Olen ajatellut aiemmin, että miehiltä puuttuu se osa aivoista, joka saa tuntemaan itsensä huonoksi vanhemmaksi. Ei ole lainkaan tavatonta, että naiset kutsuvat itseän huonoiksi äideiksi, mutta vastaavaa syyllisyyttä en ole itse tuntenut. Paitsi nyt.

Lähdin siis hoitovapaalla ollessani ilman muuta perhettä viikoksi Kaliforniaan ja järjestelin isovanhemmat hoitamaan tyttöä. Ei tarvitse sanoa: huonoon omaantuntoon on ehkä vähän aihettakin. Minulle tarjottiin kuitenkin niin mielenkiintoinen tilaisuus, että asia kannatti järjestellä.

Osallistun Netflix-videopalvelun lapsiperheille suunnattuun kampanjaan, joka alkoi palveluun tutustumisella Netflixin päämajassa Kalifornian Piilaaksossa, Los Gatosissa.

Hotel Los Gatos, Los Gatos CA

Los Gatos on ilmeisen yläluokkainen pikkukaupunki tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta. Sen rakennukset ovat ulkoasultaan niin kaukana mielikuvasta maailman johtavasta IT-firmojen keskittymästä kuin vain voi olla. Niin myös Netflixin päämaja. Ei lasia ja terästä, vaan design on kuin välimerellisestä huoneistohotellista.

Netflix Headquarters

Netflix kutsui siis vieraakseen parikymmentä perhebloggaria ympäri maailman: Jenkeistä, Latinalaisesta Amerikasta ja Euroopasta. Osallistujia kutsutaan Stream Teamiksi, ja useimmat sen jäsenistä ovat suomalaisittain käsittämättömän isoja ja tekevät blogeillaan tai webbisaiteillaan enemmän tai vähemmän isoa bisnestä. Esimerkiksi vieressäni istuneella Dooce.comin Heather Armstrongilla on pelkästään Twitterissa 1,5 miljoonaa seuraajaa. "Whaaaaaat?" kommentoi Rouva asiaa.

Aivan pieniä eivät vaikuttaneet olevan myöskään esimerkiksi Charlie Capenin isyysblogisaitti HowToBeADad.com tai Ruotsin suosituimman äitibloggarin, Suomessakin laulajana tunnetun Hannah Graafin Femme.se, jota hän pyörittää miehensä Peter Karydin kanssa. Eikä tee muita töitä.

Ja sitten olin minä, jonka blogin lukijamääristä ei voi puhua edes samana päivänä. Toinen edustaja Suomesta oli koomikko, mediahahmo ja Twitter-persoona Lotta Backlund.

Netflixin johtajat - aina toimitusjohtaja Reed Hastingsia myöten - kävivät kertomassa palvelun strategiasta ja kehityksestä ja erityisesti lapsille suunnatusta sisällöstä.

Reed Hastings, CEO

Keskusteluissa nousivat esiin erityisesti sekä vanhempien tarpeet kontrolloida sitä, millaista sisältöä lapset katsovat, että viihteen kuluttamisen muuttuminen. Harva bloggareiden lapsista katsoi enää lineaarista tv:tä, vaan katsominen oli siirtynyt monilla lähes pelkästään on demandiin. Pienille lapsille ensisijainen viihdelaite ei ollut myöskään tv vaan iPad tai muu tabletti.

Perehdytyksen jälkeen Netflix tarjosi illallisen California Caféssa.

California Café

Netflixiin tutustuminen jatkuu vielä huomenna ja sitten ehdin tutustua hieman San Franciscoon ennen paluuta Suomeen. Netflixin kanssa yhteistyössä toteutettavasta kampanjasta kerron lisää myöhemmin.

Tytön yksivuotissynttäreitä juhlittiin sunnuntaina.

Vieraita saapui parikymmentä, ja tyttö otti heidät vastaan uudessa juhlamekossaan, joka tuotiin tuliaisena New Yorkista.

Juhlia valmisteltiin pitkin viikkoa. Ensimmäiset harjoituskakut tehtiin jo torstaiksi tytön varsinaiseksi syntymäpäiväksi, kun mummo ja pappa tulivat kakkukahveille.

Teimme pitkästä aikaa voileipäkakkuja, toiset kalatäytteellä ja toiset kasvistäytteellä. Kalakakussa oli lämminsavulohta ja kasviskakussa hummustyyppistä kikhernetahnaa. Molempiin tuli myös tuorejuustotäyte, jossa oli hienonnettua paprikaa ja purjoa sekä kasviskakussa kaprista ja lohikakussa suolakurkkua.

