Barokkiruhtinas Bach

Olen hivenen varkain ottamassa kaveripiiriäni osallikseni projektiani, ja reaktiot ovat olleet – hmm – varautuneita. Koska tunnen muusikkoja ja musiikin asiantuntijoita, olen kiusannut heitä kysymyksillä, jotka tuntuvat heistä ilmiselvästi omituisilta ja infantiileilta. Jos asiaan syvällisesti perehtyneeltä kysyy, ”mitä klasaria suosittelisit”, se on ymmärrettävästi outo tulokulma aiheeseen. Eräs ystäväni levitteli turhauteneena käsiään ja vertasi kysymystäni siihen, että haluaisin puhua ranskaa ja kysyisin, mistä sanasta kannattaisi aloittaa. C’est dingue.

Ymmärrän kyllä, että täysin absurdia puuhaahan tämä on. Täytyy välillä itsekin kerrata, ettei aikomuksena ole ottaa haltuun koko viimeisen, noo, neljänsadan vuoden aikana sävellettyä taidemusiikkia – kuukaudessa! Muuten iskee ahdistus ja lamaannus eikä voi tehdä muuta kuin nostaa kädet pystyyn. Mutta kun koko ajan muistan, että joka päivä tiedän hieman enemmän kuin edellisenä ja lopulta en voi olla tämän projektin kanssa kuin voiton puolella – silloin menee hyvin. Ja koska tämän saman fiiliksen kanssa saa varmaan taistella joka kuukausi, on hyvä palauttaa mieleen, miksi koko puuhaan on lähtenyt.

Kyllä ystävänikin pienen juttutuokien jälkeen kait tajusi puuhasteluni pointin. Alun ärtymyksen jälkeen hän kyllä innostui aiheesta ja sain sen mitä halusin – suositteluja hänen lempikappaleistaan. En nimittäin niinkään kaipaa luentoja (perusinfoa löydän netistä ja kirjoista), vaan vinkkejä biiseistä, jotka liikuttavat jotakin ihmisen sisimmässä. On todella vangitsevaa kuunnella, kun ihminen alkaa kertoa jostakin intohimostaan. Laitan vinkit korvan taakse ja (ryöstö)viljelen niitä sitten täällä sopivissa väleissä. Ja vinkkailla toki saa!

Barokkia!

Aloitan b:stä eli barokista ja Bachista. Jos joku ravistelisi minut keskellä yötä hereille ja vaatisi sillä sekunnilla kertomaan mistä barokissa on kysymys vastaisin: mystiikasta. Koukeroista. Kiemuroista. Spiraalit. Jokin päättymätön, mystinen spiraali, niitä on barokin maalauksissa (se yksi luentomoniste tästä ainoana esikuvana). Asetelmat. Niitäkin maalattiin. Asetelmissa elämän eri ajankohdat samassa hetkessä (avautuva kukka, kukka loistossaa, kuoleva kukka – still life) – memento mori. Barokki oli jotain monimutkaista, ja sitten ne mutkat myöhemmin haluttiin oikoa ja koitti uusi aikakausi.

Eli tältä pohjalta lähdetään, ei kovin tieteellistä. Kiitos vaan yliopisto, näin paljon mulla on vuosikymmenen jälkeen näyttää!

Keventävässä kuvaosiossa barokkipopot by Miu Miu. I rock, you rock, let’s all baroque.
Mahtipontinen barokki

Jotta tämä maailmansyleilijä ei aivan karkaisi omiin muisteloihinsa, pieni välitsekkaus. Get into Classical -sivustolla (josta on muodostumassa eräs tämän klasariprojektin tukipylväistä) barokkia kuvataan kuin koreaksi joulukuuseksi, joka on kuorrutettu kaikin mahdollisin ylenpalttisin kimalluksin:

When a building is Baroque that means it has lots of spires, and sticky-out bits, and things that twist. There’s an overwhelming amount of detail. When music is Baroque you get the same kind of thing but with sound: there are intricate melodies which twist around each other, stack up in layers, and switch back and forth. Baroque music is like a piece of aural clockwork, and just like the inside of a pocket-watch you don’t necessarily have to understand what all the gears and miniature levers do to appreciate the beauty, though if you can work it out it’s way more impressive.

Barokkia edeltäneen renessanssin aikaan ihailtiin antiikin Kreikkaa ja muodissa olivat tyyneys ja puhdaspiirteisyys, mutta nyt kaivattin vaihtelua, siis: mahtia! Näyttävyyttä! Draamaa! 

Yllä näkyvässä sitaatissa mainitun kellon hienostunut ja monimutkainen koneisto on välillä käynyt itsellänikin mielessä, kun olen kuunnellut barokin säveltäjiä, erityisesti barokin mestarina pidettyä Bachia – joka on monien mielestä ylipäätään kaikkien aikojen paras säveltäjä.

Johann Sebastian

Bach on Mozartin ohella niitä klassisia säveltäjiä, jonka teoksia jokainen meistä tunnistaa. Aivan varmasti. Jotkut biisit ovat ehkä vähän liiankin tuttuja, kuten aiemmin kirjoitin. Siksi onkin kiinnostavaa tutustua tuotantoon edes hiukan laajemmin ja löytää sieltä omia suosikkeja.

