En ole koskaan ollut urheiluihmisiä, enkä yleensäkään erityisen pitkäjänteinen. Puolitoista vuotta sitten ostin kalliin personal trainer-valmennuksen. Muistan käyneeni silloin muutaman kerran vastahakoisesti lenkillä.

Tiedän toki liikunnan hyödyt. Jotenkin jokapäiväisessä elämässä ne tuntuvat aika kaukaisilta ja tuntuu turhauttavalta, että sitä pitäisi tehdä joka päivä loppuelämän. Päätin selvittää miten päivittäinen liikunta oikeasti muuttaisi elämääni. Haastan siis itseni liikkumaan ja seuraamaan etenemistä joka päivä, 100 päivän ajan. Muita tavoiteitta, kuten syömisen parantaminen, laihtuminen tms. ei ole. Muuttuuko sadassa päivässä mikään?

Mittarit

Mitat. Vaikka laihtuminen/kiinteytyminen ei ole suoranainen tavoite (tämä vaatisi ehdottomasti ruokataparemontin ja suklaa-rehabin), se olisi tietysti hyvin toivottua ja on sitäpaitsi hyvä mittari.

Vahvuus. Koheneeko kunto, vahvistunko?

Liikunnan (epä)ilo. Helpottuuko liikunnan aloittaminen ja lisääntyykö liikunnan ilo?

Olo. Onko olo energisempi, iloisempi, varmempi?

Spill over effekti. Useat tutkimukset ovat näyttäneet, että yhden tavan muutos usein johtaa toisten tapojen muuttamiseen. Käykö näin?

Liikunta

Tiettyä ohjelmaa tai vastaavaa ei ole, vaan fiiliksen mukaan mennään. Tämä johtuu ihan siitä, että en pystyisi oikeassa elämässä seuraamaan jotain ohjelmaa koko ajan. Yritän siis saada sadan päivän aikana kuvan minkälaista elämäni olisi, jos liikkuminen olisi osa jokapäiväistä arkeani.

Korona tietysti rajoittaa liikuntamahdollisuuksia, kun en halua tällä hetkellä osallistua ryhmäliikuntaan tai käydä salilla. Olen kuitenkin miettinyt seuraavia liikuntamuotoja: kävelyt, kävelyt maastossa, kotijumpat youtubevideoilla, hulavanteilu ja pyöräily. Ehdotuksia?

Huomenna postaus päivä 0, eli lähtöpisteen kuvaus. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani!