Ladataan...
Isyyspakkaus

(JYVÄSKYLÄ) Helsinkiläinen perheenisä kävi uimassa järvessä. Tapaus sattui eilen jyväskyläläisellä Sääksjärven uimarannalla noin kymmenen kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. 

Tapahtumat saivat alkunsa, kun isä tuli vaimonsa ja perheen kuopuksen kanssa isän vanhempien luokse, jossa perheen 4-vuotias esikoinen oli viettänyt lomapäiviä isovanhempiensa kanssa.

4-vuotias lapsi oli käynyt uimassa samalla rannalla isoisänsä kanssa kahdesti päivässä ja vaati nyt isäänsä viemään hänet rannalle uimaan.

"Juu, en osannut lainkaan aavistaa, että näin voisi käydä. Ei hän ole ollut lainkaan kiinnostunut uimisesta kylmissä luonnonvesissä", häkeltynyt isä kertaa tapahtumia.

Tapauksesta poikkeuksellisen tekee sekin, että isä itse ei ollut käynyt uimassa järvessä kahteen vuoteen.

"No ei hitto sentään, sehän on kylmää ja märkää. Kun menen veteen, minun ja veden välissä pitää olla vähintään 3 mm neopreeniä", isä päivittelee.

Perheen äiti vahvistaa asian. "Kyllä minä yritän houkutella häntä mökilläkin aina uimaan, mutta pitää olla poikeuksellisen helteistä, että se tapahtuu", hän hymyilee.

Tapauksella oli runsaasti silminnäkijöitä, mutta he eivät ymmärtäneet tapahtumien poikkeuksellisuutta.

Perheenisä uskoo, että tapaus ei jää ainoaksi kerraksi, sillä 4-vuotias haluaa jo uudelleen uimaan ja myös oppia uimaan ilman kellukkeita.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tiistai oli kesän lämpimimpiä. Lähdimme aamupalan jälkeen katselemaan Kuopiota ja kiertelemään kaupungin kirpputoreja.

CityPörssi (Maljalahdenkatu 31, kuva alla) ja Sesonkitori (Tulliportinkatu 33) sijaitsivat kätevästi keskustassa kaupungintalon tuntumassa, ja lisäksi kävimme vielä myöhemmin autolla Kirpparilla.fi:ssa (Leväsentie 2) muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Piipahdimme myös Pikku Pietarin torikujalla (Hatsalankatu 24), jossa on monta pientä putiikkia 1900-luvun alun kauniissa aittarakennuksessa.

Kuopion kuuluisa tori ja torilla sijaitseva hiekka- tai pomppulinnaa muistuttava suloinen kauppahalli olivat helppoja vierailukohteita, sillä yövyimme torin laidalla Atlas-hotellissa. Loistava sijainti hotellilla siis!

Torilla oli kuulemma maistettava Hanna Partasen lihapiirakoita ja munkkeja ja Irene Partasen kalakukkoja. Käskystä!

Teimme jopa pientä vertailua, ja ostimme lihapiirakat sekä H. että I. Partaselta, ja pidimme yksimielisesti H. Partasen lihapiirakasta enemmän. Ei sillä, että se toinenkaan olisi huonoa ollut.

Irene Partaselta ostimme myös puolikkaan ahvenkukon, ja otimme sen hotellille välipalaksi. Todella, todella hyvää! Ajattelimme ostaa vielä Kuopiosta lähtiessämme toisen Partasen muikkukukkoa ja omenamunkit mukaamme eväiksi ja tuliaisiksi Jyväskylään.

Koska halusimme maistaa jotain todella paikallista erikoisuutta, valitsimme illallispaikaksi muikkuravintola Sammon (Kauppakatu 13). Itse otin savustettuja muikkuja, ja Rouvalla oli paistettuja muikkuja. Molemmat annokset tarjottiin perunamuusin kanssa, kuten kuuluukin. 

Ruoka oli todella hyvää, ja tunnelma ravintolassa hauskan kaurismäkeläinen.

Kannattaa muuten lukea ruokalista läpi (vaikka netistä), sillä se on kirjoitettu hauskasti savoksi. Omakin annokseni oli nimeltään "Häkkään tapetut muikut."

Kiitos Kuopio, oli hauskaa kierrellä kaupunkia kesäisessä lämmössä! Harmi, että Ravintola Urban oli kesälomalla, sillä sitä oli suositellut useampikin, mutta sitten joku toinen kerta!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tiemme vei kuin veikin Kuopioon.

Kyselin aiemmin, kannattaisiko meidän käydä lomalla Raumalla vai Kuopiossa, mutta onneksi meillä oli aikaa molempiin! Tyttö meni jo mummolaan Jyväskylään, joten voimme nyt parin päivän ajan tehdä Rouvan kanssa puhtaasti aikuisten juttuja. Toki vauvan kanssa.

Ensimmäinen näistä oli illallinen Mustassa Lampaassa Kuopiossa. Ravintola sijaitsee 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa vanhassa olutkellarissa, joka on sittemmin toiminut panimon edustustiloina ja vuonna 1982 muutettu ravintolaksi.

Ravintolan tila on hämyisä tiiliholvinen kellari, jonka ilma oli mukavan viileä, vaikka ulkona oli helteistä ja kosteaa.

Otimme Rouvan kanssa neljän lajin yllätysmenut (59 €), jonka kanssa tarjoiltiin myös keittiön tervehdykset ja yksi pieni väliruoka. Otin ruokien kanssa lisäksi viinipaketin (41 €).

