Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunginteatterin uusin suurmusikaali, tai oikeammin jättimusikaaliShrek, sai ensi-iltansa tällä viikolla. Suurena musikaalifanina päätin jo keväällä, että tämän haluan nähdä ja otan myös tytön mukaani katsomaan esitystä!

Musikaali pohjautuu vuoden 2001 hittianimaatioon (onko siitä todella niin pitkä aika?), ja hahmo on varmasti tuttu niillekin, jotka eivät ole elokuvaa tai sen jatko-osia nähneet. Teos on pyörinyt Broadwaylla vuoden 2008 lopusta vuoden 2010 alkuun, ja sen suomenkielinen kantaesitys oli Jyväskylän kaupunginteatterissa jo vuonna 2013. 

Musikaalin päähahmoja ovat sympaattinen jätti Shrek (Jon-Jon Geitel / Petrus Kähkönen), kaunis prinsessa Fiona (Laura Alajääski / Anna-Maija Tuokko), suulas Aasi (Matti Leino) sekä suuruudenhullu mutta kääpiön kokoinen Lordi Farquaad (Kari Arffman / Antti Timonen).

Tarina irvailee klassisten satujen kliseille ja tuo lavalle myös monia tuttuja satuhahmoja kuten Pinokkion, suden ja kolme pientä porsasta sekä Peter Panin. Farquaad on häätänyt kaikki nämä "friikit* Dulocin kaupungista, ja ne päättävät majoittua samalla suolle, jossa Shrek asustelee. Shrek taas kaipaa vain omaa rauhaa, ja hän lähtee selvittelemään tilannetta Farquaadin kanssa. Hän tapaa matkallaan puhuvan aasin, ja päätyy pelastamaan tämän kanssa prinsessa Fionaa, joka on lukittu lohikäärmeen vartioimaan torniin. Farquaad haluaisi naida Fionan noustakseen kuninkaaksi, mutta Fionalla onkin suuri salaisuus.

Musikaalin pääteemoja ovat erilaisuuden ja oman ainutlaatuisuuden hyväksyminen ja se, miten ulkoinen kauneus on lopulta merkityksetöntä. Melko ajattomia teemoja, vaikka erilaisuuden hyväksyminen onkin aihe, josta on helppoa löytää yhtymäkohtia myös tähän päivään.

Shrek-musikaalin toteutus HKT:ssa on yksinkertaisesti erinomainen. Näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin, ja voi hyvät hyssykät, millaisia laulajia castissa on! Tässä näytöksessä pääosia esittäneet Petrus Kähkönen (Shrek) ja Anna-Maija Tuokko (Fiona) osoittivat olevansa täysin kansainvälisen tason musikaalitähtiä, ja lohikäärmeen taustalla laulaneen Raili Raitalan ääni on häikäisevä. Raitalaa ja Kähköstä ihastelin jo Vampyyrien tanssissa, ja Tuokon muista hyvin myös HKT:n Wicked-tuotannosta vuodelta 2011. Kaukana ovat ne ajat, kun näyttelijöiden laulutaidon puolesta piti hieman jännittää.

Anna-Maija Tuokon Fiona onkin hahmo, joka ansaitsee erityismaininnan. Huikean laulun ja loistavan tanssitaidon lisäksi Tuokko on erinomainen komedienne, ja Fiona on hahmona niin valloittava, että huomasin odottavani kaikkein eniten sitä, että juuri hän palaisi takaisin lavalle. Shrek on hahmona vakavampi jöröttäjä, mutta Fiona tuo tarinaan eloa ja huumoria jopa enemmän kuin Matti Leinon höpöttelevä aasi, jonka vitsit ovat ilmeisempiä.

Esityksen huumori upposi sekä isään että tyttäreen. Suomennos on varsin onnistunut, ja vitsejä on lokalisoitu sopivassa määrin. Pieruhuumori oli mukana jo leffassa, ja kyllähän se nauratti tässäkin versiossa. Muutaman hieman kaksimielisen vitsin kohdalla nostelin kulmiani, mutta aika harmittomia juttuja ne olivat.

Orkesterin sointi oli niin hyvä ja kirkas, että se olisi voinut tulla levyltä. Jouduin sen sijaan höristelemään korviani useasti, enkä paikoin saanut selvää kaikista laulun sanoista, mikä johtunee lähinnä Peacockin äänentoistosta.

