Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on kukkakimpuilla näköä ja kokoa, ja ne sisältävät vain Rouvan lempikukkia! Uskotko, jos kerron, että kimput ovat hänen itsensä sitomia? 

Ostin Rouvalle syntymäpäivälahjaksi kukkien sidontakurssin hänen lempikukkakaupassaan Inbloomissa (Uudenmaankatu 34). Inbloom on tunnettu niittykukkakimppuja muistuttavista rennoista ja runsaista kimpuistaan, mutta aivan näin runsasta kimppua emme ole aiemmin kotiimme liikkeestä kantaneet.

Inbloomin Hannimaija Savolainen valitsi kaupan valikoimasta kimppuun soveltuvat kukat Rouvan toiveiden mukaisesti. Olin kyllä ilmoittanut etukäteen, että kimppuun tulee ainakin valkoisia pioneja, mutta siihen valikoitui myös hennon vaaleanpunaisia ja persikkaisia sävyjä.

Kimpun sitominen ei suinkaan lähtenyt siitä, miten kukat laitetaan nippuun vaan miten kukat kannattaa leikata mahdollisimman taloudellisesti ja raaka-ainetta kunnioittaen. Kurssilla opeteltiin myös pitämään sidottavaa kimppua oikein, ettei sitä pitelevä käsi ala krampata.

Kimpun sitomisessa varret laitetaan samansuuntaisesti spiraaliin ja kukan hennot varret tuetaan tukevammilla vihreillä oksilla, jotka myös tekevät kimppuun volyymiä.

Rouva osoittautuikin varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi.

Hannimaija näytti vielä, miten kukkia voi siirrellä kimpussa paikasta toiseen spiraalimuodon ansiosta. Yksittäisiä kukkia voi myös käännellä ja vetää tulemaan paremmin esiin kimpusta ennen kuin kimppu sidotaan.

Kimppu reunustetaan pienillä vihreillä oksilla ja sidotaan tiukasti narulla.

Lopuksi varret leikataan terävällä veitsellä. Rouva sai tehdä tytöllekin tuliaisiksi pienen kimpun ja harjoitella sen varsien lyhentämistä. Pientä kimppua harjoiteltiin siksi, että pieni kimppu saattaa yllättäen olla isoa vaikeampi sitoa tasaiseksi.

Ja niin kimput olivat valmiit käärittäväksi silkkipaperiin ja pussitettavaksi sellofaaniin.

Kyllä tämän lastin kanssa kehtasi pyöräillä kotiin läpi Helsingin keskustan!

Vinkiksi siis sinullekin, kun on löydettävä lahja hänelle, jolla on jo kaikkea. Lahjan hintaa ei yleensä kerrota saajalle, joten älkää kertoko Rouvalle, että kurssin hinta (sis. kukkakimput) on kimppuun laitettavista kukista riippuen noin 130 euroa. Tämä lahjan saaja oli ainakin hyvin iloinen ja onnellinen!

Seuraavaksi päästään harjoittelemaan sidontaa oman puutarhan kukkasilla, ja itsekin olen nyt saanut kätevästi koulutuksen tässä sivussa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Oliko tässä kesän paras puistopiknik? Ehdottomasti!

Kävin lauantaina toistamiseen Taste of Helsingissä, ja tällä kertaa mukana oli koko perhe sekä ystäväperheemme. Kävin alueella jo torstaina pikaisella lounaalla, mutta nyt otimme pitkän kaavan mukaan ja söimme suurin piirtein sen koko neljä tuntia klo 11 ja 15 välillä.

Tapahtuma on jokakesäinen traditiomme, ja nyt 6-vuotias tyttäremmekin on ollut mukana tapahtumassa joka vuonna. Hän on syntynyt ToH:in kanssa samana vuonna ja kasvanut sen mukana.

Poikammekin maisteli tänä vuonna useampia annoksia ja vaikutti pitävän kaikesta, mitä suuhunsa sai. Hyvä maistelija kasvaa siis täälläkin!

Tapahtuman henki ja tunnelma eivät ole kärsinyt lainkaan sijainnin vaihtumisesta. Alue lienee hieman tiiviimpi kuin aiempi sijainti lähempänä Musiikkitaloa, mutta hyvin tällekin alueelle mahduttiin. Sää oli mitä mainioin, varjossa tosin yllättävän viileää, mutta jonot ravintoloiden pisteille eivät olleet liian pitkät.

