Ja se soi ja se soi…

Viime viikolla kirjoittelin auliista universumista, joka vinkkailee klasariharrastajalle vähän joka kulman takana. Siellä on edelleen joku kuulolla, sillä:

Universumin vinkki nro 4

Eilen järisyttävästä konserttikokemuksesta kotiuduttuani ja toivuttuani tein pesän sohvalle ja tuudittauduin iltasadun äärelle eli Frasierin seuraan.

No mutta kukas se soikaan siellä Nilesin katastrofiksi kääntyvän ystävänpäivävalmistelun taustalla? Tietenkin Mozartin 40. sinfonia, jota aiemmin illalla kuulin Musiikkitalossa. Bien sûr.

Kyseessä on kyllä populaarikulttuurin piirissä todella paljon käytetty klasarikipale, mutta on tässä musta silti jotain aika vinkeää. Itse tietysti (pienen alkushokin jälkeen) olin tosi ilahtunut siitä, että tunnistin biisin – jes! Tätähän proggiksen alussa kaipasin, että tämän kuun jäljiltä tietäisin suorilta edes muutaman kappaleen. Ja itsetuntoani hiveli myös se, että vinkkaus tuli Frasierissa. Très poignant, myhäilisin, jos veljeksiin törmäisin.

Itse jakso on ihan klassista (heh heh) laatua, sarjalle tyypillinen farssimainen eskalaatio. Käsikirjoituksen ja ajoituksen mestarinäyte. Montakohan kertaa tätä on treenattu tai taimattu, että menee kohdilleen?

P.S. En siis ihan oikeasti usko, että joku siellä kuuntelee. Tuli jotenkin tarve tarkentaa, erityisesti sen edellisen postauksen jälkeen.