Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen piti oikeastaan olla päivä, jolloin menemme Rouvan kanssa Vesalan keikalle The Circukseen. Liput oli hommattu jo loppukesästä ja lastenhoitajakin varattu illaksi.

Perjantaina aloin katsella tarkemmin, mihin aikaan keikka olikaan. Eikös se ollut ysiltä?

"Ovet klo 21." Ahaa. Eli mihinkäs aikaan keikka sitten alkaa? Varmaan aika pian sen jälkeen, eihän se mikään istuskelupaikka ole. Ei kai siellä voi yli tuntia joutua odottelemaan? 

Ai voi vai? Siis että keikka saattaa alkaa siinä joskus klo 23:n jälkeen?

Olin ajatellut naiivisti, että keikka loppuisi suurin piirtein niihin aikoihin. Olisi pitänyt tietysti ajatella asiaa tarkemmin.

Rouvalla oli lauantaina vielä työpäivä, ja hänen unensa ovat jääneet viime aikoina muutenkin hieman liian lyhyiksi. Näin siis suuria riskejä illan onnistumisen suhteen. En myöskään kokenut suurta houkutusta lähteä seisoskelemaan Circukseen odottelemaan keikan alkua.

Kyllä tässä iässä arvostaa paitsi sitä, että keikat alkavat hieman aiemmin, myös sitä, että ne alkavat aika lailla minuutilleen siihen aikaan, kun lipussa lukee. Lastenhoidostakin kun pitää maksaa, sen varaa mielellään vain juuri sille ajalle kuin on tarvetta. 

Hetkisen harkinnan jälkeen päätin, että on parasta äänestää yöunien puolesta, kaupata liput jollekin toiselle ja viettää mieluummin rentoa koti-iltaa. Arvelin, että loppuunmyydyn keikan lipuista pääsee kyllä eroon. Ja niinhän niistä pääsikin, ihan omalla Facebook-seinällä. Rouvakin vaikutti helpottuneelta.

Vesala jäi siis nyt valitettavasti näkemättä, ja on parasta yrittää uudelleen joskus toiste, kun hän tekee jonkin uuden konserttisalikiertueen. Jätetään klubikeikat epämääräisine alkamisaikoineen nuorisolle. Heh.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, minä olen juurikin yksi niistä nörteistä, joiden piti päästä juuri tänään matkustamaan ensimmäistä kertaa aiemmin aamulla avautuneessa Länsimetrossa.

Voisin sanoa, että olin metrosta jopa lapsellisen innoissani, mutta mukanani raahaamani lapsi ei ollut kyydistä lainkaan yhtään vaikuttunut. "Siis tämähän on aivan sama asema, jolle menemme aina." Niin niin, mutta nyt mennään katsomaan uusia asemia Espoossa.

Emme olleet kyydissä sentään aivan ensimmäisten joukossa aamuviiden jälkeen, ja ehdimme käytännössä retkellemme vasta myöhään iltapäivällä. Metro oli silti tupaten täynnä, ja varsinkin Tapiolan ja Matinkylän asemilla oli melkoinen kuhina.

Kokemus oli kyllä hauska. Liikkeellä oli monta muutakin metroturistia: siis ihmisiä, jotka eivät olleet varsinaisesti menossa mihinkään ja vain hengailivat asemilla kameroidensa ja osa myös skumppalasiensa ja serpentiiniensä kanssa.

Ja sitten oli niitä - lähinnä teini-ikäisiä - jotka pyörittelivät silmiään ja ihmettelivät kovaan ääneen, että mitä ihmeellistä tässä muka on. Kahdeksan uutta asemaa ja mitä sitten?

Ne jotka ovat seuranneet saagaa pidempäänkin, tietävät, että kyse on enemmästäkin kuin vain kahdeksasta uudesta asemasta: metron toteutuminen avaa täysin uuden aikakauden sekä pääkaupunkiseudulla että varsinkin eteläisessä Espoossa. Lisää asemiakin on tulossa ensi vuosikymmenen puolella.

