Osa 1: Klasariprojekti

Aloitan klassisella musiikilla. Aikomuksena on tutustua aiheeseen juuri niin viihdyttävästi, syvällisesti, eklektisesti tai pinnallisesti kuin lopulta huvittaa – sillä tarkoituksena on pitää hauskaa ja innostua, ei suorittaa.

Klassinen musiikki (virallisesti ilmeisesti länsimainen taidemusiikki btw) siis – vanhana musaluokkalaisena ja lapsuuden soittotunneilla ravanneena on jo pidempään hävettänyt, miten vähän noista vuosista on näyttää nykyään. Joo, Sibeliuksen Finlandia, joo Mozartin Eine Kleine Nachtmusik, mutta millasta musaa tekikään Haydn ja miksi mulla on hämärä käsitys että pidin Dvorakista?

Jotta tässä projektissa säilyy joku jännite, muutama maali on mielessä:

Tavoite 1: ymmärtää vähän eri aikakausia, erottaa toisistaan säveltäjiä, lisätä omaa musiikin kuunteluskaalaa, sivistyminen (itsessään, ei vaikutuksen tekemiseksi toisiin – vaikka se olisi varmaan hyödyllinen sivutuote, heh).

Tavoite 2: käydä klassisen musiikin konsertissa. Ei siis tutummissa oopperassa tai baletissa, vaan ihan konsertissa kuuntelemassa. Luulen, muistaakseni, etten ole koskaan käynyt, mikä erityisesti nolottaa aiemmin musiikkia ihan mukamas harrastanutta. Opiskeluaikoina oli tarjouksia arki-iltoihin muutamalla eurolla, ja kovasti piti, seuraavassa kuussa ainakin…

Tähän klasarikuukauteen saan siis jonkin verran tasoitusta musataustasta, näin ainakin kuvittelen. Odotan innolla, palaako jotain muistiin. (Palaisipa!)

Lähden liikkeelle niin helposti kuin voin – kotisohvalla googlaillen. Löydän heti aivan loistavan saitin: Get into Classical – Beginners Guide to Classical Music.

http://www.getintoclassical.com/

Sivustolta löytyy loistava rautalankajako eri aikakausiin, esittelyt säveltäjistä ja konkreeettisia neuvoja, esimerkiksi että kappaleita kannattaa valmistautua kuuntelemaan 6-7 kertaa, ennen kuin niistä saa kiinni (tässä ero catchyyn pop-musiikkiin). No pain no gain. Ei ole Idols-oikotietä klasariguruksi.

Aloitan tutuimmasta päästä, Mozartista ja sinfoniasta nro 40. Klassiseen musiikkiin perehtymistä helpottaa, että Spotify ja YouTube ovat pullollaan klippejä, jotka vain odottavat kulttuurinharrastajaa käymään käsiksi. Kukkaroystävällistä kulttuuria! Luon Spotifyhin offline-tilin, jotta voin kuunnella kappaleita puhelimesta, kuten em. nettisivulla neuvotaan.

Ensimmäisiä havaintoja:

– On hämmentävää, miten huonossa muistissa esimerkiksi eri klassisen musiikin aikakaudet ovat: barokki, klassismi (niin, on ihan erikseen siis klassinen aikakausi), romantiikka… Olisinko muistanut, että Prokofjev on vaikuttanut vasta 1900–luvulla? 

– Hauska huomata, miten eri orkesterien versiot samasta sävellyksestä eroavat soundiltaan ja tempoltaan- esimerkiksi juuri tuo Mozartin 40. – Radio Orchestra Berlin (levyltä Mozart – the Genius Collection, jonka kannet näyttävät btw hämmentävän psykedeelisiltä) soittaa nopeasti ja terävästi, kun taas London Symphony Orchestran (levyltä Wege) sointi on pehmeämpää ja hitaampaa. Hmm, olisi hauskaa oppia vertailemaan vielä tarkemmin eri sovituksia. (Voisi samalla samaistua paremmin Frasierin ja Nilesin keskusteluihin.)

– Sivuhuomio: Spotifyn Mozart-otannan perusteella kaiken maailman villejä klasarilevyjä kyllä liikkuu markkinoilla. Löytyy esimerkiksi Mozart: Piano Music for the Brain (kouluaikoina puhuttiin Mozartin oppimista tehostavasta vaikutuksesta, ideaali rytmi tms. – mutta soittaako joku aivoilleen musiikkia?). Maternity Classics -albumin kannessa koreilevat kömpelösti piirretyt odottavat äitihahmot – sikiön sivistysprojekti lienee tämän albumin aikomus. Oh well. Soittakaa vaan sitä mistä itse tykkäätte, I’ll say.

Lopuksi vielä linkki sinfonian nro 40 I osaan. Takuuvarmasti kaikille tuttu, osalle varmasti myös 70-luvulla tehdystä jännästä bastardi-iskelmäversiosta. (Lukioaikaista musiikinopettajaani lainatakseni, ”Päivi Paununa en olisi lähtenyt siihen hommaan”.)

http://www.youtube.com/watch?v=xvtoqE33iZg