Ladataan...
Isyyspakkaus

Johan kävi kotonamme eilen kuhina, kun Rouvan vauvakerhoksi kutsuttu kaveriporukka kokoontui meille brunssille.

Rouva on tavannut äitiysvapaansa aikana viikoittain kolmea muuta ruokaintoilevaa ja some-aktiivista äitiä, jotka kaikki sattuivat saamaan omat esikoisensa viime keväänä. Riikka / Vatsasekaisin Kilinkolin, Jonna / Suolaa ja hunajaa ja Anne / 52 Weeks of Deliciousness ja Rouva ovat kokoontuneet pitkien lounaiden merkeissä pitkin syksyä ja talvea, ja nyt Jonnan ja Riikan palattua töihin, heidän miehensä ovat ottaneet paikat vauvakerhossa.

Brunssille kokoonnuttiin nyt koko porukalla, ja kahdeksasta aikuisesta, neljästä vauvasta ja yhdestä 4-vuotiaasta tulikin aika äänekäs porukka. Ja hässäkkää oli sen verran, että kuvaaminenkin unohtui lähes täysin.

Brunssi tehtiin nyyttärihenkeen: Rouva pyöräytti pöytään Croque Madamet (uunileivät kinkulla, valkokastikkeella ja kananmunalla), ja Jonna toi munakasrullan ja maukasta papu-bataattisalaattia.

Riikan ja Apupojan vastuulla olivat leipä ja levitetahnat. Rouvan juurisämpylöiden juurihan on peräisin juurikin samasta taloudesta, ja nyt ihastelimme tätä samaisella juurella leivottua leipää, joka oli valehtelematta parasta leipää, jota muistan maistaneeni ja parempaa kuin mikään kaupan leipä.

Taika on paitsi hyvä juuri myös KitchenAidin yleiskone, jolla taikina vaivataan ja joka antaa sille tarvittavan sitkon. Keskustelimme jälleen pitkän tovin siitä, pitäisikö meidänkin hankkia kyseinen laite ihan vaan siksi, että saisimme vaivattua leipätaikinat sillä. Käsin kun ei kannata edes yrittää.

Annen rasioista paljastui jälkiruokabuffet, jossa oli kaurakeksejä ja tymäkän suklaista rocky roadia. Ja näemmä ainakin yksi tuttipullo.

Kiitos vielä vieraille käynnistä! Otetaanhan uudestaan jonain toisenakin viikonloppuna!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kevät tulee kovaa vauhtia! Ja mitäs se tarkoittaa? Kohta päästään tekemään kevätkylvöjä puutarhamökille! Sitä pitää kyllä odotella vielä vähän yli kuukausi, mutta Rouva laittoi kädet multaan jo kotona.

Muistaako joku vielä nämä palmuvehkat? Vastoin omia odotuksiamme kasvipoloiset ovat selvinneet hengissä jo lähes viisi vuotta! Olin yllättynyt jo siitä, kun ne säilyivät elossa ensimmäisenkin vuoden.

Vettä kasvit ovat saaneet ehkä kolmesti vuodessa. Multia kasveihin ei ole vaihdettu kertaakaan. Paitsi nyt.

Syy tähän on tietenkin viherherätyksen saanut Rouva, jonka kasvi-innostus on siirtynyt asteittain ulkoa sisälle: yrteistä kukkiin, niistä puutarhan muihin hyötykasveihin ja lopulta myös kodin viherkasveihin.

Palmuvehkat eivät ole nykyisin ainoita kasvejamme, vaan keittiön ikkunalaudalla asustelee huonekuusi, joka sekin on yllättänyt elinvoimaisuudellaan. Tästä intoutuneena Rouva on alkanut nyt haaveilla myös jostain isosta viherkasvista.

Akuutein asia näiden multien vaihtamisten jälkeen ovat kuitenkin puutarhamökin kevätkylvöt. Ikkunalaudallamme versookin jo monenlaista.

Herneen- ja auringonkukanversot eivät tietenkään ole menossa mökille, ja niitä on ehditty kasvattaa salaattitarpeiksi jo useampi viikko.