Länsimetron avautumisesta on puhuttu ja väännetty vitsiä niin paljon, että keneltäkään ei voi olla mennyt ohi se, miten metron piti avautua jo vuosi sitten kesällä mutta avajaiset peruttiin, kun niiden mainoskampanja oli jo käynnissä. Se oli suuri pettymys myös itselleni.

Olen yksi niistä, jotka ovat tässä projektissa voittajia. Vaikka mediassa paljon puhutaan siitä, miten monille espoolaisille Länsimetro merkitsee "suorien bussiyhteyksien" päättymistä, meitä on myös monia, joille Länsimetro merkitsee suoran metroyhteyden syntymistä. Tuskin kaikki Espooseen kulkevat asuvat Kampissa tai Espoosta Helsinkiin tulevat työskentelevät siellä.

Itsekin pääsen jatkossa suoraan kotoa työpaikalleni metrolla, ja matka-aika parhaimmillaan jopa puolittuu. Hyvällä tuurilla ja vähäisillä ruuhkilla olen onnistunut toisinaan kulkemaan töihin jopa puoleen tuntiin, mutta sitten on ollut niitäkin päiviä, kun käyttämäni bussit 102 ja 103 ovat olleet myöhässä, tulleet pysäkille täysinä ja ohittaneet sen tai vaihtoyhteys ei ole osunut juuri kohdalle, ja matka on vienyt jopa 50 minuuttia.

Jos olisin ollut matkassa yksin, olisin käynyt tarkastamassa kaikki asemat. Nyt poikkesimme matkalla vain Keilaniemessä ja Tapiolassa. Keilaniemessä halusin tutustua tulevaan työmatkaani eli etsiytyä Keilarannan puoleiselle G-sisäänkäynnille.

Tapiolassa oli pakollinen junanvaihto ja tytöllä kova jano, joten jalkaduimme myös Tapiolan keskuksen kävelykannelle ja Ainoa-kauppakeskukseen saakka.

Näillä asemilla yllätti, miten syvällä laiturit olivatkaan ja miten pitkät liukuportaat maan pinnalle oli. Jostain varmaan löytyisi asiasta faktatkin, mutta ensimmäinen fiilis oli, että laiturit sijaitsevat syvemmällä kuin vanhoilla asemilla.

Määränpäämme oli tietysti Matinkylä, ja saatoin ehkä houkutella tytön koko retkelle lupaamalla jäätelöt Isossa Omenassa.

En ollut suoraan sanoen koskaan aiemmin käynyt niin Matinkylässä kuin Isossa Omenassakaan, mutta epäilin "pienestä kaupungista" löytyvän jäätelöä. Siellä me sitten menimme kuin turistit silmät suurina ja ihmettelimme, että ooh, täällähän näyttää hienolta ja että onpas täällä paljon kauppoja ja että tämähän on kuin olisi jossain isommassakin paikassa.

Sitä naureskelivat myös useat muut metrovieraat. Kuulin ruuhkaisessa metrossa useammankin kerran vertauksen New Yorkin metroon. Ruuhkaan tosin vaikutti myös se, että teknisestä viasta johtuen metron vuoroväli oli illalla epäsäännöllinen ja mekin jouduimme odottamaan paluujunaa parikymmentä minuuttia. Vika ei "tiettävästi" johtunut Länsimetron käyttöönotosta.

Vuosien odotuksen jälkeen en nyt pääse käyttämään Länsimetroa työmatkoihin vielä reiluun neljään kuukauteen, mutta tarkoitukseni on käydä tutustumassa uusiin asemiin lähiaikoina paremmin. Että osaan sitten tarvittaessa käyttää niitä.

Ja koska olen juuri niin nörtti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsen kehityksessä on monia hauskoja vaiheita, mutta yksi hauskimmista on se, kun lapsi alkaa kommunikoida muutenkin kuin itkemällä.

Olemme jo usean kuukauden ajan ihastelleet, miten poika ymmärtää niin paljon asioita, ja hän esimerkiksi yllätti aiemmin syksyllä sillä, miten hän kävi etsimässä omat sukkansa keittiön lattialta, kun kyselimme: "Missä sukat on?"

