Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Oliko tässä kesän paras puistopiknik? Ehdottomasti!

Kävin lauantaina toistamiseen Taste of Helsingissä, ja tällä kertaa mukana oli koko perhe sekä ystäväperheemme. Kävin alueella jo torstaina pikaisella lounaalla, mutta nyt otimme pitkän kaavan mukaan ja söimme suurin piirtein sen koko neljä tuntia klo 11 ja 15 välillä.

Tapahtuma on jokakesäinen traditiomme, ja nyt 6-vuotias tyttäremmekin on ollut mukana tapahtumassa joka vuonna. Hän on syntynyt ToH:in kanssa samana vuonna ja kasvanut sen mukana.

Poikammekin maisteli tänä vuonna useampia annoksia ja vaikutti pitävän kaikesta, mitä suuhunsa sai. Hyvä maistelija kasvaa siis täälläkin!

Tapahtuman henki ja tunnelma eivät ole kärsinyt lainkaan sijainnin vaihtumisesta. Alue lienee hieman tiiviimpi kuin aiempi sijainti lähempänä Musiikkitaloa, mutta hyvin tällekin alueelle mahduttiin. Sää oli mitä mainioin, varjossa tosin yllättävän viileää, mutta jonot ravintoloiden pisteille eivät olleet liian pitkät.

Ehdin maistaa jo muutaman annoksen torstaina, ja parhaimmat niistä maisteltiin nyt toistamiseen. Skyn poro oli hyvin maukas, ja toin sen nyt myös tytölle. Maistoimme samalla Skyn raudun ja kuningasravun.

Sky: Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€

Sky: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

Punajuuriliemen olisin itse jättänyt pois tai tarjoillut punajuuren toisessa muodossa, sillä ensimmäinen mielikuva oli, että poro uiskentelee verilammikossa, ja se mielikuva oli vaikea ravistaa pois. Maku oli toki erinomainen.

Rautu ja kuningasrapu oli raikas annos, joka sopi hyvin tähän alkuun.

Ragu tarjosi kokonaisuuden, joka oli selvästi eniten seurueemme makuun: söimme listalta jokaisen annoksen ja osan kahteen kertaan. Vohveli maa-artisokalla ja kirjolohenmädillä oli ihastuttava.

Ragu: MAA-ARTISOKKA 6€ - Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli

Karitsamakkaran ehdin syödä itse jo torstaina, ja se näytti maistuvan hyvin myös kaikille muille. Viiriäisenkoivet olivat puolestaan annos, joka sai tyttäreni kiljahtelemaan ilosta. Hän ihastui niihin kerran BasBasissa, ja loistavasti maistuivat myös nämä Ragun versiot.

Ragu: VIIRIÄINEN 8€ - Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia

Ragu: KARITSA 6€ - Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia

Kävin Fabrikissa juuri muutama viikko sitten ystäviemme kanssa, ja söin paikan päällä heidän ranskalaisen maalaispateensa ja anjou-kyyhkysensä, joten ToH:issa jätin annokset väliin. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä annosten herkullisuutta. Ja Fabrikin tryffeliarancinit olivat niin täydelliset, että nyt oikeastaan harmittaa, etten ottanut toista.

Fabrik: Italialainen tryffelillä maustettu risotto pallo (v) 5€

Seurueemme pieni maistelija sammahti jo arancinin jälkeen ja veteli sikeitä pari tuntia.

Nollan sienivohveli oli yksi koko seurueemme suosikeista.

Nolla: RAPEA SIENIVOHVELI - Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€

Nollan parsaa ja sampea oli vieruskaverini lemppari, ja hän olisi syönyt sitä kuulemma ämpärillisen, mutta itselleni se jäi hieman vaisuksi.
 

Nolla: PARSAA JA SAMPEA - Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Aikuisten jatkaessa pääruokien parissa lapset siirtyivät jo jälkiruokiin.

Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelö olisi maistunut myös aikuisille, mutta keskityimme ravintoloiden tarjontaan.

Chapter on yksi niistä ravintoloista, joissa on pitänyt käydä pidempään, mutta vierailu on jäänyt tekemättä. Nyt maistoin kahta annosta, ja maistelua pitää selvästi jatkaa myös ravintolan puolella vaikkapa syksyn tullen.

Chapter: Selleriä & seljankukkaa (v) 5€

Chapter: Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€

Skyn kaskinauris oli raikas perushyvä annos, ja kuusenkerkkäpesto mukavan kirpsakkaa.
 