Mökki-istutusten taimet versovat pienissä turvebriketeissä, joista ne on tarkoitus siirtää isompiin ruukkuihin.

Rouva esikasvattaa yhdellä tarjottimella kesäkukkia ja munakoisoja. Kukkaset tulevat mökin pihamaalle, munakoisot kasvihuoneeseen.

Itse halusin kasvihuoneeseen tomaattia, kurkkua ja chiliä, ja niiden taimet noussevat lähiaikoina viereisen rasian turvebriketeistä. Muut siemenet ovat Hyötykasviyhdistykseltä, mutta chilin siemenet ovat peräisin Svarfvarsin tilan chileistä, joita Rouva osti syksyllä eräästä tapahtumasta.

Ikkunalaudalla onkin kohta tungosta, sillä taimet pitäisi kuulemma siirtää isompiin ruukkuihin jo pian. Ja toukokuussa päästää sitten aloittelemaan kasvihuonehommia.

Kovin jännittävää nähdä, miten käy!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hys hys, uskaltaakohan tätä sanoa edes ääneen? Silläkin uhalla, että manaan tällä kirjoituksella esiin jonkin öisen riivaajan, kerron, että olemme tehneet poikasen unien suhteen läpimurron. Oikeastaan se tapahtui jo muutama viikko sitten, mutta nyt olemme varmistuneet asiasta.

Vielä New Yorkin -matkan jälkeen poika heräsi kerran yössä kirkumaan suoraa huutoa. Se tapahtui yleensä aamuneljän ja kuuden välillä ja kesti määrittelemättömän ajan, joka tuntui ikuisuudelta mutta oli varmaankin vain joitain minuutteja. Hän olisi tietysti halunnut maitoa, mutta päätimme, että sille tielle emme enää lähde. Jos yösyötöistä haluaa eroon, lapsen on opittava, että yöllä ei saa ruokaa. Sanoimme vain hänelle: "Nyt on yö, nyt nukutaan" ja odotimme, että hän nukahtaa uudelleen.

Hän tyytyi muutamassa viikossa kohtaloonsa ja alkoi vihdoin nukkua yönsä levollisesti ja heräämättä iltakahdeksasta aamuseitsemään. Huraat sille!

Vielä pari viikkoa sitten hänet saattoi tainnuttaa uudelleen maidolla ensimmäisen aamuheräämisen jälkeen, mutta nyt hän on alkanut nousta ylös aivan virkeänä seitsemän aikoihin, kun teemme tytön kanssa arkisin aamuhommia. Mutta unta tulee silti liki 11 tuntia yössä, mikä on erittäin hyvin.

Sen lisäksi, että hän nukkuu koko yön heräämättä, hän nukkuu myös kahdet päiväunet. Toiset huraat sille!

Alkoi näyttää siltä, että yhdet päiväunet olivat hänelle liian vähän, ja hän oli yliväsynyt sekä päivisin että iltaisin. Ratkaisu löytyi aamupäiväunista, joita hän alkoi nukkua pari kuukautta sitten.

Ensin Rouva kokeili samaa rytmiä, jolla tyttömme veteli päikkäreitä neljä vuotta sitten. Pojan oli tarkoitus nukkua aamupäivällä pienet unet ja iltapäivällä pidemmät. Se ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan, sillä hänet piti herättää aamupäivällä käytännössä kesken unien, mutta iltapäiväunet jäivät silti lyhyiksi. Lopulta Rouva antoi pojan nukkua aamuisin niin pitkään kuin häntä nukuttaa, ja poika alkoi vedellä aamupäivällä hirsiä peräti kaksi tuntia ja herätä taas lounaalle.

Ei hän kyllä itse ole omasta mielestään unien tarpeessa: kun hänet viedään kymmeneltä sänkyynsä, hän valittaa kovaan ääneen. Mutta kun hänet vain jättää sänkyynsä, sanoo: "Nyt nukutaan, kauniita päiväunia" ja poistuu huoneesta, hän nukahtaa noin kymmenessä sekunnissa.

