuttaa myös ihan yllättäen. Muistan, kuinka yli 10 vuotta sitten istuin bussissa matkalla Jyväskylään. Radiosta kuului eräs biisi, jota en enää muista. Muistan kuitenkin, miten jostain selittämättömästä syystä aloin itkeä saman tien. Jokin tunne heräsi ja tarve päästää puhdistavat kyyneleet ulos. 

Ennen Metallican keikalle menoa mietin, että jos ne soittaa The Unforgivenin (yhden mun lempibiiseistä maailmassa), mä itken liikutuksesta ja kaikista biisin herättämistä tunteista varmaankin kuin vesiputous. Siinä muuttuisi silmämeikki äkkiä Alice Cooper-henkiseksi ;) Kenties onnekseni biisiä ei sillä kertaa soitettu. One sen sijaan soitettiin. Juuri kyseistä biisiä kuvailin tämän postauksen alussa. Liikutuksen tunteiden seassa mietin, miten käytin kyseistä klassikkobiisiä menneenä talvena buustibiisinä ennen hiihtolenkille lähtöä. Mietin myös, miten hyvä talvi oli, miten hyvä koko vuosi on tähän mennessä ollut. Saatiin kuin saatiinkin liput loppuunmyydylle keikallekin <3

 

Ps. Kuvissa näkyvä kundi taltioitui kuviin. Hän tuntui olevan lähes joka biisin kohdalla aivan liekeissä. Niin kuin minäkin ja lähes koko muu Areena. Jos sattumalta tunnistat itsesi kuvasta, kerro mulle ;)

-Maija

 

"One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." -Bob Marley

"Play it fuckin' loud" -Bob Dylan

"Music can name the unnameable and communicate the unkowable. " -Leonard Bernstein

Share

Ladataan...
What Is Life

Muoti ja tyyli eivät kuulu tämän blogin aiheisiin, mutta näin Vaatevallankumousviikolla teen poikkeuksen. Eilen tuli tasan viisi vuotta Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisesta Bangladeshissa. Onnettomuudessa kuoli 1134 ihmistä ja arviolta 2500 loukkantunutta ihmistä pelastettiin raunioista. Tuo kamala tapahtuma kosketti ja muutti omaa suhtautumista muotiketjuihin ja kuluttamiseen. En ole koskaan ollut himoshoppailija, enkä ostanut vaatteita niistä kaikista huonoimmista halpisliikkeistä. Isoäitini ompeli minulle ja siskolleni kauniita vaatteita, kun olimme lapsia (ja vielä vähän vanhempiakin), eikä hänen tai äidin kanssa menty ostamaan vaatteita mistään lumppuliikkeistä. Kun on jo nuorena sisäistänyt minkälainen on laadukas vaate, ei aikuisenakaan tarvitse ostaa kertakäyttöriepuja.

Kertakäyttökulttuuri ja vaatteen ostaminen vain ulkonäkö edellä ovat aina ihmetyttäneet minua. En kanna ainuttakaan vaatetta kassalle tarkastamatta materiaaleja ja pesuohjetta. Kun kaupat ovat täynnä huonosti ommeltuja polyesterivaatteita, ei ihme, ettei laatua enää tunnisteta. Jo peruskoulun käsityötunneilla pitäisi opettaa materiaaleja ja tunnistamaan laadukkaan ompelutyön merkit. Hutiostoksia on minullekin matkan varrella totta kai sattunut ja joitakin vaatteita on tullut syystä tai toisesta käytettyä vain muutama kerta. Vaatekaapeissani on kuitenkin paljon vaatteita, jotka ovat olleet minulla melkein 10 vuotta ja joita käytän edelleen. Olen myös perinyt vaatteita. Jos jokin vaate on ollut varastoituna kylmään vinttiin vuosikymmeniksi ja se on vielä 2010-luvulla käyttökelpoinen, ei kangas voi ihan huonoa laatua olla.

Rana Plazan onnettomuuden lisäksi 30 vuotta täyttäminen merkkasi myös käännettä vaateasioissa. Kun uusi pyöreä luku tuli mittariin, päätin, että haluan ostaa entistä vähemmän vaatteita ja mieluiten suomalaisilta vastuullisilta merkeiltä. Viime vuosina olen ostanut Nansoa, R/H:ta ja Ivana Helsinkiä. Teen löytöjä silloin tällöin myös kirppiksiltä. Silloin vaate ei enää kuluta mitään ja kirppikseltä ostetun vaatteen pois laittaminen ei tunnut niin pahalta kuin uutena ostetun.

Vaatevallankumousviikon virallinen nettisivusto antaa ohjeita siihen, miten viikkoa voi viettää. Itse osallistun tapahtumaan nyt neljättä kertaa. Tänä vuonna ajattelin jakaa muutamien lempivaatteideni tarinan, kuten sivuilla yhtenä vaihtoehtona oli. Lempivaatteitani ovat farkut ja mekot. Farkuissa olen vannonut ruotsalaisen Cheap Mondayn nimeen liki kymmenen vuotta. Mekoissa suosikkejani ovat vintage-mekkojen lisäksi Ivana Helsingin kauniit mekot.

