Elämä on arvaamatonta. Suuren surun äärellä ei oikein muuta voi sanoa: yllättävä traaginen tapahtuma, liian nuoren ihmisen lähtö. Myötäelän ystävän läheisen menetystä. Kulttuuriprojekti on siis ollut jäähyllä. Katsotaan, mitä tähän kuukauteen mahtuu mukaan. Tuntuu toissijaiselta. Lauantaina satuin kuitenkin erään ystävän seurassa tsekkaamaan Nanna Suden näyttelyn Tennarin Helsingin taidemuseossa. Otsikolla ”Underneat the Eyes” kulkeva katselmus sisältää […]

Toisen kuukauden projektiksi valitsin kotimaisen nykytaiteen. Jes! Monesta valinnasta vaakakupin tähän suuntaan juuri nyt kallisti tieto siitä, että Taidehallissa on 25.11. saakka Wihurin säätiön näyttely, joka ilmeisesti leikkaa nätisti läpi kotimaisen nykytaiteen 2000-luvun. Hyvä ajoitus. Lisäksi klasarin jälkeen halusin toisen tyyppisen ilmaisun kentän. Ja vaihteeksi tämä aihealue on edes hivenen vaatimattomammin rajattu (vrt. reilut 500 […]

Välitilinpäätöksen aika. Aloitin ekan kuukauden ja klasariprojektin vähän myöhässä ja niin sen myös lopetan.  Kuvan lähde. Miete 1: Aika loppuu aina kesken. Mihin se aika kuluu, kun vähän aikaa sitten juuri joku fiksu (Hesarissa?) kirjoitti, että aikaahan tulee koko ajan lisää. Turha itkeä. Mutta yllätti silti, miten vähän ehdin kuukaudessa käsitellä. Jäi tosi monta aihetta ja […]

Ekan projektikuun loppuessa palaan miettimään, miksi pitäisi kuunnella klasaria. Hetkinen. Pitää on ihan tietysti väärä verbi. Ei kenenkään pidä kuunnella klasaria. Mutta miksi ehkä kannattaisi kuunnella klasaria? Miksi olen halunnut pidemmän aikaa syventyä klasarin maailmaan? Osittain tätä sivusinkin jo aiemmassa postauksessani. Jotta sivistyisin. Niin liikuttavalta ja mahtipontiselta kuin se saattaakin kuulostaa, janoan syvällisempää sisältöä elämään. Haastetta. Älyllistä […]

Iik. Ensimmäinen kuukausi on melkein paketissa, ja viimeisen reilun viikon verran aika on ollut todella kortilla. Miten tässä näin kävi? Kunnioitus pidempään bloganneita kohtaan nousee, itsellä tiukka duuniputki ja lomamatka verottivat todella potentiaalisia pohdiskelutuokioita. Viimeiset klasaripostaukset edessä. Nyt ei ole enää aikaa syventyä yhteen tyyppiin kovinkaan pitkällisesti, joten päätin ottaa irtokarkkimeiningin ja maistella yhtä sun […]

Oi voi. Tämä viikko on laittanut blogin todelliseen testiin. Kun työpäivät venyvät ympäripyöreiksi, klasariprojektiin on voinut vain luoda kaihoisia katseita. Tajuan jo nyt, etten ehdi kirjoittaa kaikista niistä jutuista mitä alkukuusta mielessä liikkui. Ja tämä fiilis tulee varmasti vastaan joka kuukausi, joten todellinen tsemppihenki on tarpeen, ettei tule vedettyä leukaa rintaan, peittoa pään päälle ja […]

Tajunnanräjäyttävän kaunista vai groteskin kitschiä? Disneyn kolmannesta teatterielokuvasta Fantasiasta oltiin sen ensi-illan jälkeen vuonna 1940 monta mieltä. Perjantai-iltana marssin leffavuokraamoon. Päätin vihdoin ottaa selvää, miltä näyttää kun klassista musaa yhdistetään piirroselokuvaan. Ja pian sen jälkeen sain inspiraation koota listan kiinnostavimmista klasaria käyttävistä leffoista, joita tuli mieleen aika monta, vaikken musan suhteen asiantuntija olekaan. Tässä – täysin vapaassa […]

Tätä aihetta olen odottanut. Ja siksi se täytyy käsitellä joutuisasti, ettei kynnyksestä tule liian suurta.  Mozart. Klasarin kyllästämässä kasvuympäristössäni Jeesuksen ja Joulupukin kaltainen hahmo, yhtä myyttinen ja faktisesta olemuksesta oli jossain vaiheessa yhtä suuria epäluuloja. Klasarin wunderkindin elämä Itävallassa on varmaan tatuoitu takaraivooni, niin hyvin ne ovat edelleen muistissa, ja jätän tarkemmat  vaiheet nyt tarkemmin […]

Viime viikolla kirjoittelin auliista universumista, joka vinkkailee klasariharrastajalle vähän joka kulman takana. Siellä on edelleen joku kuulolla, sillä: Universumin vinkki nro 4 Eilen järisyttävästä konserttikokemuksesta kotiuduttuani ja toivuttuani tein pesän sohvalle ja tuudittauduin iltasadun äärelle eli Frasierin seuraan. No mutta kukas se soikaan siellä Nilesin katastrofiksi kääntyvän ystävänpäivävalmistelun taustalla? Tietenkin Mozartin 40. sinfonia, jota aiemmin illalla kuulin […]

Odottamaton tapaus eilisillalta: Haukon henkeä. Puren huulta, ettei kyynel karkaisi poskelle. Tuttu, sateen kiillottama kaupunki sulkee armollisesti mustanpuhuvaan suojaansa kiihtyneen kulkijan. Nopeasti, nopeasti, on pakko kaivaa esiin puhelin ja kuulokkeet, ja kuunnella, kuunnella uudestaan – sävelet, jotka äsken kaikuivat konserttisalissa kiertävät päässä, koko kehossa. Kävin sitten klassisen musiikin konsertissa, ja tässä on tulos. Olen sekopää. […]