Tinder-keissi: Yhden kuvan mies

Neiti Y: Lupasin edellisessä postauksessani, että seuraavaksi kertoillaan yhden kuvan miehestä. No annetaanpa paukkua:

Oli erityisen hiljainen ja tylsistyttävä viikonloppu. Luonnollisesti homma meni lopulta Tinderin selailuksi, ja matchiksi napsahti yhden kuvan mies. Miehen nimi tulee siis loogisesti siitä, että herran profiilissa komeili vain yksi, kuitenkin melko selkeä kuva.

Juttelimme tiiviisti pari päivää, ja juttu luisti ehkä paremmin kuin kenenkään kanssa (Tinderissä) ikinä. Tuntui, että huumoritajumme sykkivät täysin samalla aaltopituudella. Monet jutut saivat nauramaan ääneen ja miehen tapaaminen alkoi kiinnostaa.

Olin luvannut lähteä lauantaina illaksi baariin, joten päätös oli selvä: baarideitit. Sovimme, että tapaamme illan mittaan jonakin sopivana ajankohtana.

Lopulta YKM ilmoittaa saapuneensa baariin, jossa itse olin viettämässä iltaa. Olin noihin aikoihin tiskillä ja skannasin tietysti heti ympäristön, josko YKM:stä näkyisi lähistöllä. Tiukka skannaus pysähtyi tuttuihin kasvoihin. Ehdin vielä skannata miehen kokonaishabituksen ennen kuin hävisin väkijoukkoon.

Suuntasin wc-tiloihin pohtimaan tilannetta. Mies ei olemukseltaan houkuttanut millään tavalla. Jotenkin kaverin ulkonäkö ja olemus saivat pohtimaan, missä joukkueessa kaveri todellisuudessa pelaa – jos tiedätte, mitä tarkoitan. Pohdin tilannetta tovin vessakopin rauhassa. Olisin kovasti halunnut tehdä miehelle oharit ja jättää näyttäytymättä.

Vessakopin kelmeässä valossa päätin kuitenkin, että ohareita ei tehdä, oli mies millainen tahansa. Lähdin suojasatamastani ja suuntasin etsimään miestä. Löysin YKM:n nopeasti ja hän näytti selvästi ilahtuneelta, mikä pahensi tilannetta entisestään. Olin kuitenkin päättänyt olla kohtelias, joten jutustelin miehen kanssa pitkän tovin. Jutut olivat nimittäin edelleen hauskoja.

Kohteliaan aikarajan mentyä kerroin miehelle, että lähden etsimään kavereitani. Mies kyseli, tapaammeko vielä. Kerroin, että viihdyin kyllä hänen seurassaan ja jutut olivat todella hauskoja, mutta jätetään tämä juttu kaveripohjalle. YKM näytti pettyneeltä, mutta piti silti kohteliaan linjansa. Kiitin vuolaasti siitä, että hän oli tullut tapaamaan minua ja toivotin hauskaa loppuiltaa.

Kohteliaasti hoidetusta hommasta jäi hyvä mieli.

Kertokaahan kollegat kommenttiboksissa, miten olette päättäneet ei-niin-hyvät deitit? Tai miten sellaiset pitäisi päättää?