Mies makaa hotellihuoneen leveällä sängyllä ja hymyilee. Katselen hänen alastonta vartaloaan ja varmistan:

– Ethän sä nyt näe mitään?

Hän kertoo olevansa täysin sokko, mutta vedän silti hänen silmillään olevan silkkihuivin vähän tiukemmalle. Annan käteni ohimennen hipaista kalua, joka on innokkaana kurottautunut vatsan päälle. Se nytkähtää ja mies vetäisee henkeä. 

– Kohta saat, malta vielä hetki, lohdutan häntä. Ja itseäni. Mieli tekisi saman tien ottaa tuo kaunis elin suuhuni, mutta nousen ylös. Vilkaisen kelloa ja huomaan olevani hermostunut. Samassa ovelle koputetaan. 

– Kukahan siellä on, sanon. Mies nostaa hämmästyneenä päätään ja vetää peittoa suojakseen, kun kuulee minun avaavan oven.

– Tule sisään.

Palaan sängyn vierelle, mies nousee istumaan ja tavoittelee pään taakse solmittua huivia. Pysäytän hänen kätensä.

– Anna sen vielä olla. Se mun lahja sulle… se on enemmän kuin tää hotelliyö. Se on jotain, mistä sä oot salaa haaveillut. Kun kohta lasken kolmeen, saat irrottaa huivin. Ymmärrätkö?

Mies nyökkää. Hänen kätensä vapisevat hieman, kun hän etsii niille paikkaa sylistään. Katsahdan eteiseen, ja virnistämme hiljaa toisillemme: mies on kuin joulupukkia odottava lapsi. Asetumme vieretysten ja nyökkään. Olemme valmiina.

– Yksi. Kaksi. Kolme. Saa avata.

Mies vetää huivin päänsä yli, räpyttää silmiään, suu aukeaa. Mitä helvettiä, hän saa sanottua tuijottaessaan edessään seisovaa vaimoaan ja minua.

– Yllätys, rakas, hänen vaimonsa naurahtaa ja avaa trenssitakkinsa napin. Takin alla on vain stringit. Autan takin hänen yltään ja käännymme suutelemaan toisiamme. Hän on pehmeä ja makea. Hänen kätensä ovat viileät, kun ne tunnustelevat ihoani. Hermostukseni haihtuu. En ole aiemmin hyväillyt naista, mutta hänen raskaat rintansa sopivat hyvin käsiini. Huomaan hänenkin kiihottuvan, suudelmamme kiihtyy, nojaamme toisiimme. Hän potkaisee kengät jaloistaan.

– Ei jumalauta…. Irrottaudumme sängyltä kuuluvaan puuskahdukseen ja käännymme katsomaan miestä. Hänen silmänsä ovat levinneet lautasiksi.

– Kulta, sähän haaveilit saavasi meidät molemmat. Nyt sä saat, hymyilen hänen tyrmistyneelle ilmeelleen. 

– Niin, älä nyt näytä noin kauhistuneelta, hänen vaimonsa sanoo ja kaivaa käsilaukustaan dildon. Joulu on jakamisen juhlaa, eikös, hän naurahtaa ja tarttuu käteeni.

– Käy nelinkontin sängylle, hän pyytää minua. Jalkovälini sykähtää. Kiipeän miehen viereen sängylle ja asetun kontilleni. Mies antaa tilaa tuijottaen vaimoaan, joka seisoo sängynpäädyssä tyrmäävän kauniina ja nuolaisee dildoaan. Painan pääni tyynypinoon, kun hän kumartuu ja nuolaisee pilluani. 

– Mmm, hunajassa kastettu, hän kuiskaa ja työntää dildon kyselemättä sisääni. Ulvahdan tyynyyn, pyydän lisää. Hän tarraa toisella kädellä pakaraani ja alkaa työnnellä dildoa sisääni hitaasti, syvälle… Tuntuu että pyörryn. Hänen toinen kätensä siirtyy klitorikselleni ja painaa sitä hellästi, pyöritellen turvonnutta nappulaa sormiensa välissä. Näköjään toinen nainen tietää täsmälleen, mikä tuntuu hyvältä. Painan itseäni hänen työntöjään vasten ja tunnen vatsani kipristyvän. 

– Haluan katsella, kun te naitte, nainen sanoo ja vetää dildon sisältäni. Kohottaudun ja kohtaan miehen katseen. Hän seisoo sängyn vierellä kuumeisen näköisenä, mutta näyttää toipuneen shokistaan: hänellä on valtava erektio. Hän katsoo vuoronperään minua ja vaimoaan.

– Nyt, vaimo komentaa ja kääntyy istumaan sängyn päätyä vasten. Hän avaa reitensä ja pyyhkäisee märkää dildoa lakanaan. Nai häntä takaapäin, hän kehottaa miestään.

Olen jo valmiiksi kontallani ja vapisen kiimasta, kun katselen tämän upean naisen hallintaa. Hän hymyilee minulle ja vie dildon hävylleen. Sitten hän ohjaa käteni dildolle ja sanoo: Tiedät mitä tehdä. Samassa tunnen miehen takanani, kivikova kalu painuu vakoani vasten ja etsii sisäänpääsyä. Mies hyväilee selkääni, kerää hiukseni nyrkkiinsä ja nostaa toisella kädellään takapuoltani pystyyn. Katson hänen vaimonsa tummiin, villeihin silmiin samalla kun mies painaa kalunsa syvälle sisääni. Vaimo auttaa kättäni ohjaamaan dildon hänen sisäänsä. Parkaisemme kaikki yhteen ääneen.

