Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi uskonut vielä pari viikkoa sitten, että tässä oltaisiin, pyöräilemässä tytön kanssa Herttoniemeen puutarhamökille.

Kun tyttö pääsi pyöräilyn makuun, taito alkoi kehittyä kuin taaperon kävely. Kerran aiemmin kokeilimme pyöräillä Kalasatamaan asti ja jatkoimme siitä metrolla perille, mutta nyt olemme jo kahdesti pyöräilleet hänen kanssaan koko matkan Herttoniemeen saakka.

Olemme itse ehkä olleet Rouvan kanssa turhankin varovaisia lapsen pyöräilyn suhteen, sillä meille junan tuomille Helsingin keskustan liikenne on tuntunut kovin vilkkaalta näinkin vaativan taidon opettelemiseen. Mutta eihän sitä voi oppia, jos ei harjoittele.

Toisaalta olen miettinyt useinkin sitä, että eihän Helsingissä syntynyt ja koko pienen elämänsä keskustassa asunut lapsi tunne mitään muuta ympäristöä. Se on vain hänen vanhempiensa pään sisällä oleva malli, että pyöräilemään pitäisi opetella ajamaan jossain metsän reunassa.

Tämä on hänen kotinsa ja täällä ovat kaikki hänen tutut kulmansa. Tämä on se paikka, jonka hän tulee lopun ikäänsä muistamaan lapsuutensa maisemina. Siihen kuuluvat raitiovaunujen ja metron kolina, vilkas liikenne ja uusia tornitaloja rakentavat nostokurjet. Kun kotiovesta astuu ulos, jo ensimmäisillä askelilla tai polkaisuilla on muistettava varoa muita jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja autoja. Eikä hän pidä sitä mitenkään ihmeellisenä tai erikoisena.

Isin ja äidin on vähitellen opeteltava hyväksymään, että tässä taloudessa kasvatetaan kahta stadilaista, jotka elävät lapsuutensa täysin toisenlaisessa ympäristössä kuin vanhempansa.

Heille kesäinen pyöräretki uimarannalle sattuu kulkemaan vilkkaiden liikenneväylien vartta pitkin, ja jos takaisin päin ei jaksa polkea, voi hypätä pyörän kanssa metroon ja tulla sillä takaisin kotiin.

Täällä tärkeää on opetella heti, miten muita ihmisiä ja liikennettä on pidettävä jatkuvasti silmällä, pelkkiin vihreisiin valoihin ei saa luottaa ja liikenteessä on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Tärkein on, että on pysähdyttävä heti, kun isi tai äiti niin sanoo ja että yhtään katua ei saa ylittää ilman aikuista. 

Vaan kyllä tuntuu hurjalta ajatus, että vielä jonain päivänä hänetkin pitää päästä tänne liikkumaan yksin. Katsotaan sitä tuossa... noin kolmentoista vuoden päästä.

Hienosti jaksoit, oletpa reipas!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhannusaatto Herttoniemessä:

Ei satanut yhtään lunta, vain vähän vettä.

Hetkittäin oli jopa t-paitasää.

Sain nyhdettyä ison kasan vuohenputkea istutusten juurilta.

Tyttönen opetteli kuvaamaan järjestelmäkameralla ja otti sekä edellisen että nämä kuvat.

Löysin varastosta kaasupolttimen ja täyden kaasupullon.

Lettujen täytteenä oli savulohta, smetanaa ja ruohosipulia.

Sekä mansikoita ja mansikkahilloa.

Italialainen roseeviini oli erinomaista.

Juhannusruusu kukki.

Juhannuskokko roihusi Kivinokan rannassa.

Ja mikä parasta: hyvin valvotetut lapset herättivät juhannuspäivänä vasta yhdeksältä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhannuksen menoliikenne oli kuulemma eilen vilkasta. Pahimmat pullonkaulat olivat perinteisesti nelos- ja vitosteillä Heinolasta pohjoiseen ja itään.

Me puolestaan lähdemme juhannuksen viettoon vasta tänään. Ruuhkia ei ole odotettavissa, ja pahin pullonkaula lienee metroaseman hissi.

