Ladataan...
Isyyspakkaus

Ovela juoneni kasvattaa tyttärestäni itselleni musiikkiteatteriseuraa otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Teimme lauantaina aivan kahdestaan retken Tampereelle katsomaan Tampereen teatterin Cats-musikaalia, joka sai ensi-iltansa vain kaksi viikkoa sitten.

Cats on moderni musikaaliklassikko, jonka jokainen varmasti tunnistaa vähintään nimeltä. Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan Old Possum's Book of Practical Cats. Se sai ensi-iltansa 1982 ja pyöri sekä Lontoossa että New Yorkissa kaksi vuosikymmentä, ja oli silloin pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty musikaali Broadwaylla.

Teos esittelee useita erilaisia ja hyvin inhimillisiä kissoja, joilla jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja erikoisuutensa. Jokainen kissa esittäytyy vuorollaan, jotta kissojen johtaja, Vanha Deuteronomi, voi päättää, kuka kissoista pääsee nousemaan jonkinlaiseen kissojen taivaaseen ja saa palata sieltä elämään uutena kissana.

Minulle Catsin suuri suosio on ollut suoraan sanoen suuri mysteeri. Teos ei ole helpoimmasta päästä, ja siinä on monta tekijää, joiden luulisi ajavan pois ainakin kaikkein kyynisimmät katsojat. Musikaalissa ei ole oikeastaan mitään juonta, esitys on läpilaulettu eikä siinä ole yhtään repliikkiä, laulut ovat monin paikoin höpsöjä kielellä leikitteleviä loruja ja koko casti on todella pukeutunut erivärisiksi kissoiksi. Tampereen versiossa mukana on myös yksi rotta.

Kävi katsomassa musikaalin Broadwaylla vuonna 1990 mutta taisin olla silloin hieman liian väsynyt ja pieni. Kun en oikein ymmärtänyt laulujen sanoista tarpeeksi, nukahdin kesken esityksen. Musikaalista jäi siis mielikuva että se oli vähän tylsä ja outo eikä siinä tapahtunut mitään.

Tältä pohjalta olin hieman jännittynyt, miten tyttö ottaisi esityksen vastaan. Esityskieli oli toki suomi eikä takana ollut kymmenen tunnin lentoa jetlageineen, joten onnistumisen mahdollisuudet olivat suuremmat.  Kerroin tytölle etukäteen, mitä olisi odotettavissa ja soitin varmuuden vuoksi vielä joitain kertoja musikaalin tunnetuinta kappaletta Memory. Kylläpä olinkin tyytyväinen kun tyttö alkoi spontaanisti hyräillä kyseistä kappaletta silloin tällöin ennen esitystä. 

Ohjaaja Georg Malvius on saanut Tampereella paljon vapauksia tehdessään versionsa musikaalista.

Lavastuksessa ei nähdä alkuperäisen kaltaisia kaatopaikan tavararöykkiöitä, vaan kissat kujeilevat rakennusten takapihoilla.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Esitykseen on myös lisätty hahmo, jota ei ole aiemmin nähty: rotta, joka haaveilee olevansa kissa. Kissojen kohtaaminen tapahtuu tämän rotan unessa. Rotta ei itse laula tai ole esityksen keskiössä mutta hiippailee kissojen taustalla ja on mukana monissa kohtauksissa tehden mitä milloinkin. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jo musikaalin avausnumero lupailee hyvää. Vaikka Jellikkilauluja jellikkikissoille on sanoituksiltaan lähes siansaksaa, esitys tempaa mukaansa. Lavalla tapahtuu jatkuvasti, ja esiintyjäkaartissa on niin huikeita laulajia, tanssijoita ja akrobaatteja, etten voi edes käsittää, miten tällainen porukka on saatu kasaan. Vauhdikkaat numerot seuraavat toinen toistaan, ja tanssia ja laulua ihaillessani unohdan kokonaan katselevani kissoiksi pukeutuneita ihmisiä, jotka laulavat lastenloruja.

