Ladataan...
Isyyspakkaus

Treffipäivämme Rouvan kanssa päättyi illalliseen Ravintola Wernerissä (Bulevardi 12).

Hyppäsimme Joutsenlammen jälkeen Oopperatalon pysäkiltä ratikkaan ja suuntasimme Bulevardille.

Ravintola Werner on ollut omalla listallani siitä asti, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Jos ruoanlaittovälineenä on kaupungin suurin avotuligrilli, ja ruoaksi luvataan grillattuja kaloja, kasviksia ja pitkään riiputettuja lihoja, sen on pakko olla hyvää. Ja niin se olikin.

Aloitimme illalliset drinksuilla: Rouva tilasi Natan suosituksesta Bloody Maryn, mutta itse miellän sen niin vahvasti brunssidrinkiksi, että valitsin mieluummin Continental Sourin. Hyvää oli.

Pääruoille otimmee kaadot espanjalaista tempranilloa, jota suositeltiin grillatulle lihalle.

Niin, pääruoaksi tilasimme todella lihaa, vaikka Rouva olisi ollut kovasti kiinnostunut kokonaisena paistetusta kalastakin. Maistelumenu oli kuitenkin saatavilla vain kahdelle hengelle, ja päädyimme tilaamaan pääruoaksi entrecôtea juuri siksi, että syömme niin harvoin ravintolassa pihvejä tai paistia, ja täällä liha tuntui niin luontevalta valinnalta.

Alkuruoaksi pöytään kannettiin kuitenkin ensin kaikkea ihanaa: Wernerin itse kuivattuja lihoja ja makkaroita, grillattua perunarieskaa, lämmintä kikhernetahnaa...

...naudan savulihatartaria...

...endiivisalaattia ja grillattua appelsiinia...

...ja vielä sinisimpukoita.

Pääruoaksi tarjottu entrecôte oli mureaa - ja sitä oli runsaasti. Annoksesta olisi voinut syödä kolmekin ihmistä, joten pyysimme reippaasti neljä viimeistä siivua (kahdestatoista) mukaan doggy bagiin. (Eivät ne todellakaan koiralle menneet, vaan söimme ne hyvällä ruokahalulla sunnuntaina päivälliseksi. Tyttökin tykkäsi.)

Jälkiruoka oli raikas veriappelsiinivanukas.

Olipahan vaan hyvä kokonaisuus! Siitä kun vielä otimme espressot ja avecit, olimme aivan valmiit vyörymään kotiin. 

Kotona lapset olivatkin juuri valmiit käymään yöpuulle, joten aikataulu meni juuri nappiin. Ja tästä intoutuneena aloimme heti pohtia Rouvan kanssa, milloin voisimme pitää seuraavan treffipäivän vaikkapa oopperan merkeissä. Teoksetkin olisivat jo valmiiksi mietittyinä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietimme Rouvan kanssa lauantaina harvinaista treffipäivää. Ostin jo lokakuussa liput Kansallisbaletin Joutsenlampeen, ja varasin lapsille hoitajan. Esitys oli päivänäytös, ja koska hoitajalle sopia lastenhoito iltaan asti, kävimme baletin jälkeen vielä illallisella ihan aikuisten kesken.

Näin Joutsenlammen nyt ensimmäistä kertaa, ja Kansallisbaletissakin olen käynyt vain kerran aiemmin: viime syksynä katsomassa Romeon ja Julian. Rouva on puolestaan nähnyt Joutsenlammen useamman kerran, ja tämän Kenneth Greven versionkin jo joitain vuosia sitten. Teos on ollut Kansallisbaletin ohjelmistossa vuodesta 2009.

Esitys oli hieno jo pelkästään Tsaikovskin upean musiikin vuoksi, ja joutsenen teema sai aikaiseksi kylmät väreet ja ihon kananlihalle näin livenä kuultuna. Oli hauska nähdä livenä myös tv:stä tutut pienten joutsenten tanssit sekä kuuluisat piruettisarjat, joita ei voi kuin hämmästellä. Miten vaivattomalta kaikki näyttääkään, vaikka liikkeet ovat varmasti raskaita. Varsinkin naispääosaa esittänyt Yimeng Sun oli huikeaa katsottavaa.

En taaskaan ymmärtänyt lukea juonikuvausta ennen ensimmäistä näytöstä, joten jouduin kyselemään Rouvalta, mitä lavalla oikein tapahtuu. Väliajan jälkeen olin paremmin perillä juonessa. Ehkäpä ensi kerralla osaan jo tutustua tarinaan etukäteen.

Mutta hieno oli esitys, suosittelen. Ja hyvä oli myös baletin jälkeinen illallinen ravintola Wernerissä. Siitä kerron kuitenkin tarkemmin toisessa postauksessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö muistat Gastronaatin, Rouvan keittokirjan kahden ja puolen vuoden takaa? Minulla on suuri ilo ja kunnia kertoa, että kirja saa jatkoa syksyllä 2017, kun Gastronaatti 2 ilmestyy kauppoihin!

Kirjan teksteistä ja resepteistä vastaa Rouva Satu Koivisto ja ruoat olen kuvannut ihan ite! Ja täytyy sanoa, että omasta mielestäni kuvat ovat vielä parempia kuin viimeksi. Niin, lähes kaikki kuvathan on jo otettu, sillä aloitimme kirjan kuvaukset tasan vuosi sitten.

Kesäkeitto, eräs Gastronaatti 2:n ruoista

Kirjan kustantaa No Tofu Publishing, ja on mahtavaa saada työskennellä niin innostuneiden ja inspiroivien ihmisten kuin Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan kanssa tässä projektissa!

Gastronaatti 2 on toistaiseksi vielä kirjan työnimi, ja paljastamme kirja lopullisen nimen, kun se on sovittu.

