Viinimies vol. 2

Neiti Y: Taisin lopettaa viime postauksen siihen, miten viinimies osasi hommansa. Kerrotaanpa nyt, mitä tämä käytännössä tarkoitti.

Istumme Viinimiehen sohvalla ja juomme (luonnollisesti) viiniä. Viinimies kyselee minusta ja kertoilee omasta elämästään. Katsoo välillä hieman pidempään silmiin kuunnellessaan, jolloin ajatus meinaa väkisin lähteä harhailemaan. Viinimiehellä on tummat silmät ja intensiivinen katse. Myös miehen ääni on matala ja olemus mukavan leppoisa ja rauhallinen. Tapaamisen alusta lähtien miehen seurassa on ollut jotenkin helppoa ja vaivatonta olla.

Leffa alkaa lähestyä loppua. Viinilasillisia on juotu useampia. Pari tuntia on hujahtanut ohi hetkessä. Olen vähitellen hivuttautunut lähemmäs ja lähemmäs Viinimiestä. Keskustelemme jostain triviaalista, kun Viinimies aloittaa vilkuilun. Katsoo hetken silmiin, kääntää katseen pois, katsoo pidempään, kääntää katseen pois, katsoo silmiin, katsoo huulia, lähentyy pikkuhiljaa ja lopulta suutelee.

Ja Viinimies suutelee hyvin, todella hyvin. Ja käyttää käsiä. Tarvitseeko tästä edes sanoa, että iso plussa?

Loppudeitit sujuvatkin rattoisasti Viinimiehen kainalossa.Viinimies kokeilee myös, lähtisinkö mukaan seuraavalla levelille, mutta jättää yritykset kohteliaasti sikseen, kun huomaa ne yksipuolisiksi. Molemmilla on seuraavana aamuna aikainen herätys, joten lopulta on lähdettävä. Viinimies saattaa minut ratikkapysäkille.

Kotimatkalla puhelimeen tulee viesti: ”Oot sä kyllä ihana.”

Koko seuraavan päivän haluaisin läpsiä itseäni kaksi käsin poskille: suupielet ovat koko ajan typerässä virneessä ja ajatukset harhailevat koko ajan Viinimieheen. Ryhdistäydy nainen!

Voitte arvata kuinka kehrään, kun Viinimies ehdottaa seuraavia deittejä 24 tunnin sisällä edellisistä.

 Jatkuu seuraavassa osassa..