Teoksen suomennus ei ole varmasti ollut helppo tehtävä. Tampereen teatteri käyttää alun perin vuodelta 1986 peräisin olevaa suomennosta, jonka on tehnyt Jukka Virtanen. Työn laatua voi arvioida esityksen aikana, sillä näyttämön päällä juoksevat laulujen tekstitykset sekä suomeksi että englanniksi.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jos Amerikassa puhutaan musikaalinäyttelijöistä termillä triple threat, jolla tarkoitetaan sitä että musikaaliesiintyjän pitää osaa sekä laulaa, tanssia että näytellä, tässä esityksessä osa esiintyjistä pääse esittämään myös neljännen uhan, sirkusakrobatian.

Sekä roolitus että Adrienne Åbjörnin koreografia on hyvin onnistunut, sillä esiintyjäkaarti vaikuttaa hyvin tasaiselta. Kun esitystä katsoo, ei ole lainkaan silmiinpistävää, kuka esiintyjistä on ensisijaisesti laulaja, kuka tanssija ja kuka näyttelijä.

Toki joitain suorituksia nousee ylitse muiden esimerkiksi Murr-Roopea ja kahta muuta kissaa esittänyt Tero Harjunniemi paljastui oopperatenoriksi, joka on laulanut muun muassa Kansallisoopperassa.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Toinen kissa taas oli poikkeuksellisen näyttävä tanssija, ja maskin takaa paljastuikin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutuksi tullut tanssinopettaja Aleksi Seppänen.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ja sitten on sellaisia esiintyjä kuten Katra Solopuro, jonka Demeter-kissa loistaa sekä laulajana, tanssijana että sirkustemppuilijana.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Show'n näyttävimmästä numerosta vastasi taikurikissa Mister Mistofeli eli Aleksi Seppänen, joka pääsi esittämään hämärässä teatterissa illan upeimman valoshown. Hän ja toinen tanssija pyörittelivät ilmassa led-valoilla varustettuja keppejä ja hulavanteita jotka muodostivat ilmaan pyörivän led-näytön, jossa näkyi värikkäitä ja musiikin mukaan vaihtuvia kuvioita. (Tämä on vaikea selittää pelkin sanoin, joten kurkkaa tämä video niin ymmärrät, mistä on kyse. Video ei liity Catsiin mitenkään.)

Ja onhan se hienoa kuulla livenä Grizabella-kissan hittikappale Memory eli suomennettuna Muisto. Roolissa vuorottelevat Irina Milan ja Ritva Jalonen. Siinä on jälleen taattu korvamato useaksi päiväksi esityksen jälkeen. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia kuluu niin vauhdilla, että huomaan esityksen päättyessä ajattelevani: "Joko nyt?" Olisin siis voinut hyvin jatkaa katselemista vielä pidempäänkin, mutta seuralaiselleni esitys taisi olla juuri sopivan mittainen.

Kaikki oli kohdallaan: esiintyjät, lavasteet, upeat puvut, yksityiskohtaiset maskit, soitto, laulu, tunnelma... Huikeaa!

Tyttönen seurasi esitystä silmät suurina ja kuiski sen aikana korvaani ihastellen tanssijoita, valoja ja akrobaattien heittämiä voltteja. Pari kertaa hän kyseli minulta kovasti, itkenkö minä, mutta mitään en myöntänyt.

Kun kysyin sitten esityksen jälkeen, mitä hän piti, hän sanoi tykänneensä siitä kovasti. Kun kysyin vielä, kumpi oli parempi: Tampereen Cats vai Aladdin Broadwaylla, hän piti Catsia ehdottomasti parempana. Oho, se on nimittäin paljon se! Parasta oli kuulemma Mister Mistofelin valoshow, mutta olen varma, että tanssinumerot olivat lopulta se, joka piti tämän pienen tanssijattaren mielenkiinnon yllä.

Nyt hän haluaisi nähdä esityksen heti uudestaan.

Teatteriretki oli siis erittäin onnistunut, ja olen hyvin onnellinen, että se oli näin suuri elämys pienelle tytölle. Vaikka halusin nähdän esityksen itsekin, hänelle minä halusin tämän shown' näyttää. Olen myös äärettömän iloinen siitä, että hän todella nauttii musiikkiteatterista, laulusta ja tanssista ja lähtee mielellään katsomaan teatteria kanssani.