Nyt olemme ihastelleet sitä, miten poika osaa jo vastata nyökyttelemällä tai päätään puistelemalla, kun häneltä kysyy esimerkiksi: "Otatko maitoa?" Ja päätä puistellaan myös hyvin näyttävästi silloin, kun ruoka ei enää maistu.

Lueskelin vanhaa postaustani siitä, millainen sanavarasto tytöllä oli vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä eli reilun kuukauden vanhempana kuin poikamme on nyt. Aivan niin pitkällä pojan sanavaraston kehitys ei ole, ja tässä vaiheessa on vielä helppoa listata suurin piirtein jokainen sana, jonka olemme tähän mennessä kuulleet.

Kukka - oli ensimmäinen oikea sana, jota poika alkoi toistella. 'Kukka' on kuitenkin nyt mennyt muodista, ja sitä ei saada enää ulos suusta edes pyytämällä. Sen korvasi nimittäin toinen paljon hauskempi sana.

Kakka - Ei liene mikään ihme, että tämä on niin usealle lapselle yksi ensimmäisistä sanoista, sen verran siitä puhutaan ja keskustellaan päivittäin. Joinain päivinä 'kakka' tuntuu olevan yleissana, jota voi toistella osoittaen mitä tahansa. Eikä siinä mitään, aikuisillakin on sellaisia päiviä. Yhä useammin 'kakalla' kyllä tarkoitetaan jo ihan sitä itseään, vaikka se meneekin vielä sekaisin kaikkien muidenkin vaippa-asioiden kanssa. Yllättipä hän eräänä päivänä osoitellen kylpyhuoneen lattiaa todeten: "Kakka". Ja sitähän siinä todella oli.

Äiti - Oli yksi ensimmäisistä sanoista. Toisinaan selkeämmin "Äiti", toisinaan enemmänkin "Ättii". Äiti on myös yleissana, joka tuntuu tarkoittavan kaikkea lämmintä, ihanaa ja turvallista. Myös isi on "äiti", samoin sisko.

Isi - Kyllä, sekin on jo opittu. Sana oli muodissa muutama viikko sitten, ja esimerkiksi päiväunilta herätessä poika saattoi huudella: "Äitii! Isii! Äitii! Isii!" Nyt sana on kuitenkin taas unohtunut enkä ole kuullut sitä hetkeen.

Oho - Kun jotain putoaa, aivan oikeaoppisesti!

Böö ja kukkuu - Tärkeimpiä sanoja leikeissä siskon kanssa.

Kurkku - Hän rakastaa kurkkua ja osaa jo pyytää sitä itse: "Kuukku". Mutta vähän niin kuin 'kakka' ja 'äiti', myös 'kuukku' tarkoittaa monia asioita. Kaikki mikä on hyvää ja syötävää on 'kuukkua'.

Kiitos - Oikeammin "Kiitti". Vielä kuukausi sitten sana oli hyvin söpö "Too too", mutta se vaihtui muotoon "Kiitti" tuossa pari viikkoa sitten. Ja se tulee todella spontaanista, kun pojalle ojentaa jotain. Yleensä pienellä ja suloisella äänellä, jonka jälkeen katsomme häntä sellaisella "Awwwwwww"-katseella.

Katso - Eli "kato", tai ehkä vielä täsmällisemmin "gado". Poika menee ympäri asuntoa, osoittelee asioita ja sanoo: "Gado!" Ja sitten ihastelemme yhdessä sitä, mistä onkaan kyse.

Avaa - Tämä on niin selkeä. Jos jokin rasia, laatikko, leikkitietokone tai muu vastaava pitää saada auki, poika tulee luokse ja sanoo: "Awa."

Pappa - Sana, joka yllätti ensimmäisellä kerralla. Pappaa ei nimittäin nähdä hirveän usein, mutta kun pari viikkoa sitten soitimme Skype-puhelun, poika ilahtui nähdessään papan ja sanoi: "Babba". Tämä ei ollut sattumaa, sillä sittemmin sama 'babba' on ollut mukana puheissa, kun olemme katselleet valokuvia, joissa tyttö on isovanhempien kanssa.

