Näin viime viikolla Svenska Teaternin syksyn uutuusmusikaalin Änglagård, ja tulin taas ajatelleeksi, miten monta musikaalia olenkaan menettänyt kuvitteellisen kielimuurin takia. 

Siitä ei ole nimittäin montakaan vuotta, kun tutustuin Svenskanin musiikkiteatteritarjontaan, mutta vasta sitten kun ymmärsin, että esitykset tekstitetään suomeksi. Sen jälkeen olen käynyt katsomassa kaikki Svenskanin musikaalit, ja voi miten hienoja ne ovat olleetkaan! Eikä Änglagård ole poikkeus.  

Tällä aloituksella haluan rohkaista muitakin rajallisesti ruotsin kieltä osaavaa lähtemään rohkeasti Svenskaniin nauttimaan erittäin laadukkaasta musiikkiteatterista. Vinkkinä kuitenkin, että valitse istumapaikka vähän kauempaa lavasta, jolloin tekstitysten seuraaminen lavan yläpuolelta on helpompaa. Tekstitykset saa myös omaan puhelimeen.

Änglagård-musikaali pohjautuu vuoden 1992 saman nimiseen elokuvaan, joka oli kylläkin itselleni täysin tuntematon. Musikaaliversion ovat käsikirjoittaneet Edward af Sillén ja Daniel Réhn, ja sen on ohjannut Svenskaniin Maria Lundström.

Berliinissä kasvanut Fanny (Sannah Nedergård) perii yllättäen isoisänsä talon, Ängalgårdin, ja saapuu jo aiemmin kuolleen äitinsä kotikylään etsimään juuriaan. Alkuperäinen elokuva sijoittuu Ruotsiin, mutta Svenskanin sovituksessa tarina on tuotu Suomeen, jossain Turunmaalla sijaitsevaan kuvittelliseen Yxavikin kylään. 

Fanny on tehnyt uraa kabareetanssijana Berliinissä, jossa hän on asunut äitinsä kanssa. Hän ei tiedä, kuka hänen isänsä on, eikä hän tuntenut myöskään kuollutta isoisäänsä. Kun Fanny asettuu ystävänsä Zacin (Mikko Kauppila) kanssa asumaan Änglagårdiin, hän aiheuttaa kylässä paheksuntaa ja kaivaa vahingossa auki vanhoja haavoja. 

Yxavikin pikkukylän asukkaat pitävät seksikästä nuorta naista ja avoimesti homoseksuaalista Zacia paheellisina, ja Fanny heittää bensaa liekkeihin vitsailemalla siitä, miten Änglagårdista tehdään ilotalo.

Naapuritalossa asuvat veljekset Ivar (Nicke Lignell) ja Gottfrid (Riko Eklundh) tutustuvat Fannyyn ensimmäisten joukossa, ja varsinkin Gottfrid saa elämäänsä uutta pilkettä Fannyn värikkään ystäväpiirin mukana.

Yhtä suopeasti häneen ei suhtaudu paikallinen maanomistaja Axel (Tero Harjunniemi), joka haluaisi ostaa Änglagårdin, ja hänen vaimonsa Rut (Birthe Wingren). Rut hautoo mielessään myös salaisuutta, joka koskee Fannya ja hänen äitiään. Heidän poikansa Mårten (Jakob Norrgård) heilastelee paikallisessa kyläkaupassa työskentelevän Evan (Josefin Silén) kanssa, mutta Mårten iskee silmänsä myös Fannyyn.

Tarina etenee sujuvasti draaman ja komedian välimaastossa, ja Fredrik Kempen laulut vaihtelevat säihkyvästä kabareesta hassutteluun ja powerballadeihin.

Birthe Wingren tulkitsee vahvasti syvää salaisuutta piilottelevan Rutin roolin. Mikko Kauppila on Zacin roolissa vangitsevan karismaattinen, yhtä aikaa vakava mutta leikkisä. Varsinaisesta huumoripuolesta vastaavat vanhat pojat Ivar ja Gottfrid, puheissaan takelteleva pappi Henning (Simon Häger) sekä juoruileva neulekerho.

Laulutaidoltaan Svenskanin cast on poikkeuksellisen vahva ja Fannya esittävä Sannah Nedergård kerrassaan upea. Hyvin vaikuttava on myös Axelin roolissa nähty Tero Harjunniemi sekä Evaa näyttelevä Josefin Silen, joka ihastutti aiemmin mm. Svenskanin Maija Poppasessa. On nostettava esiin KAJ-yhtyeestä tunnettu Jakob Norrgård, jonka kuulin tämän musikaalin myötä laulavan ensimmäisen kerran muuta kuin huumorimusiikkia, ja yllätyin, miten komeasti Norrgåd laulaa myös musikaalityylillä!

Yleisöä viihdyttää myös erinomainen tanssiryhmä, jonka kapteenina toimii Svenskanissakin monesti nähty Peter Pihlström. 

Lavastus on tehty perinteisesti fyysisistä materiaaleista, eikä Yxavikin tunnelman luomiseen ole tarvittu videonäyttöjä. Puvustuksessa näkyy niin suuren maailman kabareetyyliä kuin maalaiskylän asukkaiden ruutupaitaa ja kukkamekkoja.

Musikaalin teemoista kantavin on konservatiivisen ja liberaalin elämäntyylin yhteentörmäys ja se, miten erilaisuus synnyttää ennakkoluuloja, vaikka pohjimmiltaan ihmiset eivät olisikaan niin erilaisia. Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin, jännitteet purkautuvat.

Tämän musikaalin loppu on onnellinen ja koko tarina niin positiivinen, että katsomosta poistuu hyvillä mielin. Olisipa ollut kiva, jos kaikki erinomaiset laulajat olisivat laulaneet vielä muutaman kappaleen lisää!

Kuvat: Cata Portin

Lippu saatu Svenska Teaternilta