 

Lyhyt info-osio: Johann Sebastian Bach (31.3.1685-28.7.1750) syntyi itäisessä Saksassa ja ehti elämänsä aikana säveltää noin 1100 teosta, ja on yksi tuotteliaimmista säveltäjistä. Tuotantoon kuuluu paljon kirkollista musiikkia, konserttoja, urkumusiikkia, kuten fuugia – mutta ei yhtään oopperaa, mahdollisesti uskonnollisuutensa takia.

Bachia hehkutetaan siksi, että häntä pidetään teknisenä ja taiteellisena virtuoosina. BBC:n sivulla vastataan seuraavasti kysymykseen What’s so great about Bach?

Isn’t it obvious? Surely Bach’s music has that solid sense of incontrovertible ’rightness’, with every note in its right and proper place, as if it had always been there and always will be. It seems not the work of a mere man, but something immutable and timeless reached down from the heavens…

No niin, ei se nyt minullekaan ole niin itsestään selvää ollut. Nytpä tiedän, että tyypillisessä Bachin kappaleessa on muutama varsin suorasuuntainen melodia, joita sitten käännellään ja väännellään mitä monimutkaisimmin ja taidokkaimmin tavoin: häntä pidetään kontrapunktin mestarina. Bachin musiikkia kuvaillaan loogiseksi sekä älylliseksi, ja häntä kuulemma kuuntelevat monet matemaatikot ja ”ihmiset joita kiinnostavat numerot ja sen sellainen” (enpä ole löytänyt lähdettä tähän, vaikka monessa paikassa toistellaan…).

Suosittelen!

1) Sellosarjat

Useammassa yhteydessä on suositeltu aloittamaan Bachiin tutustumista sellosarjoista. Pidän tätä erinomaisena vinkkinä – itse ihastuin niihin todella, sellon pehmeää sointia on ilo kuunnella. Jotenkin tällaiseen kirpeään syyssäähän sopivaa musiikkia mun mielestä! Spotifysta löytyy albumi Bach – Cello Suites (2005), josta näitä voi nautiskella yhden kerrallaan tai useamman putkeen. (Aloittelevalle kuuntelijalle kiitollista on se, että kappaleet ovat lyhyitä, jos näin harhaoppinen havainto sallitaan… itselläni on ehkä ollut jonkilainen ennakkoluulo, että kaikki biisit on tosi pitkiä, tai että heti täytyy kuunnella tunti putkeen. No ei täydy. Olen niin häveliäs, että jätin tämän kommentin sulkeisiin.) Tämä ensimmäinen eli sarja no. 1, G-duuri (BWV 1007) on varmasti kaikille tuttu.

2) Brandenburgilaiset konsertot

Bachin aikaan yksi sävellystrendi oli concerto grosso. Tavallisessa konsertossa on yksi ”tähti-instrumentti”, jota orkesteri säestää. Tässä sen sijaan eri instrumentit pääsevät vuorotellen bostailemaan valokeilassa. Näistäkin moni tunnistanee useamma, omaksi suosikikseni on tullut tämä konsertto 3 G-Duuri, I osio, joka löytyy Spotifysta esimerkiksi albumista Great Composers – JS Bach. Erityisesti n. kohdasta 4:25 eteenpäin jouset on tosi vaikuttavia! Tässä pystyn jotenkin pääsemään kiinni siihen kellovertaukseen, kaikki soittimet soivat yhteen ilahduttavan harmonisesti. (Eri asia sitten on, onko tällainen klassinen musiikki sitä ihan eniten lempparityyliäni, mistä lisää joskus myöhemmin.)

Urkuteoksistaan Bach tunnetaan ja niitä hehkutetaan. (Siitä kaikkein tunnetuimmasta kirjoitin jo aiemmin.) Aion yrittää, ainakin yrittää, niihin tutustumista, mutta suoraan sanottuna tuo urkumusiikki ei vaan oikein iske. 

Siinäkö se sitten oli?

Jos tuota edellämainitsemaani ja jo aiemminkin hehkuttamaani Get Into Classical -sivustoa olisi uskominen, muita barokin säveltäjiä ei paljon kannattaisi kuunnella. Mikä onkin hyvä muistutus siitä, ettei aloittelevan amatöörinkään kannata liikaa tukeutua yhteen lähteeseen. Toinen introsaitti nimittäin muistuttaa, että Bachin aikalaisia, ja ihan ok tyyppejä ja suht maineikkaitakin, ovat muun muassa herrat Antonio Vivaldi ja Georg Friedrich Händel. Kaikki tietävät Vivaldin Neljän vuodenajan Kevään, mutta tässä muutamia muita suosituksia barokkisoundeista:

1) Händel: Ilotulitusmusiikki eli La Réjouissance (Music for the Royal Fireworks)

Kannattaa vertailla muuten tätä tulkintaa Spotifyn albumilta Great Composers: Händel löytyvään versioon. On meinaat aika paljon ärtsympi tämä YouTube-soitanta. Tykkään ehkä enemmän Spotifysta.

2) Vivaldi: Neljä vuodenaikaa: Syksy eli L’autunno: I. Allegro.

Spotifysta löytyy Pekka Kuusiston ja Virtuosi di Kuhmon tulkinta albumilta Vivaldi: The Four Seasons / Violin Concerto in A Minor (1999). Sopii hyvin tähän vuodenaikaan – divertitevi!

Tähän päättyy tältä erää minimalistinen tutkimusmatka barokin pariin. Kohti uutta viikkoa ja uusia musiikkiseikkailuja!