Toisinaan saamme irtoamaan jonkin random-sanan, mutta se saattaa esiintyä vain kerran. Esimerkiksi eräänä päivänä poika leikki siskonsa Frozen-hahmoilla, ja pyysimme häntä sanomaan: "Elsa." Hän vastasi: "Elsa", mutta vain sen yhden kerran.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Avasin glögikauden jo muutama viikko sitten, kun huomasin Blossan (Altia) ja Loimun (Lignell & Piispanen) vuosikertauutuudet Alkon hyllyssä.

Tavakseni on tullut ostaa joka vuosi molempia glögejä ja maistella niitä marraskuulta aina jouluun saakka.

Olin tekemässä jo blogiin postaustakin aiheesta, mutta yhtäkkiä huomasin, että Loimulta onkin tullut tänä vuonna yhden maun sijaan kaksi makua: sininen ja valkoinen. Suomi 100.

Olin ostanut aiemmin vain sinistä, joten jouduin tekemään vielä uuden retken pitkäripaiseen, jotta saisin myös valkopulloisen version maisteluun. Kyseistä tuotetta on muuten saatavilla ainakin tällä hetkellä harvemmista Alkoista, joten kannattaa tarkistaa saatavuus netistä ennen ostosmatkaa.

Sinisessä pullossa on Loimun tuttua punaviiniglögiä (ylin kuva), ja valkoisessa pullossa valkoviiniglögiä (kuva alla). Molempien mausta kerrotaan löytyvän mesimarjaa, kuusenkerkkää ja tietysti joulumausteita.

En yleensä lue etukäteen, mitä makuja glögeistä pitäisi löytyä vaan yritän miettiä sitä ensin itse. Maistelen glögejä sekä kylmänä että lämpimänä, sillä jostain kummallisesta syystä pidän glögeistä usein enemmän kylmänä tai huoneenlämpöisenä.

Sinisen pullon punaviiniglögi on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin marjainen. Mesimarjaa en osannut löytää ennen kuin luin siitä, ja myös kuusenkerkkä jäi havaitsematta, vaikka yritin siitä luettuani varta vasten etsiä sitä. Itse löysin tuoksusta ja mausta mansikkaa ja runsaasti kardemummaa. Glögi oli tänäkin vuonna hyvin makeaa, ja lämmitettäessä makeus vielä korostui. Vähemmänkin sokeria siis riittäisi.

Valkoisen pullon valkoviiniglögi yllätti värillään. Glögi ei nimittäin ollutkaan vaaleaa vaan persikkaisen roseeta.

Valkoviiniglögi on punaviiniglögin tapaan hyvin makeaa, ja kylmänä alkoholi maistuu yllättävän voimakkaasti. Tuoksu on kylmänä enemmänkin hedelmäinen kuin marjainen, ja yksittäiset mausteet eivät maistu yhtä voimakkaasti kuin kardemumma punaviiniglögissä. Lämmitettynä mausteet voimistuvat ja makukin alkaa muistuttaa enemmän punaviiniglögiä. Vaikka muita glögejä joisinkin kylmänä, tämä glögi vaatii lämmityksen.

Tänä vuonna Blossan maku on "Old Delhi" ja se on siis saanut inspiraationsa Intiasta. Alkon sivuilla glögin kerrotaan olevan vaaleankeltainen, mangoinen, appelsiininen, inkiväärinen, kardemummainen, kevyen chilinen ja hennon kanelinen.

Ensimmäinen oma mielikuvani oli trooppinen. En osannut sanoa, mitä trooppisuus oli, mutta se osoittautui mangoksi. Chiliä en alkuun mausta löytänyt, mutta neilikka maistui siinä voimakkaasti. Maku on hivenen karvas, ja karvaus korostuu lämmittäessä. Voimakas hedelmäisyys puolestaan pehmenee lämmittämisen myötä.

Ensimmäisen hämmennyksen jälkeen maku alkoi tuntua jopa raikkaalta. Glögi ei ole yhtä makeaa kuin Loimut, ja mausteissa on mukavaa potkua. Ehkäpä syynä onkin se chili.

