Tinder-deitit: Paperilla hyvä

Neiti Y: Syksyllä elän arkea, jota kuvaamaan ”kiireinen” on aivan liian lattea. Tinderistä napsahtelee matcheja ja viestejä silti entiseen tahtiin. Kiinnostukseni deittailua kohtaan on nollassa ja priorisoin – yllättävää kyllä – esimerkiksi nukkumisen Tinder-deittien edelle.

Eräs samalla alalla työskentelevä herra, sanotaan häntä vaikka sänkysurffariksi, kyselee kuitenkin tapaamismahdollisuutta sitkeääkin sitkeämmin. Joudun vastaamaan kieltävästi kiireeseen vedoten niin monta kertaa, että ihmettelen suuresti, miten mies jaksaa jatkaa yrittämistä. Kiire kuitenkin helpottaa aikanaan ja pääsemme sopimaan tapaamisesta.

Olen opetellut tapaamaan villit kortit – eli hieman epävarmuutta herättävät miehet – baarissa. Jos olen itse lähdössä ulos, on helppoa sopia, että juodaan yhdet jossain. Tilanne on vaivaton molemmille ja jos äityy hankalaksi, pois pääsee näppärästi yhden juoman jälkeen. Tapaamme siis sänkysurffarin kanssa baarissa.

Ensireaktio: sänkysurffari on raamikas ja kaverilla on ystävälliset kasvot. Juttelemme baarin hämyisässä nurkassa jonkin aikaa. Jutut sujuvat ihan hyvin yhteen ja puhuttavaa on, kun samalla alalla ollaan.

Lopulta sänkysurffari myös suudella moiskauttaa. Ei ilotulituksia, vaikka surffari kyllä tietää, mitä tekee. Ehkä Viinimiehen aikaansaamat ilotulitukset kaihertavat vielä mielessä.

Tilanne on kuitenkin TAAS se, että olen itse off duty biologisista syistä. Sanon sänkysurffarille, että hän saa tulla nukkumaan viereeni, mutta mitään toimintaa ei ole luvassa. Mies sanoo tulevansa mielellään.

Juttelemme aamuun saakka. Huumorintaju meillä menee surffarin kanssa loistavasti yksiin ja ihan kivasti menee muutenkin. Tapailemme vielä hetken yökyläilyn jälkeen, mutta päätän projektin, kun mies antaa olettaa olevansa Helsingin halutuinta sänkyseuraa.

Huoh. Jos tuollaista mainetta pitää puheilla pitää yllä, on todellisuus usein jotain aivan muuta. Tai sitten jäin paitsi jostain tajunnanräjäyttävästä – never know.

Seuraavassa osassa tutustutaan yhden kuvan mieheen.