Varsinaiset ruoka-annokset olivat:

Raparperillä kypsytettyä kuha-cevicheä ja mummonkurkkua,

Kesäkeittoa Peltola Blue -sinihomejuustolla,

Villisikaa, kantarellia, ja hernettä sekä

Lakkaa monella tavalla ja juustokakkua.

Ja olipa aivan todella hyvää! Alkuruoassa oli hivenen turhan monta komponenttia, sillä unohdin jo puolessa välissä tarjoilijan kertomusta, mitä hän sanoi alussa, mutta seuraavat annokset olivat sopivasti simppelimpiä.

Viinit olivat mielenkiintoisia ja sopivat erinomaisesti ruokiin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa, joten kokonaisuutena illallinen oli erinomainen ja ehdottomasti lämpimän suosituksen arvoinen.

Kiitos jälleen kerran suosittelijoille, kyllä tämä ravintola oli ehdottomasti niiden arvoinen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään olen onnellinen siitä, että

  1. Anoppilaan on tänä kesänä asennettu ilmalämpöpumppu, joka pitää helteelläkin sisälämpötilan mukavan viileänä
  2. Tyttö pääsi suoraan lauantaisista nimijuhlista Jyväskylän-mummolaan mummon ja papan kanssa 
  3. Saimme juhlien jäljet siivottua jo juhlailtana, joten sunnuntai voitiin käyttää aivan muihin asioihin, kuten että...
  4. Rouva sai kerättyä mökiltä korillisen kantarelleja

  5. Ja huomenna matka jatkuu! Päätimme mennä Rouvan ja pojan kanssa pariksi päiväksi Kuopioon ja jatkaa sitten tytön luo Jyväskylään
  6. Ja mikä tärkeintä: poika hymyilee minulle ihan oikeaa hymyä

  7. Lomaa on vielä viikko jäljellä!

Tästä uuteen viikkoon!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pienen pojan nimi paljastettiin sukulaisille ja ystäville lauantaina, kun järjestimme pojalle nimijuhlat Rouvan kotitilalla.

Juhlat järjestettiin samalla konseptilla kuin tytön nimiäiset lähes tasan neljä vuotta sitten.

Jopa koristeet olivat samat paperipallot, jotka tilasimme silloin juhliin ja joita vannoimme käyttävämme kaikissa juhlissamme siitä lähtien.

Vain isopapan puhe puuttui ohjelmasta, sillä omat isovanhempani eivät enää jaksaneet lähteä juhliin:

  1. Tervetuliaismaljat (raparperi-minttujuoma)
  2. Vieraiden esittely pojalle. Äiti ja isä esittelivät jokaisen vieraan, ja sen jälkeen vieras sai kertoa, miten hän sai tietää lapsen olevan tulossa
  3. Kertomus nimen valinnasta
  4. Nimivisa, jossa vieraat saivat arvata nimeä vihjeiden jälkeen
  5. Nimen paljastaminen ja malja nimelle
  6. Kummien esittely ja kummitodistusten lukeminen
  7. Isän laulu: Päivänsäde ja menninkäinen
  8. Ruokailu.

Tunnelmaa loi Spotifyhin tekemäni soittolista, joka soi pienistä kaiuttimista iPadiltani.

Myös kummitodistuksissa käytettiin samaa pohjaa kuin neljä vuotta sitten.

Hanna, Esa ja Anne lupautuivat ilomielin sitoutumaan kummitodistuksiin kirjoittamiimme lupauksiin. Hanna ja Esa lupasivat esimerkiksi opettaa pojalle medialukutaitoa ja lähdekritiikkiä sekä tutustuttaa hänet Kalle Päätalon laajaan tuotantoon.

Anne puolestaan lupasi opettaa, miten tehdään täydellinen juureen leivottu pataleipä ja olla aina valmis herkutteluun hänen kanssaan.

Rouva laittoi juhlien ruokia vähitellen pitkin viikkoa. Pääruokana oli

  • lihapullia
  • kasvispullia
  • pestojogurttia
  • kesäkurpitsatsatsikia
  • perunasalaattia uusista perunoista
  • marinoituja kikherneitä
  • Gastronaatti-tomaatteja ja mozzarellaa
  • kvinoa-munakoisosalaattia
  • uuunissa paistettua fetajuustoa
  • juustoja
  • leipää.

Ruokien kanssa tarjolla oli viinejä, kuplavettä ja raparperi-minttujuomaa.

Jälkiruokapöytään saimme upean marjaisan täytekakun ystävältämme Siniltä, ja äitini toi perinteiset kanelimureleivät, joita on tarjottu varmaan kaikissa juhlissamme about aina. (Voisin syödä koko satsin yksin. Yöllä, maidon kanssa.)

Rouva leipoi itse myös mansikkaleivoksia, ja hain vielä pöytään Vavesaaren tilan marmeladeja.

Nimivisaa varten leivoimme ja koristelimme lisäksi aakkoskeksejä, ja keksitarjottimilla oli kirjaimet sekä pojan etunimeen että toiseen nimeen. Mukana oli myös hämäyskirjaimia.

Nimen paljastuttua kysyin tytöltä, mitä hän pitää nimestä, ja hän vuodatti alahuuli väpättäen muutaman ison kyynelen poskilleen. Hän oli nimittäin ajatellut, että pojan nimeksi olisi annettu Hali, sillä hän oli ehdottanut sitä useamman kerran.

Voin kertoa, että nimi ei ole Hali, mutta pidän pojan nimen vain tuttavapiirini tietona. Poika kulkee siis blogissa jatkossakin nimellä Poika.

Juhlat menivät taas liian nopeasti, ja niiden jälkeen jäi haikea fiilis. Pitäisi järjestää juhlia useamminkin.

Share

Pages