Iltapäiväunien vuoro on sitten noin kolmelta. Arkisin poika nukkuu iltapäivällä kolmen vartin verran, kunnes Rouva lähtee hakemaan tyttöä päiväkodista, mutta viikonloppuisin hän vetelee sikeitä parikin tuntia. Se tekee yhteensä 14 - 15 tuntia unta päivässä, huh.

Ei voi olla kuin kiitollinen näistä unenlahjoista. Ja kaikki sympatiat yökukkujien ja päiväunettomien lasten vanhemmille. En edes osaa kuvitella, millaista olisi elää parikin vuotta jatkuvassa univelassa.

Miten teillä muilla on päästy eroon yösyötöistä ja onko se sujunut kivuttomasti? Entä onko päiväunirytmi vakiintunut millaiseksi?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi kevään odotetuista elokuvaensi-illoista on Disneyn Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö. Se tuo vuoden 1991 rakastetun animaatioklassikon valkokankaille live action -versiona.

Elokuva jatkaa samaa uusintaversiolinjaa, jota Disney on harrastanut viime vuosina mm. elokuvissa Cinderella - Tuhkimon tarina ja Viidakkokirja. Myös Maleficent kuuluu tavallaan samaan joukkoon, mutta elokuva ei ole varsinainen live action -versio Prinsessa Ruususesta vaan aivan toinen tarina.

En ole nähnyt näistä uusintaversioista kuin Tuhkimon, ja en ollut kovin ihastunut siihen, mutta eipä alkuperäinen Tuhkimokaan kuulu suosikkeihini. Kaunottaresta ja hirviöstä kuultuani tiesin kuitenkin, että sen haluaisin nähdä aivan heti, kun se tulee elokuvateattereihin. Alkuperäinen leffa on Disneyn parhaimpia kautta aikojen, ja trailerit lupailivat hyvää.

Moni ei varmasti tiedä tai muista, miten merkittävä Kaunotar ja hirviö Disneylle aikoinaan oli. Yhtiön 1980-luku ei ollut kovin kummoinen, vaikka Pieni merenneito väläyttelikin valoa tunnelin päässä. Kaunotar ja hirviö oli kuitenkin kaikin tavoin huippumenestys, ja elokuvana jopa niin onnistunut, että se kilpaili vuoden parhaan elokuvan Oscar-patsaasta vuonna 1992 - ensimmäisenä animaationa ikinä. Kaunottaresta ja hirviöstä tehtiin myös Disneyn ensimmäinen näyttämömusikaali, ja se sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1994. Musikaali oli huippumenestys, ja se pyöri Broadwaylla peräti 13 vuotta (ja nähtiin myös Helsingissä vuonna 2007).

Itse pidin Kaunottaresta ja hirviöstä animaationakin, mutta rakastuin siihen ja sen musiikkiin lähtemättömästi juuri musikaalin kautta. Satuin näkemään sen New Yorkissa juuri ensi-iltavuonna ja kävin katsomassa sen uudelleen Lontoossa ja vielä Helsingissäkin vuosia myöhemmin. Musikaali on edelleen yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt. Odotukset olivat siis hyvin korkealla, kun menin lauantai-iltana Tennispalatsiin katsomaan uutta elokuvaa. 

Onneksi elokuva myös lunasti kaikki odotukset, ja pidin siitä todella paljon. Se oli lavastukseltaan, puvustukseltaan ja tehosteiltaan upeaa katsottavaa. Se oli hauska, koskettava ja satumainen. Se oli kaikkea sitä, mitä alkuperäinen animaatiokin oli, mutta tarinaan oli saatu vielä uusia ulottuvuuksia.

Elokuva on hyvin pitkälti, jopa useita repliikkejä myöten, piirroselokuvan juonen mukainen, mutta mukana on myös uusia kohtauksia. Saamme esimerkiksi tietää, miksi Belle asuu isänsä kanssa kahdestaan ja miksi he ovat muuttaneet sihen pieneen maalaiskylään, jossa he asuvat. Myös hirviön lapsuudesta nähdään väläyksiä. Muut pienet erot, jotka havaitsin rajoittuivat lähinnä siihen, että Bellen isä ei olekaan elokuvassa keksijä vaan taiteilija.