Lisää kirjasta, sen tekemisestä ja resepteistä on luvassa kevään ja kesän aikana. Pysyhän kuulolla! En malta odottaa, että pääsen kertomaan lisää!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

Suomen virallisen viihdekirjaston, C Moren, avajaisia vietettiin eilen Bar Cónissa Kampin keskuksessa. Kyseessä on uusi Suomessa ja suomalaisille rakennettu striimauspalvelu, jossa yhdistyvät kotimaiset ja ulkomaiset sisällöt. Pääsin tutustumaan ensimmäisten joukossa tähän palveluun, ja kerron siitä lisää lähiaikoina!

Palvelun avajaiset olivat siis eilen, ja lokaatio oli Bar Cón -tapasbaari Kampin keskuksen viidennessä kerroksessa, johon aukesi viime vuoden puolella uusi ravintolarypäs.

Löysin avajaisista Too Big to Be Me -Annan, joka jakaa myös omia C More -striimauskokemuksiaan blogissaan.

Juhlissa oli monta tuttua ruutukasvoa. Tunnistatko kuvasta jonkun?

Illan ensimmäinen esiintyjä oli loistava Kasmir!

Illan juontajat, Viivi Pumpanen ja Kalle Lindroth, haastattelivat myös Niki Juuselaa, joka aloittaa C Moren formulaselostajana.

Illan toinen esiintyjä oli Jenni Vartiainen, joka esitti kaksi vanhempaa hittiään ja uuden kappaleensa, Turvasana.

Näistä tunnelmista siirryin tutustumaan uuden C More -palvelun sisältöön ja suunnittelemaan, mitä aion katsoa aivan ensimmäisenä Suomen virallisesta viihdekirjastosta. Pysy kuulolla!

Lue lisää palvelusta ja sen sisällöistä MTV:n ja C Moren sivuilta: mtv.fi/cmore ja cmore.fi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa"

Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa... Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.

Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan - puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän - seitsemän aikoihin.

Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti"

Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa... Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.

"Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja... Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.

Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua... Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.

Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.

Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.

Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.

* * *

Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Pingviini

Pingviinin Puffet on yksi niistä jäätelöklassikoista, jotka muistan omasta lapsuudestani. Keksin ja jäätelön yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan paitsi nerokas myös vastustamaton!

Tähän Pingviini-jäätelöpostaukseen tein puffetit itse ja käytin keksien sisällä Pingviini-puolukkajäätelöä. Keksien resepti on sovellettu Maku.fi:n puffet-reseptistä, mutta lisäsin siihen myös puolukkajauhetta ja valkosuklaarouhetta, kun muistin, miten ihania puolukka-valkosuklaakeksejä Rouva teki aiemmin. Käytin taikinassa myös ruskeaa sokeria, joka antaa taikinalle oman lakritsaisen arominsa.

Puolukkajäätelö on Pingviinin juhlamaku Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, ja se on tullut kauppoihin aivan hiljattain. Jäätelö on vaniljakermajäätelöä, ja siinä on puolukkakastikeraita.

Valkosuklaa-puolukkapuffetit (n. 8 kpl)

Ainekset

  • 125 g voita
  • 2 dl ruskeaa sokeria (tässä kookossokeri)
  • 1 kananmuna
  • 100 g valkosuklaata
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaakaojauhetta
  • 1/2 tl vaniljajauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4 rkl puolukkajauhetta
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 pkt Pingviini-puolukkajäätelöä

Valmistaminen

  1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella
  2. Lisää kananmuna edelleen vatkaten
  3. Hienonna valkosuklaa veitsellä ja sekoita suklaa ja kuivat aineet keskenään
  4. Yhdistä kuivat aineet vaahtoon
  5. Peitä taikina tuorekelmulla ja nosta se jähmettymään jääkaappin vähintään tunniksi, mielellään yön yli
  6. Leikkaa pahvista jäätelöpaketin päädyn kokoinen kaava
  7. Kauli taikinasta muutaman millin paksuinen levy ja leikkaa kaavan avulla suorakaiteen muotoisia keksejä. Painele keksien pintaan reikiä cocktail-tikulla
  8. Paista keksejä 5 - 6 minuuttia 200-asteisessa uunissa ja jäähdytä ne. Varo polttamasta keksejä, sillä se käy tummalla taikinalla helposti. Keksit saavat jäädä pehmeiksi
  9. Leikkaa jäätelöstä parin sentin paksuisia siivuja ja laita ne kahden keksin väliin
  10. Laita puffetit jähmettymään pakastimeen hetkeksi, sillä jäätelö sulaa nopeasti.

Taikina on erittäin helppoa leivottavaa eikä se tartu kiinni kaulimeen. Ja voi älytön, miten hyvältä se maistuu! Sitä olisi voinut syödä pelkiltään suklaatryffeleinä, ja niin ehkä vähän teimmekin. Puffeteja olisi saattanut tulla kahdeksankin, mutta jäljelle jäänyt taikinani riitti vain kuuteen.

Tyttö sai myös painella osasta taikinaa pieniä sydänkeksejä omalla muotillaan.

Keksit voi hyvin tehdä myös ilman puolukkajauhetta ja valkosuklaatakin, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän klassista puffetia. Valkosuklaarouhe näyttää kuitenkin hauskalta tummassa keksissä.

Keksejä ei tällä kertaa riittänyt koko jäätelölle. Harmillista, jouduin siis syömään loput jätskit ihan näin raakana. Mmm.....

Hauskaa jäätelöpäivää kaikille ystäville!

(Psst, muista myös Veriappelsiinipirtelö! Ja katso lisää Pingviini-jäätelöreseptejä Pingviinin sivuilta.)

Share

Pages