Klasarin aikakaudet, lyhyt oppimäärä

Kaupungilla käveli varkain hämärtyneessä syysillassa hyvin onnellinen nainen, joka ei kanniskellut keltaista kassia. Hän puristi sylissään Akateemisesta löytämäänsä, edellisessä postauksessani mainittua Alex Rossin teosta Listen to this! Kotisohvalla punaviinilasin äärellä mielihyvä tiivistyy – ihan kohta.

Ennen kuin pääsen Rossin pariin, suon hetken tiukkisitselleni. Vaikka koko projektin tarkoitus on leikkimielisyys, epämääräinen haahuilu jne jne, olen vakuuttanut pyhästi, että haluan myös oikeasti perehtyä klassisen musiikin historiaan, eikä se käy vain napsimalla sitä sun tätä. Haluan hahmottaa rungon, jonka ympärille variaatiot ja lieveilmiöt rakentuvat.

Aikakaudet

Kurkistamme klasarin aikakausiin. Klassinen musiikki – eli muistaessani tarkennan jälleen, virallisemmin länsimainen taidemusiikki – tavataan hahmottaa historiassa osapuilleen seuraavanlaisesti:

• antiikki (n. 800 eaa. – n. 400 jaa.
• keskiaika (400-1420)
• renessanssi (1420-1600)
• barokki (1600-1750)
• klassismi (1750-1800)
• romantiikka / realismi (1800-1910; varhaisromantiikka 1800-1830, romantiikka 1830-1850, myöhäisromantiikka 1840-1910)
• moderni /nykymusiikki (1910-)

Mitään täysin yksiselitteistä aikakausijakoa ei löytynyt, joten vähän pähkäilin ja yhdistelin tietoja eri lähteistä. Monitulkintaisuus on ihan ymmärrettävää, kun ihmisten tekemisistä on kysymys.

Lähteinä olen käyttänyt pääasiassa Sibiksen musiikinhistorian tietokantaa ja jo aiemmin mainostamaani Get Into Classical -sivustoa, perus-Wikipedian ohella. Olen erityisen vaikuttunut tuosta Sibiksen saitista, aivan mahtava suomenkielinen tietopaketti maksutta verkossa. Wau!

Mitenkäs tällaisiin aikakausiin on päädytty…?

Historiaa on tapana hahmottaa pitkinä löyhinä jaksoina (jostain kumman syystä muuttuu vaikeaksi mitä lähemmäs nykypäivää tullaan; menneitä aikakausia ja tekemisiä on paljon helpompi jälkikäteen niputtaa yhden nimikkeen alle…). Musiikin aikakausista, jotka ovat pitkälti samat kuin muun länsimaisen taidehistorian, näkee suoraan, että ne myötäilevät ihmiskunnan historian muita vaiheita – miten yllättävää: musiikki, kuten mikään kulttuurin muoto, ei ole elänyt tyhjiössä vaan suhteessa muihin ajan ilmiöhin. – Pahoittelut tällaisesta itsestään selvästä lässytyksestä, itselleni on jotenkin selkeämpää, kun välillä väännän asiat ihan todella rautalangasta.

Eteenpäin: olen päättänyt itsevaltaisesti skipata pari ekaa periodia ja hypätä omassa projektissani suoraan barokkiin, joten en käsittele aiempia aikakausia tässäkään.

On noissa musiikin periodeissa kuitenkin eroja suhteessa siihen, miten (länsimaiden) maailmanhistoriaa on ollut tapana hahmottaa. Musiikin barokki osuu renessanssin ja valistusajan tienoille, klassismi valistusaikaan, romantiikka / realismi valistuksen ja teollistumisen aikakausiin ja moderni  teollistumisen ja jälkiteollisen eli lähihistorian ja nykyajan vaiheisiin. 

Aikakaudet ja keskeisimmät säveltäjät pähkinänkuoressa

Muistilistaa:

• barokki: Bach, Händel, Vivaldi
• klassismi: Mozart, Haydn, Beethoven (klassismi ja romantiikan taite)
• varhaisromantiikka: Beethoven, Schubert, Chopin
• romantiikka: Berlioz, Schumann
• myöhäisromantiikka: Brahms, Strauss, Mahler, Tsaikvoski
• moderni: Prokofjev, Debussy, Schönberg

Aloin mennä eri lähteistä jo vähän pyörälle päästäni, joten voi olla, että korjailen tätä summittaista luokittelua myöhemmin. Aloittelijalle ei ole kovinkaan helppoa erotella varhaisia ja myöhäisiä sekä kansallisia romanttisia piirteitä, vaikka musaopistotaustani yms. ansiosta säveltäjät ovat edes jotakuinkin tuttuja. (Ehkä haen kirjastosta musiikin kirjan yläkoululaisille tai muun valaisevan opuksen.) Pyrin mahdollisimman pelkistettyyn versioon, mikä on tietysti aina hyvin väkivaltaista ja huutava vääryys. Oh well.

Kuvan lähde: Doris Day opettajana (elokuvasta Teacher’s Pet)