Cheap Monday-merkkiin tutustuin yhdeksän vuotta sitten Tukholmassa. Tiesin merkin kyllä entuudestaan, mutta vasta Tukholmasssa Åhlensilla sovitin merkin farkkuja ja ostin. Ekat Cheap Mondayt olikin mun suosikkifarkut ikinä! Oikein harmitti, kun ne olivat kovasta käytöstä niin kulahtaneet, että joutivat Finlaysonin farkkukeräykseen viime kesänä. Siinä oli vaate, joka todella maksoi itsensä takaisin! CM:n farkkujen istuvuus on minulle optimaalinen. Ja tykkään ihan älyttömästi tuosta pääkallologosta! En tiedä, kuka mun farkut on tehnyt, mutta ainakin käytän jokaisen parin loppuun. Siinä mielessä ne ovat kestävä valinta. Uusimmat, talvialesta ostetut CM:n farkut olivat luomupuuvillaa, pisteet siitä! Farkut ovat epäekologinen vaate, koska puuvillan kasvatus ja farkkujen tekoprosessi vaativat paljon vettä. Siksi kannattaa suosia ajattomia malleja ja ostaa farkut mieluiten sellaiselta merkiltä, joka on erikoistunut niiden tekoon. Ne todennäköisesti kestävät pitempään kuin muotiketjujen farkut. 

Toinen suosikkimerkki on Ivana Helsinki. Plussaa tulee kotimaisuudesta, naisperustajista ja tarinoista mallistojen takana. Vaatteita ei taideta enää ommella Suomessa, ainakaan kaikkia malleja. Näissä mun mekoissa lukee pesuohjelapussa "Made in EU". Ivanan mekot on kerta kaikkiaan niin kauniita. Kun on kaunis vaate päällä, ei huononakaan päivänä voi olla ruma olo. Vaatteet todella lisäävät hyvinvointia, kun ne ovat oman näköisiä, kestäviä ja ne päällä on hyvä olla.

Alla oleva kuva on otettu kesällä kolme vuotta sitten. Silloin mulla oli elämässä vaikea jakso. Kauniina kesäiltana olo oli kuitenkin hyvä. Liekö se ollut vaatteen vai ympäröivän luonnon ansiota (vai molempien), mutta kyllä siinä oma osansa kauniilla vaatteellakin oli :)

Toivon todella, että vuosittaisen Vaatevallankumousviikon ja kaiken lisääntyvän tiedon myötä ihmiset ostaisivat vähemmän, mutta laatua. 

Mikä on sinun lempimerkkisi tai lempivaatteesi?

Kohti kestävämpiä valintoja vaatekaupoilla,

-Maija

Share

Ladataan...
What Is Life

"Yoga is not a religion. It is a science, a science of well-being, science of youthfulness, science of integrating body, mind and soul." -Amit Ray

"Yoga is the foundation of youth. You are only as young as your spine is flexible." -Bob Harper

Istun joogamatolle lootusasentoon ja hetken päästä muutama onnen kyynel vierähtää poskilleni. Tunnen valtavaa onnea ja iloa siitä, että saan taas joogata juuri tässä paikassa, juuri tämän ohjaajan tunnilla. Kaunis ja rauhoittava musiikki soi. Kun käyn pitkäkseni matolle, ikkunasta näkyy auringon paiste ja vaaleansininen kevätillan taivas.

Keskiviikkona tein paluun Helsingissä joogasalille, jossa lajin parikymppisenä tyttösenä 12 vuotta sitten aloitin. Puhun Töölössä sijaitsevasta Shanti joogakoulusta, jonka on perustanut yksi sydämellisimmistä ihmisistä, jonka tiedän eli Kylli Kukk. Ennen muuttoa Turkuun olin löytänyt myös kristillisen joogan ja sisäistä valoa säteilevän ohjaajan, Rita Saaren. Kun syksyllä 2013 muutin Turkuun jäin todella kaipaamaan näitä ohjaajia, joiden tunnit ja tavan ohjata olin kokenut omikseni. Hyvää joogaohjaajaa nimittäin ei ole helppo löytää. Sen todella sain tuta Turun vuosina. Joogabuumin myötä alalla on monenlaista ohjaajaa. Olen hyvin kranttu ja jos ohjaaja ei miellytä minua ensi kerrasta lähtien, en tule uudestaan. Joogaohjaaja ja kirjailija Donna Farhi sanoo klassikkokirjassaan Jooga ja elämän voima, että hyvässä ohjaajassa on samoja ominaisuuksia kuin sinussa itsessäkin. Ne eivät vain ole vielä nousseet kokonaan esiin. 