Toteutimme todella aiemman uhkauksemme ja päätimme olla lähtemättä juhannuksena yhtään mihinkään. Päätös oli merkittävä, sillä viimeiset noin viisitoista vuotta olemme viettäneet Etelä-Savon mökillä jokaisen juhannuksemme. Nyt vaan lasten kanssa autoilu alkoi tuntua ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä, ja ajatus saunamökkeilystä järven rannalla taaperon kanssa turhan hankalalta.

Siispä vietämme juhannuksen kotona, ja voi miten mukavalta se tuntuukaan! Saan herätä aamulla omasta sängystä, lähteä metrolla (tai pyörällä) Herttoniemeen puutarhamökille, puuhailla siellä pihahommissa, grillata ja palata takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Aaaaahhhhh! Ei tuntikausien lähtövalmisteluja eikä usean tunnin ajomatkaa.

Samat suunnitelmat on myös kesälomalleni, joka alkaa viikon päästä. Suunnitelmia ei oikeastaan ole, mutta ainakin autoilu ja mökkeily Etelä-Savossa ovat pois laskuista. Junamatkan Tampereelle olen päättänyt tehdä. Tämä suunnitelma on niin vakaa, että lupasimme jo ystävillemme, että he saavat käyttää saunamökkiämme kesän aikana milloin tahansa ja niin paljon kuin haluavat.

Hauskaa juhannusta sinulle, missä sitten sen vietätkään!

 

Aiheesta aiemmin kirjoitettua:

Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa
Lasten kanssa matkustamisesta ja Amsterdamin museoista

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Työ- ja elinkeinoministeriö

Missä päin Suomea sinä aiot lomailla tänä vuonna? Jos matkakohteesi on Helsinki, Tampere, Turku, Ahvenanmaa, Porvoo, Jyväskylä, Mikkeli, Kuopio tai Rauma, poimi täältä talteen omat tärppini, niin tiedät ainakin, missä syödä!

Kylmäpihlajan majakka, Rauma, viime kesänä

Jos jokainen meistä tekisi tänä vuonna yhden kotimaanmatkan lisää, kasvattaisi se matkailun kokonaiskysyntää noin 800 miljoonalla eurolla. Uusia työpaikkoja syntyisi sen myötä jopa 7 000.

Meille kotimaanmatkailu on jokakesäinen perinne, ja jo monena kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi käydä tutustumassa johonkin aivan uuteen paikkaan. Viime kesänä tällaisia uusia paikkoja oli peräti kaksi: Rauma ja Kuopio.

Tänä kesänä pienempi lapsukainen rajoittaa matkailua sen verran, että suunnitteilla on toistaiseksi vain lyhyt junamatka Tampereelle, mutta kun meno vuokra-auton takapenkillä taas rauhoittuu, uskallamme tehdä jälleen pidempiäkin retkiä.

Minne tahansa sitten menemmekin, yksi tärkeimmistä asioista lomallamme ovat ruokaelämykset. Keräsin tähän postaukseen ei sen vähempää kuin kaksikymmentä parasta ruokaelämystä ympäri Suomen. Monien perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka. Osa ravintoloista saattaa tietysti pitää kesälomia, joten tarkista aukioloajat ja muista tehdä varaus suosituimpiin paikkoihin etukäteen.

Helsinki

Helsinki on kotikaupunkimme, mutta koska niin moni tulee tänne päin lomallaan, esittelen kolme omaa suosikkiravintolaani. Listaa voisi jatkaa vielä monella paikalla, mutta niistä teen vielä joskus erillisen postauksen.

BasBas

Tehtaankatu 27 - 29, Helsinki
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt puolitoista vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Myös tyttömme rakastaa ravintolaa ja on sulaa vahaa, kun paikan toinen omistaja Nicolas Thieulon käy pöydässä juttelemassa hänen kanssaan. Lista vaihtuu usein, mutta siltä voi odottaa löytävänsä laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita, joista on loihdittu herkkuja ranskalaisella twistillä.

Kuurna

Meritullinkatu 6, Helsinki
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Farang

Ainonkatu 3, Helsinki
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Uusinta Levainia en ole vielä testannut ja Gaijin on hyvä kakkonen, mutta Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta.

