Ladataan...
Isyyspakkaus

Omenapuiden sadonkorjuu lähestyy. 

Puutarhamökin kuudesta omenapuusta on jäljellä enää viisi, kun huonokuntoisin kaadettiin viikko sitten.

Jäljellä olevista puista yksi on pudottanut kaikki omenansa, kaksi muuta jo suurimman osan, mutta kahdessa on vielä hyvin omenaa jäljellä. Varasin ensi viikonlopuksi ajan mehupuristamosta Sipoosta ja tarkoitukseni olisi kerätä näistä kahdesta puusta niin paljon omenaa kuin pystyn perjantai-iltana ja lauantaina päivällä.

Omenat antavat ilmeisen hyvin mehua, ja jos omenoita vie puristamoon vaikkapa 100 kg (noin 10 muovikassillista), odotettavissa on 50 - 70 litraa tuorepuristettua mehua. Mehu C-vitaminoidaan ja pastöroidaan halutessa samalla, ja se säilyy pullotettuna huoneenlämmössäkin. Hintaa tälle tulee 0,60 €/kg, joten mehulitran hinnaksi tulee reilu euro. Päälle tulee vielä muovipullojen hinnat, mutta pulloja voinee käyttää useampana vuonna.

Nyt ainoat kysymykset ovat: ovatko omenat puussa vielä viikon päästä, onko niissä riittävästi hyväkuntoisia hedelmiä (pintaviat ja rupi eivät haittaa) ja miten paljon saan oikeasti kerättyä omppuja yhdessä illassa ja yhdessä iltapäivässä.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä on viikon päästä aika sikapaljon omenamehua, ja sitä riittää juotavaksi ja jaettavaksi kavereille koko talveksi.

Palataan asiaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aivan suoraan sanoen minulla ei ollut käynyt mielessänikään, että vaihdattaisin uuteen pyörääni lukkopolkimet. Joku kuitenkin suositteli minulle tätä blogissani, innostuin ajatuksesta ja 150 euroa myöhemmin minulla oli lukkopolkimet ja jalassani uudet pyöräilykengät.

Kävin testaamassa uusia varusteitani ensimmäisen kerran perjantaina polkemalla töihin ja takaisin.

Hieman jännitti, muistaisinko kenkieni olevan kiinni polkimissa, ja pystyin jo kuvittelemaan, miten olen ensimmäisissä liikennevaloissa kyljelläni kadulla. Se pelko oli turha, sillä ensimmäisiin, toisiin tai kolmansiin liikennevaloihin mennessä en ollut saanut kenkiä edes kiinnittymään lukkoihin.

Vähitellen oikea kohta alkoi kuitenkin löytyä ja kengät tarttua kiinni polkimiin. Sain myös kengät irti niistä ajoissa, kun piti pysähtyä.

Valitsin jäykkäpohjaiset kengät, sillä minun ei tarvitse pyöräilykengilläni juurikaan kävellä. Polkimet ovat puolestaan toiselta puolelta tasaiset, joten niitä voi polkea myös tavallisilla kengillä, joissa ei ole lukkoa.

Lukkopolkimet todella muuttivat pyöräilyn luonnetta, kun polkimien painamisen sijaan alkoikin kiinnittää enemmän huomiota jalkojen nostamiseen. Vielä en kuitenkaan havainnut, että työmatka olisi nopeutunut merkittävästi entisestä.

Nyt tuntuu varpaissa, että ne ovat joutuneet uudenlaiseen puristukseen. Minun nimittäin suositeltiin ottamaan kengät, jotka tuntuvat vähän liian pieniltä, sillä pyöräilykengissä ei saisi olla yhtään väljyyttä. Kengät kuulemma siitä löystyvät ja muovautuvat käytössä.

Huomenna löydän sitten varmasti jaloistani uusia lihaksia.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime aikoina Rouva on säilönyt omenoita, keittänyt saavillisen kasvissosekeittoa ja taikonut keitosta sittemmin lämpimiä rieskoja!

Syksy on tuonut tullessaan myös kaalilaatikon ja sienirisotot, jotka lämmittävät mukavasti, kun ilmat alkavat viilentyä.

"Kulttuurien kohtaaminen: käsin tehty Japanin-tuliaislautanen ja suomalainen perinneruoka kaalilaatikko samassa kuvassa. Kaalilaatikko on i-ha-naa, kun sitä malttaa hauduttaa tarpeeksi kauan. Tämä yksilö viipyi uunissa peräti neljä tuntia. #keittiössänyt #kaalilaatikko #mamalife"

"Kukaan ei ole VIELÄKÄÄN muistanut ostaa sitä hyvää kasvisliemijauhetta, mutta onneksi pakastimesta löytyi karitsan haudutuslientä suppilovahverorisottoon. #keittiössänyt #sienihulluus #suppilovahverorisotto #syysruokaa"

"Appivanhemmat kylässä eikä oikein mitään järkeviä aamiaistarvikkeita, kuten leipää :-o. Onneksi jääkaapissa oli pohjaton soppakattilallinen sosekeittoa, josta liikeni vähän rieskoihin, paketillinen kananmunia ja sieniä, joista saattoi paistaa sienifrittatan sekä pakastimessa mustikoita ja banaaneja, joista syntyi jälkkärijätski. #keittiössänyt #aamiaishommia #metamorfoosi #isovanhemmatkylässä"

"Tyhjensin jääkaapin eripariset vihannekset viiden litran kattilaan, joka tuli piripintaan :-o Sinne meni kaksi sipulia, kolme valkosipulinkynttä, pussillinen porkkanoita, puolikas keltainen paprika, muutama nahistunut retiisi, kahden kukkakaalin lehdet ja kannat, jeeraa, nippu timjamia, jokin määrittelemätön kuivatettu yrtti viime kesältä sekä äidin penkistä valtava kesäkurpitsa, joka täytti kaksi kolmasosaa kattilasta. Keitin puoli tuntia, hienonsin sileäksi sauvasekoittimella ja lopuksi lisäsin joukkoon vielä purkillisen kermaa. Lautasella ripottelin päälle kurpitsansiemeniä, joita meillä on aina purkillinen valmiiksi paahdettuna. Leivän päällä on pannulla paistettuja herkkutatteja ja sikurirouskuja, jotka maistuvat ihan currylta. Syksy <3 #keittiössänyt #metamorfoosi #pohjatonkeittokattila #mamalife"

"Ja niin täyttyi taas yksi kattila. (Kaverit, arvannette tuliaisten muodon tänä vuonna.) #keittiössänyt #omenahillo"

"Kun leipä JA mysli on loppu, tilanne ratkaistaan lapioimalla jogurtin päälle eilisen kaura-omenapaistoksen jämät. #keittiössänyt #aamiaishommia"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #6
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #5
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #4
 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tältä hän näytti kahden viikon ikäisenä.

Tällainen hän oli neljävuotiaana.

Nyt hän on jo viisitoista, mutta kovin hyvin säilynyt vanhus!

Perunkarvatonkoiramme, Eppu, tuli meille syksyllä 2001. Se syntyi Wanhan Wuoren kennelissä syyskuun 19. päivänä, muutti pari kuukautta myöhemmin kotiimme ja asusteli alkuun vanhassa imurilaatikossa.

Sen korvat oli teipattu ihoteipillä pystyyn, jotta ne vahvistuisivat ja jäisivät oikeaan asentoon.

Ensimmäisinä öinä se itki ikävää mutta tottui uuteen laumaansa muutamassa päivässä.

Eppu sai elää yli kymmenen vuotta perheen pienimpänä jäsenenä, mutta nyt se on totutellut elämään lapsiperheessä jo neljän vuoden ajan.

Alkuun se oli varautunut - syystäkin - mutta viimeisen vuoden aikana se on kuitenkin rentoutunut huomattavasti. Tyttökin on oppinut jo käsittelemään sitä hellävaraisesti.

Koiravanhus nukkuu paljon ja viettää yöt kaikkein mieluiten Rouvan jaloissa.

Jos ei huomaa sen harmaita partakarvoja ja heikentynyttä näköä ja kuuloa, sitä voisi luulla nuoremmaksikin. Koskaan sitä ei ole saatu väsytettyä lenkkeilemällä, mutta juoksulenkeillä Rouva ei ole sitä enää käyttänyt.

Paljon onnea pikku Eppu-heppu ja runsaasti onnellisia eläkepäiviä! Toivottavasti syntymäpäivän juustoyllätys oli mieleinen!

Share

Pages