Kulttuurieroja
Kun on asunut Italiassa jo vuoden lukiossa ja kaksi kesää sen jälkeen, harva asia täällä pääsee enää yllättämään. Välillä italialainen kulttuuri ja elämäntapa tuntuvat jopa ihan tutuilta ja kotoisilta.
Pastaa vähintään kerran päivässä, cappuccino vain aamiaisella, poskipusut molemmille puolille, kyläillessä kengät aina jalassa, kotikorttelisi baristat ovat hyviä kavereitasi, älä koskaan ikinä sano ”ei” suoraan, teitittele aina opettajia… Nämä ja monet muut Suomesta eroavat italialaiset tavat ovat jo ihan tuttuja juttuja.
Sitten aina välillä vieras kulttuuri pääsee yllättämään. Sitä huomaa, että vaikka enemmän tai vähemmän pintapuoliset vieraat tavat olisi kuinka tuttuja, monet asiat, jotka ovat syvemmällä vieraassa kulttuurissa ja ajatusmaailmassa, ovat vieläkin ihan vieraita.
Tämä tuli mieleen, kun pari päivää sitten olin yhden luokkalaiseni kotibileissä. Aloin jutustelemaan yhden puolitutun tytön kanssa, ja puheeksi tuli pian poikaystävä-jutut. Kun kerroin että olen asunut Suomessa poikaystäväni kanssa samassa osoitteessa jo pari vuotta, hän ei meinannut uskoa minua millään. ”Mutta miten olet voinut elää niin aikuista elämää jo noin nuorena?!”, hän hämmästeli pitkään. Hän ei tuntenut ketään muuta, joka olisi tehny jotain sellaista tässä iässä.
Niin nuorena? Täytin juuri 24 vuotta ja valmistun toivottavasti pian yliopistosta. En todellakaan pidä itseäni erityisen nuorena, enkä usko että kovin moni Suomessa hämmästelisi 24-vuotiasta, tai edes muutamaa vuotta nuorempaa, avoliitossa asuvaa. Voi toki olla että olen väärässä?
Menin hämmästelystä niin hämilleni että yritin lieventää asiaa sellaisella pienellä valkoisella valheella, että olisimme olleet jo tooosi monta vuotta yhdessä hänen kanssaan, vaikka oikeasti olimme olleet vain alle vuoden yhdessä silloin kun muutimme yhteen. Voin vain kuvitella, kuinka oudolta se olisi hänen korvaansa kuulostanut.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, kuinka vaikeaa on oikeasti päästä vieraaseen kulttuuriin sisään. Vaikka välillä tuntuisikin että sí sí, Italia on jo ihan tuttu juttu, oikeasti sitä onkin vain oppinut tuntemaan kaikista pintapuolisimmat tavat.