"Joogan ansiosta emme ole vain avoimempia omille tunteillemme vaan myös herkistyneempiä kaikelle, mikä meitä ympäröi. Liikutumme kyyneliin kuullessamme kaunista musiikkia ja menemme pois tolaltamme, kun vanha puu kaadetaan" -Donna Farhi: Jooga ja elämän voima
 

Ensin muuttui keho, sitten mieli. Kun aloitin joogan, se teki ennen kaikkea hyvää keholleni. Aineenvaihdunta nopeutui, nesteet alkoivat kiertää ja puolitoistatuntisen jälkeen farkut solahtivat helpommin päälle. Totta kai mieli tyyntyi ja olo oli kokonaisvaltaisesti todella hyvä, mutta vasta useiden vuosien joogaamisen jälkeen henkiset vaikutukset huomasi paremmin ja ne olivat myös kestävämpiä. Mieli pysyi helpommin tyynenä muulloinkin kuin vain välittömästi joogatuntien jälkeen. Kun olin tarpeeksi edistynyt lajissa, kaikenlaisesta turhasta negatiivisuudesta ja pinnallisuudesta halusi irti. Kiinnostuin myös meditoinnista, koska jooga ja meditaatio kulkevat pitkälle käsi kädessä. 

"All kidding aside, if everyone did yoga we would have world peace." -Rory Freedman

Jostain kumman syystä 12 vuoteen mahtui myös vuosia, jolloin en sen kummemmin joogannut. Kun sitten palasin taas säännöllisille tunneille, huomasin miten nopeasti kehityin ja opin vaativimpiakin asanoita. Onnistumisen tunne oli todella vahva! Silloin myös tajusin, etten tule lopettamaan tätä lajia enää koskaan. Joogan ansiosta omissa nahoissa ja oman pään sisällä on paljon helpompi ja kivempi olla. Keho on joustavampi, notkeampi, kiinteämpi ja sen tuntee paremmin. Jos jotain paikkaa kolottaa, tietää asanan tai useitakin, jotka kolotuksiin auttavat. Olen kuullut sanottavan, että jooga lopettaa kaikenlaisen potemisen. Se on niin totta! Tyynen ja koulutetun mielen ei tarvitse vatvoa elämän kurjia ja turhia asioita. Kenenkään elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta, mutta lasken joogan, meditoinnin ja kiitollisuuspäiväkirjan ansioksi sen, ettei mikään turha negailu, kuten suomalaisille niin ominainen säästä valittaminen kuulu elämääni millään tavalla. 

Olen erittäin kiitollinen, että aikoinaan joogan alkeiskurssin yhteyteen kuului myös Taavi Kassilan pitämät muutamat pakolliset joogafilosofian luennot. Vaikka ne asiat eivät silloin oikein auenneet, kiinnostui niistä myöhemmin. Aloittelijalle jooga on helposti vain mekaanista voimistelua. Hengittäminenkin voi aluksi tuntua vaikealta. Sillä ei ole aluksi niin väliä, menevätkö sisään- ja uloshengitykset oikein, pääasia on että muistaa hengittää! Kokemuksesta tiedän, että kaikki tulee helpommaksi ajan kanssa. Tässä lajissa kärsivällisyys palkitaan. 

Pitemmän ajan kuluessa jooga muuttaa elämän. Siitä tulee elämäntapa, ei vain harrastus. Joogatunnin jälkeen olo on niin hyvä, ettei kehoa halua saastuttaa epäterveellisellä ruoalla tai alkoholilla. Mieli on tyyni ja kirkas, eikä siihen mahdu turhaa negatiivisuutta. Kaikenlainen turha karsiutuu pois. Oppii paremmin keskittymään niihin asioihin, jotka vievät omaa hyvinvointia eteenpäin. Se onkin joogan vaikutuksista yksi parhaimmista. 

"Just think of any negativity that comes at you as a rain drop falling into the ocean of your bliss." -Maharishi Mahesh Yogi

Tässä ajassa minua huolestuttaa lajin pinnallistuminen ja länsimaalaistuminen. Joogaaminen satojen eurojen vaatteissa, vaikeisiin asanoihin pääsemisellä patsastelu, instagramjoogit... On hienoa, että joogan ilosanoma leviää, mutta kaikella on varjopuolensa. Joogan luonteeseen kuuluu, ettei asanoihin voi pakottaa kehoaan (tietenkään!), joogassa ei kilpailla eikä itseä vertailla muihin. Laji on hyvin lempeä, vaikka samalla erittäin fyysinen (esim. astangajooga). Jos näitä perusasioita ei sisäistä, ei ymmärrä lajin ydintä. Silloin joogaharrastus jää väkisinkin pinnalliseksi ja vajanaiseksi.

Ennen loppuhiljentymistä tanssimme mantramusiikin tahdissa ympäri salia kevyinä kuin perhoset. Ohjaaja kehottaa laulamaan mantraa mukana juuri niin kovaa tai hiljaa kuin itse haluaa. Keskiviikkoilta ei voisi enää kauniimpi olla.

Jos tiedät inspiroivan joogaohjaajan tai hyvän joogakoulun pk-seudulla tai muualla, kerro ihmeessä!  

Iloa, valoa ja hyvää oloa viikonloppuusi! <3

-Maija

Share

Pages