Huvituksia huvipuistossa.

Kerran kesässä siellä pitää ainakin käydä! Lintsillä nimittäin. Vaikka edellisestä kerrasta olikin luvattoman kauan aikaa (viime kesänä Kain oli vielä liian pieni, edellisenä kesänä minä taas liian iso; tai ainakin liian raskaana, maha ei tainnut vielä kesällä pahemmin näkyä, mutta tuntui senkin edestä), oli olo silti kesäisen innokas, kun puolelta päivin kävelimme kohti Alppipuistoa phocahispidan ja Kuutin kanssa. Hetken huvipuistoa ihmeteltyämme eteemme tupsahti Tommi K. tyttönsä kanssa, liittyen seuraamme.

Olen tottunut siihen, että porukassa kuin porukassa tuo minun kauhukakarani on aina se äänekkäin (kehen lie tullut), mutta tänään Kain vasta kova-ääninen olikin! Rattaista kuului naurua, käkätystä, kirkumista ja huohottamista jo ennen kuin tyyppi edes pääsi yhteenkään laitteeseen. Laitteet (sitten kun ne pienimmille sopivat sellaiset viimein löysimme) eivät herättäneet hänessä sen kummempaa innostusta, vaikka Pallokarusellissa taisikin vähän jännittää – äitiä ainakin. Hauskinta taisi olla katsella kun aikuiset ja muut (isommat) lapset hurjastelivat Vuoristoradassa sun muissa kieputtimissa. 

Minusta hauskinta oli aggressioiden purkaminen Nuijat-pelissä, mutta siitä ei onneksi valitettavasti tullut otettua kuvaa. Phocahispidalla saattaa todistusaineistoa olla siitäkin. Onnistuin kuin onnistuinkin voittamaan itselleni chilipavunmuotoisen pehmolelun, jonka pelin jälkeen luovutin nolostuneena noin viisivuotiaalle pikkupojalle, joka kävi itkemään, kun voittoa ei tullut. Hups.

Hauskaa oli, ilmainen sisäänpääsy ja pikkuisille suunnatut ilmaiset laitteet takaavat sen, että Lintsireissu tuskin jää tämän kesän viimeiseksi. Koko elokuu kuitenkin vielä lomaa ja ilmatkin uhkasivat pysyä kesäisinä pitkälle syksyyn. Ensi kerralla pitää kuitenkin muistaa pakata meille mukaan muutakin evästä kuin kuivattuja banaaneja, nälkä nimittäin pääsi yllättämään.