Mama Celia, Ayahuasca & Matka omaan itseensä

Ayahuasca.jpg

 

Puolitoista vikkoa sitten matkustimme viidakkoon, tarkoituksenamme tavata Ecuadorin tunnetuin shamaani Mama Celia. Mama Celian sanotaan pystyvän parantamaan kaikki sairaudet syövästä AIDSIIN ja luumurtumiin – pelkillä rohdoilla. Nainen elää vaatimattomasti bambumajassa, mutta hänelle on kustannettu parannusmatkoja niin Etelä-Amerikan sisällä kuin sen ulkopuolellekin.

Saavuimme bambumajan ovelle myöhään yöllä ja paikallinen ystävämme, Mama Celian vävy huhuili naisen hereille. Pian bambumajan yläkerrasta hiipi alas pitkätukkainen viekas nainen. Hänellä oli päällään löysät, ohutkankaiset leopardikuvio-pöksyt ja valkoinen toppi, jonka päällä lepäsi raskas pino puisia koruja. Edessämme seisoi nuorekas 55-vuotias shamaani.

Mama Celia toivotti meidät tervetulleeksi ja käski istuutua puisille penkeille rohtohyllyn eteen, ruokailutilalta näyttävälle alueelle. Mama Celian lattiat olivat luonnonlattiat: hiekkaa ja mutaa, sama kuin olisi tassutellut ulkona. Huoneen toisella laidalla oli vaatimaton jääkaappi ja pesuallas ja toisella puolella puinen ruokapöytä. Edessämme möllötti suuri hylly erilaisia rohtoja pulloissa ja purnukoissa. Mama Celia raahasi esiin ison sangon täynnä kuraveden näköistä juomaa ja pienen pullon, jonka sisällä oli jauhoa. Jauhoa hän puhalsi pillistä jokaisen sieraimista sisään. Jauho oli niin vahvaa, että tuntui että kaikki elämäni flunssat tuli parannettua samalla kertaa. Niistin nuuskan näköistä purua paperiin, kuten kaverinikin. Mama Celia sanoi sen parantavan flunssan, kuumeen ja muita tauteja. Seuraavaksi hän kaatoi kuksan näköisiin puukuppeihin jättipullosta juomaa. ”Puntaa”. Luonnonviinaa, jossa oli 32 parantavaa lääkekasvia. Hän sanoi sen parantavan syövänkin. Itse en tullut Mama Celian luo syöpää parantamaan,  mutta miksenpä olisi ottanut parantavaa litkua. Aine maistui kauhealta ja vahvalta, mutta luonnolliselta. Mullalta ja viskimäiseltä ja se poltti syvällä vatsan pohjassa, ei ikävästi, muttei mukavastikaan. Mama Celia poltti luonnotupakkaa kuivatussa banaaninlehdessä kuin korsteeni. Kääri röökin minuutissa ja poltti vahvaa savua. Hän sanoi, että Ayahuasca-seremonioissa on hyvä polttaa tätä tupakkaa, koska se häätää pahat sielut pois.

Ayahuasca on Latinalaisen Amerikan Amazon-sademetsässä kasvava lääkekasvi, joka tunnetaan länsimaisessa maailmassa maailman vahvimpana hallusinogeenina. Paikalliset ovat kuitenkin käyttäneet sitä jo vuosisatoja mm. psyykkisten ja fyysisten vaivojen parantamiseen sekä saamaan yhteyden ”Pachamamaan”. Ayahuasca on pahanmakuista litkua, joka saa käyttäjän aluksi oksentamaan, shamaanien mukaan, pahat energiat pois. Oksennuksen jälkeen alkaa fyysinen, psyykkinen ja spirituaalinen korjaustyö. Ayahuasca parantaa niin fyysiset kuin psyykkisetkin sairaudet, mutta voi olla kokeilijalle raskas prosessi henkisesti. 

Kasvi aiheuttaa siis niin kutsutun ”tripin”; jonka kiemuroita ei koskaan voi ennalta tietää. Kasvin sanotaan näyttävän sinulle juuri sitä mitä tarvitset ja se ei ole aina helppoa. Moni kertoo päässeensä sen avulla lapsuusmuistojensa pariin ja päässyt siellä tekemään henkistä korjaustyötä. Jotkut sanovat nähneensä tulevaisuuttaan, menneitä elämiään ja jopa kuolleita sukulaisiaan opastamassa heitä, neuvomassa heille tarkoitetulle ”oikealle polulle”.  Jotkut raportoivat nähneensä ”henkieläimensä” ja joillekin prosessi on ollut järkyttävän raskas, joka tuntuu ”pahemmalta kuin helvetti”. On myös kokeilijoita, joille lääke ei tuntunut missään. Shamaanit yleensä kertovat tämän johtuvan ”luontaisesta defensiivisyydestä”.  Asioita ei alitajuisesti haluta käsitellä.

