Ladataan...
Why you little!!

Hain kersan tänään hoidosta ja kotimatkalla takapenkiltä alkoi kuulua ekaa kertaa kertomusta päivän aikana tapahtuneista asioista. Joskus olen kuullut, että on juostu kilpaa tai kiikuttu, joskus ketä kavereita on ollut puistossa. Mutta tämä alkoi ihan kysymättäkin!

 

"Minä ja Hujia vähäten liieltiin"

"Ai no mistäs te nyt riitelitte?"

"Te oli minu keltanen lapio!"

"No mutta nehän on hoitajan lapioita, ei sinun omia eikä Julian. Niillähän pitää leikkiä sievästi ja yhdessä?"

"Nii, minä heittätin Huliaa lapiolla. Hulialla oli titte paha mieli!"

"Niin, siitä tulee toiselle paha mieli jos heittää. Saako toisia heittää lapiolla?"

"Ei taa, tuli paha mieli."

 

Kotona kersa vielä kertoi samaa tarinaa isille ja lisäsi vielä, että hän pyysi anteeksi ja sitte oli hyvä mieli. Mutta että se oli hänen keltanen lapio.

Hitto kun ne kasvaa niin äkkiä niin isoksi. Mutta hitto että on kiva kun se osaa jo sanottaa tunteitaan ja fiiliksiä, eikä oo enää vaan päätöntä huutamista ja kätinää. Nyt tolta voi jo kysyä miks sillä on paha mieli ja mitähän se tahtoo tehä!

Aika huippua.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Why you little!!

Vaikka olen herännyt uutta aikaa kello kuusi.

Vaikka olen nukkunut yön to-del-la katkonaisesti, herännyt mihin ääneen milloinkin ja sivukorvalla kuullut että "no se yks poikakin oksensi".

Vaikka totesin yöllä, että kyllä, se vaahtomuovipatjan poisjättö oli virhe kuten uumoilin. Ilmapatjasta menee berberi pohjaan aika haipakkaan tällä elopainolla ja maa on kylmä tähän aikaan vuodesta.

Vaikka meidän teltassakin on ainakin yksi palovamma (sormessa, kamina on kuuma) ja kaksi hitusen sulanutta makuupussin päällikangasta.

Vaikka tiedän, että tämän päivän päikkärit eivät kuitenkaan paikkaa univajetta, vaan kärsin siitä koko viikon.

Vaikka tukka (vaikkakin leteillä) on tuhannen takussa, mutten vaan jaksa harjata sitä.

Niin silti tässä kipinävuorossa on vain jotain maagista. Aika tuntuu pysähtyneen, kamina humisee ja narisee hiljalleen, ympäriltä kuuluu raskasta hengitystä kun kuusi tyttöä vetelee sikeitä, osa ilmeisesti vasta ensimmäisiä tunteja koko yölle (nuoret hullut!) ja ulkoa kuuluu välillä yksittäitiä askelia ja välillä lintujen laulua raakkumista.

Kersan omima partiotyyny taas alkuperäisessä käytössä.

Ruokana eilen nuudelia ja lohta tyttöjen toiveesta. Oli muuten hyvää!!

Kastuttiin eilen aika lahjakkaasti, sillä täällä satoi vettä ja räntää, mutta pieni sähköllinen saunarakennus auttoi kamppeiden kuivatuksessa ja tulevan aamupalan teossa. Jossain vaiheessa se hetki tulee vastaan joka reissulla: tämän takia minä harrastan. Sillä jaksaa taas ne puuduttavat ja mälsät jutut, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Se hetki on ollut tänään klo 6 alkaen.

Share

Ladataan...
Why you little!!

Aamulla puettiin vaatteita päälle kun kersa hyökkäsi jalkaan roikkumaan.

Pätkä: "Äiti, mität hommaat?"

Minä: "Yritän laittaa housuja jalkaan."

P: "Minä voisin maittaa."

Minä: "???"

Kersa päättää nuolla mun jalkaa.

P: "Maittuu hyvälle. Namnam."

***

Iltapalalla kersa vetää leipää naamariin, kun yhtäkkiä havahdun sen selityksiin ja kysyn että mitä hän selittää. Vastaus kuuluu

Pätkä: "Alat kotti tytäntä, littinmelkki jeetukken, tiunaa meittä jokaiten. Aamen!"

...siis meidän pakanalapsi. Olikohan se hoidossa käytävä seurakunnan parkkikerho kuitenkaan ihan paras ajatus?!

Kuvan lapsi ja nimenomaan heijastin liittyvät asiaan. Parkkikerhosta kirkkovierailulta saatu nimittäin.

Share

Pages