Ehdin maistaa jo muutaman annoksen torstaina, ja parhaimmat niistä maisteltiin nyt toistamiseen. Skyn poro oli hyvin maukas, ja toin sen nyt myös tytölle. Maistoimme samalla Skyn raudun ja kuningasravun.

Sky: Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€

Sky: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

Punajuuriliemen olisin itse jättänyt pois tai tarjoillut punajuuren toisessa muodossa, sillä ensimmäinen mielikuva oli, että poro uiskentelee verilammikossa, ja se mielikuva oli vaikea ravistaa pois. Maku oli toki erinomainen.

Rautu ja kuningasrapu oli raikas annos, joka sopi hyvin tähän alkuun.

Ragu tarjosi kokonaisuuden, joka oli selvästi eniten seurueemme makuun: söimme listalta jokaisen annoksen ja osan kahteen kertaan. Vohveli maa-artisokalla ja kirjolohenmädillä oli ihastuttava.

Ragu: MAA-ARTISOKKA 6€ - Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli

Karitsamakkaran ehdin syödä itse jo torstaina, ja se näytti maistuvan hyvin myös kaikille muille. Viiriäisenkoivet olivat puolestaan annos, joka sai tyttäreni kiljahtelemaan ilosta. Hän ihastui niihin kerran BasBasissa, ja loistavasti maistuivat myös nämä Ragun versiot.

Ragu: VIIRIÄINEN 8€ - Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia

Ragu: KARITSA 6€ - Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia

Kävin Fabrikissa juuri muutama viikko sitten ystäviemme kanssa, ja söin paikan päällä heidän ranskalaisen maalaispateensa ja anjou-kyyhkysensä, joten ToH:issa jätin annokset väliin. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä annosten herkullisuutta. Ja Fabrikin tryffeliarancinit olivat niin täydelliset, että nyt oikeastaan harmittaa, etten ottanut toista.

Fabrik: Italialainen tryffelillä maustettu risotto pallo (v) 5€

Seurueemme pieni maistelija sammahti jo arancinin jälkeen ja veteli sikeitä pari tuntia.

Nollan sienivohveli oli yksi koko seurueemme suosikeista.

Nolla: RAPEA SIENIVOHVELI - Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€

Nollan parsaa ja sampea oli vieruskaverini lemppari, ja hän olisi syönyt sitä kuulemma ämpärillisen, mutta itselleni se jäi hieman vaisuksi.
 

Nolla: PARSAA JA SAMPEA - Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Aikuisten jatkaessa pääruokien parissa lapset siirtyivät jo jälkiruokiin.

Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelö olisi maistunut myös aikuisille, mutta keskityimme ravintoloiden tarjontaan.

Chapter on yksi niistä ravintoloista, joissa on pitänyt käydä pidempään, mutta vierailu on jäänyt tekemättä. Nyt maistoin kahta annosta, ja maistelua pitää selvästi jatkaa myös ravintolan puolella vaikkapa syksyn tullen.

Chapter: Selleriä & seljankukkaa (v) 5€

Chapter: Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€

Skyn kaskinauris oli raikas perushyvä annos, ja kuusenkerkkäpesto mukavan kirpsakkaa.
 

Sky: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€

Annoskateus vieruskaverin annosta kohtaan sai hakemaan tukholmalaisen Esperanton kanannahkalettusen, joka syötiin kuin taco. Annos oli varmasti yksi hauskimman näköisistä.

Esperanto: Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Tartareja oli tälläkin kertaa useampi, ja maistoimme niistä Olon ja Latvan versiot. En ole edelleekään suuri tartarin ystävä, mutta Latvan tartar maistui minulle todella hyvin, sillä liha oli reippahasti maustettu ja kapriksia oli riittävästi.
 

Olo Garden: Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€

Latva: Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€

Olo Gardenin eskimopuikko näytti erilaiselta kuin torstaina, mutta maku oli yhtä loistava. Torstaina tarjottu kuusipöly oli kuitenkin vaihtunut kuusenneulasiksi, mistä olin yllättynyt.