Niin hyvästä kuin pahastakin tripistä kuitenkin lähes aina päätyy onnelliseen tilaan, jossa tuntee rakkautta Äiti Maata eli ”Pachamamaa” kohtaan, joka on Ayahuascan ”ääni”.  Shamaanit myös muistuttavat, että ayahuascaa ei kannata etsiä, se löytää sinut jos on löytääkseen.

Sanotaan, että yksi Ayahuasca-sessio vastaa noin kymmenen vuoden meditaatioharjoituksia tai psykoterapiaa.

Pachamaman rakastamisen lisäksi ihminen tuntee Ayahuascan aikana usein olevansa hyvin rakastettu, anteeksiantavainen ja kiitollinen. Monet pääsevät eroon addiktioista, kuten tupakoimisesta ja alkoholismista. Myös heroiiniriippuvaiset ja syöpäpotilaat ovat raportoineet parantuneensa.

Ayahausca-seremonia oikein järjestettynä toteutetaan oppineen shamaanin kanssa auringon laskiessa. Seremoniaan kokoonnutaan usein sademetsässä sijaitsevaan majaan, jonka keskellä on nuotio, mutta muutoin aivan säkkipimeää. Shamaani ja tämän avustajat ovat paikalla auttamassa, jos jonkun ”matka” meinaa kääntyä liian raskaaksi. Tila siunataan erilaisin lauluin ja savua puhaltamalla ja shamaani kutsuu henkioppaita paikalle.

Tunnetuimmat suomalaiset Ayahuasca-kokeilijat lienevät Madventures-matkailusarjasta tutut Riku ja Tunna, joiden kokemukset löytyvät Youtubesta videoituna. Riku ja Tunna raportoivat nähneensä mm.  tulevan lapsen syntymisen.

Oma seremoniamme olisi  seuraavana iltana ja valehtelisin jos väittäisin, ettei jännittänyt. Olin kysellyt monilta kasvia kokeilleelta kokemuksiaan ja lukenut netistä paljon tietoa kasvista, mutta silti vatsan pohjassa möyrysi. Kaikki tuttumme sanoivat (sekä huonoja että hyviä trippejä kokeneet) seremonian olleen erittäin hyvä ja ikimuistoinen kokemus. Olin siis varsin myyty, mutta peloissani. Shamaanin olemus helpotti oloani kuitenkin paljon. Edessäni istuva ”pikkunoita” oli pirtsakoin tapaamani ihminen. Muistutti jotenkin leijonakuninkaan Rafiki-apinaa, joka kenties oli kyseisessä Disney-elokuvassa eräänlainen shamaani.

Mama Celia sanoi seremoniassa pelon ottavan usein seitsemänpäisen käärmeen muodon. Käärme saapuu yhdestä nurkasta ja ”vie mukanaan” pelkoa omaavan seremonian jäsenen. Hän sanoi että käärme vie yleensä syvälle pimeyteen, mutta siitä ei kannata olla huolissaan sillä se on vain parantamista ja sieltäkin päätyy aina ”valoon”. Voihan PERHANA, mietin. Nyt pelkäsin vielä enemmän, koska olin varma että käärme nappaisi tietenkin minut matkaansa.

Seremonia-aamuna patikoimme sademetsässä. Se oli ihanaa, mutta pelottavaakin. Olin patikoinut sademetsässä ennenkin, mutta jännittynyt tunnelma toi patikoimiseen taianomaisemman ja kummallisemman tunnelman. Tuntui kuin koko sademetsä olisi ollut enemmän elossa, vaikka en psykeedelipäissäni vielä ollutkaan. Kaikki olivat omissa mietteissään, mutta varsin iloisia. Mama Celia nauroi ja puhui paljon ja hänen läsnäolonsa sai minut tuntemaan oloni rauhalliseksi. Mama Celia, hänen tyttärensä ja vävynsä joisivat illalla litkun kanssamme. Kysyin vävyltä onko hän kokeillut Ayahuascaa monesti ja hän vastasi juoneensa sitä yli sata kertaa. Ja Mama Celia vasta kokenut olikin. Kysyin vävyltä jännittikö tätä, hän sanoi että ei, koska luottaa Pachamamaan ja tuntee suurta kunnioitusta luontoäitiä kohtaan. Mama Celia sanoi juovansa lääkettä usein yksinkin ja seuraavan mm. ”apinoiden tanssia” ja kysyvän neuvoa oppailtaan.

