2727 Indian Creek Drive

Radiohiljaisuus on kestänyt sen kuukauden, varmaan ylikin, sorge. Ei ole tämä blogin kirjoittaminen ihan meitsin cup of tea. Tykkään kirjoittamisesta kyllä, mutta se, että alkaa väsäämään tänne kuvineen kaikkineen, ottaa niin oman aikansa, ettei mulla työttömänä oo aikaa. Kouluakin on kerran viikossa niin miten tässä muka joutais. HEHE

Oon siis ollut kotona kohta kuukauden, WAAAAT?  Suomi sucks less every day, mutta silti ikävä Nykiin on suuri. Mikä täällä pännii, niin semituttuihin törmätessä käyty keskustelu (joka kolmas vastaantulija on tuttu, koska Kuopio…). Ne ei keksi muuta sanottavaa mulle kun ”ai oot tullu takasin Suomeen, potuttaako?” Ja sit ne kysyy ”oliko kivaa?”. Oon käynyt tän saman keskustelun ihan liian monta kertaa, ja tossa yhtenä iltana baarissa tuumasinkin yhelle kundille että mää matkoihis siitä kun en jaksa. Tosin itekin varmasti oon kysynyt reissaajakavereiltani ihan samat kysymykset tajuumatta, että ei niitä kiinnosta vastata. Myös pännii vähän se, kuinka asiat täällä on muuttuneet yhessä kesässä. Luulin, että maailma pysähtyy ja takas tullessa kaikki ois niinkun ne lähtiessä olin jättänyt. No en oikeesti luullut näin, mutta silti yllätti kuinka radikaaleja muutoksia on tapahtunut. En sen syvemmin tähän jaksa mennä, mutta pännii.

Kerron pikaisesti Floridan reissustani ja laitan muutaman peace of shit -puhelimellani otetun kuvan, koska tytöt ei saa aikaisiksi lähettää mulle parempilaatuisia. Siis paikkahan oli tooooosi upee ja noin, mutta mikä siitä reissusta teki aivan supertörkeenmahtavan, oli kaverit joita sieltä sain. Suosittelisin ehdottomasti avaramielisille ja seikkailunhaluisille hostellimajoitusta. Tosin kantsii eka vähän tsuumailla netistä, et millasia arvioita se on saanut ettei nyt ihan torakkapesään joudu. Tuntemattomien kanssa majoittuessa täytyy olla avoin, toiset huomioiva ja suvaitseva persoona. Jos tunnistat itsesi edes yhdestä, niin eikun matkaan! Vaikka joudut taistelemaan kolmen muun kanssa parhaasta suihkuajasta ja punkkasängyn kanssasi jakaa joku, jonka kuorsaus on lähellä leijonankarjuntaa, on hostellimajoituksessa paljon enemmän hyviä puolia.

imag1272.jpgKämppiksille lappu ja off to Florida!

Eka tähän nyt kerron matkan ei niin lupaavasta alusta. Lento New Yorkista Miamiin oli myöhässä kuusi tuntia. Sen siitä saa kun lentää halpisyhtiöillä. No enivei, kun lento oli myöhässä, niin missasin vikan bussin jolla mun piti ajaa yhteen pisteeseen ja vaihtaa toiseen bussiin siellä. Sit juoksin matkalaukkuni kanssa ympyrää siellä kentällä ja yritin kehittää jotain muuta ratkaisua kuin taksin ($70). Kiltti kuski otti mut shuttlebussin ($25) kyytiin, vaikka oikeesti en olis enää mahtunut. Pääsin perille, hullun väsyneenä ja nälkäisenä astun sisään huoneeseen niin joku blondi pikkulikka oli sekunneissa iholla ”kuka sä oot, mistä sä tuut, kuin kauan sä oot, ootko sä yksin” ja lista jatkuu. Kyllä piti muutaman kerran harjoittaa joogahengityksiä ennekkä jaksoin sille jutella. Sen ja sen siskon matkan oli rahoittanut kukas muukaan kuin Daddy Richest, ne oli lähdössä vielä parin päivän retkelle johkin muualle koska olivat kyllästyneet ratsastamaan isin ostamilla alligaattoreilla isin ostamalla rannalla. No joo, meni vähän överiksi, ihan ne oli mukavia. Kun olin näille nuorille tsubuille jutellut aikani ja työntänyt naamariin tonnikalasubin, oli aika alkaa maaten. Muistan, että kirjotin facebookkiin, etten malta mennä nukkumaan, kun halusin jo rannalle. Heräsin seuraavana aamuna sateenropinaan. Vettä oli tullut monta tuntia kaatamalla. Ei muuten naurattanut, kun reissun tarkotuksena oli pelkästään maata viikko rannalla ja levätä. No pari uutta tyttöö, joita en kerinny näkemään edellisenä iltana, oli lähdössä shoppaamaan ja kysyivät mut matkaan.Onneksi lähin, sillä oltiin heti bussimatkan jälkeen ylimmät ystävykset.

shopping.jpg

talot.jpgSateinen Florida, pretty eh?