Hahmojen tulkinnoissa eroja on tietysti, ja esimerkiksi feministinä tunnettu Emma Watson on tehnyt Bellesta huomattavasti alkuperäistä hahmoa vahvemman ja ohjat omiin käsiinsä ottavan naisen. Pääpiirteissään tarina on kuitenkin uskollisempi alkuperäiselle animaatiolle kuin vaikkapa Cinderella - Tuhkimon tarina.

Uudessa elokuvassa on mukana tietysti kaikki suuret laulunumerot alkuperäisestä elokuvasta. Kaupungin asukkaat toivottavat elokuvan alussa toisilleen Bonjour talojen ikkunoista samalla, kun Belle vaeltelee kaduilla ja laulaa: "Little town, it's a quiet village. Every day like the one before". Gaston ylistää itseään oluttuoppi kädessä pubissa ("No-one's slick as Gaston..."). Lumière tarjoilee Bellelle illallisen hirviön linnassa, ja lautaset tanssivat Be Our Guestin tahtiin.

Ja tietysti Mrs. Potts esittää elokuvan ikonisen tunnuslaulun samalla kun keltaiseen tanssiaispukuun pukeutunut Belle ja viimeisen päälle groomattu hirviö tanssivat kahdestaan kristallikruunujen alla ("Tale as old as time, song as old as rhyme..."). 

Elokuvaan on tehty myös uusia kappaleita, joista hienoin on hirviön laulama Evermore, jonka hän laulaa linnan tornista katsellessaan Bellen laukkaavan kohti kotiaan päästettyään tämän vapaaksi. Elokuvan uudet laulut ovat täysin uusia, eivät Broadway-musikaalista lainattuja.

Elokuvassa on erinomaisesti onnistunut roolitus. Emma Watson sopii täydellisesti Bellen rooliin, ja hänellä on kaunis lauluääni. Hirviönä karjahtelee Downtown Abbeysta tuttu Dan Stevens. Muita ääninäyttelijöitä ovat mm. Ewan McCregor (Lumière), Ian McKellen (Cogsworth) ja Emma Thompson (Mrs. Potts). Gastonina nähdään Luke Evans ja hänen koomista aisapariaan, LeFouta, esittää Josh Gad.

LeFoun hahmosta onkin ehditty jo kohista, sillä tässä elokuvassa hänestä on tehty "avoimesti" homo. Tämä avoimuus on kuitenkin enemmänkin elokuvan tekijöiden puheissa kuin siinä, mitä valkokankaalla nähdään. Silti kannanotto on yllättävä Disneyltä, joka pitää perinteisesti kielen keskellä suuta.

Hirviön linnan elävät esineet on toteutettu hauskasti, ja hirviökin on animoitu niin elävästi, että on mahdoton sanoa, mikä osa hahmosta on tehty tietokoneella. Hirviön linna on yksinkertaisesti upea.

Poistuin elokuvateatterista kostein silmin, ja vielä pari päivää leffan jälkeenkin huomaan elokuvan tapahtumien ja laulujen pyörivän mielessäni. Katsoisin sen oikeastaan mielellään myös uudelleen. Harva elokuva herättää nykyisin yhtä voimakkaita tunteita, joten jotain poikkeuksellisen hienoa Kaunottaressa ja hirviössä oli.

Elokuvan ikäraja on 12 vuotta, mutta se on perusteltua. Elokuva on aika jännittävä, ja myös hieman animaatiota synkempi. Menee siis vielä useampi vuosi, ennen kuin voin katsoa sen tytön kanssa. Voi, miten hän siitä pitäisikään, kun isäkin oli elokuvasta näin lumoutunut.

Mikäköhän olisi seuraava live action -leffa, jonka toivoisin Disneyn tekevän? Frozen? Liian aikaista. Leijonakuningas? Aladdin! Joo!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Pingviini

Tein kolmanteen ja viimeiseen Pingviini-jäätelöpostaukseen jäätelöannoksen, jossa enemmän on enemmän! Pingviini Kuningatar -jäätelö on saanut siinä seurakseen rouskuvia marenkeja, kermaista kinuskikastiketta ja jäisiä mustikoita.