Tovin patikoituamme saavuimme syvän luolan suuaukolle ja meidät käskettiin työntyä ahtaasta reiästä sisään. Sisälle oli sytytetty kynttilöitä ja luola tuntui loputtomalta. Kynttilänvalossa Mama Celia puhdisti meidät ”pahoista hengistä”, muun muassa sylkemällä suustaan erästä lääkettä naamallemme ja yökkimällä jotain päähämme. Jos en olisi ollut pelosta kankeana, olisin varmaan nauranut, mutta nyt kaikki poppakonstit olivat hyvin tervetulleita, jotten joutuisi anakondan nielaistavaksi. Patikoimme pimeän luolan sisällä noin tunnin, kunnes ylhäältä päin alkoi tulla taas valoa sisään. Se oli jännittävää ja pelottavaa. Mama Celia kuitenkin ulvoi koko matkan iloisesti, jotta pystyimme aistimaan kuinka syvä luola on ja kenties lepakoiden takia, mitä en siinä vaiheessa viitsinyt ajatella sen enempää. Kiipesimme ylös kohti valoa ja hämmästyksemme pääsimme vihdoin ulos. Uupuneina, mutta helpottuneina kävimme läpi kokemustamme. Saksalainen ”siskoni”, samaan isäntäperheeseeni tammikuussa muuttanut Myriam, sanoi hänen pelkonsa hävinneen kokemuksen jälkeen kokonaan. Tunsin samoin. Olin märkä, uupunut ja iloinen. Peloton myös. Odotin innolla illan Ayahuasca-seremoniaa.  

Seremonia ilta saapui ja olin syvällä oman pääni sisällä bambumajan riippukeinussa. Mietin ja puntaroin tulevaa kenties  liikaakin. Kohta patikoisimme sademetsässä sijaitsevaan Ayahuasca-seremoniaan tarkoitettuun majaan. Kaikki olivat hiljaisia, mutta vitsejäkin vielä murjottiin. Tunnelma oli kuin hammaslääkärin odotusaulassa. Pian Mama Celia, vävy ja tytär saapuivat, hyvin iloisina, ja lähdimme kohti majaa.

Maja oli upea. Jättiläiskotamainen, jonka sisällä oli keskellä nuotio ja ympärillä penkkejä ja palleja. Mama Celia puki seremonia-asunsa ja muut sytyttivät nuotiota. Mama Celiakin oli yhtäkkiä vakava ja alkoi laulaa ja tehdä kaikenlaisia rituaalisia toimenpiteitä, ilmeisesti pahojen henkien häätämiseksi ja hyvien henkien kutsumiseksi. Pian hän istahti suuren nuotion päähän ja hymyili. Totesi että ”hänen isoisänsä ovat nyt täällä opastamassa ja auttamassa meitä”. Hän sanoi että illan aikana voimme havaita henkiä, niin ihmisen muotoisia kuin eläimiäkin. Hän käski nauttia jos ”apinat päättävät tanssia meille”. Hän sanoi usein tanssivansa majassa yksin apinoiden kanssa ja aloin nauraa ja Mama Celia nauroi myös. Olin jännittynyt, kuten kaikki muutkin ”Ayahuasca-neitsyet”, meitä oli neljä.

Nuotio roihusi jo ja joimme Mama Celian kanssa vielä ”puntaa” ja poltimme banaaninlehti tupakkaa.  Mama Celia sanoi että voi ennustaa meille ennen Ayahuascan juomista. Saimme päättää haluammeko matkan liittyvän rakkauteen, työhön, opintoihin vai terveyteen liittyviin oivalluksiin. Valitsin työn.  Pian noita käski meidät yksitellen nimeltä juomaan liemen. Hän oli jo omansa juonut. Miehet hakivat juoman ensin ja sitten minä ja Myriam.