Tampere

Tampere on kaupunki, jossa on aina yhtä kiva käydä. Tampereen ravintolaelämästä on viime vuosina tullut varsin mielenkiintoinen, eikä ole lainkaan hassumpi ajatus lähtä pienelle Tampereen-lomalle ihan vain syömään. Edellisestä retkestä onkin jo kaksi vuotta, joten nyt olen päättänyt korjata tilanteen heti, kun vaan sopiva hetki kesälomaltani löytyy sille. Ja odotan itsekin vähintään yhtä paljon kuin viisivuotiaani sitä, että pääsen Särkänniemeen ja maailmaan ainoaan, upouuteen Muumimuseoon!

Ravinteli Huber

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
ravintelihuber.fi

En yleensä syö ravintoloissa pihvejä, sillä ne ovat usein aika samanlaisia paikasta riippumatta. Mutta Ravinteli Huberiin lähtisin pihville vaikka heti, ja se on paljon sanottu se. Tarjolla on useampia osia ja erilaisia leikkauksia, ja isommista kimpaleista riittää hyvin jaettavaksi myös muulle seurueelle. Edellisestä Huberin-illallisesta on jo niin pitkä aika, että tämä tilanne on korjattava mitä pikimmin. Haistan jo ravintolan puuhiiligrillistä nousevan vienon savun tuoksun sieraimissani.

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Hämeenkatu 19, Tampere
4vuodenaikaa.fi

Tampereen kauppahallin ranskalainen klassikkoravintola on aina yhtä herkullinen, ja ranskalainen bouillabaisse-kalakeitto ei petä koskaan! Aamupalaa ja lounasta on tarjolla maanantaista lauantaihin, ja erikoisillallisia silloin tällöin.

Tapola Tammelantori

Tammelantori, Tampere
tapolatammelantori.com

En malta olla mainitsematta Tampereelta Tammelantoria ja Tapolan mustaamakkaraa. Onhan siinä jotain aivan erityistä hakea tätä herkkua maailman autenttisimmasta paikasta ja nauttia makkara foliopaperista puolukan ja maidon kanssa. Tämän jälkeen kaikki muut mustatmakkarat maistuvat vanhoilta ja kuivahtaneilta.

Turku

Turku on minulle vieraampi kaupunki kuin Tampere, sillä se ei ole ollut koskaan varsinaisesti matkani varrella. Päänähtävyydet olen kyllä nähnyt, ja kahtena kesänä olemme vierailleet Turussa samalla, kun olemme olleet matkalla Naantalin Muumimaailmaan, joka sijaitsee aivan Turun kupeessa.

Olemme valitettavasti onnistuneet missaamaan Ravintola Kaskiksen, jota monet kehuvat kaupungin (ellei koko Suomen) parhaaksi ravintolaksi. Onneksi muitakin hyviä vaihtoehtoja on esiteltäväksi.

Ludu

Linnankatu 17, Turku
ludu.fi

Ludu oli tänä vuonna myös Taste of Helsinki -ruokafestivaaleilla, mutta meille ravintola oli tuttu jo kahden vuoden takaa. Muistelemme edelleen lämmöllä sekä herkullista illallista että sitä, miten lämpimästi omistaja otti meidät vastaan, vaikka tulimme syömään lapsen kanssa ja aivan liian myöhään. Maarianhaminan-lauttamme saapui nimittäin satamaan, kun lapsen nukkumaanmenoaika oli oikeastaan jo käsillä. kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tintå

Läntinen Rantakatu 9, Turku
tinta.fi

Turun kauniin jokivarren Tintå on varsin suosittu, eikä ihmekään. Ruoka on ollut joka kerta hyvää, ja tunnelma rento. Ruoka on bistrotyylistä cross kitcheniä, jossa pizzat, Lähi-Itä ja Aasia kulkevat käsi kädessä. Ravintolan erikoisuus ovat viinit, ja se on valittu jokunen vuosi sitten myös vuoden viiniravintolaksi.

Ahvenanmaa

Retki Ahvenanmaalle yhdistyy kivasti Turun- ja Naantalin-matkoihin, ja mekin kävimme kaikissa kolmessa kaksi vuotta sitten. Olin käynyt Maarianhaminassa kerran aiemmin joskus lapsena, mutta mitään muistikuvaa ei siitä enää ollut. Maarianhamina meillä kyllä jäi oikeastaan näkemättä, sillä juuri silloin vettä tuli kaksi päivää kaatamalla ja vaakatasossa, mutta onneksi muualta Ahvenanmaalta jäi aurinkoisemmat muistot.