Nyt on vaikea valita, kumpi oli suosikkini, sininen Loimu vai Blossa. Molemmissa oli hyvät puolensa ja molemmat voittivat valkoisen Loimun. Mutta onneksi voin valita molemmat ja nauttia niitä vuorotellen!

Makoisaa glögikautta!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aiemmin Toisella Linjalla sijainnut Onda Ruokala joutui muuttamaan uusiin tiloihin, ja ne löytyivät jo keväällä Siltasesta, Hämeentie 13:sta. Koska en ollut ehtinyt käydä uusissa tiloissa aiemmin, päätin ottaa ravintolan seuraavaksi paikakseni sarjassani Lounas kaupungilla.

Joku saattaa muistaa, että samassa rakennuksessa sijaitsi aiemmin vietnamilainen Lie Mi, mutta se on puolestaan muuttanut Kamppiin.

Ondan ruoka on perulaistyyppistä, ja lounaalla on tarjolla sekä buffetpöytä että kaksi à la carte -annosta. Hintaan kuuluu myös todella runsas salaattibuffet.

Buffetpöydän pääruoat vaikuttivat sen verran mausteisilta, että arvelin pienen seuralaiseni pitävän miedommista mauista. Tilasin siis grillattua ja kirsikkaglaseerattua possun vatsaa ja sitruunaperunamuusia.

Ah, kylläpä onkin kiva saada lounas tällä tavalla pöytään tarjoiltuna, ja kovin oli maukasta! Liha oli mureaa ja sitruunainen perunamuusi hauska lisä sille.

Salaattipöytäkin oli itse asiassa niin runsas, että jo sillä olisi saanut itsensä kylläiseksi.

Ruoka maistui myös poikaselle yllättävän hyvin. Hän piti varsinkin salaattipöydän pavuista ja kikherneistä mutta suvaitsi syödä myös possua ja maistaa perunamuusiakin.

Tähän mennessä testaamistani lounaspaikoista Onda huomioi pienimmät asiakkaansa parhaiten: syöttötuolin lisäksi lounaalla on esillä silikonisia ezpz Happy Mat -ruokailualustoja, joista lapsen on helppo nyppiä asioita suuhunsa. Iso peukkumerkki!

Kyllä, kiitos, tänne uudelleenkin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Fazer

Yksi asia on jälleen yllättänyt meidät: se, miten ylettyväinen ja ulottuvainen lähes 1,5-vuotias taapero voikaan olla.

Pojallamme on menossa vaihe, jossa saamme käyttää merkittävän osan ajastamme siihen, että nostelemme tavaroita hänen ulottumattomiinsa, ja toisaalta viemme häneltä kädestä kaikkea, mitä hän on onnistunut pöydiltä ja tasoilta nappaamaan: kirjoja, lehtiä, tusseja, puhelimia, pikkulegoja, siskon aarteita, lautasia, juomalaseja, saksia, veitsiä... ja tietysti syötävää.

Yleensä jos on hetken aikaa liian hiljaista, on parasta käydä kurkistamassa, mitä nurkan takana tapahtuu.

Mitä teet?

Haukkasit palan jokaisesta leivästä ja järsit kurkkuakin?

Aiemmin hampaanjälkiä on nähty kurkkujen lisäksi esimerkiksi kesäkurpitsoiden, avokadojen ja nektariinien kyljissä. On se toki kivaa, että pojalle ruoka maistuu ja että hän osoittaa myös kiitettävää oma-aloitteisuutta.

Kun ikää tulee lisää, lapsi oppii avaamaan yhä useampia ovia ja laatikoita ja pääsemään käsiksi yhä kiinnostavampiin asioihin yhä vaikeammissa paikoissa. Enää häntä eivät pidättele liukuovet eivätkä kannelliset laatikot, ja hänellä on jo voimaa vetää yllättävän painaviakin vetolaatikoita auki.

Viime viikolla hän löysi leimasintyynyn ja sotki itsensä, vaatteensa, pöydän ja lattian musteella sillä aikaa, kun katsoin hetkisen muualle. Olin tapahtuman aikaan vain kahden metrin päässä.

