Melkein viikko Chicagossa takana, ja yksi asia ainakin on tullut tutuksi. Nimittäin Kallen huone, olohuoneen pehmeä sohva ja viereinen KFC. Ollaan molemmat oltu niin kipeinä koko aika, että ollaan jaksettu lähteä keskustaan vain pari kertaa. Ja se on kyllä tosi harmi koska Chicago vaikuttaa niin kivalta paikalta. Olisi vaikka mitä jokiristeilyjä, pilvenpiirtäjän katolle kiipeämisiä, taidemuseoita, eläintarhoja, kasinoita ja vaikka mitä. Ärsyttää todellakin pysyä neljän seinän sisällä päivästä toiseen kun täälä olisi niin paljon nähtävää, ja kun tuskin tulee ihan lähiaikoina lähdettyä uudestaan Chicagoon. Mutta sitten taas toisaalta on ollut niin kivaa nähdä Kallea pitkästä aikaa että se ei edes ihan hirveästi haittaa. 

 Mun ensimmäinen kerta ikinä USA’ssa, ja kaikki ennakko-odotukset on täyttynyt. Kaikki todellakin on isompaa. Rakennukset, liikennemerkit, ihmiset, kahvit (pieni kahvikuppi on puoli litraa), ja jopa huonekalut. Ihmiset on tosi kohteliaita, jopa paljon kohteliaampia kuin Italiassa. Toisaalta odotin että kaikki täälä olisi aina superpirteitä isolla amerikkalaishymyllä varustettuna, mutta se on kyllä ollut ihan myytti. Enemmänkin täälä näkyy ihan tosi paljon huonotuulisia ja murjottavia ihmisiä. Vaikka kaikki on ihan niinkuin missä tahansa amerikkalaisessa elokuvassa ja sen takia jollain tavalla jo ennestään tuttua, niin silti Chicago tuntuu paljon eksoottisemmalta kuin mikään Euroopan maa missä olen käynyt.   

Yksi paikka missä kaikkien Chicagossa käyvien on käytävä on tietenkin The Bean, iso pavunmuotoinen peili kaupungin edustalla. Se on tosi hauska tapa nähdä kaupungin panorama maasta käsin. Chicagon keskusta on muutenkin tosi kiva, ja yllättävän rauhallinen 8 miljoonan asukkaan kaupungin keskustaksi. Viime kerralla kun käytiin sielä, selvisi että se johtuu siitä, että keskusta on kahdessa kerroksessa. Ensin on ylin kerros, mikä näyttää ihan tavalliselta keskustalta ostoskatuineen ja ravintoloineen. Sen alapuolella on kuitenkin toinen kerros, missä on monikaistaiset autotiet, ravintoloiden roskikset jne rumat asiat, mitkä sopiikin paljon paremmin sinne alas kuin kävelykadulle.

Täälä on muuten tosi vaikeaa löytää mitään muuta kuin pikaruokapaikkoja kohtuuhintaan (paitsi ihan ydinkeskustasta). Amerikkalaiset siivet, hampparit ja pizzat on tullut vähän liiankin tutuiksi. Tänään käytiin Wallmartissa, joka siis on ihan jättimäisen iso kauppa, mutta tuoreosasto oli ihan minimaalinen. Siis samaa kokoa kun jossain pienessä K-marketissa. Ihan hirveän iso kontrasti Italiaan, jossa ns. roskaruokaa ei löydy paljon mistään. 

Mun synttäripäivänä onnistuttiin kuitenkin löytämään ihan tosi kiva kiinalainen ravintola! Mausteinen keitto teki niin hyvää meille flunssasille että koitettiin tehdä samaa tänään kotona. Parempi kuitenkin laittaa tänne kuva vaan siitä ravintolan versiosta 😉 

On tässä vielä pari päivää aikaa olla Chicagossa, ja huomenna on varmaan pakko lähteä keskustaan vaikka olo ei olisikaan terve. Oon nimittäin pikaisen näkemisen perusteella ihan ihastunut tähän paikkaan ja voisin viettää täälä vielä paaaljon enemmänkin aikaa.