Smakbyn

Slottsvägen 134, Kastelholm
smakbyn.ax

Smakbyn on Strömsöstäkin tutun julkkiskokki Michael Björklundin ravintola, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan tuntumassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta. Ruoka on - kuten arvata saattaa - mahdollisimman paikallista ja kaudenmukaista. Ja yksinkertaisen herkullista.

Stallhagen

Getavägen 196, Godby
stallhagen.com/sv/pub-stallhagen

Stallhagenin panimoravintola on tunnelmaltaan pubimaisempi ja ruoiltaan Smakbytä simppelimpi, mutta monet kehuvat ruokaa jopa paremmaksi. Stallhagen on manner-Suomessa tuntemattomampi merkki, mutta Ahvenanmaalla se on se olut, jota juodaan. Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka. Pubin yhteydessä olevasta puodista voi ostaa panimon tuotteita myös mukaan.

Porvoo

Porvoo on hyvin ainutlaatuinen paikka Suomessa. Ei vain sen hienon vanhankaupungin vuoksi vaan myös siksi, että kaupungissa on oman täysin epätieteellisen arvioni mukaan asukaslukuun nähden eniten huippuhyviä ravintoloita koko maassa.

Meat District

Gabriel Hagertin kuja, Porvoo
meatdistrict.fi

Meat Districtin listalta löytyy ravintolan nimen mukaisesti hyvin lihaisia annoksia, mutta kasvissyöjien ei kannata sitä säikähtää: kaikki annokset ja menut saa myös kasvisversioina. Aivan törkeän hyvää, ja jopa pitkään kasvissyöjänä ollut ja edelleen kokolihakriittinen Rouva piti lihaa erinomaisena. Ja se tytölle tilaamani hampurilainen - en muista syöneeni yhtä maukasta burgeria missään tässä maassa.

Jälkiruoaksi voi tilata Meat Districtin yhteydessä toimivan Cafè Postresin artesaanijäätelöitä, ja kyllä, kahvilan nimellä on suora yhteys aiemmin Helsingissä toimineeseen Michelin-tähtiravintolaan. Sanottakoon vielä, että ravintolan sijainti upeassa vanhassa puutalossa ei vähennä sen viehätystä.

Bistro Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
bistrosinne.fi

Bistro Sinne sijaitsee uuden Porvoon puolella, ja se on jo vakiinnuttanut asemansa ravintolana, johon tullaan pidemmästäkin matkasta. Ruoka on yksinkertaisesti erinomaista ja tehty hyvistä raaka-aineista.

Jyväskylä

Entisen kotikaupunkini ei ole ollut aivan kaikkein kiinnostavimpia ruokamatkailukohteita Suomessa, mutta nämä kaksi melko uutta paikkaa ovat ilahduttaneet entistä jyväskyläläistä kovasti.

Harmooni

Väinönkatu 1, Jyväskylä
harmooni.fi

Harmooni on Jyväskylän ravintoloista se, joka on kaikkein lähinnä omaa ravintolamieltymystäni: Kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, hyviä raaka-aineita, kesällä villivihanneksia. Ravintolan sijainti vanhassa jugendtalossa, entisessä Halosen Harmoonitehtaassa, on iso plussa. Talo oli saanut jo purkutuomion 1980-luvulla, mutta onneksi Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. Ravintolan sijainti aivan Matkakeskuksen tuntumassa on loistava ajatellen sekä matkailijoita että radan toisella puolella pöristeleviä rallituristeja. Ravintolalla on kiva terassi, jossa voi nauttia lounasta kesällä.

Kahvila Muisto

Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä
kahvilamuisto.fi

Vanhoja puutaloja ei Jyväskylän keskustassa ole jäljellä kuin muutama. Yksi tällainen harvinainen miljöö on nykyisin Toivolan Vanhana Pihana tunnettu pihapiiri, joka avautui nykyisessä käyttötarkoituksessaan yleisölle vasta muutama vuosi sitten. Pihan kahvila on vierailemisen arvoinen erityisesti kesällä, jolloin kahvilan tuotteita voi nauttia ulkona, mutta myös sisätilat on kunnostettu kauniisti.

Mikkeli

Vaimoni on puolestaan kotoisin Mikkelin ja Jyväskylän välimaastosta, joten Mikkelin-retket ovat olleet lähes jokakesäinen ohjelmanumero anoppilasta ja Etelä-Savon mökiltämme.

Tertin Kartano

Kuopiontie 68, Mikkeli
tertinkartano.fi

Tertin kartanon herkullinen Kesäpöytä-lounas on kuulunut kesiimme jo usean vuoden ajan. Buffet-lounaan maut ovat tuoreita ja mielenkiintoisia ja lähiruokaan keskittyvä ravintola trendikkäämpi kuin koskaan. Rakastamme 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta kaikkine yksityiskohtineen. Sisustus on tehty niin pieteetillä ja kartanon historiaa kunnioittaen, että suosittelen kiertelemään läpi kartanon kaikki huoneet ja kurkkimaan sisään myös astiakaappeihin ja vitriineihin. Olemme Rouvan kanssa haaveilleet myös pitkään siitä, että jonain päivänä tulemme yöpymään kahdestaan kartanon hotelliin ja illallistamme kartanon ravintolassa.

Bistro Vilee

Savilahdenkatu 11, Mikkeli
vilee.fi

Mikkelin keskustassa sijaitseva Bistro Vilee muutti muutama vuosi sitten uusiin ja entistä arvokkaampiin tiloihin Mikkelin teatterin alakertaan. Ruoka on ollut aina yhtä herkullista, mutta uusi sijainti nosti ravintolan tasoa entisestään.

Kuopio

Savon pääkaupunki oli meille aiemmin täysin tuntematon. Edes savolainen Rouvani ei ollut aiemmin käynyt Pohjois-Savossa, mutta korjasimme tilanteen viime kesänä. Ruokapaikoista meille suositeltiin kovasti Ravintola Urbania, mutta se oli valitettavasti lomalla juuri, kun olimme kaupungissa. Onneksi minulla on siitä huolimatta kaksi erinomaista vinkkiä.

Musta Lammas

Satamakatu 4, Kuopio
mustalammas.ravintolamestarit.net

Ravintola sijaitsee 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa vanhassa olutkellarissa, joka on sittemmin toiminut panimon edustustiloina ja vuonna 1982 muutettu ravintolaksi. Ainutlaatuinen ja tunnelmallinen miljöö ja ensiluokkaiset ruoat ja juomat.

Kuopion tori

Kauppatori, Kuopio
kuopiontori.fi

Vähän niin kuin mustamakkara Tammelantorilla, joitain asioita on koettava paikan päällä Kuopion torilla. Näitä ovat kalakukot, lihapiirakat ja munkit. Kuopion torilla on kaksi kilpailevaa kojua, jotka myyvät molempia: Hanna Partanen ja Irene Partanen.

Jokaisella kuopiolaisella lienee mielipide siitä, kumpi näistä tarjoaa maukkaammat leivonnaiset. Meidän kahden henken raatimme oli yksimielinen siitä, että Hanna Partasen lihapiirakat ja munkit olivat paremmat ja Irene Partasen kalakukko voitti kilpailijansa. Ja siis se Hanna Partasen omenamunkki, voi hyvä ihme, se oli ehkä paras munkki, jonka olen koskaan syönyt: litteä ja omenhilloa ihanasti koko matkalla!

Rauma

Hehkutettuani Porvoon vanhaa kaupunkia blogissa kuulin useamman kerran, miten Rauman vanha kaupunki on vieläkin hienompi. Kävimme siellä viime kesänä, ja olihan se upea! En jotenkin ollut ymmärtänytkään, että Suomessa on todella olemassa niin hyvin säilynyt historiallinen puutalokeskusta.

Goto

Kuninkaankatu 17, Rauma
ravintolagoto.fi

Ravintolassa käyminen lasten kanssa voi olla monille jännittävä kokemus, varsinkaan jos sitä ei ole tehnyt usein. Juuri tästä syystä en voi lämpimämmin suositella Ravintola Gotoa, jonka omistaja on ottanut lasten ja lapsiperheiden palvelemisen sydämen asiakseen. Miten lämmin vastaanotto voikaan ravintolassa olla? Ja voitko kuvitella, että kouluikäiset lapset syövät ravintolassa lounaan viidellä eurolla koko kesän? Herkulliset ruoat ja kaunis sijainti 1800-luvun hirsitalossa Vanhan Rauman torin laidalla. Mitä muuta tarvitseekaan?