Sosiaalisessa mediassa yritämme usein näyttää täydellisiltä, mutta lapsiperheiden arjesta tämä sliipattu täydellisyys ja harmonia ovat usein hyvin kaukana todellisuudesta. On päiviä, kun leluja, palapelejä, tyynyjä, peittoja ja ympäri asuntoa leviteltyjä kenkiä on edes turha yrittää kerätä lattialta, kun ne on levitelty sinne takaisin vain pienen hetken päästä.

On myös niitä hetkiä, kun huomaa joka ikisen yli reilun metrin korkeudella olevan tason olevan täynnä tavaraa, joka on nostettu sinne taaperon ulottumattomiin.

Meillä tällaisia tavaroiden turvapaikkoja on käytännössä vain muutama, ja niistä suosituimmat ovat pianon ja sen viereisen kaapin päällys. Kuten arvata saattaa, pianon päälle ehtii kertyä jo muutamassa päivässä aikamoinen kasa turvapaikkaa etsivää kamaa.

Huomaa myös vasemmanpuoleisen kaapin oven väliin sullottu sanomalehti, joka estää taaperoa toistaiseksi avaamasta kaapin ovea. Paperi toki otetaan pois, jos paikasta otetaan edustavampia kuvia.

Pianon ja kaapin päältä löytyykin jo mm.

  • Tietokone: Ainoa paikka, jossa sitä pystyy lataamaan
  • Puhelin: Onneksi laite menee kuitenkin lukkoon vain muutamiksi minuuteiksi kerralla
  • iPadit: ks. edellinen
  • Kaukosäädin: Kuinka kovalle tv:n voikaan laittaa?
  • Tussit: Ruokapöytään on kyllä jo piirretty niillä, mutta yritetään välttää lisävahingot
  • Kuulakärkikynä: ks. edellinen
  • Askartelulaatikko toisesta kaapista: Sisältää mm. leimasimet, ks. kaksi kuvaa ylöspäin
  • Muovailuvahat: niitä toki on jo maistettu ja pahanmakuisiksi todettu. Mutta aina voi maistaa uudelleen ja syljeskellä palaset lattialle
  • Valokuvauskamat: Vähintään toinen objektiivi nököttää pianon päällä lähes pysyvästi
  • Kellopeli: Pelastin sen lattialta ja löysin kahta vaille kaikki kielet toisesta paikasta lattialta
  • Viulu: Tytön opettaja kehotti pitämään viulua helposti saatavassa paikassa mielellään laukku avoimena. Yeah right
  • Desimitta: ...?
  • Koruja, tarroja, lehtiä, kirjoja...: Mikä tahansa voi olla palasina milloin tahansa
  • ja superyllätys, tarjottimellinen kuivumassa olevaa pastaa! Emme löytäneet sille eilen mitään muuta järkevää tai järjetöntä paikkaa.

Poika on tietysti jo keksinyt, että pianotuolille voi nousta seisomaan, jolloin ylettää korkeammalle...

Myös Fazer Puikula haluaa tuoda esiin oikean kaunistelemattoman ja rehevän tosiarjen, joka voi yllättää ja olla välillä rankkaa mutta myös rikasta ja täynnä hauskoja sattumuksia. Fazer teetti lapsiperheille Tosiarki-tutkimuksen, johon osallistui 500 vastaajaa. Voit lukea Fazerin sivuilta tutkimuksen tuloksista ja siitä, mikä muissa lapsiperheissä aiheuttaa harmaita hiuksia tai yllättävää arkikomiikkaa.

Jospa me nyt kuitenkin siirrytään syömään leivät pöydän ääreen ja otetaan vielä vähän juustoa ja tomaattia lautaselle. 

Äh, ja sinnehän se tomaatti sitten meni jo rinnuksille, kun en laittanut ruokalappua. No, mutta tätä se on, tosiarki. Totuuden kaunisteleminen läpsäisi heti kasvoille.

 

Lue lisää: Fazer Puikulan Tosiarki-tutkimus.

Share

Pages