Sky: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€

Annoskateus vieruskaverin annosta kohtaan sai hakemaan tukholmalaisen Esperanton kanannahkalettusen, joka syötiin kuin taco. Annos oli varmasti yksi hauskimman näköisistä.

Esperanto: Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Tartareja oli tälläkin kertaa useampi, ja maistoimme niistä Olon ja Latvan versiot. En ole edelleekään suuri tartarin ystävä, mutta Latvan tartar maistui minulle todella hyvin, sillä liha oli reippahasti maustettu ja kapriksia oli riittävästi.
 

Olo Garden: Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€

Latva: Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€

Olo Gardenin eskimopuikko näytti erilaiselta kuin torstaina, mutta maku oli yhtä loistava. Torstaina tarjottu kuusipöly oli kuitenkin vaihtunut kuusenneulasiksi, mistä olin yllättynyt.

Olo Garden: Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Fabrikin kookostuulihattu oli yksinkertaisesti ihana. Ehkäpä paras näistä jälkiruoista.

Fabrik: Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nollan raparperijäätelö oli myös erittäin onnistunut annos, ja kokoakin sillä oli riittävästi!

Nolla: RAPARPERIJÄÄTELÖ - Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Kun vielä näiden perään otettiin yksi pallo Ragun metsämansikkajäätelöä, aloimme olla jo aika kylläisiä.
 

Ragu: METSÄMANSIKKA 5€ - Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää

Kylläpä oli taas kivaa ja hyvää, ja oli hauska nähdä, miten niin moni oli lähtenyt liikenteeseen myös lasten kanssa!

Kiitos jälleen Taste of Helsingille, ja nähdään taas ensi vuonna!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Seitsemäs Taste of Helsinki -ruokafestivaali starttasi eilen Töölönlahdella auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Ilma olikin lähes naurettavan upea, ja samaa on luvassa loppuviikoksi! Se on hienoa, sillä ToH on kärsinyt useampana vuonna rankoista sateista. 

Tapahtuma sijaitsee tänä vuonna parisataa metriä lähempänä Töölönlahtea kuin aiempina vuosina, sillä Musiikkitalon viereinen Kansalaistori on tällä hetkellä työmaata. Uusi sijainti on oikein toimiva, ja totesin, että kivetty alusta olisi mukava erityisesti, jos sattuisi satamaan.

Olemme tänäkin vuonna osallistumassa tapahtumaan perheeni kanssa varsinaisesti lauantain lounaskattauksessa, mutta kävin jo eilen ottamassa hieman esimakua ja tutustumassa alueeseen.

Lasiin laitettiin kaato amerikkalaista roséta Vindirektin baarissa.

Maistoin alkuun ravintola Nollan annoksen RAPEA SIENIVOHVELI Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€. Se oli kiva aloitus, vohveli todella ihastuttava rapea ja sieniä annoksen päällä runsaasti. Annosta ei tarjoiltu lautasella (huom. zero waste) vaan paperiservietin päällä, mikä oli ymmärrettävää mutta hieman sotkuista.

Hyvät makkarat ovat aina mieleeni, joten halusin maistaa Ragun makkara-annosta: KARITSA 6€ Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia. Maukasta ja konstailematonta.

Lapista asti tapahtumaan saapuneella Skyllä oli listalla Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€. (Olen kyllä aina luullut, että porot eivät ole villieläimiä vaan yksityistä omaisuutta.) Annos oli todella mehevä ja herkullinen ja poro mureaa.

Viimeisenä lämpimänä ruokana maistelin vielä Winon Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€. Savustetusta perunasta tehty vaahto oli yllättävää mutta todella hyvää. Annos oli muutenkin kiva ja mauiltaan runsas.

Jälkiruoan valinta oli vaikea, sillä kaikki näkemäni annokset näyttivät niin herkullisilta. Valitsi lopulta jälkkärin, joka kuulosti erikoisimmalta. Se oli Garden by Olon Ryppylimettiä ja kuusta 5 €.

Annos sisälsikin yllätyksekseni myös valkosuklaaparfait'n, joka tarjottiin jäätelöpuikon muodossa. Kuusi oli mukana annoksessa pölynä ja ryppylimetistä (=kafferilimetti) oli tehty geeliä. Todella makoisa annos, ja kuusipöly oli hauska kirpeän karvas lisä makealle jäädykkeelle.

Tänä vuonna ToH on luopunut "Markka"-poleteistaan, joilla ruoat maksettiin aiemmin. Nyt käytössä on sähköinen arvokortti, johon voi ladata lisää rahaa tapahtuma-alueella.

