Roadtrip day 2
Lokakuisen roadtripin toisen päivän missiona oli kiertää Gardajärvi. Tällä kertaa saatiin porukkaan toinen autollinen, kun mukaan tuli Henri, Tommi ja Victoria. Jostain kumman syystä poikien auto oli aina perillä puoli tuntia ennen meitä. Mutkittelevalla pikkuvuoristotiellä olin kyllä onnellinen että Emma on rauhallinen ja hyvä kuski, eikä olisi ollenkaan huvittanut mennä sen nopeampaa vauhtia kuin oli pakko.
Garda on uskomattoman kirkasvetinen vuoristojärvi Dolomiittien (tai Alppien..?) juurella, jonne suuntasi kyseisenä sunnuntaina meidän tavoin puoli Italiaa, tai siltä se ainakin tuntui. Eikä ihme, oli ihan uskomattoman hyvä sää ja järvellä on tosi paljon nähtävää ja tehtävää. Gardan rannalla on ainakin kymmenen söpöä pikkukaupunkia/turistikylää, Italian suurin huvipuisto, vaellusreittejä vuorille, vesiurheilua ja mahtavat maisemat kaikkialla.
Tie kiertää ihan järven rannassa, joten vaikka vietettiin melkein koko päivä autossa, se ei todellakaan haitannut! Tien päällä oleminen oli nähtävyys itsessään. Tripadvisorinkin mukaan se taisi olla luokiteltu yhdeksi hienoimmiksi elämyksistä Gardajärvellä. Sen lisäksi päivä riitti ihan hyvin järven kiertämiseen, vaikka pysähdyttiin monesti kiertelemään hienoimpia paikkoja mitä tien varrella tuli vastaan.
Vaikka paikalliset kulki suurimmaksi osaksi toppatakeissa ja muissa talvivaatteissa, päätettiin Nooran ja Emman kanssa vähät välittää siitä. Meillä oli uikkarit mukana ja kun löydettiin ihanan näköinen ranta, käytiin vähän uiskentelemassa. Ihan yhtä lämpöistä vettä kuin Suomessa keskikesällä. Ja niin raikasta!
Ehkä kaikista hienoin pysähdyspaikka matkan varrella oli Riva del Garda, rauhallinen turistikaupunki ihan järven pohjoisimmalla rannalla. Kaupungissa on ihanan ympäristön lisäksi monenlaista tehtävää, kuten surffausta ja vuorikiipeilyä. Vuorenhuipulle olisi päässyt myös gondolilla, mutta ei ehditty mennä sinne, koska missiona oli ehtiä järven toiselle puolelle auringonlaskua katsomaan.
Matkalla oli kuitenkin hirveä ruuhka ja päästiin auringonlaskupaikkaan vasta ihan pimeällä. Nyyh!
No ei vaan, siinä vaiheessa oli jo niin kova nälkä että ruoka oli prioriteettilistan uutena ykkösenä. Pysähdyttiin sitten Sirmioneen, joka kuulemma on Gardajärven kaunein paikka. Harmi vaan että ei oikein voitu nähdä mitään niin pimeällä, mutta joku linna sielä ainakin oli.
Täälä kylmässä ja tuulisessa Chicagossa on hyvä muistella lämpimänpiä päiviä peiton alla samalla kun Kalle on koulussa… Tuntuu niin onnekkaalta että ihan lähellä Padovaa on näin hienoja paikkoja! <3
Ja vaikka Padovan ilmasto tuntuu nykyään jo tosi kylmältä (+15 astetta, hui kauhea) ja niinpä talvitakki on italialaiseen tapaan jokapäiväisessä käytössä, niin Chicagon pakkasissa sain taas muistutuksen siitä että oikeasti kylmä ilma on ihan jotain muuta! Brr! Lupaan olla valittamatta kylmyydestä Padovassa enää kertaakaan :)))