Jos aikasi on kortilla, kinuskikastikkeen ja marengitkin voi ostaa valmiina, mutta jos et ole koskaan valmistanut niitä itse, suosittelen kokeilemaan näitä reseptejä! Molemmat ohjeet ovat helppoja mutta vaativat hieman aikaa.

Olisin laittanut jäätelöannokseen mustikoiden lisäksi myös pakastevadelmia, mutta niitä ei ollut saatavilla kotimaisina, ja ulkomaiset pakastemarjat suositellaan kuumentamaan ennen syömistä.

Kinuskikastikkeesta tuli aivan törkeän hyvää. Juuri sellaista, jota voisi syödä suoraan purkista lusikalla. (Ja niin jäljelle jääneelle kastikkeelle ehkä kävikin.) Pohdiskelin, että kastiketta voisi hyvin maustaa myös vanilja- tai salmiakkijauheella, mutta tällä kertaa tein aivan tämän maustamattoman perusversion.

Kinuskikastike

Ainekset

  • 2 dl sokeria
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 rkl voita

Valmistaminen

  1. Mittaa sokeri paksupohjaiseen kattilaan
  2. Kuumenna sokeria koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri sulaa ja ruskistuu hieman
  3. Kaada kerma joukkoon ja anna sen kiehua tasaisesti, kunnes sokeri on liuennut kermaan, noin 5 - 8 minuuttia
  4. Vatkaa voi joukkoon ja jäähdytä kastike. 

Kinuskikastike on lämpimänä melko juoksevaa, ja se kannattaa jäähdyttää hyvin ennen tarjoilua.

Mutta varo: tähän jää koukkuun!

* * *

On kahdenlaisia marenki-ihmisiä: toiset haluavat marenkinsa täysin kuivina ja rapsakoina ja toiset pitävät hieman kosteansitkeistä marengeista. Minä pidän niistä mahdollisimman kuivina ja pölyksi murentuvina.

Jotta lopputulos olisi kuiva mutta kuivatusaika ei olisi aivan mahdottoman pitkä, tein marengit aivan pieniksi ruusuikkeiksi. Pienet marengit myös sopivat jäätelöannokseen paremmin kuin isot.

Marengit

Ainekset

  • 3 kananmunan valkuaista
  • 2 1/2 dl sokeria (mielellään erikoishienoa)
  • 2 tl perunajauhoa
  • 1 tl sitruunamehua

Valmistaminen

  1. Erottele kananmunan valkuaiset keltuaisista ja vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi. (Varo, ettei valkuaisten sekaan pääse yhtään keltuaista, sillä valkuainen ei silloin vaahtoudu)
  2. Lisää sokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää myös perunajauho ja jatka vatkaamista, kunnes sokerikiteet ovat liuenneet täysin vaahtoon ja marenki on paksua ja kiiltävää
  3. Lisää aivan lopuksi massaan sitruunamehu ja vatkaa vielä hetkinen
  4. Pursota marengit pellille pursotuspussilla ja kuivata niitä 90-asteisessa uunissa 1-3 tuntia riippuen marenkien koosta. Voit jättää marengit uuniin vielä senkin jälkeen, kun sammutat uunista virran. 

Kokoa jäätelötarjotin laittamalla sille vuorotellen jäätelökuutioita, marenkeja ja jäisiä mustikoita (ja vadelmia, jos saat kotimaisia). Kaada koko komeuden päälle vielä kinuskikastiketta ja tarjoile heti!

Nauti mahdollisimman kuninkaallisessa seurassa.

Hauskoja jäätelökestejä kaikille kuninkaille, kuningattarille, prinsseille ja prinsessoille, niin isolle kuin pienillekin!

Ja sitten kun olet testannut tämän reseptin, kokeile myös puolukkapuffetteja ja veriappelsiinipirtelöä ja katso lisää Pingviini-jäätelöreseptejä Pingviinin sivuilta.!

Share

Pages