ToH 2018 ja uusi sijainti on nyt siis testattu ja hyväksi havaittu, ja tästä on hyvä jatkaa lauantaina. Alue lienee hieman kompaktimpi kuin aiempina vuosina, joten ilmojen suosiessa tunnelma voi käydä melko tiiviiksi. Emmeköhän silti mahdu paikalle rattainemme.

Taste of Helsinki 2018 on avoinna Töölönlahden puistossa su 17.6.2018 klo 17 saakka. Lounaskattaukset klo 11 - 15 (su 12 - 17) ja illalliskattaukset 17 - 22:30). Pääsyliput alkaen 16 €, alle 18-vuotiaat sisään maksutta. Annokset maksetaan erikseen Taste-maksukortilla. Lippuja myydään sekä paikan päällä että ennakkoon: seamchip.fi/tasteofhelsinki.

Palataan viikonloppuna asiaan!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna puutarhatöitä tehtiin vain lauantaina. Koska saimme silloin aikaiseksi aivan riittävästi, lähdin sunnuntaina mökkireissun sijaan tytön kanssa kahdestaan pyöräretkelle Seikkailupuisto Korkeeseen Mustikkamaalla.

Tytöltä puuttuu harmillisesti juuri pari ratkaisevaa senttiä, että hän pääsisi Mustikkamaan Korkeen latvaradoille, joten jouduimme edelleen tyytymään matalalla kulkeviin kantoratoihin, ja itse seurasin edelleen hupia vain sivusta.

Tyttö oli itse pahoillaan siitä, että pituusrajasta oltiin niin tiukkoja, mutta selitys oli ymmärrettävä: turvavaijerit kulkevat niin ylhäällä, että alle 120 cm pitkä ei yksinkertaisesti yletä niihin. Pettymys oli suuri siksikin, etä hän oli ymmärtänyt häntä lyhyempien päiväkotikavereiden puheista, että nämä olivat jo käyneet latvaradoilla.

Sittemmin kävi kyllä ilmi, että päiväkotikaverit eivät olleetkaan käyneet Mustikkamaan Korkeessa, vaan seikkailupuisto Huipussa Leppävaarassa, jossa kahdelle helpoimmalle radalle puiden latvoihin pääsee jo 100 cm:n pituisena.

Korkeessakin kerrottiin, että heidän Paloheinän seikkailupuistossaan kolme ensimmäistä latvarataa ovat junioriratoja, joihin riittää 110 cm:n pituus. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Mutta hauskaahan tytöllä täälläkin oli! On silti harmillista juuri se parin sentin puuttuminen, kun rohkeutta olisi jo enemmänkin kuin pituutta. Samoista senteistä on kiinni pääsy kivempiin laitteisiin myös Lintsillä, mutta vaadittava pituus saattaa tulla täyteen vielä tämän kauden aikana.

Olisihan se isistäkin kiva päästä kokeilemaan näitä vaijeriliukuja. Sen verran hauskalta puuha näyttää ihan näin lähempänä maatakin, ja useiden metrien korkeudessa siinä olisi vielä oma jännityksensä lapsellekin. Tai olenhan minä itse asiassa kerran käynyt vastaavalla radalla sademetsässä Australiassa, mutta kotimaiset seikkailuradat on vielä korkkaamatta.

Hei hei joka tapauksessa Mustikkamaan kantoradoille, me siirrymme nyt latvoihin ensin toisessa puistossa ja myöhemmin myös Mustikkamaalla! Nähdään kuitenkin varmasti hieman toisella kokoonpanolla pian: seuraava pikkuseikkailijamme on varmasti valmis hyppäämään valjaisiin jo ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhlakauden viimeiset syntymäpäivät olivat perjantaina, jolloin juhlimme Rouvaa. Ja kuten arvata saatta, häntä juhlittiin hyvin pitkälti ruokapöydän ääressä.

Varasin jo aiemmin aamulla kalenterista aikaa juhla-aamiaiselle lasten kanssa, jotta hekin pääsisivät juhlistamaan merkkipäivää.

Kysyin kyllä haluaako Rouva aamiaisensa mieluummin kotona vai jossain ravintolassa, ja hän valitsi kodin. Paistoin siis uunissa croque madamet, ja ostin lisäksi tuoreita kirsikoita ja mansikoita.

Upean juhlakimpun tilasin Inbloomista, ja varasin lahjaksi samasta paikasta myös kukkiensidontakurssin.

Jälkiruoaksi oli mansikkaleivokset, ja omansa päältä Rouva sai vielä puhaltaa kynttilän.

Päivällä Rouvan kollegat olivat vieneet hänet syntymäpäivälounaalle Tukkutorin kalaan.

Illaksi olin järjestänyt yllätysohjelmaa, tosin puolet siitä ei tullut kovin suuren yllätyksenä. Rouva nimittäin esitti jo hyvissä ajoin hyvin vahvan toiveen juhlaillallisen suhteen: BasBasista olisi hyvä olla pöytä varattuna. Mutta kylläpä Rouvan naama venähti, kun kävelimmekin illalla BasBasin oven ohi. Syy sille selvisi pian, kun Rouva huomasi ystävämme Hannan ja Esan Basbas & Staff Winebarin pöydässä ilmapallokimpun kanssa.

Hanna laittoi aiemmin viestiä ja kysyi, voisivatko he tulla johonkin aikaa jonnekin ilmapallojen kanssa, ja ilmoitin, että puoli seiskalta viinibaarissa olisi hyvä aika ja paikka. 

Illallisvarauksemme oli kahdeksaksi, mutta ajattelimme, että voisimme ottaa parit pienet alkupalat jo viinibaarin puolella.

Ihanat retiisit, katkarapu-melonisalsa, parsat ja pikkumustekalat.

Yllätys oli hyvin iloinen, ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ihan neljästään.

Kahdeksalta siirryimme BasBasin bistron puolelle, ja nautimme illallisemme aivan kahdestaan. Ymmärsimme vasta myöhemmin, kun paikan omistaja Niki siitä kyseli, että olimme itse asiassa BasBasissa ensimmäistä kertaa syömässä aivan kahdestaan. Ja olihan se aika mukavaa.

Rouva halusi taas tartarpihviä - itse nautin lihani edelleen mieluummin kypsänä.

Savustettu kuha, valkoinen parsa, paahdetut porkkanat ja iiiiihana hollandaise-kastike! Kyllä voikin sitten olla hyvää. Pitäisi opetella itse tekemään tuota hollandaisea.

Savustetun kuhan kanssa tarjottiin ihastuttavat tillillä maustetut etikkakurkut, ja muistimme saman tien, että emme muistaneet laittaa lainkaan tilliä kasvamaan puutarhamökillä.

Entäs tämä risotto, aah, tämän ääreen voisin kuolla onnellisena. Erinomaista on myös taustalla näkyvä voi-salviapasta, mutta tämä minttu-ruohosipulirisotto oli niin täydellistä, että tämä voittaa jopa sen paljon hehkutetun veriappelsiinirisoton. Tätä voisin tehdä kotonakin, yrtitkin, kun löytyvät omasta takaa.

Jotain eroa omiin risottoihini ruoassa kuitenkin oli, ja kun tiedustelin Madame Iinalta, onko se kenties parmesaanin määrä, Iina epäili että vastaus on voi. Itse en laita risottoon voita, ja tässä sitä on ilmeisesti reippaasti. Mutta siis minttu-ruohosipulirisotto - maista jos tilaisuus tulee eteen!

Basbasin vihersalaatti on erään Rouvan tutun mielestä yksi parhaista hänen tietämistään annoksista, joten maistoimme sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja maukastahan se oli: rapea sydänsalaatti oli uitettu etikkaisessa sinappikastikkeessa, joten makua oli keskimääräistä vihersalaattia enemmän.

Otimme tälläkin kertaa samat pääruoat kuin viimeksi. Takuumureaa flank stakea ja mustekalaa.

Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Täydellistä.

Viineistä en muista mitään yksityiskohtia, mutta loistavia valintoja olivat kaikki. Arvostelen viinejä asteikolla hyvää - ei hyvää ja sopii - ei sovi ruoalle, ja luotan aina ravintolan suosituksiin. Kertaakaan eivät ole BasBasin viinit pettäneet.

Ilta päättyi suklaakekseihin ja suklaajäätelöpalloihin, ja ehdimme kotiin puolilta öin.

Rouva oli iloinen juhlapäivästään, siitä että hän ehti viettää siitä niin monen ihmisen kanssa ja vielä tuosta yhdestä yllätyskäänteestä.

Isot yhteiset kesäjuhlat on vielä laittamatta kalenteriin, mutta niidenkin ajankohta ja paikka alkoi illan edetessä hahmottua.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koittanut se hetki, kun puutarhamökillä voidaan ottaa hetkinen hieman rennommin. Kasvihuone ja kasvatuslaatikot alkavat olla siinä vaiheessa, että kasvit kaipaavat vain vettä, ja sitten aletaan odotella vihannesten ja marjojen kypsymistä!

