Syksystä ja uusista aluista

”Se oikea uusi vuosi on alkusyksystä, kun uusi työvuosi on lomien jälkeen käynnistynyt, tai uusi koulu- tai opiskeluvuosi.”

Näin minulle sanoi viisas mies eräässä vanhassa työpaikassa. Hän oli saman firman palveluksessa, tosin paljon ylemmän tason tehtävissä kuin minä. Parikymppisenä tein respahommia ja monessa kohteessa tutustui fiksuihin ihmisiin, joilta saattoi oppia jotain. Tuolloin parikymppisenä en heti ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti. Sitten viimeistään ymmärsin, kun lähdin opiskelemaan. Aina uuden lukuvuoden alussa tuli tunne, että jotain uutta on alkamassa, ja ihan eri tavalla kuin uudenvuodenaattona. Amk-aikoina tosin en ollut siitä uuden alkamisesta aina kovin innoissani, mutta kuitenkin. Yliopistossa sitten senkin edestä! Elokuun loppu/syyskuun alku on se Todellinen Uusi Vuosi. Kenenkään elämä tuskin radikaalisti muuttuu, kun joulukuun 31.päivä vaihtuu tammikuun ekaksi. Elo/syyskuussa sen sijaan edessä voi olla monenlaista uutta. Astuminen opiskelijasta työssäkäyväksi tai toisin päin. Uusi työpaikka tai uusi opiskelupaikka on aina uusi alku, ja elämä muuttuu.

Yliopistoaikoina odotin innolla syyskuun alkua ja uutta lukuvuotta. Mitä kaikkia mahtavia kursseja olisi edessä, mitä valintoja saisi tehdä! Ainoastaan vikan lukuvuoden alku syyskuussa 2017 ei enää oikein napannut. Mieli odotti jo toisenlaisia uusia kuvioita, työelämään siirtymistä ja muuttoa takaisin Helsinkiin.Ja tulivathan ne sieltä, puolen vuoden päästä keväällä 2018.

Enää edessäni ei ole uutta lukuvuotta yliopistolla. Se on ehkä vähän haikeaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Aikansa kutakin. Uusi työvuosi kuitenkin on lomien jälkeen käsillä paraikaa. Olen viritellyt hieman uusia kuvioita. Liityin Mediakuntaan ja toivon todella, että sitä kautta saan uusia toimeksiantoja ja pääsen tekemään juttuja ihan uusille tahoille. Olen tästä tosi innoissani ja olen asettanut itselleni tavoitteita, joihin pitäisi yltää. Ehkä syyskuu on juuri kaikkien uusien juttujen ja uusien alkujen takia yksi lempikuukausistani. Peruskouluaikoina uuteen kouluvuoteen kuului aina oleellisena osana uudet vaatteet/kengät, mutta aikuisena uuden alun voi onneksi tehdä ostelematta uutta, ellei sitten ole jotain mitä todella tarvitsee. (Minä tarvitsisin todella uudet mustat farkut, koska vanhojen takapuolessa on pieni reikä 😀 ).

Uusi alku voi myös pelottaa. Myönnän, että minulla on joitakin työhöni liittyviä pelkoja. Kesä oli friikulle hiljaista aikaa. Entä jos sama hiljaisuus jatkuu vielä syksylläkin? Mitä jos iso toimeksiantaja hylkää minut? Mitä jos ideoitani ei oteta vakavasti? Pelkojen kohdalla pitää muistaa kysyä itseltään, kuinka todennäköisiä ne lopulta ovat? Ei, iso toimeksiantaja ei ole hylännyt minua kesän aikana. Uskon siihen, että minulle on myös jatkossa kirjoitustöitä – ja vieläpä uusilta tahoilta.

Lueskelin tällä viikolla Psychologies-lehden viime lokakuun numeroa. Siinä oli mainio juttu uusista aluista (itse lehtikin on aika mainio, kannattaa tsekata kirjastoista tai ostaa irtonumero).

Jutussa freenä työskentelevä toimittaja mietti uusia alkuja. Ja miten saisi uuteen työvuoteen paremman alun ja miten pääsisi huonoista tavoista eroon. Hänelle niitä ovat asioiden lykkääminen ja ajan katoaminen jonnekin.  Hieman samoja asioita, joiden kanssa joskus itsekin kamppailen. Inhottaa huomata, kun kello käy jo puoltapäivää ja aikaansaannokset ovat laihanlaiset. Joskus niitä päiviä on, varmaankin kaikilla.

Juttuun haastatellun The Miracle Morning– kirjan kirjoittaneen Hal Elrodin mukaan aamuun tulisi sisältyä kuusi erilaista ”pelastajaa”. Nämä päivän pelastajat ovat meditointi, affirmaatiot, visualisointi, fyysinen harjoitus, lukeminen ja päiväkirjan kirjoittaminen. Tällä viikolla uusien alkujen kynnyksellä otin mukaan aamumeditaation. Olen harjoittanut meditaatiota säännöllisen epäsäännöllisesti. Iltaisin meditoin aina, nyt myös aamuisin. Jo 10 vuoden ajan olen tehnyt aamuisin muutamat jooga-asanat. Luen joka aamu jotain ja kirjoitan satunnaisesti aamusivuja. Ellen sitten viimeistele jotakin lehtijuttua palautuskuntoon. Jos jotain extra-tärkeää on edessä, saatan visualisoida ja varsinkin kertoa lempeästi itselleni, että kaikki menee hyvin. Näillä aamutoimilla pärjää niin uuden edessä, kuin muutenkin. Ne auttavat siihen, että päivästä tulee hyvä.

Kotikulmilla Helsingin Merihaassa puut ovat jo pudottaneet tukoittain rutikuivia keltaisia lehtiään. Varma merkki uusista aluista, uudesta vuodenajasta. Viime sunnuntain sateessa maisema muistutti melkein lokakuuta. Se ei sentään ole vielä, ei edes syyskuu. Vaikka uusi on jo alkanut, saa vielä hetken nauttia vanhasta, kesästä.

Vielä riittää lämpöä iholla ja uimista luonnonvesissä. Pitkät valoisat illat ovat jo menneet, mutta tummissa illoissakin on oma taikansa. Ne kertovat lähestyvästä syksystä – ja kaikesta siitä hienosta mitä aivan varmasti on edessä.

Aurinkoista viikonloppua! <3

Love,

Maija

XO

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *