(Aikaiset) aamut on kauheimpia
Aamukahdeksalta alkavat luennot pitäisi laittaa pannaan. Se, että olisi kahdeksalta virkeänä ja valmiina koulun penkillä tarkoittaisi sitä että pitäisi herätä viimeistään seitsemältä, mikä tarkoittaisi sitä että pitäisi mennä nukkumaan viimeistään yhdeltätoista illalla. No way. Suomessa olin niin tottunut aikaisintaan kymmeneltä alkaviin luentoihin ja hitaisiin aamuihin, että vuorokausirytmin kääntäminen täällä on ollut tosi tosi vaikeaa. Asiasta tekee entistä hankalampaa se, että yllättäen myös Italiassa aurinkoa on nyt marraskuussa huomattavasti vähemmän kuin kesällä. Aurinko nousee puoli kahdeksan aikaan ja laskee viideltä.
Voin kuvitella että tällä hetkellä Suomessa aamuvirkkuilu on ihan oma juttunsa, kun suurin osa ihmisistä menee kouluun tai töihin ennen auringonnousua ja lähtee kotiin auringonnousun jälkeen. Tuntuu ihan hulluudelta että kaikki valoisa aika on vietettävä sisällä. Miksi työt ja koulut ei voisi talvella alkaa vaikka vain pari tuntia tavallista myöhemmin?
Hirveissä, ihan liian aikaisissa herätyksissä on kuitenkin pari juttua, minkä takia aikaiset aamut on joskus melkeinpä kivoja!
Ensimmäinen juttu on satumaisen nätti koulumatka. En ole vieläkään tottunut näin hienoihin koulumatkamasemiin (Turussa koulumatka koostuu moottoritien ylittävästä sillasta ja aina niin ihastuttavista 70-luvun kerrostaloista, yleensä myös loskasta ja rakennustyömaasta). Täälä taas vuosisatoja vanhoista värikkäistä taloista, palatseista ja kirkoista, mukulakivikadusta ja kukkasista.
Toinen juttu on se, että kun on tarpeeksi aikaisin liikenteessä, ehtii yleensä saada nutellalla täytetyn kroissantin kahvin seuraksi. Ne on tietysti suosituimpia kaikista kroisanteista, ja loppuu aina ensimmäisenä. Nutellan avulla selviää yleensä aamusta kun aamusta.