Sitten vain odoteltiin. Yritin olla miettimättä käärmettä. Yritin olla miettimättä yhtikäs mitään, mutta vatsanpohjassa möyrysi.

David, naapurini, oksensi ensin ja sanoi ”viimeisiksi sanoikseen” että kylläpä trippaa. Sitten hän katosi omiin galakseihinsa. Itse en vielä edes oksentanut, mutta pian aloin kuulla ääniä päässäni, jotka esittäytyivät oppaikseni.  Tuntui kuin he olisivat olleet jotenkin iloisella päällä ja toivottaneet tervetulleeksi ja sanoivat ettei kannata mitään muuta kun rentoutua, että Pachamama hoitaisi itse loput. Nauroin ääneen ja tunsin suurta riemua. Olin iloinen. Toisin kuin David, joka vieressäni näytti varsin tuskaiselta, kun taas Paul ja Myriam eivät reagoineet ulkoisesti vielä mitenkään.

Mama Celia sanoi pian, että Ayahuascaa saisi pyytää lisää niin kauan kun tuli roihuaa. Kun nuotio sammuu, sitä ei saisi enää ottaa. Kaikki ottivat vielä hieman lisää lientä. Ja matka jatkui.

Kun nuotio sammui kuulin kuinka Mama Celia puhui ääneen kuolleelle veljenpojalleen. Kuuntelin heidän keskusteluaan, tai Mama Celian ääntä, sillä en kuullut ilmeisen hengen ääntä.  Tässä vaiheessa en ollut varma pitääkö silmiä auki vai kiinni, tuntui että kaikki pyöri oli miten tahansa. Henget puhuivat ja vastailivat mielessäni kysymyksiini. Välillä tuntui, että ääniä oli niin paljon että käskin heidän puhua yksi kerrallaan, mikä sai joko minut, kaikki tai pelkät ”oppaat” nauramaan. En ollut enää varmaan kuka puhui tai nauroi. Oliko se minä vai oppaat, vai olimmeko yksi ja sama. Trippy!

Pian omakin riemukas oivallusmatka kääntyi hieman ahdistavammaksi. Tein paljon henkilökohtaisia oivalluksia ja huokailin jatkuvasti. Pian oivalsin ahdistavia asioita ja sieltä se tuli – ensimmäinen oksennuskin. Mama Celia sanoi, että oksennus puhdistaa negatiiviset energiat kehosta. Oksennuksen jälkeen jäin tutkimaan oksennussäkkiäni ja olin varma siellä olevan etanoita. Heitin säkin sivuun ja jatkoin ”matkaani” pimeässä majassa. Oksennus tuli vielä muutaman kerran seremonian aikana. Kaikki oksensivat, paitsi Mama Celia ja tämän vävy, jotka olivat jo niin kokeneita.

Parhaimmillaan ymmärsin mitä minun täytyy tehdä elämässäni, kenestä pitää kiinni ja kenestä ”päästää irti” ja pahimmillaan näin käärmeitä ja pahoja henkiä, mutta mitkään, ei hyvät, eivätkä pahat energiat ottaneet kokonaan valtaansa, mikä toisaalta oli helpotus ja toisaalta pettymys.

Ayahuascaa otetaan yleensä kolmen session sarjana. Ensimmäisessä saa vihiä siitä, mitä tulevan pitää ja oksennellaan. Toisessa aivoissa erittyvä DMT vie monet esimerkiksi lapsuusmuistoihin ja toisiin inkarnaatioihinsa. Kolmas sessio on usein galaktinen ja tuntee olevansa yhtä koko universumin kanssa.

Ayahuasca on kuitenkin aina eri vahvuista ja sisältää kasvin eri osia, joten matkaa ei koskaan voi oikein tietää. Oma Ayahuascamme oli varsin mietoa, verrattuna esimerkiksi Kolumbiassa annettaviin tujuihin liemiin. Ayahuasca on erilainen kokemus aina eri shamaanin kanssa. Näin raportoivat mm. Ayahuasca-leireillä useiden eri shamaanien hoivassa olleet.

En lähde yksityiskohtaisesti kertomaan omaa henkilökohtaista trippiäni, mutta en kadu kokemusta. Aamuun asti trippailimme Pachamaman ja Mama Celian seurassa ja aamun sarastaessa näin viimeiset näkyni. Mm. Mama Celian henkieläimen. Aamulla tunsin rakkautta ja kiitollisuutta. Ymmärsin, kuten yleensä kaikki Ayahuasca-seremonian jälkeen, olevani yhtä ja samaa kaiken olevan kanssa. Näin filosofisesti pistettynä: minä olen kaikessa ja kaikki on minussa. 