Kakut maistuivat hyvin myös päivänsankarille.

Syntymäpäiväkakkuna tarjottiin Rouvan kuuluisaa mansikkaista suklaamoussekakkua.

Kakun jälkeen tyttö alkoikin olla jo aivan finaalissa ja valmiina päiväunille.

Meillä on nyt siis pieni taapero. Ei vain iän vuoksi, vaan hän alkoi ottaa viikonloppuna myös askeleita ilman tukea. Kävelemiseksi kuulemma sanotaan sitä, että peräkkäisiä askelia tulee vähintään kymmenen, ja sekin tapahtui eilen.

Vauva-aika on nyt lopullisesti ohi. Kylläpä se menikin nopeasti. Sniff.

Huhheijaa mikä viikko. Enkä tarkoita vain Lilyn uudistusta, vaikka sekin on ollut aika iso juttu.

Toki nyt, kun Lily näyttää päässeen vakaasti (kop kop) jaloilleen, pitää ihan ensin kertoa että

Isyyspakkaus on suositeltu blogi!

JEEEEEEEEEEEE! Kasvoni komeilevat (vihdoin) kunniapaikalla, Lilyn etusivulla suositeltujen blogien joukossa. Ihan niin kuin olisin joku oikea kirjoittaja... jossain!

Nyt pitäisi vielä opetella käyttämään uudistunutta Lilyä, pistää ulkoasu kuntoon ja päättää, minkä kokoisina kuvat laitetaan jatkossa. En uskalla vielä tänään lähteä kokeilemaan.

Ja sitten pitää vielä hehkuttaa sitä, että

Yli 500 Facebook-fania!

JEEEEEEEEEEEE! Yli 500 fania Facebookissa on aika paljon! Ja kyllä kannattaakin fanittaa, sillä Facebookissa on ollut viime aikoina meneillään paljon sellaista, mitä blogissa ei ole. Ymmärrettävää, sillä blogissa ei ole tapahtunut mitään moneen päivään. Kiitos faneille ja tervetuloa uusille. Kyllä sinne mahtuu! Niin myös Instagramiin, joka on uusin some-ihastukseni ja johon on niin kiva räpsiä kännykällä arkisia kuvia, jotka eivät koskaan päädy blogiin tai edes Facebookiin.

Mutta onhan tämä oikea elämäkin:

Pieni huoltokatko oli paikallaan ihan senkin vuoksi, että

Tytön synttärit

Tytön torstaiset pikkusynttärit ja harjoituskakut olivat vasta esimakua sunnuntain 1 v. -synttärijuhlille. Sunnuntaina on luvassa lisää vieraita ja lisää voileipäkakkua ja mansikkaista suklaamoussekakkua.

Hääkeikka

Jos kaveri pyytää laulamaan häihinsä illan pääesiintyjäksi (tai jotain sellaista), ei siitä voi kieltäytyä. Lauantaina pitäisi siis vetäistä Suvivalssi ja 29 muuta kappaletta coverbändin kanssa. Biisejä on treenattu tälläkin viikolla jo kahtena iltana, ja perjantai-ilta meni roudauksessa ja sound checkissä. Ehkä tästä aukenee uusi ura häälaulajana?

Kalifornia

No joo, onhan tässä ollut pikkuisen säätöä myös siksi, että lennän maanantaina Kaliforniaan. Tarjottu bisnesreissu oli sen verran houkutteleva, että sen vuoksi kannatti järjestellä tytön isovanhemmat hoitamaan tyttöä koko viikoksi. Ensi viikolla siis luvassa kuulumisia San Franciscosta ja sen lähistöltä.

Että huhheijaa. Palataan pian asiaan.

Tänään oli pienen tytön ensimmäinen syntymäpäivä.

Vuosi sitten kirjoitin jutun otsikolla "Meillä on nyt pieni tyttö". Sen sisältö oli: "Meillä on nyt pieni tyttö. Hän on hyvin sievä, ja hänellä on paksut ja tummat hiukset. Hän on ihmeellinen. Kaikki on hyvin."

Tyttö on jo isompi, ja hänen hiuksensa eivät ole enää tummat. Hän on yhä ihmeellinen, ja ihmettelemme lähes päivittäin, miten hän voikin olla niin kaunis.