Olo Garden: Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Fabrikin kookostuulihattu oli yksinkertaisesti ihana. Ehkäpä paras näistä jälkiruoista.

Fabrik: Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nollan raparperijäätelö oli myös erittäin onnistunut annos, ja kokoakin sillä oli riittävästi!

Nolla: RAPARPERIJÄÄTELÖ - Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Kun vielä näiden perään otettiin yksi pallo Ragun metsämansikkajäätelöä, aloimme olla jo aika kylläisiä.
 

Ragu: METSÄMANSIKKA 5€ - Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää

Kylläpä oli taas kivaa ja hyvää, ja oli hauska nähdä, miten niin moni oli lähtenyt liikenteeseen myös lasten kanssa!

Kiitos jälleen Taste of Helsingille, ja nähdään taas ensi vuonna!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Seitsemäs Taste of Helsinki -ruokafestivaali starttasi eilen Töölönlahdella auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Ilma olikin lähes naurettavan upea, ja samaa on luvassa loppuviikoksi! Se on hienoa, sillä ToH on kärsinyt useampana vuonna rankoista sateista. 

Tapahtuma sijaitsee tänä vuonna parisataa metriä lähempänä Töölönlahtea kuin aiempina vuosina, sillä Musiikkitalon viereinen Kansalaistori on tällä hetkellä työmaata. Uusi sijainti on oikein toimiva, ja totesin, että kivetty alusta olisi mukava erityisesti, jos sattuisi satamaan.

Olemme tänäkin vuonna osallistumassa tapahtumaan perheeni kanssa varsinaisesti lauantain lounaskattauksessa, mutta kävin jo eilen ottamassa hieman esimakua ja tutustumassa alueeseen.

Lasiin laitettiin kaato amerikkalaista roséta Vindirektin baarissa.

Maistoin alkuun ravintola Nollan annoksen RAPEA SIENIVOHVELI Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€. Se oli kiva aloitus, vohveli todella ihastuttava rapea ja sieniä annoksen päällä runsaasti. Annosta ei tarjoiltu lautasella (huom. zero waste) vaan paperiservietin päällä, mikä oli ymmärrettävää mutta hieman sotkuista.

Hyvät makkarat ovat aina mieleeni, joten halusin maistaa Ragun makkara-annosta: KARITSA 6€ Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia. Maukasta ja konstailematonta.

Lapista asti tapahtumaan saapuneella Skyllä oli listalla Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€. (Olen kyllä aina luullut, että porot eivät ole villieläimiä vaan yksityistä omaisuutta.) Annos oli todella mehevä ja herkullinen ja poro mureaa.

Viimeisenä lämpimänä ruokana maistelin vielä Winon Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€. Savustetusta perunasta tehty vaahto oli yllättävää mutta todella hyvää. Annos oli muutenkin kiva ja mauiltaan runsas.

Jälkiruoan valinta oli vaikea, sillä kaikki näkemäni annokset näyttivät niin herkullisilta. Valitsi lopulta jälkkärin, joka kuulosti erikoisimmalta. Se oli Garden by Olon Ryppylimettiä ja kuusta 5 €.

Annos sisälsikin yllätyksekseni myös valkosuklaaparfait'n, joka tarjottiin jäätelöpuikon muodossa. Kuusi oli mukana annoksessa pölynä ja ryppylimetistä (=kafferilimetti) oli tehty geeliä. Todella makoisa annos, ja kuusipöly oli hauska kirpeän karvas lisä makealle jäädykkeelle.

Tänä vuonna ToH on luopunut "Markka"-poleteistaan, joilla ruoat maksettiin aiemmin. Nyt käytössä on sähköinen arvokortti, johon voi ladata lisää rahaa tapahtuma-alueella.

ToH 2018 ja uusi sijainti on nyt siis testattu ja hyväksi havaittu, ja tästä on hyvä jatkaa lauantaina. Alue lienee hieman kompaktimpi kuin aiempina vuosina, joten ilmojen suosiessa tunnelma voi käydä melko tiiviiksi. Emmeköhän silti mahdu paikalle rattainemme.

