Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä pieni vauhtiveijari on ollut viime viikkoina erityisen paljon koko perheen huomion keskipisteenä.

Hän oli New Yorkissa niin nuhainen, yskäinen ja monta päivää kuumeessakin, että kyselin jo online-lääkäriltä, miten pitkään kuumetta voi katsella. Kuulemma viikon. Kuume onneksi laski kuudentena päivänä, ja yskäkin alkaa lopulta nyt - lähes kuukauden sairastelun jälkeen - helpottaa.

Sen lisäksi hänelle puhkesi New Yorkissa ollessamme vielä kaikki neljä yläetuhammasta yhtä aikaa. Ihan vaan että olo olisi mahdollisimman kurja.

Tällä viikolla hän on kärsinyt puolestaan perheen pahimmasta jetlagista. Ensimmäiset yöt hän nukahti helposti mutta heräsi puolilta öin aivan virkeänä ja nukahti uudelleen vasta kahden tai kolmen tunnin jälkeen. Viime öinä hänen on ollut puolestaan vaikea nukahtaa, mutta sitten hän on nukkunut aamuun asti heräämättä. Ehkä tämä vähitellen tästä?

Jotain iloistakin sentään.

Ensinnäkin pikkuherra on yllättänyt meidät kaikki ruokahalullaan. Hänen siskonsahan ei samassa iässä pitänyt juuri mistään, mutta tämä kundi syö suurin piirtein kaiken, mitä annetaan. Varsinkin äidin tekemät kotiruoat uppoavat erinomaisesti, ja puuroa poika syö niin mielellään ja isoja annoksia, että kutsun häntä Puuropojaksi. Ei mikään ihmekään, että hän tuntuu kasvavan aivan silmissä.

Ja sitten tämä meno ja meininki: Vaikka poitsu ei vielä istu, hän kampeaa itseään jo kovaa vauhtia ylös maasta. Hän nousee polvilleen tukea vasten ja yltää yllättävän korkealle, jos näkee siellä jotain mielenkiintoista.

Seisomaan hän ei vielä nouse itse, mutta seisoo yllättävän jämäkästi, kun hänet nostaa jaloilleen ja tukee häntä. Ohhoh.

Kyllä tässä kohta ollaan ihmeissämme, kun tämä jässikkä lähtee tästä juoksemaan. Hän on jo nyt sekunneissa räpläämässä kylpyhuoneen lattiakaivoa, jos hän havaitsee oven jääneen auki.

Ja on pelottavan kiinnostunut isin tietokoneesta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen järjestettiin ensimmäinen Perheet Safkaa -tapahtumapäivä kolmessatoista helsinkiläisravintolassa. Tapahtumaan osallistuvat ravintolat täyttyivät lapsiperheistä, ja kävimme itse syömässä hyvin lapsiystävällisen lounaan ravintola Shelterissä Katajanokalla (Kanavaranta 7).

Tapahtuma sai alkunsa, kun Petra Gergov-Koskelo ja Minna Koskelo kyllästyivät ravintoloiden nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin sekä siihen, että lasten kanssa ravintolaan lähtemisen kynnys on noussut niin korkeaksi. Tällä tapahtumalla ravintolat halusivat osoittaa ja muistuttaa, että lapset kuuluvat ravintoloihin siinä missä aikuisetkin, omalta osaltaan madaltaa kynnystä käydä syömässä huippuravintoloissa ainakin tämän kerran ja myös tarjota jotain muuta kuin niitä nauravia nakkeja.

Kirjoitin jo aiemmin siitä, miten ravintolassa käyminen lapsen kanssa on ollut meille aina hyvin luontevaa, vaikka alussa vähän jännittikin, miten se sujuisi. Nyt, kun tyttökin käy jo viidettä vuotta mukanamme ravintoloissa, tuntuu jopa hassulta ajatus, että hänen käytöstään pitäisi jotenkin jännittää.

Yhtä hassulta tuntuu ajatus, että minun pitäisi ravintola-asiakkaana häiriintyä toisista lapsiasiakkaista. Voin vakuuttaa, että vaikka Shelter oli täynnä lapsiperheitä, ravintolassa oli jopa hiljaista, kukaan ei juoksennellut käytävillä enkä havainnut yhdenkään lapsen karanneen keittiöön.

Shelter oli erittäin mielenkiintoinen ja mieluinen paikka vierailla, sillä vaikka se on avattu jo elokuussa, emme olleet ehtineet käydä siellä aiemmin.

Alkuun tarjottu maa-artisokkakeitto marinoidun maa-artisokan ja muikunmädin kanssa oli niin herkullista ja ilmavan kuohkeaa, että kysyin, olisiko sitä saatavana suolattomana versiona vauvalle, ja se onnistui. Näin poikakin pääsi maistamaan ravintolaruokaa ihka ensimmäistä kertaa!

Pääruoaksi oli glaseerattua karitsan niskaa, karitsan fileetä, sienellä maustettua emmervehnää ja grillattua lehtikaalia.