Kaikki on edelleen oikein hyvin. Siellä hän nukkuu pieni peppu pystyssä.

"Hyvää yötä kulta, isi rakastaa yli kaiken."

Kuluneen vuoden aikana on koettu niin monta asiaa vauvan kanssa ensimmäisen kerran, että on oikeastaan helpotus, että ensi viikon jälkeen lähdetään jo toiselle kierrokselle. Heti, kun ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat on saatu vietettyä. Näistä hetkistä ensimmäinen äitienpäivä ei ollut lainkaan vähiten odotuksilla ladattu.

Rouvan ainoa toive oli saada ihana brunssi. Tiedusteltuani erityistoiveita brunssille, sain vastaukseksi: uunileipiä, suklaamoussea ja samppanjaa. Suklaamousse tosin pudotettiin toiveista eilisen suklaabrunssin jälkeen. Onneksi olin hankkinut raikkaita hedelmiä: tuoretta ananasta ja veriappelsiiniä. Niiden, leipien ja samppanjan lisäksi tarjolla oli myös jogurttia ja kananmunaa.

Brunssin oli alun perin tarkoitus olla vieläkin runsaampi, mutta sain yllättäen kutsun koko perheelle Finlandia-talon äitienpäivälounaalle. Talon ravintola halusi palautetta ja kehitysehdotuksia perhelounaastaan, ja he halusivat kutsua minut myöhemmin suunnittelemaan myös ravintolan isänpäivälounasta. Ilomielin!

* * *

Olemme Rouvan kanssa jo aikoja sitten sopineet, että mitään turhaa tavaraa ei ostella, mutta toisaalta on kiva muistaa toista jollain, mistä tulee hyvä mieli. Sain itse isänpäiväksi kivan paidan ja vauvan jalan- ja kädenjäljet. Oli siis keksittävä jotain muuta. Huomasin ilokseni muutama viikko sitten, että Rouvan lempiartisti, Ane Brun, on tulossa keikalle Suomeen, ja ostin liput hänen keikalleen.

Sitten päätin pitkästä aikaa kaivaa lyijykynän, pyyhekumin ja paperia kaapista ja kokeilla, osaisinko vielä käyttää niitä. Tavoitteenani oli piirtää tytön muotokuva valokuvasta. Kyllä Rouva siitä oman lapsensa tunnisti.

Vielä viime hetkellä, perjantaina, harkitsin uudelleen käden- ja jalanjälkien painamista. Odottaisikohan Rouva niitä kuitenkin? En jäänyt arpomaan, vaan kastelin lapsen räpylät mustikkamehuun ja painoin niiden kuvat paperille. Hyvinhän nuo sopivat tuohon isänpäivän punajuurimehukuvioiden viereen.

* * *

Ai, mitenkäs se Finlandia-talon lounas? Täytyy sanoa, että noutopöydäksi erinomainen, ja vaikea keksiä ainakaan ruoan suhteen paljoa kehitettävää.

Hauskaa päästä osallistumaan isänpäivän lounaan suunnitteluun myöhemmin!

* * *

Päivä oli onnistunut ja koko viikonloppu jotenkin erityisen kiva. Ei vain ruokien vaan myös auringon, ulkoilun ja kiireettömän yhdessäolon vuoksi. Ja mikä tärkeintä: Rouva nautti ensimmäisestä äitienpäivästään.

Toivottavasti myös sinun viikonloppusi oli onnistunut, juhlit sitten äitienpäivää tai et!

Niin paljon suklaapraliineja, torttuja ja kakkuja kuin jaksat syödä. Kuulostaako ihanalta? Silloin kannattaa suunnata lauantaiaamuna Chjokon suklaabrunssille (Liisankatu 9). Brunssi maksaa 16 euroa, ja siihen sisältyy makeiden herkkujen lisäksi kahvia tai teetä. Ja croissantteja.

Sain brunssin Rouvalta syntymäpäivälahjaksi lahjakortin muodossa, ja tänään oli vihdoin sopiva lauantai käyttää kortti.

Kuvat puhukoot puolestaan. Eipä siihen voi muuta sanoa kuin nam.

Vaikka aikamoinen suklaahiiri olenkin, kyllä yksi kierros eli kaksi täyttä lautasellista herkkuja oli aivan riittävästi. Suosikeikseni nousivat mandariini-pistaasikakku (kuvassa yllä vaalea moussemainen pala) ja marjamousseleivos (kuvassa yllä tummanruskea möykky). Rouva taas ihastui macaron-leivokseen (kaksi kuvaa ylöspäin, kellertävä pyörylä lautasen etuosassa).