Taste of Helsinki 2018 on avoinna Töölönlahden puistossa su 17.6.2018 klo 17 saakka. Lounaskattaukset klo 11 - 15 (su 12 - 17) ja illalliskattaukset 17 - 22:30). Pääsyliput alkaen 16 €, alle 18-vuotiaat sisään maksutta. Annokset maksetaan erikseen Taste-maksukortilla. Lippuja myydään sekä paikan päällä että ennakkoon: seamchip.fi/tasteofhelsinki.

Palataan viikonloppuna asiaan!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna puutarhatöitä tehtiin vain lauantaina. Koska saimme silloin aikaiseksi aivan riittävästi, lähdin sunnuntaina mökkireissun sijaan tytön kanssa kahdestaan pyöräretkelle Seikkailupuisto Korkeeseen Mustikkamaalla.

Tytöltä puuttuu harmillisesti juuri pari ratkaisevaa senttiä, että hän pääsisi Mustikkamaan Korkeen latvaradoille, joten jouduimme edelleen tyytymään matalalla kulkeviin kantoratoihin, ja itse seurasin edelleen hupia vain sivusta.

Tyttö oli itse pahoillaan siitä, että pituusrajasta oltiin niin tiukkoja, mutta selitys oli ymmärrettävä: turvavaijerit kulkevat niin ylhäällä, että alle 120 cm pitkä ei yksinkertaisesti yletä niihin. Pettymys oli suuri siksikin, etä hän oli ymmärtänyt häntä lyhyempien päiväkotikavereiden puheista, että nämä olivat jo käyneet latvaradoilla.

Sittemmin kävi kyllä ilmi, että päiväkotikaverit eivät olleetkaan käyneet Mustikkamaan Korkeessa, vaan seikkailupuisto Huipussa Leppävaarassa, jossa kahdelle helpoimmalle radalle puiden latvoihin pääsee jo 100 cm:n pituisena.

Korkeessakin kerrottiin, että heidän Paloheinän seikkailupuistossaan kolme ensimmäistä latvarataa ovat junioriratoja, joihin riittää 110 cm:n pituus. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Mutta hauskaahan tytöllä täälläkin oli! On silti harmillista juuri se parin sentin puuttuminen, kun rohkeutta olisi jo enemmänkin kuin pituutta. Samoista senteistä on kiinni pääsy kivempiin laitteisiin myös Lintsillä, mutta vaadittava pituus saattaa tulla täyteen vielä tämän kauden aikana.

Olisihan se isistäkin kiva päästä kokeilemaan näitä vaijeriliukuja. Sen verran hauskalta puuha näyttää ihan näin lähempänä maatakin, ja useiden metrien korkeudessa siinä olisi vielä oma jännityksensä lapsellekin. Tai olenhan minä itse asiassa kerran käynyt vastaavalla radalla sademetsässä Australiassa, mutta kotimaiset seikkailuradat on vielä korkkaamatta.

Hei hei joka tapauksessa Mustikkamaan kantoradoille, me siirrymme nyt latvoihin ensin toisessa puistossa ja myöhemmin myös Mustikkamaalla! Nähdään kuitenkin varmasti hieman toisella kokoonpanolla pian: seuraava pikkuseikkailijamme on varmasti valmis hyppäämään valjaisiin jo ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhlakauden viimeiset syntymäpäivät olivat perjantaina, jolloin juhlimme Rouvaa. Ja kuten arvata saatta, häntä juhlittiin hyvin pitkälti ruokapöydän ääressä.

Varasin jo aiemmin aamulla kalenterista aikaa juhla-aamiaiselle lasten kanssa, jotta hekin pääsisivät juhlistamaan merkkipäivää.

Kysyin kyllä haluaako Rouva aamiaisensa mieluummin kotona vai jossain ravintolassa, ja hän valitsi kodin. Paistoin siis uunissa croque madamet, ja ostin lisäksi tuoreita kirsikoita ja mansikoita.

Upean juhlakimpun tilasin Inbloomista, ja varasin lahjaksi samasta paikasta myös kukkiensidontakurssin.

Jälkiruoaksi oli mansikkaleivokset, ja omansa päältä Rouva sai vielä puhaltaa kynttilän.

Päivällä Rouvan kollegat olivat vieneet hänet syntymäpäivälounaalle Tukkutorin kalaan.