Nyt voimme sitten leijua yhdessä muutamia päiviä jossain musikaalisfääreissä, jotka vain me kaksi ymmärrämme.

 

Liput esitykseen saatu Tampereen Teatterilta.

* * *

Kävimme tytön kanssa katsomassa viime vuonna myös Shrek-musikaalin HKT:ssa ja Aladdininin Broadywaylla tammikuussa.

Muutama viikko sitten näimme Rouvan kanssa HKT:n Myrskyluodon Maijan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Valio

Perheessämme käytetään paljon maitotuotteita. Lapset juovat tietysti maitoa useasti päivässä, mutta olen itsekin aikamoinen maitopoika. Juon maitoa aina ruokajuomana - ja ehkä joskus vähän janoonkin. Myös juustot ja jogurtit kuuluvat jokapäiväiseen arkeemme, ja tyttömme syö käytännössä joka ilta iltapalaksi Valion turkkilaista luomujogurttia marjojen tai itse keitettyjen hillojen kanssa.

Olemme jo vuosikaudet ostaneet lähes kaikki maitotuotteemme luomuna, ja luomutuotteiden valikoima on vuosien varrella myös kasvanut ilahduttavasti.

Luomun käyttömme ei ole rajoittunut vain maitotuotteisiin, kuten blogin pitkäaikaiset lukijat ovat huomanneetkin. Ostamme luomuna lähes kaiken muunkin ruoan ja raaka-aineet: lihan, kananmunat, hedelmät, vihannekset, jauhot, puurohiutaleet... Kun kylvimme alkukesästä puutarhamökillemme vihanneksia ja juureksia, käytimme luomusiemeniä, ne istutettiin luomumultaan ja lannoituksessa käytettiin luomulannoitetta. Jopa viinit valitsemme useimmiten luomuvalikoimasta.

Kuulostaako erikoiselta? Todennäköisesti ei, sillä suomalaisten suhtautuminen luomuun on muuttunut viime vuosina huomattavasti.

Kun vielä pari vuotta sitten luomua suosittiin lähinnä pääkaupunkiseudulla ja ehkä hieman yllättäen 39 - 45 -vuotiaiden miesten joukossa, nyt luomua käytetään tasaisemmin koko maassa ja myös kaiken ikäiset naiset ostavat säännöllisesti luomutuotteita. Päivittäin luomutuotteita kuluttaa jo 1,5 miljoonaa suomalaista. *) 

Luomutuotteiden myynti on puolestaan kasvanut viidessä vuodessa (2011 - 2016) huimat 67 %, ja pelkästään viime vuonna kasvua oli 14 % verrattuna edelliseen vuoteen. **)

*) Tutkimus: Kampanja lisäsi luomun tunnettuutta ja siihen suhtaudutaan yhä myönteisemmin / MMM.fi, toukokuu 2017
**) Luomun myynti huimassa kasvussa: +14% vuonna 2016 / Proluomu.fi, tammikuu 2017

Uskon, että monet valitsevat luomun samoista syistä kuin itsekin teemme: luomuruoan kasvatuksessa käytetään vähemmän torjunta-aineita ja eläimille tarjotaan mahdollisimman paljon vapaata elintilaa niiden lajinmukaista elämää varten.

Luomun terveellisyydestä ja ekologisuudesta on kirjoitettu monia kriittisiäkin artikkeleita, joissa pyritään kumoamaan väitteitä positiivisista terveysvaikutuksista ja korostamaan sitä, miten luomuviljely vaatii enemmän tilaa, sillä sadot ovat pienempiä.

Minulla ei ole esittää näistä asioista sen tarkempia faktoja kuin asiaa eri puolilta tutkineilla ja eri tuloksiin päätyneillä asiantuntijoillakaan, mutta ajattelen, että ei siitä ainakaan mitään haittaa ole, että valitsen tuotteita, joissa on vähemmän myrkkyjä ja joiden tuottamisessa eläimillä on ollut paremmat elinolot.