Mies nai minua aluksi varovasti tunnustellen, sitten yhä lujemmin, ja nain hänen vaimoaan dildolla samaan tahtiin. Naisen silmät ovat nauliintuneet miehensä työskentelyyn, ja hän huohottaa meidän näyttävän todella hyvältä. Mies vastaa, ettei kestä enää kauaa, ja hän survoo kaluaan yhä lujemmin vasten kohdunsuutani. Tunnen kädelläni, miten vaimon vagina puristaa dildoa yhä lujemmin, hänkin on laukeamaisillaan. 

– Rakastan sua, mies voihkaisee, rakastan sua, yhä uudestaan hän hokee, ja hänen työntönsä kiihtyvät ja kiihtyvät, ja minä panen dildoa vaimoon samalla voimalla, enkä tiedä kuka laukeaa ensin kun purkaudumme toisiimme ja romahdamme nytkähteleväksi kasaksi.

Hyvää joulua, ynähdän, ja puhkeamme väsyneeseen nauruun.

– Otatko vielä kahvia, jos keitän?

Nostan katseeni käsikirjoituksesta, johon olen onnistunut vihdoin tarkentamaan. Kello on yli viiden, ja iltapäivän tunnit katseeni on harhaillut Mikaelin paidan selkään. Harjoittelija on pakannut kirjoja viikonlopun messuille, ja kankaan alla työskentelevä lihaksisto ja sormusten peittämät sormet ovat jotenkin harhauttaneet keskittymiskykyni. Nyt hän kohottaa kulmiaan edessäni ja toistaa kysymyksen.

– Kiitos joo, kiva, saan vastattua. Hän virnistää ja katoaa keittiöön.

Olemme toimistossa kahden. Työnnän paperit sivuun ja luovutan. Välimerkit hyppivät riveiltään, olen liian levoton. Kahvi tuoksuu jo. Näen Mikaelin puuhailevan lasiseinän takana. Hän kerää kihartuvat hiuksensa olkapäiltä ja kiertää ne niskaan, työntää kynän nutturan lukoksi. Kummallinen mies, ajattelen. Sekoitus feminiiniä ja maskuliinia. Hauiskääntöä ja lyriikkaa. Elvistä ja varastomiestä. Jään kiinni katseestani, kun Mikael kääntyy kahden kahvikupin kanssa. Hän hymyilee. Hitto, minähän punastun. 

– Ole hyvä.

Ei, sen täytyy olla tuo ääni, mikä minuun uppoaa: matala, käheä, hiipivä. Tartun kuppiin, mutta hän viivyttelee otettaan. Sormemme sihahtavat, kun ne osuvat toisiinsa. Katsahdan häneen ja näen hänen hymyilevissä silmissään jotain tummaa. 

– Kiitos. Saan kupin otteeseeni ja silmäni pakenevat sen uumeniin. Helvetin helvetti. Huomaan, miten sydämeni jyskyttää. Hän varmasti kuulee sen, kun seisoo noin lähellä. Mietin, kuuleeko hän myös tykytyksen, joka leviää jalkovälissäni. 

– Kuule, mun pitäis etsiä varastosta vielä kaksi laatikkoa noita messuille meneviä kirjoja. Ehtisiksä tulla auttamaan, Mikael kysyy. En pysty nostamaan katsetta kupista, mutta tavoittelen totta kaihin reipasta äänensävyä. 

– Kiva. Naiset ensin, hän viittaa ovelle. Vaikka heikoille jäille, mutisen ja astelen portaisiin. Kellariin on neljä kerrosta. Ehdimme puhua monta virkettä, joiden sisällöstä en tiedä. Mikaelin käheä nauru kutittaa minua, ja hänen katseensa kuumottaa helman alla reisissä. Saan avaimen sovitettua varaston oveen, ja hän auttaa oven auki. Ehdin vain puoliksi kynnyksen yli, kun hän tarttuu vyötärööni ja pyöräyttää minut vasten varaston seinää. Hänen kasvonsa tutkivat minua muutaman sentin päästä. Etusormen suuri sormus on viileä, kun hän kuljettaa sitä pitkin kasvojani.

– Korjaa, jos oon väärässä: säkin haluat mua. 

En ehdi vastata, kun hän nostaa leukani ja suutelee minua varovasti. Huulet ovat pehmeät ja niitä varjostava parta tuntuu silkkiseltä. Kehoni vastaa hänelle sekunnissa. Painan lantioni häntä vasten, työnnän käteni niskanutturaan, hampaani nirhaisevat hänen kieltään, suutelemme kuin olisimme nähneet nälkää. Hänen kätensä löytävät hameeni helmat, nousevat reisiä, tarttuvat pakaroihin, ja helposti hän nostaa minut kirjalaatikoiden päälle. Huohotamme toistemme suihin, vedän hänen vyönsä auki, työnnämme farkut tieltä, pujottaudun pikkuhousuistani, hetkessä olemme riisuneet ja saan käteeni hänen paksun, kuuman peniksensä. Sisukseni sulavat.

– En tiennytkään, miten kovin haluan sua, kuiskaan. Hän kähähtää naurunsa, painaa kämmenensä vasten häpyäni ja saman tien sormensa sisään. Ulahdan. Valun hänen sormilleen, ja hän murahtaa korvaani:

– Nyt mä panen sua.