Kalatori

Vanhankirkonkatu 26, Rauma
ravintolakalatori.fi

Kalatori, entiseltä nimeltään S. J. Nyyper, on Hotelli Vanhan Rauman alakerrassa sijaitseva ravintola, joka on uudistanut hiljattain nimen lisäksi myös ilmeensä ja ruokalistansa. Ravintola sijaitsee Vanhassa Raumassa Kalatorin vieressä, ja juuri sen mukaan ravintolakin on nimetty. Hotelli Vanhan Rauman rakennus on hieno funkkistalo, ja myös tämä hotelli näyttää paikalta, jossa haluaisin seuraavalla Rauman-reissullani yöpyä. Laadukkaat raaka-aineet, hyvin valmistetut annokset ja maut juuri kohdallaan. Sanoisin, että yksi parhaista ravintola-annoksista ja kalaruoista aikoihin.

 

+ Vielä yksi extra: Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja, Rauma
kylmapihlaja.com

Kävi niin, että kerroin yllä jo kahdestakymmenestä paikasta, mutta en malta olla vinkkaamatta vielä yhdestä elämyksestä, jonka koimme viime kesänä. Yövyimme nimittäin Kylmäpihlajan majakkasaarella majakan tornissa sijaitsevassa hotellissa. Aika hauska kokemus, ja majakassa on myös à la carte -ravintola, jossa voi nauttia sekä illalliset että aamiaiset! Herkulliset muikut ja todella ainutlaatuinen paikka!

Kysytäänpäs siis vielä uudestaan: Missä päin Suomea sinä aioitkaan ruokamatkailla tänä vuonna?

Entä yllämainittujen kaupunkien asukkaat, osuivatko valinnat omiin lempipaikkoihisi?

 

Postaus on osa TEMin kotimaanmatkailun haastekampanjaa Suomi 100 – Löydä Suomesi.
Katso myös: Lomahaaste.fi #lomahaaste @lomahaaste

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?

No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.

Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.

Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.

Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.

Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.

Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.

Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.

Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.

Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.

Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.

Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta. 

Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.

Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi? 

Nälkäkin on jo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko tässä Gastronaatti 2 -kirjan takakannen kuva?

Ehkä. Tai sitten se on tämä.

Joka tapauksessa uusi kirjaprojektimme on kaikessa hiljaisuudessa edennyt siihen pisteeseen, että kirjan taitto on takakannen kuvaa vailla valmis! Kääk! Olen nähnyt väliversioita kirjan taitosta, ja hitsiläinen, että se onkin näyttänyt hyvältä!

Annoskuvien lisäksi toimitin kirjan taittaneelle Pauli Salmelle fiiliskuviksi tukun kuvia digitaalisesta perhealbumistamme, mutta niiden taittoa en ole vielä nähnyt.

Onpa jännää saada lähiaikoina kirjasta ensimmäiset koko taiton printit viimeiseen oikolukuun ja tarkistukseen. Ja se odottaa vain ehkä tätä kuvaa.

Takakannen kuvat kävi ottamassa valokuvaaja Dorit Salutskij. Kuvausessio oli tuossa pari viikkoa sitten omassa keittiössämme. On hauskaa, että kirjan varsinainen kuvaajakin saa näin kirjaan edes jonkin kuvan itsestään.

Neljän ihmisen kuvaaminen on melko haastava homma, varsinkin kun yksi heistä on yksivuotias ja sen viisivuotiaankin keskittyminen herpaantuu melko herkästi.

Ei ollut helppoa löytää kuvaa, jossa kaikki katsoisivat yhtä aikaa kameraan ja ilme olisi suurin piirtein luonnollinen.

Lopullinen valinta on kuitenkin tehtävä nyt. Tämä se ei ole, mutta muuten kuva taitaa olla lempikuvani.

Lopputuloksen näette sitten elokuussa!

 

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Dorit Salutskij, ja olen itse käsitellyt ne hyvin pikaisesti.

Share

Pages