Kesällä luettua osa II: klassikko, ärsytys, pettymys ja ihastus

Himolukija täällä hei! Elokuun puolella kerroin lukemastani Kiltin tytön voimakirjasta, joka ansaitsi oman postauksensa. Kesällä tuli luettua paljon muutakin ja siitä lisää nyt. Olin laatinut kalenterin sivulle kesäkuun alkuun listan kirjoista, jotka haluan kesän aikana lukea. Osa jäi odottamaan seuraavaa kesää tai muuta vuodenaikaa, mutta monta tuli luettuakin. Tässä niistä puhuttavimmat. Mikä ärsytti, mikä ihastutti, mikä oli pettymys? Aloitetaan!

Eeva Joenpellon neliosainen Lohja-sarja on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan verrattavissa oleva klassikkojen rivistö. Minun hyllyssäni on Lohja-sarjan neljästä kirjasta kolme ja tänä kesänä aloitin lukemisen Vetää kaikista ovista-kirjalla. Se oli hieno lukukokemus! Sarja kuvaa aikaa kansalaissodan jälkeen 1920-luvun alussa ja seuraa lohjalaisen kylän ihmisten elämää ja kohtaloita. Eniten ihailin romaanissa keskushenkilön Oskari Hännisen vaimoa Salmea. Kun naiselle paljastuu, että aviomiehellä on ollut rakastajattaria, hän ei jää surkuttelemaan kohtaloaan, vaan alkaa elää itselleen, oman näköistään elämää.Hän alkaa esimerkiksi matkustaa yksin kylpyläreissuilla. Mikä ihailtava, emansipoitunut naishahmo 1920-luvun Suomessa! Oikein hykertelin näitä lauseita lukiessani: ”Siel Savonlinnassa sit kun mä makasin saviammeis kankeena kuin mikäkin mä aattelin, et otan siit Oskarin äidist mallii. En välitä mistään. En koko maailman menost. Olen vaan kuin ei muita oliskaan.” ”Es sää osa”, Gröönrooska epäili. ”En kai osaakaan, mut kyl se ajatus silloin helpotti. Mä aattelin, et naikaa ja huorakaa ny niin paljon kun tykkäätte, mä makaan tääl ja hoidan itteäni.

Jään odottamaan innolla seuraavan osan lukukokemusta, sitä, mihin tarina vie. Tästä Ylen jutusta voit halutessasi  lukea hieman lisää ekasta osasta.

Kuvasin epähuomiossa Lohja-sarjan vikan osan, vaikka ensimmäinen piti kuvata. Joka tapauksessa pidän näiden kirjojen kansien ulkonäöstä todella paljon.

Ärtymys ja pettymys. Yhdysvaltalaisen Erica Jongin aikansa eroottinen kohukirja Lennä, uneksi (Fear of Flying) ilmestyi 1970-luvun alussa. Odotin tältä teokselta paljon, mutta meinasin monta kertaa jättää sen kesken. Takakansitekstiä mukaillen päähenkilö Isadora matkustaa miehensä Bennetin kanssa Wieniin psykoanalyytikkojen kokoukseen. Parin avioliitossa ei ole kaikki kohdallaan ja kokouksessa Isabella tutustuu ja ihastuu toiseen mieheen, jonka matkaan lopulta lähtee, mutta millaisin seurauksin. Eroottisuutta tässä teoksessa oli lopulta aika vähän. Joitakin roisimpia kohtauksia kyllä, mutta lopulta nekin olivat 2020-luvun ihmisen silmin melko laimeita. Ymmärrän kyllä, että vuonna 1973 romaani on kohauttanut myös joillakin suppeilla seksikohtauksillaan. Romaani on luultavasti ollut aikaansa edellä, sillä se kertoo nuoren naisen seksuaalisuudesta, epäonnistuneista parisuhteista ja hullaantumisesta toiseen mieheen. Romaanin ehdottomaksi hyväksi puoleksi on laskettava sen emansipoiva sanoma. Kirja oli myös älykäs ja syvällinen, siinä oli paljon hyvää pohdintaa, mutta myös paikoitellen ärsyttävää, brutaalia kieltä. Tarinaan on olemassa jatkoa, mutta tuskin tulen palaamaan enää Isadoran myöhempiin vaiheisiin.

Philip Teirin romaani Tällä tavalla maailma loppuu oli jo siksi lukulistallani, koska se sijoittuu kesään ja mökkimaisemiin meren äärellä. Alunperin oli tarkoitus ottaa tämä kesälomamatkalle mukaan, mutta mitään lomamatkaa ei sitten erään surullisen tapauksen takia tullutkaan. Matka siirtyi syksyyn. Romaani oli lisäksi jonkinasteinen pettymys ja paikoitellen aika tylsä, joten ihan hyvä ettei se matkalukemiseksi päätynytkään. (Matkalle kannattaa muuten aina ottaa useampi kirja. Jos ensimmäisen on pettymys, on mahdollisesti parempi kirja odottamassa. Ja ainahan reissun päällä voi myös ostaa lukemista).