Myös Valio on panostanut vahvasti luomutuotteisiinsa, ja tänäkin vuonna valikoimaan on tuotu useita uutuuksia.

Turkkilaisen luomujogurtin lisäksi jokapäiväiseen elämäämme kuuluvat luomukevytmaito ja luomuvoi. Aamupalalla maistuu usein itse tehty juureen leivottu leipä, luomujauhoista sekin, ja Valion uusi luomugouda on jo ehtinyt muodostua jääkaappimme vakiovarusteeksi. Näissä aamupalakuvissa on muuten vielä itse kasvattamiamme tomaatteja ja kurkkuja, jotka nekin täyttäisivät luomutuotannon kriteerit.

Tarvittaessa käytämme leivonnassa ja ruoanlaitossa muitakin luomutuotteita kuten kuohukermaa, ja on ollut hauskaa havaita miten useimpia perusmaitotuotteita kuten maitorahkaa, kermaviiliä ja tuorejuustoa saa jo luomuna.

Uusi herkullinen luomututtavuus oli Valion välipalarahka, jota maistoimme lasten kanssa ja pidimme kaikki tuotteesta. Makuja on kaksi: persikka-banaani ja mansikka-mustikka.

Molempiin rahkoihin makeus tulee vain hedelmien ja marjojen omista sokereista, joten tällaista välipalaa antaakin lapsille oikein mielellään. Pakkauksessa on mukana myös pieni kertakäyttölusikka, joten se soveltuu erittäin hyvin otettavaksi mukaan vaikkapa evääksi.

Ja sieltähän se toinenkin tulee osingoille. Odotapas, niin laitan tämän kameran pois ja tulen avaamaan sen toisen purkin.

 

Lue lisää Valion luomutuotteista täältä: https://www.valio.fi/luomu/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Omenakausi on täällä! Hedelmää on vähemmän kuin vuosi sitten, mutta on sitä kannettu kotiin jo muutama kymmenen kiloa. Rouva on tehnyt siis iloksemme useita purkkeja uuniomenahilloa ja isot satsit kauraomenapaistosta! Ihan ensin kuitenkin asiaa juureen leivotusta pizzasta:

"Koska juureen tehdyn pizzataikinani ohjetta kyseltiin, kas tässä se tulee. Varoitan kuitenkin, että tavoistani poiketen teen tämän (kuten myös hapanleivät nykyisin) vaa'an avulla. Älä huoli jos pyörryttää, niin minuakin alkuun! Joudun kuitenkin tunnustamaan, että juurileivontahommissa vaaka on uskomattoman kätevä. Taikina on iso, siitä tulee neljä isohkoa pizzaa. (Jos sinulla ei ole juurta, hiivallakin pizzataikina onnistuu loistavasti, kunhan malttaa kohottaa sen jääkaapissa.) Sekoitin yleiskoneen kulhossa 250 g vehnähapanjuurta, 2 tl suolaa, 5 dl vettä, 1 dl oliiviöljyä ja 800 g 00-vehnäjauhoja ja annoin sitten koneen vaivata taikinaa vartin. Siirsin taikinan oliiviöljyllä voideltuun kulhoon, peitin sen mehiläisvahakelmullani ja nostin jääkaappiin kohoamaan seuraavaan päivään. Ensimmäiset pizzat ehdin kuitenkin tehdä vasta kahden päivän päästä, ja voi miten helposti käsiteltävä taikina oli, kaulinta ei tarvittu vaan se litistyi vain taputtelemalla. 

Minulla on tapana esipaistaa pohjia muutama minuutti ennen täytteiden lisäämistä, siten rakenteesta tulee mielestäni paras. 