Entä lapsille?

Tietysti sitä samaa, mitä aikuisillekin. Lasten annoksesta oli tosin jätetty filee pois, ja annoksessa oli vain hyvin mureaa karitsan niskaa.

Lapsen tuomio: "Tykkäsin tosi paljon."

Ja todella hyvää se oli myös isin mielestä! Karitsa oli ihanan mureaa, emmervehnä maukasta ja grillattu lehtikaali hauska lisuke.

Jälkiruoaksi oli suklaata, mantelipralinemoussea ja ruskeavoijäätelöä. Herkkua!

Ravintola Shelter tarjosi tämän lounaan minulle ja perheelleni, mutta tänne tulen varmasti uudelleen ihan omalla rahallakin. Ja vaikka koko perheen kanssa!

Vaikka tapahtuma menikin jo, kaikki lapsiperheet nyt sankoin joukoin ravintoloihin, ei tarvitse odottaa seuraavaa kertaa! Mitä enemmän lasten kanssa käy ravintoloissa, sitä luontevampaa se on.

Ehkä vielä jonain päivänä ei tarvitse järjestää erillisiä tapahtumapäiviä muistuttamaan asiasta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, mitä täällä tapahtuu?

Onko täällä taas joululahjoja?

Onpa hyvinkin! Kävi niin, että joululahjoja tuli aivan liikaa sekä mukaan otettavaksi matkalle että jaettavaksi juuri ennen lähtöä. Nyt ne ilmestyivät yön aikana olohuoneeseen, josta tyttö löysi ne aamulla. Mikä yllätys!

Voi miten hauska nukke pikkuveljelle!

Ja mikäs se tämä on?

Superhieno mintunvihreä Penny-skeittilauta! Tällaista tyttö taisi toivoa äidiltään nähtyään niitä kaupungilla ennen joulua.

Vitsi mikä skedemuija! Ja osasi heti nostaa laudan pystyyn painamalla jalalla sen toisesta päästä! Miten ihmeessä?

"Mä näin siellä Jyy Nookissa metroasemalla, että se mies teki niin."

No mutta! Vaan apua, itse en ole koskaan skeitannut. Mitenkäs ihmeessä voin siis opettaa tämän vehkeen käyttöä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos käyt talvella Brooklyn Fleassa ja haluat muuta kuin (törkeän hyvää) katuruokaa torin alakerrasta, pidä mielessä No. 7 Restaurant aivan muutaman korttelin päässä (7 Greene Avenue, Brooklyn). Me kävimme maistamassa Smorgasburgin antimet jo viikkoa aiemmin, joten toisena lauantaina oli oikein sopivaa käydä syömässä ravintolan pöydän ääressä.

Otimme erittäin maukkaan riisitäytteisen aamiaisburriton chorizo-makkaralla, hummerikeittoa uppomunalla ja - kyllä - jälleen yhden burgerin.

Siinä samalla ihailimme kirpparilöytöjämme. Tyttö löysi perhosriipuksen itse, ja ponit (Twilight Sparke, Applejack ja Pinky Pie) olivat yllätys hänelle.

Poika nautti omia eväitään.

Jälkiruoka oli mielettömän herkullinen omenapiirakka.

Kiva paikka tämäkin, suosittelen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi erikoisimmista kaupoista, johon minun kehotettiin tutustuvan NYC:issä, oli Brooklyn Superhero Supply Co. (372 5th Avenue, Brooklyn). Enpä olekaan aiemmin nähnyt kaupan hyllyssä esimerkiksi kaikkivoipaisuutta, painovoimaa tai kuolemattomuutta gallonittain.

Konkreettisempia apuvälineitä tuleville supersankareille ovat laserpyssyt, naamiot, instant-vatsalihakset ja viitat.

Onpa liikkeessä oma viitan testauskoneensakin.

Supersankarit ovat tietysti kiinnostuneita myös pienistä tiedeprojekteista.

Kaiken tämän hassuttelun takana on voittoa tavoittelematon 826NYC-organisaatio, joka järjestää kouluikäisille lapsille kirjoittamiskoulutusta ja -tutorointia. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.

Yksi ryhmistä kokoontuu tämän samaisen kaupan "salaisessa" takahuoneessa, johon pääsee kaupan hyllyn läpi. Koulutukset ovat hyvin suosittuja, ja ostallistujat valitaan arvonnalla.

Me poistuimme kaupasta mukanamme violetti supersankariviitta, jonka epäilen kyllä muuntuvan aika helposti myös prinsessan viitaksi. Lisäksi ostimme kiven, josta kasvaa kristalleja, kun sen upottaa etikkaan. Katsotaan mitä tapahtuu.

Poikkea ihmeessä, jos liikut Park Slopessa päin. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Töttöröö. Sellainen on fiilis. Matkustimme yön yli takaisin kotiin ja olimme aamulla Helsingissä. Itse nukuin ehkä puolisen tuntia, Rouva tunteroisen.