Oletko skeptinen? Jutellaan sumpin äärellä kun olet kokeillut!

Huomio: Ayahuasca on LÄÄKEKASVI, jota tulee kunnioittaa ja käyttää ratkoessa oman elämän pulmia tai parantamiseen. Se ei missään nimessä ole ”huume”, eikä ole tarkoitettu viihdekäyttöön. Viihdekäytön seuraukset voivat olla kohtalokkaat, jopa kuolemia on raportoitu, kun kasvia ei ole nautittu kokeneessa seurassa tai sitä on nautittu väärin motiivein. 

wearenothumans.jpg

Kommentit (5)
  1. Heippa!

    Blogisi tuli vastaan google etsintöjä tehdessä, koskien ayahuascaa ja shamaaniparannusta.

    Olemme pitkään harkinneet matkaa ja shamaani seremoniaa mutta jotenkin tietoa on erittäin nihkeä löytää, varsinkin näin ensikertalaisena. Löysittekö paikan jo ennen matkaa vai tuliko se yllättäen vastaan? Emme haluaisi lähteä maailmaan ääriin, kuulemaan että se ei ole juuri meidän matkan aikana mahdollista.

    Onko sinulla mitään vinkkejä, kuinka lähtisimme liikkeelle, mistä tietoa voisi löytää.

    Kiitos ammentavasta tekstistäsi, sitä luki mielenkiinnolla!

    1. Moikka!

      Shamaanin voi löytää parhaiten paikan päältä. Itse tapasin monia ayahuasca-seremonioissa käyneitä, jotka olivat kuulleet shamaanista toisilta reppureissaajilta. Oma shamaanimme löytyi yllättäen, kun eräs naapuri kertoi hänen anoppinsa olevan sellainen.

      Shamaanin löytyminen riippuu myös tietysti siiitä missä reissaatte :). Ayahuascasta on hyvä tiedustella harkiten, jotta ei päädy höynäytettäväksi. Feikkitavaraa myydään turistikojuissa ja niihin ei kannata koskea. 

      Monissa hostelleissa, luontaishoitoloissa ja permakulttuuriin keskittyvissä keskuksissa tiedetään ayahuascasta myös paljon ja osataan auttaa. 

      Parhaiten shamaani löytyy juurikin tutustumalla luotettaviin ihmisiin, jotka auttavat mielellään. Heitä on onneksi paljon! 🙂 

      Pystyn itsekin auttamaan, jos tiedän minne päin lattareita reissaatte. Vaikka shamaania ei juuri silloin löytyisikään, on lattareissa paljon mistä nauttia! Matka siis tuskin olisi missään tapauksessa turha. 

      Laittakaa viestiä vaikka osoitteeseen kookupari@gmail.com, jos vielä kiinnostelee :).

      1. Hei!
        Minua kiinnostaisi kovasti . Oletko kuullut Tukholman alueelta kenestäkään?

        1. Hei
          Etelä-Euroopasta Espaniasta löytyy myöskin hyvä seremonia paikka, itse kävin siellä alkukesästä 2016 päivittämässä ”kovalevyäni”, Sikäläinen shamaani saanut oppinsa Amazonin mestareilta, homma toimi siellä loistavastai, kontrolloiduissa turvallisissa olosuhteissa. Ei siis tarvitse lähteä Etelä-Amerikkaan asti tämän takia. Toki Amazoneilla on ollut loistavaa matkustella aikaisemmmin ja samalla laajentaa omaa tietoisuuttaan.

    2. Hei
      Etelä-Euroopasta Espaniasta löytyy myöskin hyvä seremonia paikka, itse kävin siellä alkukesästä 2016 päivittämässä ”kovalevyäni”, Sikäläinen shamaani saanut oppinsa Amazonin mestareilta, homma toimi siellä loistavastai kontrolloiduissa turvallisissa olosuhteissa. Ei siis tarvitse lähteä Etelä-Amerikkaan asti tämän takia. Toki Amazoneilla on ollut loistavaa matkustella aikaisemmmin ja samalla laajentaa omaa tietoisuuttaan. laita viestiä vaikka, howellmcwack@gmail.com jos aihe vielä kiinnostaa …

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *