Se paras matkavinkki Venetsiaan

IMG_1975.jpg

Okei, täällä blogissa on varmaan jo käynyt selväksi, että mielestäni Venetsia on ihana. Taianomainen, pittoreski, hurmaava, upea. Yhtä kaikki, kaunein kaupunki missä olen ikinä käynyt.

Tiedän, että kaikki eivät jostain syystä pidä kaupunkia yhtä suuressa arvossa. Liian kallista, hirveästi turisteja, täynnä rihkamaa, kauheasti turistiansoja, pahaa ruokaa, epäystävällisiä paikallisia jne jne… Kuulostaako tutulta? 

Olen kuullut tosi paljon huonoja kokemuksia Venetsiasta. Kun omat kokemukseni ovat lähes pelkästään 10+, niin ajattelin että joko minulla on päässäni vikaa minulla on ollut tuuria matkassa, tai sitten suurin osa turisteista käy Venetsiassa väärin. Koska kyllä, mielestäni kaupungissa, etenkin sellaisessa massaturistikaupungissa kuin Venetsia, voi käydä väärin. 

IMG_2030.jpg

Kaikista pahin virhe on se, että menee suorinta tietä jotain edellisenä iltana ennaltakatsottua reittiä pitkin suurimmille turistinähtävyyksille. Venetsia on pinta-alaltaan tosi pieni, ja ne tiet joita pitkin pääsee suorinta tietä nähtävyydeltä toiselle, on yleensä täynnä turistirihkama-kaupustelijoita, ylihintaisia kuppiloita, ja ennenkaikkea muita turisteja. 

Senpä takia paras matkavinkki Venetsiaan on, että kannattaa hylätä kartat, ja kulkea paikasta toiseen ihan oman intuition ja paikallisten opastekylttien mukaan. Kovin pahasti siellä ei missään tapauksessa pääse eksymään, sillä Venetsia on noin 5 km x 2,5 km kokoinen saari. Joka puolella saarta on mitä hienoinpia paikkoja, ja mielestäni saari ihan itsessään on Venetsian paras nähtävyys. 

FXPD7339.jpg

En kuitenkaan tarkoita sanoa, että ne tunnetummat nähtävyydet kannattaisi jättää välistä, koska ne kyllä on oman maineensa veroisia. Mutta olen aika varma, että jokainen joka kävelee Venetsiassa ajan kanssa, ei voi välttyä törmäämästä niihin kuuluisiin nähtävyyksiin ihan sattumalta, tai aivan viimeistään paikallisten opastekylttien ohjeistamana.

IMG_1963.jpg

Parasta Venetsiassa harhailussa on se, kun kulkee isoimmilta väyliltä vähän pienemmille ja tuntemattomille kujille ja kanaalinvarsille, eikä voi ikinä tietää kuinka hurmaavia piazzoja, siltoja, kanaaleita, taloja ja ravintoloita sieltä voikaan löytyä. 

Kaiken lisäksi on muistettava, että Venetsiassa asuu yli 50 000 aitoa italialaista. Ei siis tule kuuloonkaan, että paikasta ei muka saisi laadultaan ja maultaan priimaa ruokaa kohtuulliseen hintaan. Ei kuitenkaan kannata odottaa, että ne olisi perustettu sellaisiin paikkoihin, jotka ovat täynnä turisteja. Italialaisilla ei nimittäin ole kovin hyvä käsitys ulkomaalaisten ruokakulttuurista tai makumieltymyksistä. 

CEPQ7404.jpg
IMG_2106.jpg

Tämä teksti on saanut inspiraationsa tosielämän tapahtumista, kun eksyin tänään talviseen Venetsiaan hollantilaisen Estherin kanssa. Olimme tosin päättäneet jo etukäteen, että mennään sinne mihin jalat vie, ja uusiin paikkoihin eksyminen olisi vain plussaa. Ensin päädyimme San Marcolle puolivahingossa, ja sen jälkeen päädyimme kiertelemään lähikanaaleja ja piazzoja. Jostain sieltä löysimme ihanan Cafe Noirin, jossa söimme maistuvan lounaan juomineen kuudella eurolla. 

IMG_2130.jpg

 

kulttuuri suosittelen ajattelin-tanaan matkat

Kulttuurieroja

Kun on asunut Italiassa jo vuoden lukiossa ja kaksi kesää sen jälkeen, harva asia täällä pääsee enää yllättämään. Välillä italialainen kulttuuri ja elämäntapa tuntuvat jopa ihan tutuilta ja kotoisilta.

Pastaa vähintään kerran päivässä, cappuccino vain aamiaisella, poskipusut molemmille puolille, kyläillessä kengät aina jalassa, kotikorttelisi baristat ovat hyviä kavereitasi, älä koskaan ikinä sano ”ei” suoraan, teitittele aina opettajia… Nämä ja monet muut Suomesta eroavat italialaiset tavat ovat jo ihan tuttuja juttuja. 

Sitten aina välillä vieras kulttuuri pääsee yllättämään. Sitä huomaa, että vaikka enemmän tai vähemmän pintapuoliset vieraat tavat olisi kuinka tuttuja, monet asiat, jotka ovat syvemmällä vieraassa kulttuurissa ja ajatusmaailmassa, ovat vieläkin ihan vieraita. 

Tämä tuli mieleen, kun pari päivää sitten olin yhden luokkalaiseni kotibileissä. Aloin jutustelemaan yhden puolitutun tytön kanssa, ja puheeksi tuli pian poikaystävä-jutut. Kun kerroin että olen asunut Suomessa poikaystäväni kanssa samassa osoitteessa jo pari vuotta, hän ei meinannut uskoa minua millään. ”Mutta miten olet voinut elää niin aikuista elämää jo noin nuorena?!”, hän hämmästeli pitkään. Hän ei tuntenut ketään muuta, joka olisi tehny jotain sellaista tässä iässä. 

Niin nuorena? Täytin juuri 24 vuotta ja valmistun toivottavasti pian yliopistosta. En todellakaan pidä itseäni erityisen nuorena, enkä usko että kovin moni Suomessa hämmästelisi 24-vuotiasta, tai edes muutamaa vuotta nuorempaa, avoliitossa asuvaa. Voi toki olla että olen väärässä?

Menin hämmästelystä niin hämilleni että yritin lieventää asiaa sellaisella pienellä valkoisella valheella, että olisimme olleet jo tooosi monta vuotta yhdessä hänen kanssaan, vaikka oikeasti olimme olleet vain alle vuoden yhdessä silloin kun muutimme yhteen. Voin vain kuvitella, kuinka oudolta se olisi hänen korvaansa kuulostanut. 

Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, kuinka vaikeaa on oikeasti päästä vieraaseen kulttuuriin sisään. Vaikka välillä tuntuisikin että sí sí, Italia on jo ihan tuttu juttu, oikeasti sitä onkin vain oppinut tuntemaan kaikista pintapuolisimmat tavat. 

kulttuuri suosittelen ajattelin-tanaan matkat