Ei tällä brunssilla kovin usein tulisi käytyä, mutta hauskahan se oli ainakin näin kerran maistella kaikkea. Kylläpä taidetaan jatkossa kuitenkin keskittyä näihin herkullisiin praliineihin ja kokeilla myös puodin itsevalmistamaa jäätelöä.

Illemmalla Rouva ilmoitti, ettei äitienpäiväaamuksi tarvitsekaan tehdä hänen aiemmin tilaamaansa suklaamoussea.

Uskomatonta, mutta perhevapaajaksostani on enää alle puolet jäljellä. Voisin kyllä käyttää jopa sanaa lomastani, sillä niin helppoa lapsen kanssa on ollut. Välillä tuntuukin jopa hieman epäoikeudenmukaiselta, miten oma kokemukseni lapsen kanssa kotona olemisesta on niin erilainen kuin vaimollani. Tuntuu kuin veisin rusinat pullasta.

Kun vielä syksyllä lapsi oli paikallaan makaava huutava möhkäle, joka vaati jatkuvaa huomiota eikä nukkunut päiväunia, nyt hän nauraa paljon, leikkii pitkiä aikoja itsenäisesti - ja nukkuu päiväunia kolmisen tuntia päivässä. Syksyllä vauva vaati maitoa monta kertaa päivässä ja yössä, mutta nyt hän syö jo isoja annoksia kiinteää ruokaa päivisin ja nukkuu yksitoista tuntia öisin.

Ehdin hänen päiväuniensa aikana hoitamaan omia asioitani ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia, ja hereillä ollessaankaan hän ei vaadi enää jatkuvaa huomiota. Kunhan vain kuulen, että jostain kuuluu jokeltelua tai oikeanlaista kolinaa, tiedän että kaikki on hyvin, eikä minun tarvitse kulkea hänen perässään. Jos tulee liian hiljaista, on käytävä katsomassa, mitä on meneillään.

Nyt saan varmasti monien vihat niskoilleni, mutta olen myös nukkunut enemmän kuin vuosiin. En oikeasti pysty sanomaan, milloin olisin viimeksi nukkunut muutaman kuukauden ajan joka yö 8 - 8,5 tuntia, mutta nyt käyn nukkumaan iltaisin yhdentoista aikoihin ja herään aamulla vaimoni jälkeen seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Töissä käydessäni olen tottunut nukkumaan selkästi vähemmän - ja olemaan kroonisesti väsynyt.

Ja sitten itse lapsi: on upeaa seurata, miten hän on muuttunut vauvasta pieneksi tytöksi, jolla on omat puuhat ja kiinnostuksen kohteet. Kun lasken hänet lattialle, voin arvata, mihin suuntaan hän lähtee konttaamaan sen mukaan, mikä ovi on raollaan, missä koira on tai mitä tavaroita on jonkin pöydän reunalla. On kuin minulle olisi viimein luettu ääneen se jokin salainen lapsenkäyttöohje, jonka puuttumista olen harmitellut ensimmäiset yhdeksän kuukautta.

Ymmärrän hyvin, miksi niin monet äidit eivät halua viedä lastaan hoitoon juuri tässä vaiheessa, joka tuntuu olevan tähän astisista se kaikkein ihanin.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten niin monet isät eivät tunnu ymmärtävän samaa asiaa.

Kielitoimisto pitäköön muffininsa, meillä syödään muffinsseja. Esimerkiksi näitä taivaallisia parsakaalilla ja sinihomejuustolla täytettyjä, jotka Rouva pyöräytti eräänä iltana.

Muffinssit sopivat hyvin vaikkapa äitienpäiväbrunssille. Lisää helppoja äitienpäivän brunssi-ideoita löydät muuten haastattelustani Fazerin sivuilta: Äitienpäivän brunssi isien tapaan.

Meillä on viime aikoina syöty käsittämättömiä määriä parsakaalia. Se johtuu siitä, että olemme ottaneet tavaksi paahtaa sitä uunissa peltikaupalla ja säilöä palaset pienissä rasioissa jääkaappiin. Sieltä niitä on on helppo popsia, kun tekee mieli laittaa suuhun jotain pientä. Kun parsakaalia on valmiiksi paahdettuna, myös muffinssien valmistaminen sujuu käden käänteessä.

Ohje on kirjoitettu keitetyille parsakaaleille, mutta uunissa paahdetut käyvät siis aivan yhtä hyvin.

Parsakaali-sinihomejuustomuffinssit

Ainekset

• 1 pieni parsakaali, n. 200 g
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• ripaus muskottipähkinää
• 2 kananmunaa
• 1 - 2 rkl öljyä
• 1,5 dl maustamatonta jogurttia
• 100 g sinihomejuustoa

Valmistaminen

1. Paloittele parsakaalit ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta
2. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet kulhossa. Lisää joukkoon munat, öljy, jogurtti, murennettu homejuusto ja parsakaali ja sekoita tasaiseksi taikinaksi
3. Nosta taikina lusikalla muffinssivuokiin ja paista 225-asteisessa uunissa n. 8 - 10 minuuttia.

Nauti lämpiminä!

Jopas tuntuu, että lyhyelle ajalle on taas kasautunut kaikenlaista selviteltävää, hoidettavaa, tehtävää tai järjesteltävää. Ja todellakin järjesteltävää, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tiedättehän ne sisustuslehdissä esiteltävät siistit kodit, joissa kaikki on hyvässä järjestyksessä ja tasojen päällä vain muutama harkittu esine? No meidän kotimme on nyt yksi niistä, sillä eräs sisustuslehti kävi maanantaina kuvaamassa kaikki nurkkamme. Siisteys oli tulosta viikonlopun siivousurakasta, ja lopullisesta illuusiosta saamme kiittää kuvaajaa, joka siirsi tasoilta pois kaiken ylimääräisen. Saa nähdä, tunnistaako asuntoa edes omakseen, kun juttu ilmestyy.

Kuvauksien ansiosta kodissamme on nyt myös hieman enemmän valoa. Ikkunoiden pesu tuntui lisäävän sen määrää vähintään puolella. Lisäksi sain laitettua paikoilleen myös ruokapöydän päälle aikaa sitten hankitut valaisimet.

Olemme olleet jo pitkään tyytymättömiä olohuoneemme valaistukseen, sillä pelkkä yleisvalo jätti ruokapöydän liian pimeäksi. Tilasimme hollantilaisesta 360volt.comista kolme vanhaa teollisuusvalaisinta, ja ripustin ne kattoon pöydän yläpuolelle. Käytin ripustamisessa lopulta rautalankaa, sillä alun perin ostamani ketju tuntui liian massiiviselta.

Tavallisten energiansäästölamppujen sijaan ostin valaisimiin energiaa säästävät halogeenikohdevalot. Niiden muodostama valokeila on vain 30 astetta, joten ne valaisevat pöydän hyvin mutta jättävät muun huoneen tunnelmallisen hämäräksi.

Kohdevalot olivat hyvä ratkaisu myös siksi, että valaisimissa ei ole varjostimia ja ne sijaitsevat melko matalalla, vain 50 cm:n etäisyydellä pöydän pinnasta. Koska kohdevalojen valo suuntautuu alaspäin, ne eivät häikäise pöydän ääressä tai muualla huoneessa.

Nyt kun silmä on tottunut siihen, että pöydän päällä roikkuu jotain, olemme aika tyytyväisiä näihin valaisimiin. Niiden teollinen tyyli on sitä, mitä haimme, ne valaisevat hyvin ja niiden luoma valo on miellyttävä. Ei kai sitä enempää tarvitsekaan.

Äidin ja isin vapaailta oli onnistunut. Kevään ehkä lämpimin päivä oli saanut houkuteltua sekä terassit että niiden käyttäjät ulos talvipiiloistaan, ja kaupunki oli täynnä verkkaisesti eteneviä ja hymyileviä ihmisiä.

Boulevard Social (Bulevardi 6) oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja ruoka maukasta. Suosikiksemme nousi mausteinen lammaskebab.

Lapsi kyllä mainittiin puheissamme, mutta maltoimme keskustella myös muista asioista kuten siitä, miten voikin olla niin yllättävää ja hienoa, että aurinko paistaa vielä illallakin.

Kun illallisen päättyessä saimme kotoa kummitädiltä viestin, että tyttö oli jo käynyt nukkumaan ja meillä ei olisi mikään kiire kotiin, vein Rouvan vielä jälkiruokadrinkeille.

Boulevard Socialista korttelin päässä sijaitseva Liberty or Death (Erottajankatu 5) oli illallisravintolamme tavoin täynnä, ja vaihdoimme samaan pöytään istuutuneen pariskunnan kanssa ravintolasuosituksia.

Ilta alkoi muuttua yöksi, kun palasimme kotiin.

Tämän lähempänä kesää voi olla vain, kun on kesä.

Kiitos kummitädille tästä illasta! Teidän vuoronne on sitten syksyllä.

Mitenkäs tässä näin kävi? Meidänhän piti Rouvan kanssa muistaa ottaa myös kahdenkeskistä aikaa ja hankkia silloin tällöin lastenhoitaja vahtimaan tyttöä.

Kävimme kyllä viime elokuussa katsomassa Madonnaa, ja tytön kummi(tus)täti ja -setä tulivat hoitamaan lasta. Syyskuussa anoppilassa ollessamme kävimme kahdestaan katsomassa Puhdistuksen paikallisella kunnantalolla. Ja sitten... Niin.

Uudenvuodenaattona mummo ja pappa vahtivat tyttöä, kun olimme kavereiden häissä (ne samat kummitukset), ja tammikuussa Rouva pääsi katsomaan bändini keikkaa Semifinaliin. Mutta voidaankos näistä mitään laskea oikeastaan kahdenkeskiseksi ajaksi?

No juu, onhan meillä ollut kahdenkeskistä aikaa kotioloissa, oikeastaan joka ilta. Olemme ehtineet tehdä ruokaa ja katsoa jonkin elokuvankin. On siinä silti jotain erilaista, että voi olla hetken kahdestaan jossain muualla kuin kotisohvalla.

Mutta se kuitenkin vaatisi ylimääräistä ponnistelua. Molemmilla on myös ollut niin paljon menoja sekä arki-iltaisin että viikonloppuisin, että kotona loikoilu ei ole ollut yhtään hassumpi vaihtoehto, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Onneksi nyt kuitenkin saimme potkun tehdä jotain kivaa kahdestaan, kun tytön kummitustäti tarjoutui täysin oma-aloitteisesti hoitamaan tyttöä lauantaina. Siis tänään.

Oo! Mitäs mitäs? Saisikohan Boulevard Socialista pöydän?

"Lauantaina on kyllä täyttä... mutta yksi peruutus taisi tulla."

No mutta sehän riittää!

Malttaisikohan sitä nauttia koko illallisen mainitsematta kertaakaan lasta tai pohtimatta, onko kotona kaikki hyvin?

Huonekasveja emme osaa kasvattaa, mutta maalla Rouvan salaatti- ja yrttipenkki kukoistaa. Uskon sen johtuvan neljästä tärkeästä tekijästä: hyvistä pohjatöistä, alkukesän kahdesta tehokitkemisestä, aidosta lehmänlannasta sekä siitä, että lankomies kastelee penkin, kun olemme kaupungissa. Ja tietysti vielä Rouvan syvästä rakkaudesta yrttejään kohtaan.

Viime viikonloppuna Rouva käänsi penkkinsä mullat, ja seuraavalla reissulla olisi aika kylvää siemenet.

Siemenet on ostettu jo useampana vuonna Hyötykasviyhdistys ry:n Alku & Juuri -puodista (Mechelininkatu 51), ja yhdistykseltä ovat peräisin myös monet Rouvan monivuotisten yrttien taimista. Puodin siemenvalikoima on monipuolinen, ja tarjolla on myös luomu- ja Demeter-merkittyjä siemeniä, jos sellaisille antaa arvoa. Siemeniä voi tilata myös nettikaupasta.

Kävin eilen täydentämässä siemenvarastoa. Maukasta baby leaf -salaattia, rapeaa keräsalaattia, villirucolaa, retiisejä, lehtipersiljaa, korianteria, vuonankaalta... Kokeillaanpa vielä kuukausimansikkaa, parsakaalta, ja paria erilaista sipulia. Ja unikoita ja pensaskrassia anopin kukkapenkkeihin.

Kaikkien yrttien kasvattaminen siemenestä ei onnistu ilman esikasvatusta, mutta Rouva ajatteli tänäkin vuonna hakea kassillisen valmiiksi kasvatettuja taimia, jotka voi tökätä penkkiin.

Olikin hauskaa, että huomasin Hyötykasviyhdistyksen järjestävän  Taimitori-tapahtuman Annalan puutarhassa toukokuun 23. päivä.

Ja kas, näin tästäkin blogista tuli puutarhablogi. Vapise Perho Kerttunen ja Kasvihormoni!