Toivottavasti te juurileipurit innostutte <3 #pizzahommia #hapanjuuri #hapanjuurileipurit"

"Pannarilauantai! #keittiössänyt #pannukakkua"

"Pizzasunnuntai! Tein taikinan juureen 00-pizzajauhoista perjantaina ja pistin jääkaappiin kohoamaan. Kyllä oli kuulkaas helposti käsiteltävää tavaraa! (Kuvasta huomasin, että joku on jo nakertanut tätä reunasta...) #keittiössänyt #pizzaa #pikkunaatti"

"Toisen pizzan täytimme tytön kanssa tomaattikastikkeella, uunissa paahdetuilla munakoisokuutioilla, hiennonnetulla purjolla ja mozzarellajuustolla, mutta toisen kanssa halusin vähän irrotella. Tein valkoisen version, jonka pohjalle sipaisin ensin basilikatahnalla maustettua kermaviiliä ja sitten levitin hienonnettua purjoa ja raastettua goudaa. Lopuksi höyläsin pinnalle keitettyä punajuurta, kun sellaista jääkaapissa oli. Ihanaa, ja punajuurta olisi voinut olla enemmänkin <3 #keittiössänyt #pizzasunnuntai #punajuuri"

"Koska omenoita on, meillä syödään tänä syksynä monen monta kertaa kaura-omenapaistosta. Parasta! #keittiössänyt #sadonkorjuu #puutarhamökillä #omenahulluus #herkkua"

"Oikeastaan piti olla jo matkalla kaupungille, mutta aina on aikaa purkittaa yksi kattilallinen omenahilloa! #keittiössänyt #sadonkorjuu #omenahulluus #maaninensäilöjä"

"Tässä oli vielä hetki sitten punajuurisipsejä. Ohje on tulossa uuteen kirjaan, joka ilmestyy alle KAHDEN VIIKON päästä. !!!!!! Kyllä en millään meinaa malttaa odottaa, että saan sen käsiini <3 #keittiössänyt #punajuurisipsit #menijo #gastronaatti #gastronaatti2 #notofupublishing"

"Olen pitkän aikaa haaveillut tekeväni Mac 'n' Cheesea niin, että makaroneja ei kypsennetä ennakkoon. No mutta kyllä onnistuu! Tein ehkä hiukan tavallista ohuemman juustokastikkeen, sekoitin raakojen makaronien joukkoon suoraan vuoassa ja tyrkkäsin 200-asteisen uunin alatasolle paistumaan puoleksi tunniksi. Koska meillä oli jääkaapissa iso kassillinen oman mökin pinaattia, paistoin sitä hetken omien salottisipuleiden kanssa ja lisäsin vuokaan kastikkeen kanssa. "Äiti, tämä on ihan hirveän herkullista. Ihan parasta ruokaa", arvioi viisivuotias ruokakriitikko. Lempeää viikonloppua! #keittiössänyt #macandcheese #pikkunaatti"

"Perjantaisen Mac 'n' Cheesen ohjetta kyseltiin, joten tässä se tulee, olkaapa hyvät.

Kuullotin paistinpannulla kaksi hienonnettua salottisipulia ja lisäsin sitten litran huuhdeltua tuoretta pinaattia ja paistoin hetken, niin että pinaatti meni kasaan. Seuraavaksi tein juustokastikkeen: sulatin isossa kattilassa 50 grammaa voita, lisäsin 6 rkl vehnäjauhoja ja sekoitin hetken kierrevatkaimella. Sitten lisäsin vähän kerrallaan litran maitoa raivoisasti vatkaten, jotta kastikkeeseen ei tulisi paakkuja. Keitin muutaman minuutin, niin että kastike sakeni, ja lisäsin lopuksi kattilaan 4 dl raastettua goudaa, 1 tl suolaa ja pari kierrosta valkopippuria myllystä. 

Kaadoin pussillisen makaronia uunivuokaan (ei tarvitse keittää etukäteen!), lisäsin pinaatin ja juustokastikkeen ja sekoitin, jotta kastike levittyi tasaisesti makaronien joukkoon. Lopuksi ripottelin pinnalle leivänmurut leikkuulaudalta ja vielä ihan pikkuisen juustoraastetta. Paistoin vuokaa 200-asteisen uunin alatasolla pikkuisen yli puoli tuntia, niin että pinta ruskettui nätisti.

Toivottavasti tykkäätte! #macandcheese #oikotie"

"Kyllä sitten rakastan mustia torvisieniä, joita voi sujuvasti ripotella myös aamiaisleivän päälle. #keittiössänyt #aamiaishommia #sienihulluus"

"Teen kyllä kaura-omenapaistosta, mutta ehkä alitajuntani huutaa Mummo Ankan omenapiirakkaa? #keittiössänyt #omenahulluus #sadonkorjuu"

"Tänään meillä syötiin lampaankääpäpyttipannua. Jestas miten hyviä sieniä <3 #keittiössänyt #syysruokaa #sienihullu"

"Hesarin Ruokatorstaissa oli tänään aivan ihana juttu hapanjuurileivonnasta. Tässä on asia, jolle todella kannattaa antaa pikkusormensa. Olen nyt leiponut leipämme vuoden alusta, ja olen kovin iloinen että tulin aloittaneeksi kaikenlaisista päänsisäisistä epäilyksistä huolimatta. Meillä syödään nykyisin joka päivä ihan törkeän hyvää leipää, eikä tähän pisteeseen pääsy ole vaatinut mitään ylivoimaisia ponnistuksia. Lämmin suositukseni tälle elämäntyylille! #keittiössänyt #juurileipähommia @hsruoka"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #25
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #24

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #23

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Esiinnyin taannoisessa äänkirjapostauksessa päässäni langattomat Parrot Zik 3.0 -vastamelukuulokkeet, ja samassa yhteydessä minulta toivottiin juttua kyseisistä kuulokkeista. Mikäpäs siinä, mutta pahoittelut, että reagoiminen toiveeseen kesti näin luvattoman pitkään.

Ostin kyseiset kuulokkeet Rouvalle joululahjaksi viime jouluna. Hinta oli melko suolainen, kotimaisesta verkkokaupasta 270 euroa. Jostain olisi varmaan voinut tilata halvemmalla, mutta en halunnut ottaa riskiä sen kanssa, että toimitus ei ehtisi perille jouluksi. Olimme lähdössä vielä New Yorkiin, joten ajattelin, että kuulokkeet olisi kiva olla mukana jo sillä matkalla.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Toimituksessa kesti ja kesti, eivätkä kuulokkeet olleet saapuneet vielä 20.12. mennessä. En ollut myöskään saanut minkäänlaista vahvistusta sille, milloin kuulokkeet olisivat tulossa.

Satuin tekemään myös silloin työmatkan Britteihin, ja huomasin paluumatkalla Heathrow'n lentoaseman elektroniikkaliikkeessä samaiset kuulokkeet. Hinta oli suurin piirtein sama, joten päätin ostaa ne sieltä ja ilmoittaa kotimaiselle myyjälle, että saavat pitää tunkkinsa. Joulu oli siis pelastettu, ja kuulokkeet löytyivät paketista sopivasti ennen matkaa.

Kuulokkeiden valinnassa tärkein tekijä taisi olla ulkonäkö. Ja tietysti se, että ne ovat ylipäänsä langattomat vastamelukuulokkeet. Rouva ei pidä nappikuulokkeista eikä johtojen kanssa räpeltämisestä, ja kermanvalkoinen väri miellytti silmää eniten.

Kuulokkeiden pintamateriaali on pehmeää nahkaa *), ja ne tuntuvat hyvin miellyttäviltä. Yhdistäminen puhelimeen vaati Parrot Zik -sovelluksen lataamisen ja luonnollisesti hieman viitseliäisyttä, jotta Bluetooth-yhteys laitteiden välille muodostui. Tein sen siis Rouvan puolesta.

Vastamelukuulokkeet eivät blokkaa aivan kaikkia ympäristön ääni vaan ainoastaan tasaisen huminan ja kohinan. Kotona se pudottaa tärykalvoilta liikenteen huminan, ja lentokoneessa merkittävän osan tasaisesta taustamelusta. Kuulokkeet päässä kuulee kuitenkin aivan hyvin puheen ja huudahdukset, joten esimerkiksi lasten huutamista kuulokkeiden avulla ei pääse pakoon. Äänikirjojen, elokuvien ja musiikin kuunteluun lentokoneessa kuulokkeet sopivat erinomaisesti.

Kuulokkeissa on muutamia erinomaisia ominaisuuksia kuten äänen voimakkuuden säätäminen oikeaa kuuloketta pyyhkäisemällä, kappaleen vaihtaminen sen reunoja napauttamalla ja musiikin tai äänikirjan toiston keskeyttäminen napauttamalla kuulokkeen keskustaa. Bluetooth-yhteyden kantama on puolestaan jopa joitain kymmeniä metrejä. Näin ollen puhelimen voi vaikka jättää mökillä kuistille latautumaan ja lähteä itse puutarhatöihin luurit päässä.

Kaikissa langattomissa laitteissa on tietysti yksi käyttöä hankaloittava ominaisuus eli se, että akkua pitää muistaa ladata. Ei ole käynyt vain kerran, että kuulokkeiden akku loppuu kesken kaiken. Minulla ei ole monia vertailukohtia, mutta kyllä näissä kuulokkeissa akku kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmissa in-ear-bluetooth-kuulokkeissani. Ja kun akku alkaa käydä huonoksi, se on vaihdettavissa toisin kuin vaikkapa monissa puhelimissa. Akun varauksen voi tarkistaa myös puhelimen Parrot Zik -sovelluksesta.

Pintamateriaali on kaunis mutta toki kovin arka. Jopa Parrotin omasta suojapussista tarttui siihen väriä, mutta se saatiin onneksi miedolla saippualiuoksella pois.

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin suositella kuulokkeita, mutta kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksista. Oletko siis käyttänyt juuri näitä tai joitain muita vastamelukuulokkeita ja mitä mieltä olit niistä?

*) Materiaali on siis keinonahkaa

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Raikastamo

Pillimehuistaan ja limuistaan tuttu Raikastamo on tuonut kauppoihin litran mehupurkit. Niistä löytyy pillimehuista tutut maut: omena-päärynä ja karpalo-viinirypäle, ja saatavilla on myös omena- ja appelsiinitäysmehut, kaikki tietysti luomua.

Oli kiva saada uusia mehuja maistettavaksi, sillä omaa omenamehua emme saa vielä muutamaan viikkoon. Otimmekin mehuja viikonloppuna mukaan mökille ja nautimme niitä syystöiden lomassa eväiden kanssa.

Epäilen, että omat omenamme olisivat mehustuskunnossa kahden tai kolme viikon pääästä. Omenaa tulee vähemmän kuin viime vuonna, mutta kyllä niistä silti joitain kymmeniä litroja mehua saa puristettua.

"Hei, miksi täällä on pillimehua?" kysyi tyttäreni. Hän tunnisti heti tutut kuviot purkkien kyljistä.

"Eivät ne ole pillimehuja, vaan samoja mehuja isommissa purkeissa", kerroin.

"Siis mitä?"

"Niin, ne ovat siis aivan samoja mehuja kuin mitä olemme ostaneet pillimehuina, mutta nyt ne ovat niissä litran purkeissa eikä niissä ole pilliä."

"Ahaa! Saanko minä kaataa?"

Raikastamon mehut ovat luomutuotteita, ja kaikki niiden sokeri on peräisin vain hedelmistä ja marjoista. Valmistuksessa ei myöskään käytetä muuta kuin luomuhedelmien ja marjojen tiivistemehuja ja vettä.

Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että lopputulos olisi lapsia puistattavan hapan, vaan mehut ovat itse asiassa jopa makeita.

Tiedän siis, mitä mehua on toivelistalla seuraaviin lastenjuhliimme!

Raikastamon mehuja on saatavilla hyvin varustetuista ruokakaupoista kautta maan.

Voit myös osallistua arvontaan jättämällä terveisesi ja sähköpostisi postauksen kommenttikenttään. Kaikki viimeistään su 24.9.2017 vastanneet osallistuvat arvontaan, jossa voittaja saa kotiinsa sadan euron arvoisen lähetyksen Raikastamon mehuja! Niillä järjestää jo muutamat juhlat!

Kyllä nyt jaksaa taas juosta! Toivotaan, että ilmat pysyvät yhtä kauniina pitkälle syksyyn.

 

Lue lisää: raikastamo.fi/isot/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tein tällä viikolla toistaiseksi viimeisen työmatkani Englantiin.

Olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt projektia yhdessä brittiläisen pelifirman kanssa, mutta se pesti vetelee nyt viimeisiään. Peli, siis Angry Birds Transformers, jatkaa kyllä vielä eloaan, mutta jään kahden viikon päästä hoitovapaalleni, ja kun palaan töihin, en palaa enää samoihin tehtäviin ja projekteihin.

Tämä on kerrottu nyt avoimesti myös yhteistyökumppaneilleni, ja yksi tämän reissun päätavoitteista olikin käydä läpi projektin resursointia, rooleja ja vastuita tästä eteenpäin.

Määränpääni, Royal Leamington Spa, on kaupunki, johon sinulla ei luultavasti ole koskaan asiaa ellet satu olemaan tekemisissä siellä toimivien pelifirmojen tai autoteollisuuden kanssa. Kylpylääkään ei kaupungissa enää ole, sillä entinen kuuluisa kuninkaallinen kylpylä, Royal Pump Rooms, on muutettu taidemuseoksi. Menneistä kulta-ajoista muistuttaa vielä paikallinen erikoisuus, Leam-joen varrella oleva Elephant Wash, siis elefanttien pesupaikka, jota kaupungissa vierailevat sirkukset tarvitsivat käyttöönsä.

* * *

Olisi ollut kiva ottaa matkalta joku kiva kuva jostain kivasta englantilaisesta ruoasta, mutta juuri tämän parempaan en pystynyt. 

Se on Aubrey Allez -nimisestä paikasta noudettu paahtopaistisämpylä, jossa on piparjuuri- ja sinappikastiketta. Todella hyvää - mutta ei erityisen kuvauksellista. Kumppanimme olivat heikkona saman paikan possusämpylään, joka tarjoillaan omenasoseen kanssa. Söin sen viimeksi, ja pidin ehkä tästä paahtopaistista kuitenkin enemmän.

Kuvauksellisuudellaan samaa luokkaa on Fish & Chips, tämä The Old Library-pubin tarjoamana. Annos on upgradeattu niin, että kalan kuorrutuksessa on mukana olutta (beer-battered cod) ja annos tarjottiin kastikkeiden ja leivän kanssa. Yllättävä lisä oli taikinakuoressa uppopaistettu makkara. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan syödä uppopaistettuja asioita. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että ruoka ja iso olut maksoivat suurin piirtein saman verran kuin pelkkä olut Suomessa.

Koska mukanani oli kaksi kollegaa, ja Leamingtonin-reissu oli heille ensimmäinen, halusin näyttää heille edellisiltä matkoilta tutun The Drawing Board -pubin, jossa kävimme illallisella.

Sarjakuvateemalla sisustettu pubi tarjoaa peruspubiruokaa fiinimpää sapuskaa, mutta ote on silti mukavan ronski. Tässä possunkylkeä, "black pudding bon bon" ja omenaa.

Jälkiruoaksi valisin lämmintä malibu-ananas-riisivanukasta ja kookos-jogurttisorbettia. Hyväähän se oli, kuin riisipuuroa edellä mainituin lisämaustein.

Aamiaisella ei sen sijaan uskalla leikkiä, vaan menin varmimman kautta. Bill'sin Eggs Benedict ja Baked Beans ja jälkiruoaksi vielä mustikka-banaani pannukakut.

Ruokapöytien ulkopuolella saimme sovittua, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit pelin kehityksessä ensi vuodelle, ja matka oli hyvin onnistunut ja tuottoisa.

Nyt alkaa olla melkeinpä työt tehtynä tältä erää. Kaksi viikkoa on periaatteessa jäljellä, mutta projektien suhteen ei ehtine tulla juurikaan uusia asioita eteen ennen kuin aloitan vapaani. Vähän haikea olo.

 

Havaintoja edelliseltä Englannin-matkaltani täällä.

Share

Pages