Puvustus ja lavastus tukivat tarinaa hienosti, ja varsinkin Lordi Farquaadin kääpiömäinen olemus oli toteutettu hauskasti laittamalla näyttelijä polvilleen. Myös nukketeatteritekniikalla toteutettu lohikäärme oli näyttävä ilmestys, ja sen suusta purkautuva höyry sai oman 4-vuotiaani nostamaan kädet kauhistuksesta poskilleen. Olimme kyllä katsoneet Shrek-elokuvan kotona, joten tiesimme varautua lohikäärmeeseen, mutta tyttö katseli kohtauksen varmuuden vuoksi isin sylissä.

Esitys sopi kyllä oikein hyvin omalle lapselleni, joka jaksaa jo hienosti istua ja keskittyä seuraamaan esitystä. Olimme puhuneet hänen kanssaan tulevasta teatteriretkestä jo pitkään, ja hän on keväästä asti bongaillut Shrek-mainoksia ympäri kaupunkia.

Täyspitkässä teatteriesityksessä olemme käyneet aiemmin vain yhden kerran, joten tämä oli kovin erityislaatuinen retki muutenkin.

Kysyin tytöltä tietysti, mitä hän piti esityksestä, ja kovasti kuulemma hän siitä tykkäsi. Parasta oli Fiona ja se, kun Fiona lauloi niin kauniisti. Ja se oli myös parasta, kun Fiona ja Shrek rakastuivat. Lohikäärme oli pelottava ja Farquaad taas niin ikävä hahmo, että tytön piti vielä teatterisalista poistuessa huutaa tämän perään tuohtuneena: "Sinä et ole mikään kiva prinssi!"

Kotimatkalla tyttö kyseli kovasti, onko meillä mitään Shrek-leluja, ja voisiko hän saada Fiona-mekon leikkeihinsä. Esitys oli siis ilmeisen vaikuttava.

Eikä ihmekään! Suosittelen Shrekiä lämpimästi kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja tästähän tämä ilo meillä vasta alkaakin, kun minulla on nyt oma pieni seuralainen, joka on varmasti aina valmis uudelle teatteriretkelle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän kuumin some-terassi on ollut kuulemma Holiday Bar Katajanokalla (Kanavaranta 7). Minulta tämän(kin) ravintolan avautuminen oli mennyt ohi, mutta kävimme korjaamassa tilanteen eilen tytön tanssitunnin jälkeen.

Paikka onkin mitä mainioin terassille, ja voin hyvin kuvitella, että aurinkoisina päivinä se on ollut aika turvoksissa.

Ravintola on kyllä erittäin tervetullut elävöittämään Kanavarantaa, jossa ei ole aiemmin ollut vastaavaa istuskelupaikkaa.

Ravintolan takana ovat Richard McCormick ja Ville Relander sekä Royal Ravintolat.

Holiday Barin luvataan tarjoavan kasvis- ja kalaruokia, juomia sekä "lomatunnelmia". Aivan lomatunnelmaan en näin tavallisena arkiperjantaina päässyt, mutta iloinen ja rento ilmapiiri paikassa oli!

Yritimme saada paikkoja sisältä, mutta kaikki pöydät oli varattu täyteen.

Ilma oli lämmin, joten päätimme jäädä terassille, johon voi tilata myös ruokia. Lämpötilan puolesta ulkona syöminen toimi kyllä edelleen hyvin, mutta erityisesti lasten kanssa oli ikävää, että koko terassi oli tupakointialuetta, ja myös Sipulin tupakointipaikka sijaitsi aivan terassipöytien vieresssä.

Otimme alkuun cocktailit: melon bellini ja holiday sour. Cocktailit tulivat hieman hitaasti ja ruoka taas yllättävän nopeasti. En siis ehtinyt kuin aloittaa alkujuomaani, kun pääruoka olikin jo pöydässä.

Emme tilanneet erillisiä alkupaloja, mutta jälkikäteen katseltuna olisi selvästi pitänyt maistaa paikan kukkakaaliannosta, joka on kerännyt kehuja.

Söimme Rouvan kanssa hawaijilaistyyliset Poke Bowlit lohella, ja tytölle tilasimme jättikatkarapuspagettia.

Tytön pasta oli perushyvää, mutta sen 24 euron hinta tuntui kovalta.

Poke Bowlin pinnalla olevat täytteet olivat maukkaat, mutta riisi olisi kaivannut merkittävästi enemmän kostuketta, joten lopputulos oli melko kuiva. Myös tämän annoksen hinta, 20 euroa, tuntui yllättävän korkealta.

Näiden annosten perusteella ravintola jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Sijainti, tunnelma ja ravintola itse olivat kivat, ja voisin varmasti tulla Holidayhin lasilliselle jollain porukalla.

Ruoan hinta-laatusuhteen puolesta ravintola ei kuitenkaan valitettavasti ainakaan vielä päässyt omien suosikkieni joukkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesälomasta on kulunut neljä viikkoa, ja nyt jo tuntuu kuin olisin uuden loman tarpeessa. Liki kahden kuukauden poissaolon jälkeen olisi tarvinnut jonkinlaisen pehmeän laskun, mutta jouduin heti sammuttelemaan tulipaloja ja tilanne on edelleen päällä.

Ei työnteko toki ole pelkkää otsan kurtistelua ollut, ja esimerkiksi tällä viikolla saimme lukea positiivisia uutisia Rovion tuloksen kehityksestä ja myös leffan jatko-osan suunnittelusta.

Viikon päätapahtuma oli kuitenkin Pelit-yksikön Back to School Party Koskenrannassa torstaina.

Tila oli laitettu näyttäväksi, ruoka oli hyvää ja tilaisuuden ainoa puhe lyhyt.

Talon oma bändi soitti kemuissa. Itse jätin esiintymisen väliin, sillä jouduin toteamaan, että kaikkeen ei nyt yksinkertaisesti ole aikaa. Ehkä sitten taas ensi kerralla.

Illan varsinainen yllätys oli Darude, joka toimi loppuillasta DJ:nä ja aloitti keikkansa Angry Birdsin tunnarista ja Sandstormista tehdyllä remixillä, joka on myös Angry Birds -pelin Mighty League -päivityksen tunnusmusiikki.

Tänään kiittelin itseäni päätöksestä jättää jatkot väliin, mutta työkaverit oli vaikea saada uskomaan, että minun piti ihan oikeasti olla aamupäivä kotona vauvan kanssa, kun Rouva käytti tyttöä neuvolassa. Eikä sillä ollut mitään tekemistä juhlien kanssa.

Kyllä työpaikoilla tarvitaan juhlia yhteishengen nostattamiseksi, ja nyt varsinkin oli syytä juhlia. Nyt toivotaan, että sama meno jatkuu, ja uudet pelit menestyvät vielä vanhojakin paremmin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Osaisitko kertoa aloitteleville puutarhureille, mitkä olisivat hyviä kukkia leikkokukkapenkkiin? Siis kukkia, jotka on tarkoitus lähtökohtaisesti leikata maljakkoon juuri, kun ne ovat kauneimmillaan. Rouva tästä kyselikin jo Instagramin puolella, mutta kaikki neuvot ovat kuulemma tarpeen. 

Meillä ei ole hirveästi käsitystä, mitä puutarhassamme jo on, mutta ainakin suopayrttiä ja syysleimua löytyy. Ja mitä näissä kuvissa viime kesäkuulta sitten näkyykään.

Muuten Rouvaa kiinnostaisivat kovasti erityisesti valkoiset ja vaaleahkot kukat, ja hänen toiveensa olisi, että hän voisi luoda kotiin samanlaisia kimppuja, joita hän ihastelee newyorkilaisen Saipua:n Instagram-tilillä.

Ja saa kuulemma vinkata myös muista vastaavista Instagram-tileistä, joita seurata.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Raha-automaattiyhdistys RAY

Raha-automaattiyhdistys RAY on julkaissut keväällä mobiilisovelluksen, joka kokoaa yhteen kaikki RAY:n rahapelit. Valikoimassa on siis niin kauppojen auloista tuttuja kolikkopelejä kuin myös RAY:n nettikasinon pelejä.

Et ehkä ole tullut ajatelleeksi sitä, mutta RAY on kasinojen ja kolikkopelien ylläpitäjän lisäksi myös merkittävä yhteiskunnallinen hyväntekijä, sillä se tukee pelien tuotoilla suomalaista yhteiskuntaa merkittävissä määrin. Esimerkiksi vuonna 2015 RAY tuki yli 1 600:ta terveyden ja hyvinvoinnin järjestöä yli 400 miljoonalla eurolla. Se on aika paljon, kun miettii, miten pienistä virroista rahat tulevat.

Pelit hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa myös toisesta näkökulmasta: RAY tekee omat brändipelinsä oman 50-henkisen pelistudionsa voimin, ja tuotekehityksessä työskentelee kaikkiaan noin 140 henkilöä. Myös suomalainen peliteollisuus hyötyy, sillä omien pelien lisäksi RAY kehittää pelejä yhteistyössä useiden suomalaisten pelitalojen kanssa.

Oli kiinnostavaa tutustua applikaatioon pelintekijän näkökulmasta, sillä viihde- ja rahapelit ovat lähtökohdiltaan huomattavan erilaisia.

Rahapelejä säännellään ja valvotaan huomattavasti enemmän, ja esimerkiksi pelien mainonta on hyvin rajattua. Itsekään en saa tässä postauksessa kehottaa ketään pelaamaan rahapelejä tai kertoa pelanneeni itse tiettyä peliä, mutta RAY:n applikaation kokeilemista voin suositella. Monia peleistä voi testata ilmaiseksi, ja appsi tarjoaa käyttäjilleen myös etuja ja RAY:n uutisia. Pitääkin noutaa tämä jäätelö Ärrältä!

On mielenkiintoista, että RAY tietää täsmälleen, ketkä pelejä palaavat, sillä pelaajien on tunnistauduttava. Viihdepelipuolella joudumme vain arvailemaan pelaajien ikä- ja sukupuolijakaumia perustuen esimerkiksi Facebook-kirjautumisiin tai vapaaehtoisiin kyselyihin.

RAY tunnistaa pelaajat pankkitunnusten perusteella ja tarkistaa väestötietojärjestelmästä, että pelaaja on täysi-ikäinen. Tunnistautumisesta ja tietojen tarkistamisesta johtuen pelejä voivat pelata vain henkilöt, joiden kotiosoite on Suomessa.

Siinä missä viihdepeleissä pelaajien toivotaan jäävän koukkuun eikä pelintekijöiden tarvitse miettiä muuta kuin sitä, miten pelaaja saataisiin viettämään pelin parissa vieläkin enemmän aikaa (ja myös käyttämään rahaansa), rahapeleissä sama koukuttavuus kääntyykin jo asiaksi, jota on hillittävä.

Mobiilisovellus tarjoaa hyvät keinot pelaamisen hallintaan. Sovelluksessa voi asettaa päivittäiset pelirajat, jolloin appsi laittaa peleille pisteen, kun raja tulee vastaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että jos rajan saavuttamisen jälkeen haluaisikin jatkaa "vielä ihan vähän", uusi peliraja tulee voimaan vasta seuraavana päivänä. Itseään on siis vaikeampi huijata. 

Riskipelaamista hallitaan myös sillä, että pelitilille ei voi siirtää rahaa yöllä, eikä maksamisessa voi käyttää luottokorttia. Eikä rahaa tietenkään voi siirtää IAP:na eli sovelluksen sisäisenä ostona, jolloin maksu menisi luottokortilta, vaan rahat siirretään joko verkkopankista tai debit-kortilta.

Rahapeleistä pitäville sovellus on tervetullut lisä RAY:n valikoimiin, sillä pelejä voi pelata käytännössä nyt missä ja milloin tahansa - ja se toisaalta asettaa lisää vaatimuksia pelaamisen hallinnalle.

Ymmärrän hyvin, miten helppoa olisi jäädä pelaamaan "vielä yksi kierros... no ehkä vielä toinen", sillä onhan se aivan eri tavalla kutkuttavaa, kun pelistä saatava palkkio ei olekaan jokin digitaalinen esine vaan aivan oikeaa rahaa. 

Mutta toisinaan, pienissä määrin, rahapelien pelaaminen on jännittävää, vaikka hyvin tiedänkin, että tappiolle siinä keskimäärin jää.

 

Lataa RAY:n sovellus iOS- tai Android-laitteellesi: www.ray.fi/sovellus.

Share

Pages