Tarinassa nelihenkinen perhe lähtee Pohjanmaalle vaimon sukumökille loman viettoon ja tutustuu siellä erikoiseen ekoyhteisöön. Tässä yhteisössä on mukana mm. vaimon lapsuuden ystävä. Miehen veli saapuu myös paikalle ja lapset löytävät uusia ystäviä, perheen tytär ensirakkauden. Tästä kaikesta muodostui jotenkin valju tarina, vaikka siinä oli toki omat kiinnostavat hetkensä. Eritoten miehen veljen osuus oli kiinnostava. Virkistävää oli myös lasten näkökulmat, koko perhe oli siis tavallaan pääosassa, eivät vain aikuiset. Philip Teirin Talvisota – avioliittoromaani ja viime vuonna ilmestynyt Neitsytpolku olivat minusta paljon parempia kuin tämä. Niitä voin siis suositella.

Seuraa tunnustus: kesällä 2021 luin ekaa kertaa Kaari Utriota. Kaikkien kiinnostavien kirjailijoiden teoksia ei vain millään ole ehtinyt 30+ ikävuosiin mennessä lukea. Utrion teokset ovat rehellisesti sanottuna alkaneet kiinnostaa minua vasta viime vuosina. Hänen elämästään, feminismistään ja asemastaan suomalaisen kirjallisuuden kentällä olen kyllä ollut hyvin perillä. Heinä-elokuun taitteessa aloitin hänen teostensa lukemisen Vehkalahden neidoista. Kirja valikoitui siksi, että isäni suku on lähtöisin tuosta pitäjästä, joka on nykyisin osa Haminaa. Teos on historiallista fiktiota ja täytyy sanoa, ettei siitä tullut uutta suosikkigenreä minulle. Ehkä hieman liian saippuaoopperamaista materiaalia, vaikka puitteet ovatkin historialliset. Utrion lukeminen ei silti alkanut ja päättynyt tähän, listallani on muita hänen teoksiaan. Ehkä ne ovat parempia.

Lopuksi vielä teoksiin, joista pidin ja jotka jollain tavalla ihastuttivat. Delia Owensin Suon villi laulu oli luultavasti viime vuoden hypetetyin käännöskirja. Teokseen ei voinut olla törmäämättä somessa eikä muuallakaan mediassa. Minä luin sen vuosi hypetyksen jälkeen. Joka paikassa hehkutettujen kirjojen kanssa saattaa käydä niin, että ne ovat karu pettymys. Tämä ei ollut. Tarinaa lukiessa tunsin voimakkaita tunteita. Oikein pisti vihaksi, miten päähenkilöä kohdeltiin vain sen takia, minkälaisista olosuhteista hän oli kotoisin ja myös sukupuolensa vuoksi. Argh! Kirjassa parasta oli suoluonnon rikas kuvaus ja tarinan tunteellisuus.

Jari-Matti Latvala on urheilija, joka on viime vuosina ollut otsikoissa lähinnä täysin urheilun ulkopuolisten asioiden takia, valitettavasti. Riikka Smolander-Slotten esikoisteoksessa Jari-Matti Latvala – Elämän erikoiskoe piirtyy esiin urheilija ja ihminen. Urheilija, jonka piti aina olla paras. Urheilija, jonka piti voittaa yksittäinen rallin erikoiskoe silläkin uhalla, että ajaa viiniviljelmien joukkoon ja tuhoaa mahdollisuutensa maailmanmestaruuteen. Ja kyllä, siinä puhutaan myös siitä yhdestä naisesta, jolla lopulta oli Jari-Matin tarinassa vain pieni rooli. Rakastan urheilijaelämäkertoja, eikä tämä ollut poikkeus.

Huh, siinä ne. Mitä sinä luit kesällä?

Love,

Maija

XO

Kommentit (2)
  1. Hups, lähti kommentti liian aikaisin. Piti sanomani, että kirjailija Jessica Knoll on amerikkalainen ja teos kuvailee etupäässä amerikkalaista yhteiskuntaa, mutta silti löydän siitä paljon yhtymäkohtia nuorten naisten elämään täällä meilläkin. Koskettava, ajatuksia ja ärtymystä ja feminismiä herättävä kirja.

  2. Olipa mukava saada rehellisiä kirja-arvosteluita. Luin kesällä liian vähän ja enimmäkseen huttua, mutta yhtä teosta suosittelen sinulle lämpimästi: Onnen tyttö. Riipaiseva kasvutarina ja kuvaus nykyajan kulissikulttuurista. Tämän kirjan soisi liitettävän koululukemistoon -etenkin teinipojille. Toki kirjailija

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *