Välitilinpäätöksen aika. Aloitin ekan kuukauden ja klasariprojektin vähän myöhässä ja niin sen myös lopetan. 

Kuvan lähde.
Miete 1: Aika loppuu aina kesken.

Mihin se aika kuluu, kun vähän aikaa sitten juuri joku fiksu (Hesarissa?) kirjoitti, että aikaahan tulee koko ajan lisää. Turha itkeä. Mutta yllätti silti, miten vähän ehdin kuukaudessa käsitellä. Jäi tosi monta aihetta ja ideanpoikasta hautumaan. Nykymusaan en ehtinyt ollenkaan. No, kaikki on kuitenkin ylhäällä ja tallessa.

Miete 2: Rajat on hyvästä.

Juuri se, että aikaa oli vähän, sai skarppaamaan, tinkimään yöunista ja kelaamaan asioita silloinkin, kun sohva houkutteli katsomaan Rikosta. Taputan itseäni selkään: hyvä idis tämä kuukausikonsepti. Ja kuten mies totesi: mulla on tapana häröillä vähän sitä sun tätä, teki hyvää pystyä keskittymään johonkin. (Vaikka tuli häröiltyäkin kaikenlaista…)

Miete 3: You win some, you lose some.

Vaikka aikaa tulisikin jatkuvasti lisää, se ei kuitenkaan laajene horisontaalisesti. Vuorokauteen ei tullut lisää tiimoja, joten mistä klasariprojekti ja blogi oli pois? Rehellisesti sanottuna en ole viimeisen kuukauden aikana lukenut kirjoja yhtä paljon kuin yleensä ja kerran tuli jätettyä lenkki väliin (joskin yritin selitellä että ilma oli liian kurja). Olen lukenut vähemmän blogeja. En ole myöskään kuunnellut hirveästi uutta musaa Radio Helsingin valikoimaa lukuun ottamatta, mutta nyt iskenkin sen kimppuun sitä suuremmalla innolla. Mahtavaa tsekkailla, mitä esimerkiksi Anna ja Jyri ovat vinkkailleet!

Miete 4: Plussan puolella ollaan!

Itsekin palaan vähän uteliaana katsomaan, mitä tuli kuukausi sitten hövelisti luvattua. Asetin tavoitteiksi, että opin vähän ymmärtämään eri aikakausia ja että käyn ekan kerran klassisen musiikin konsertissa. Ja hip hei! Näin juuri tein. Alun perin olin ehkä ajatellut, että kuuntelen vähän sitä sun tätä, mutta olen nyt ehkä kuitenkin tyytyväinen, että keskityin muutamaan tyyppiin (Bach, Mozart, Beethoven) tarkemmin. Niiden pohjalta on hyvä rakentaa eteenpäin. Luulen, että – kuten aiemmin tuossa samassa postauksessa kirjoitinkin – klasariin ei tosiaan ole Idols-oikotietä, vaan kappaleisiin ja säveltäjiin pääsee sisälle vähitellen. Mutta välillä meinasin kyllä sortua suorittamaan, note to self: take it easy.

Klassisen musiikin konserttiin hoksasin hakeutua onneksi ajoissa ennen hullua työsumaa, ja se oli mahtava elämys. Jo tämä yksin teki projektista kannattavan.

Törmäsin kuun alussa radio-ohjelman avustuksella jenkkitoimittaja Alex Rossin teokseen Listen to this!, josta innostuin valtavasti ja hankin sen heti omakseni. Opus on kyllä oivasti kirjoitettu, mutta ei harmikseni ihan sitä mitä odotin – ja siksi en siihen palannut. Pajatso tyhjeni oikeastaan jo radiossa, ja itse kirjassa ei ollut yhtä hienoja ylivetoja klassisesta musasta uusiin genreihin, vaan enemmänkin katsauksia joko klasariin tai poppiin. Mutta hyvin Ross kirjoittaa, ja esimerkiksi luku Esa-Pekka Salosesta kiehtoi (huraa! Poikamme maailmalla!). Alla ote Björkiä käsittelevästä luvusta ”Emotional Landscapes”:

Medúlla, the successor to Vespertine, performs a typical Björkian maneuver, moving forward and looking backward at once. ”Who Is It” and ”Triumph of aHeart” are reassuring for those who cherish the big-time sensuality of Björk’s early work. Yet, with contrapuntal layerings of choral parts and tricky harmonies throughout, the record is perhaps Björk’s most ”classical” and ”composed” to date.

Ilahduttavaa oli se, miten jälleen huomasin, että kun johonkin asiaan suuntaa huomionsa, se tuntuu tulevan vastaan joka kulman takaa. Universumi jeesii seikkailunjanoista kulttuurihupakkoa!

Tosi hyväksi osoittautui Spotify-soittolista, biisejä tuli tutuiksi työmatkalla ja osaan ihan koukutuin. Seuraakin siis mun tän hetken klasari top 3:

Top 3

Mozart: Pianokvartetto g-mollissa, III osio, Rondo

http://www.youtube.com/watch?v=lkbDIe8s1Qg

Beethoven: Sinfonian nro 7 II osio, Allegretto

http://www.youtube.com/watch?v=4uOxOgm5jQ4

Béla Bartók: Romanialaisia kansantansseja (ihastuin Bartókiin loppukuusta)

http://www.youtube.com/watch?v=Ukp3noJEGdY&feature=related

Lisäksi Bachin sellosarjat (Cello Suites) on tosi hurmaavia. Sellon ääni on ehkä yksi helpoimmin lähestyttäviä klasari-instrumenteista.

Tästä eteenpäin?

Klasari tulee olemaan paljon helpommin lähestyttävää kuin tätä aiemmin. Uskon että tulen kuuntelemaan sitä paljon herkemmin kuin ennen. Ja ehkäpä tilaisuuden tullen uskaltaudun illallispöytäkeskustelussa heittämään jonkun omankin ajatukseni aiheesta kehiin. Vaikka siis brassailuhan ei ollut mikään tavoite. Köh köh.

Mutta pian kohti seuraavaa seikkailuntäyteistä kuukautta!