Kasvihuone onkin hieman täydempi kuin viime vuonna. Innostuimme niin kovasti maukkaista tomaateistamme, että tänä vuonna laitoimme niitä kasvamaan vieläkin enemmän ja useampaa laatua: Zuckertraubea, Sungoldia, Yellow Submarinea, Zlatavaa ja häränsydäntä. Kolme ensimmäistä on kirsikkatomaatteja, Zlatava normaalikokoinen ja häränsydän jättimäinen. Tomaattipuskia on kaikenkaikkiaan peräti 18!

Kasvihuoneessa on toistaiseksi vielä muutama kesäkukkaruukkukin, sillä Rouva ei ole uskaltanut roudata niitä ulos peläten sekä viileitä öitä että puutarhan alueella liikkuvia jäniseläimiä. Sekä kaneja että metsäjäniksiä on bongattu.

Tomaatit aloittelevat jo kukintaansa, joten pian päästään ravistelemaan varsia, jotta kukat pölyttyvät. Pisimmät taimet ylettävät kattoon, joten kohta niitä aletaan myös latvoa. Lehtien haaroista napsitaan myös pois ns. varkaat eli niihin kasvavat toiset lehdet.

Toisella seinustalla kasvaa neljä hunajamelonia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Harmillisesti muut kurkkujen siemenet eivät itäneet, joten toivotaan, että edes nämä kaksi tekisivät yhtä hyvin hedelmää kuin kurkkumme viime kesänä.

Saimme kuin saimmekin hankittua lisää altakasteluruukkuja, ja vain kolme melonia ja kurkut laitettiin kasvamaan multasäkkeihin. Kurkut olivat niissä myös viime vuonna ja kasvoivat niissäkin todella hyvin. Kaikki taimet on toki lannoitettu hevosenlannalla, ja annamme niille myöhemmin vielä nestemäistä luomulannoitetta kasteluveden mukana.

Huomannet ruukkujen alta myös uuden lattiamme: hain viime kesänä pakettiautolla tonnin verran vanhoja punatiiliä Espoosta, ja toukokuun alkupuolella vaihdoin harmaat lattialaatat näihin punaisiin tiiliin.

Kasvihuoneen ovella kasvaa taas kesäkurpitsaa. Rouva ei löytänyt omia kesäkurpitsansiemeniään, mutta saimme toiselta puutarhurilta kaksi keltaisen kesäkurpitsan taimea. Luovutimme itse vastaavasti kaksi tomaatin taimea toiselle puutarhurille, kun totesimme, että 18 pensasta on aivan riittävästi.

Kasvatuslavoillakin tapahtuu. Yhdestä puskee valko- ja ruohosipulia ja piparjuurta, ja iskin niiden väliin vielä yhden avomaankurkun.

Toisessa laatikossa, harson alla, kasvaa retiisiä, porkkanaa, korianteria ja kukkakaalia. Retiisi tekee jo satoa.

Parsoja ei voi vielä kerätä, joten niiden annetaan kasvattaa vain vartta. Samassa laatikossa on myös lehtipersiljaa ja hieman hernettä.

Loput herneet kasvavat yrttilaatikossa, ja laitoin niiden ympärille myös verkon, jotta puput eivät söisi versoja tänä vuonna.

Yksi laatikoista on omistettu mansikoille. Sekä isoille että pienimarjaisemmille.

Uskomatonta, mutta mansikoissa on jo raakileita!

Toinen verkolla suojattu laatikko on perunalaatikkomme. Siiklien varret maistuvat kuulemma myös kaneille, ja ne kaivavat myös mukuloita ylös, vaikkeivat niitä syökään.

Kaalilaatikossamme, harson alla, kasvaa keräkaalia, ruusukaalia ja kukkakaalia. Väleistä nousee kehäkukkia.

Saimme toiselta puutarhurilta myös karhunlaukan sipuleita, sillä Rouvan omat siemenet eivät itäneet. Iskin ne köynnöshortensian juurelle maahan.

Omenan runsas kukinta näyttää tuottavan runsaasti myös hedelmää. Kukat ovat muuttuneet siis pieniksi raakileiden aluiksi, ja niitä on valtavasti!

Herukkapensaissa raakileet ovat pidemmällä.

Karviaiset näyttävät jo karviaisilta.

Istuttamatta on enää neljä avomaankurkkua, jotka laitettaneen kasvamaan isoihin ulkoruukkuihin, sekä Rouvan daaliat, jotka kasvattavat edelleen varsiaan sisätiloissa.

Nyt vaan toivotaan sateita (uskomatonta mutta totta), ettei kaikkea tarvitsisi käydä kastelemassa aivan joka toinen päivä letkulla.

Pages