Lapsia tästä ei kyllä voi syyttää, sillä heidän osaltaan lento sujui yllättävän tai suorastaan uskomattoman hyvin ja rauhallisesti. Kun tyttö oli syönyt ja katsonut Alvin ja pikkuoravat -elokuvan loppuun, hän kävi pesemässä hampaansa, kävi pitkäkseen penkille (turvavöissä toki) ja nukkui laskeutumiseen saakka. Kone oli onneksi sen verran tyhjä, että saimme kokonaisen neljän penkin rivin itsellemme.

Suurin jännitys oli tietysti vauva, joka menolennolla kukkui koko matkan virkeänä eikä oikein viihtynyt kantorepussa. Nyt hän nukahti kantoreppuun oman iltapalansa jäkeen samoihin aikoihin tytön kanssa ja nukkui myös koko loppumatkan. Ei itkuja, ei huutoja, ei jatkuvaa edestakaisin hytkyttelyä, jota muistan tehneeni neljä vuotta sitten paluulennollamme tytön kansssa.

Sain syötyä, katsoin kaksi elokuvaa ja jopa nuokahdin hetkeksi. Se, etten nukkunut pidempään johtuu siitä, etten yksinkertaisesti osaa nukkua lentokoneissa - en osannut ennen lapsiakaan.

Takana on kuitenkin muuten melko intensiivinen matka, ja nyt olo on kaikkea muuta kuin levännyt. Oli toki hauskaa ja ehdimme tehdä paljon kivoja asioita, mutta matkan loppua kohden itse kukin alkoi vaikuttaa vähän väsähtäneeltä. Lapset varmasti kaipasivat tuttuja arkirutiineja ja säännöllisiä aikatauluja, ja varsinkin tyttö oli monina päivinä väsynyt runsaaseen kävelemiseen paikasta toiseen. Niin kätevä kuin metro NYC:issä onkin, harvoin junalla pääsee aivan määränpään viereen. Tyttö myös kaipasi kovasti kavereitaan.

Rouva kiteytti viimeisten päivien tunnelmat hyvin omaan Instagramiinsa näin:

"Tähän kuvaan tiivistyy hyvin 3,5 viikon matkamme. Kuvassa on muinainen hameenhelma Metropolitan Museum of Artin Egypti-osastolta. Siinä ehkä piti olla jotakin muuta. Menimme näet eilen syömisen jälkeen Met-museoon, koska ajattelin, että olisi kiva käydä vielä vähän katselemassa vanhaa taidetta. Olin nähnyt Helsingissä upean asetelmanäyttelyn, ja olisin mielelläni katsellut sellaisia töitä täälläkin. Sitten kuitenkin museossa keksimme nelivuotiaan kanssa muinaisen Egyptin ja muumiot, ja kun muumiot oli nähty, poikkesimme muodin historiaa esittelevään mekkonäyttelyyn, jossa nelivuotias kuvasi, kuvasi ja kuvasi. Kun viimein yritin lähteä maalausosastolle, nelivuotias bongasi matkalta japanilaisen puutarhan. Sitten museo jo suljettiinkin.

Matkalla takaisin metrolle mietin ääneen miehelle, että ne 'minun tauluni' jäi nyt näkemättä. 'Niin, tämä oli vähän erilainen reissu', mies vastasi.

Ymmärrän hyvin, miksi lapsiperheet haluavat matkustaa jonnekin, jossa on Bamse-klubi. Oleilu kahden hyvin pienen lapsen kanssa suurkaupungissa ei ole varsinaisesti lomaa. Matkaan tulee jatkuvasti mutkia, liikkuminen kävellen ja metrolla on aika hidasta, säätämistä riittää ja kaikkea ei vain ehdi tehdä. Silti olen ihan älyttömän onnellinen ja iloinen, että uskalsimme (lue: uskalsin) lähteä. Kyllä lasten kanssa voi tehdä ihan mitä tahansa. Ja tämä reissu osoitti, että meillä on kaksi aivan mielettömän sopeutuvaista pikkuihmistä. Vanhempi nautti reissusta täysillä, pienempi keikkui mukana suurimman osan hymyillen. Se ehkä kumminkin oli tämän reissun kohokohta. Kiitos New York, olit meille tosi hyvä. Have a good one, ja nähdään (ehkä) ensi vuonna!"

Ennen sitä minulla on kuitenkin jäljellä vielä muutama NYC-postaus tältä matkalta, ja tarkoitukseni olisi tehdä myös jonkinlaiset yhteenvedot ja koosteet parhaista paloista. Jos sinulla on jokin erityinen toive tai kysymys NYC:in-matkoista, kysy ihmeessä nyt, niin voin yrittää vastata parhaani mukaan. 

Saas nähdä, millaisessa jetlagissa olen seuraavat päivät. Heräänkö aamulla töihin ja pysynkö siellä valveilla? Entä lapset? Nukkuvatko vai kukkuvatko öisin..?

Share

Pages