Oi voi. Tämä viikko on laittanut blogin todelliseen testiin. Kun työpäivät venyvät ympäripyöreiksi, klasariprojektiin on voinut vain luoda kaihoisia katseita.

Tajuan jo nyt, etten ehdi kirjoittaa kaikista niistä jutuista mitä alkukuusta mielessä liikkui. Ja tämä fiilis tulee varmasti vastaan joka kuukausi, joten todellinen tsemppihenki on tarpeen, ettei tule vedettyä leukaa rintaan, peittoa pään päälle ja unohdettua koko juttua.

Onneksi pitkienkin duunipäivien taustalla on soinut klasari. Niinpä olenkin päässyt tähän herraan, joka on niin household name, että 90-luvulla hänen mukaansa nimettiin eräs älyvapaissa amerikkalaisissa lastenelokuvissa seikkailut bernhardinkoira (ne leffat olivat lapsena tietty mun suosikkeja).

Ludvig Van

Poster boy Beethoven – joku visersi vitsin säveltäjistä. Kuvan lähde.

Kuten Bach, myös Ludvig van Beethoven (1770-1827) oli saksalainen säveltäjä, kotoisin Bonnista. Kuten Mozart, Beethovenkin osoitti suurta musiikillista lahjakuutta jo nuorella iällä, mutta Beethovenin stoorissa lapsinerous ei korostu samalla tavalla kuin itävaltalaisen kollegansa tapauksessa. Ja aivan kuten sekä Bachin että Mozartin kohdalla, myös Beethovenista voitaisiin sanoa, että hän on maailman kaikkien aikojen kuuluisin ta paras säveltäjä. Chacun son gout. Moni saattaa muistaa kuulleensa säveltäjästä, joka vanhetessaan kuuroutui – no, se oli juuri Beethoven. Hän jatkoi silti säveltämistä!

Olen oppinut, että 1800-luvun alussa tapahtui siirtymä klassismin kaudesta romantiikkaan – ei tietenkään yhtäkkiä. Mutta vähitellen mittaan säveltäjät alkoivat kokeilla uudenlaisia musiikin rakenteita ja erilaisia instrumenttien komboja, ja se heppu, joka oli ilmeisesti kaikkein vaikutusvaltaisin, oli juurikin Beethoven. Siirtykäämme romanttisiin tunnelmiin.

Romantiikka (1800-1910)

Pitipäs ihan luntata, mitä tuli laitettua romantiikan vuosiluvuiksi aikakausien yleispostauksessani. Alku- ja loppuvuodet vähän vaihtelevat lähteestä riippuen. Tuo yllä näkyvä on jonkinlainen konsensus.

Aiemmin kerroin, mitä mieleeni tulee sanasta barokki, näin kylmiltään about vuosikymmen yliopiston ekojen luentojen jälkeen. Romantiikasta mulle tulee mieleen ensimmäisenä äkkiseltään tämä:

Vaeltaja sumumeren yllä (Der Wanderer über dem Nebelmeer, 1818). Niin ikään saksalainen romantikko Caspar David Friedrich maalasi. Kuvan lähde.

Ei siis mitään siirappista söpöilyä, vaan jylhä maisema ja myrskyävä mieli. Luotto-openi, sivusto Get into classical muotoilee asian näin:

So what’s Romantic? Well it isn’t called that because it’s a soundtrack to bouquets of flowers and walks on the beach in the rain. It’s romantic in a less modern sense of the word, which we might nowadays call “soulful”. It was soulful because up until that point music had generally been pretty boring. There were a few exceptions of course, but the bulk of what most composers had been writing was quite literally background music for rich people’s parties. 

Auts. Nyt ei kyllä varmaan Mozart & co tykänneet. No, tuosta tylsyydestä voi olla montaa mieltä. Ehkei kirjoittajakaan ole ollut aivan täysin vakavissaan.

Beethoven-suosikkeja

Beethovenin tunnetuin sävellys on 5. sinfonia (ta-ta-ta-taa, ta-ta-ta-taa…). Muita ”niin siis tää on tää” -efektin aikaa saavia biisejä ovat mm. Kuutamosonaatti ja Für Elise (tai kuten se meillä tunnetaan, ”buranalle” – ei ehkä vuosiin ole käytetty särkylääkemainoksissa, mutta edelleenkin muistan ne piinaavasti väärin soitetut ekat pianosoinnut). 

Omaksi ehdottomaksi suosikikseni on muotoutunut, ei 5. eikä usein hehkutettu 9. sinfonia, vaan 7. sinfonia, erityisesti sen II osio:

http://www.youtube.com/watch?v=4uOxOgm5jQ4

Ihastuttavan majesteetillista, vääjäämätöntä, käy sydämeen.

Ja arvatkaapa mitä? Koko sinfonian pystyy sekä kuuntelemaan että katsomaan Areenasta – RSO nimittäin esitti sen Musiikkitalossa aiemmin tässä kuussa Esa-Pekka Salosen johdolla! Ei siis haittaa vaikka asuisi kaukana kulttuurikarkeloista, nyt on tarjolla tällaista herkkua ihan kotisohvalta käsin. Enjoy!

http://areena.yle.fi/tv/1703231

Esa-Pekka paikkasi Sir Robert Norringtonia, ja sehän kelpaa meille. Kuvan lähde.

Olen miettinyt, että selviäisin varmaan helpommalla, jos kirjoittelisin vähemmän. Mutta tää nyt tuntuu olevan mun staili, ainakin osassa postauksia. Kun myöhemmin muistelen näitä projekteja, saatan arvostaa.