Mulla on ollut nyt puolimaratonin jälkeiset vajaa pari viikkoa kauhea juoksumasis. Ei kiinnostele yhtään lähteä lenkille, ja kovalla pakotuksella olen saanut itseni pari kertaa liikkeelle. Matkat on kyllä olleet hävettävän lyhyitä, eikä se ainakaan auta yhtään tässä 1000 kilometrin vuositavoitteessa.

Milloin on pääsykokeisiin lukua, milloin jääkiekon katselua, jalkapallon peluuta ja kaiken maailman muuta tapahtumaa. Muka ei ”ehdi”. Oikeasti ei vaan jaksa, ei huvita.

Tänään mä päätin jo aamulla, että mun on mentävä juoksemaan, koska pelkään että kunto laskee. Mitäs pelättävää siinä nyt muka on, saahan sen taas nostettua, mutta silti. Heti kun tulin töistä niin vaihdoin lenkkikamat niskaan ja läksin hölkkäilemään. Kuuma oli, niin hiton kuuma, ja mä piru en tajunnut ottaa edes juomapulloa mukaan. Mutta lenkin jälkeen oli niin hyvä fiilis, se fiilis mun pitää muistaa aina kun ei voisi vähempää kiinnostaa mikään juoksu.

Ikinä en mieti lenkilta tullessani, että ”hitto kun piti lähteä, mielummin olisin ollut kotona”.

Tietty kiva laittaa uusi treenipaitakin päälle kun lähtee pinkomaan pitkin kylänraittia 😉PS. HYVÄ SUOMI!!! Onneksi ei kauheesti tarvii järsiä sormenpäitä täällä kotikatsomossa, eiku…