Syksyinen ja sumuinen Venezia
”When I went to Venice, I discovered that my dream had become – incredibly, but quite simply – my address”
– Marcel Proust
Viime viikon alkupuolella sain ihana vieraan tänne Pohjois-Italiaan Reetta-serkusta. Vietimme pari päivää Veneziassa, joka on ehkä kaikista viehättävin kaupunki ikinä. Veneziassa talot ovat hieman ränsistyneitä, värikkäitä ja monet näyttävät pieniltä palatseilta tai huviloilta.
Monissa paikoissa kaupunki tuntuu aavemaisen kolkolta, koska monet talot ovat joutuneet hylätyiksi korkean veden vuoksi, ja keskiyön jälkeen sivukujilla ei vaikuta olevan ollenkaan elämää.
Kaikista eniten kaupungin viehättävyyttä lisää ehdottomasti se, että kaikki on turkoosinväristen kanaalien ympäröimää. Sen lisäksi kaikkialle kuljetaan vesibusseilla. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin kulkea paikasta toiseen pikkulautalla maisemia katsellen. Vaikka lautoilla matkustaminen onkin hauskaa, näin loka-marraskuun vaihteessa pitkät matkat alkavat tuntumaan vähän liian kylmiltä.
Toinen vaihtoehto on ajelu puisella gondolilla, jota ohjaa usein iloisesti lauleskeleva gondoliere. Harmi vaan, että niillä kulkeminen maksaa 80-150€ per matka… Päätettiin siis tyytyä julkisiin veneisiin! Ei sillä että niidenkään käyttö olisi erityisen edullista: Vuorokausilippu maksaa 20€.
Veneziassa kannattaa myös käydä harhailemassa ympäri kaupunkia. Vaikka lähes satavarmasti se johtaa eksymiseen, yhtä varmasti löytyy myös kuvankauniita kolkkia, mitkä ei ole täynnä muita turisteja tai löydy matkaoppaista. Joka kerta Veneziassa käydessäni olen eksynyt, mutta ikinä se ei ole hirveästi harmittanut.
Tällä kertaa eksyttiin matkalla Ca’ Pesaron International Gallery og Modern Art’iin. Reetan missiona oli käydä katsomassa kaikki tunnetuimmat Venezian modernin taiteen museot. Itse olisin mieluummin vain kävellyt ympäri kaupunkia uusia paikkoja etsien, mutta mulla ei ollut paljoa sananvaltaa kun periaatteessa voisin käydä Veneziassa joka päivä…
Tähän aikaan vuodesta Veneziassa on rauhallista ja sumuista. Turisteja oli tosi vähän verrattuna alkusyksyyn, ja ne vähät olivat italialaisia tai kiinalaisia. Oli tosi kiva kun ei tarvinnut kulkea väentungoksessa tai jonottaa joka paikkaan. Vaikka turisteja olikin vähän, niin Venezia on silti selkeä turistikaupunki.
Sen huomaa esimerkiksi siitä, että jopa kirkoissa käynti maksaa, ja suurin osa ravintoloista on Suomen isojen ketjuravintoloiden hinta ja laatutasolla. Se on ehkä kaupungin isoin miinus, sillä heti Venezian ulkopuolella saa todella hyvää ruokaa paljon halvempaan hintaan. Toki Veneziasta löytyy myös poikkeuksia, ja kannattaakin kysyä paikallisilta neuvoa ravintolaan valitessa.
Reetta löysi AirBnb’stä ihanan yöpaikan meille Giudeccan saarelta. Se on yksi kaukaisimmista Venezian saarista, ja rautatieasemalta meni matkaan melkein puoli tuntia vesibussilla. Alue on tosi kiva, koska siellä on paljon enemmän paikallista elämää kun muilla saarilla, tai siltä se ainakin vaikutti. Aamukahvin aikaan paikka oli täynnä tavallisia italialaisia työmatkalaisia, enkä muista että oltaisiin törmätty saarella paljoakaan muihin turisteihin.
Meidän huone oli tosi nätti ja ikkunoista oli suora näkymä isolle kanaalille. Hosti oli espanjalainen taiteilija, jonka missiona on tehdä alueesta Venezian SoHo. Siellä olikin paljon pieniä söpöjä gallerioita, joista yksi hostin oma. Harmi että ei ollut aikaa tutustua alueeseen sen paremmin!