Illaksi olin järjestänyt yllätysohjelmaa, tosin puolet siitä ei tullut kovin suuren yllätyksenä. Rouva nimittäin esitti jo hyvissä ajoin hyvin vahvan toiveen juhlaillallisen suhteen: BasBasista olisi hyvä olla pöytä varattuna. Mutta kylläpä Rouvan naama venähti, kun kävelimmekin illalla BasBasin oven ohi. Syy sille selvisi pian, kun Rouva huomasi ystävämme Hannan ja Esan Basbas & Staff Winebarin pöydässä ilmapallokimpun kanssa.

Hanna laittoi aiemmin viestiä ja kysyi, voisivatko he tulla johonkin aikaa jonnekin ilmapallojen kanssa, ja ilmoitin, että puoli seiskalta viinibaarissa olisi hyvä aika ja paikka. 

Illallisvarauksemme oli kahdeksaksi, mutta ajattelimme, että voisimme ottaa parit pienet alkupalat jo viinibaarin puolella.

Ihanat retiisit, katkarapu-melonisalsa, parsat ja pikkumustekalat.

Yllätys oli hyvin iloinen, ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ihan neljästään.

Kahdeksalta siirryimme BasBasin bistron puolelle, ja nautimme illallisemme aivan kahdestaan. Ymmärsimme vasta myöhemmin, kun paikan omistaja Niki siitä kyseli, että olimme itse asiassa BasBasissa ensimmäistä kertaa syömässä aivan kahdestaan. Ja olihan se aika mukavaa.

Rouva halusi taas tartarpihviä - itse nautin lihani edelleen mieluummin kypsänä.

Savustettu kuha, valkoinen parsa, paahdetut porkkanat ja iiiiihana hollandaise-kastike! Kyllä voikin sitten olla hyvää. Pitäisi opetella itse tekemään tuota hollandaisea.

Savustetun kuhan kanssa tarjottiin ihastuttavat tillillä maustetut etikkakurkut, ja muistimme saman tien, että emme muistaneet laittaa lainkaan tilliä kasvamaan puutarhamökillä.

Entäs tämä risotto, aah, tämän ääreen voisin kuolla onnellisena. Erinomaista on myös taustalla näkyvä voi-salviapasta, mutta tämä minttu-ruohosipulirisotto oli niin täydellistä, että tämä voittaa jopa sen paljon hehkutetun veriappelsiinirisoton. Tätä voisin tehdä kotonakin, yrtitkin, kun löytyvät omasta takaa.

Jotain eroa omiin risottoihini ruoassa kuitenkin oli, ja kun tiedustelin Madame Iinalta, onko se kenties parmesaanin määrä, Iina epäili että vastaus on voi. Itse en laita risottoon voita, ja tässä sitä on ilmeisesti reippaasti. Mutta siis minttu-ruohosipulirisotto - maista jos tilaisuus tulee eteen!

Basbasin vihersalaatti on erään Rouvan tutun mielestä yksi parhaista hänen tietämistään annoksista, joten maistoimme sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja maukastahan se oli: rapea sydänsalaatti oli uitettu etikkaisessa sinappikastikkeessa, joten makua oli keskimääräistä vihersalaattia enemmän.

Otimme tälläkin kertaa samat pääruoat kuin viimeksi. Takuumureaa flank stakea ja mustekalaa.

Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Täydellistä.

Viineistä en muista mitään yksityiskohtia, mutta loistavia valintoja olivat kaikki. Arvostelen viinejä asteikolla hyvää - ei hyvää ja sopii - ei sovi ruoalle, ja luotan aina ravintolan suosituksiin. Kertaakaan eivät ole BasBasin viinit pettäneet.

Ilta päättyi suklaakekseihin ja suklaajäätelöpalloihin, ja ehdimme kotiin puolilta öin.

Rouva oli iloinen juhlapäivästään, siitä että hän ehti viettää siitä niin monen ihmisen kanssa ja vielä tuosta yhdestä yllätyskäänteestä.

Isot yhteiset kesäjuhlat on vielä laittamatta kalenteriin, mutta niidenkin ajankohta ja paikka alkoi illan edetessä hahmottua.

Pages