Niiden tyttöjen kanssa mä riekuin sitten koko reissun ajan. Ne oli Saksasta molemmat, ja oltiin niinkin kotoisia toistemme kanssa, että niillä unohtui mun suomalaisuus ja puhuivat mulle saksaa. Shoppailtiin pari ekaa sadepäivää, sit aurinko vihdoin tuli esiin ja voi että miten ihanat rannat siellä oli! Käveltiin, otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin, juhlittiin ja naurettiin. Vähän enemmän touhusin kuin mitä olin ajatellut, mutta pääsin rentoutumaan anyway ja reissu oli niin paljon huikeampi kuin mitä olin osannut odottaa! Menee kyllä eittämättä lomareissujeni topkolmoseen. Täydellinen getaway Nykin kaaoksesta.

rantsukolme.jpg

rantsukaks.jpg

rantsu.jpgMy happy place.

Mun alapuolella nukkui semmonen puudelitukkainen kuusikymppinen mama. Asuu Ibizalla ja etsii työkseen sinne clubeille tiskijukkia. Nyt se oli tullu kalastelemaan Miamista jotain huippudeejiitä. Se oli puudeliks melko pimee, hävitti tavaroitaan jatkuvasti, jutteli itselleen, poltti paljon tupakkaa ja epäilen, että muutakin. Päivän kahden jälkeen siitä tuli kuitenkin meille perheenjäsen. Oltiin lähdössä tyttöjen (ja poikienkin) kanssa ulos, niin se kertoi jos jonkun tarvis vaihtaa paita tai laittaa huulipunaa. Se joi meidän kanssa drinkkiä hostellin upeella takapihalla, siellä oli uima-allas ja allasbaari (nimekäs The Broken Shaker jossa oli dj soittamassa!), rottinkikalusteita ja aurinkotuoleja pitkin poikin ja söpöt valot kiersi pihan yllä tuomassa valoa pimeisiin iltoihin. Hyvinkin jees.

18615418f25211e2affb22000aa8059e_7.jpg

100f583efd7211e285e322000a1fb9bd_7.jpgMolemmat yläpuolen kuvat on jonkun rändömin ottamia, koska toopena en muistanut ottaa omia.

Viikon aikana jengiä tuli ja meni, tapasin aika monta opettajaa, opiskelijoita, basistin, kokin ja kaikki maailman kansalaisuudet. No en kaikkia, mutta you get my point. Yksi argentiinalainen tyttö ei voinut millään käsittää, että mä en syö lihaa. Siis kasvissyönti ei ollut sen mielestä oikea juttu. Mun piti selittää itseäni sille noin kokonainen päivä, fun.

Tosiaan se suomalaisdude josta mainitsin jossain kirjoituksessa aiemmin, oli aika hauska sattuma. Siis tyttöjen piti lähtee edellisenä päivänä jo alkuperäisten suunnitelmiensa mukaan, ne oli vuokraamassa auton ja lähdössä Key Westiin pariksi päivää. Sitten ne päättivät olla vielä yhden yön ja lähtee samana päivänä matkaan kuin mäkin. Sweet! Ne majoittui viereiseen huoneeseen, koska niiden sänkyihin oli tulossa jo jotkut uudet kaverit.
Tosiaan, vika päivä, me oltiin juuri tyttöjen kans saavuttu hostelliin pastaillalliseltamme. Vaihdettiin viimeiset halirutistukset siinä käytävässä ovillamme ja lähdettiin kaikki pakkaamaan kamojamme aamua varten. Voivottelin just vielä kosteita bikineitäni, kun ovelta alkaa kuulua kauhee huuto ja rummutus. ”EMMI EMMI EMMI there is a Finnish guy in our room come meet him!!!” Menin hölmistyneenä niiden huoneeseen (bikinit edelleen kädessä) ja olin että VAAAT? Se kundi tuli kättelemään ja alettiin rupatella kaikenlaista. Se kertoi, että on ollu pari viikkoa Miamissa eikä oo törmännyt yhteenkään suomalaiseen, enkä mäkään ollut. Sen nimeä en harmillisesti enää muista, mutta sen muistan, että se on Kuopiosta, samanikäinen kuin mä ja oma yritys sillä on. Mukava kaveri, harmi kun ei aiemmin toisiamme keksitty. Sit naureskeltiin, että eiköhän sitä syksyllä toisiimme törmätä Ilonan baaritiskillä.

koktaili.jpgTaisi upota mojitot ja caipiroskat.

omelette.jpgJa sit upposi lihavin mutta paras darra-aamiainen IHOP:issa. Söin kasvistäytteisen munakkaan ja hashbrownia! Oli maha niin täynnä tuolta lähtiessä, etten kyenny kävelemään, mutta jo samana iltana haaveilin olevani siellä takasin. Vaadin Kuopioon saapuvaksi International House of Pancakes!

Kaiken kaikkiaan upee retki. Menkää Miamiin. Tai mihin haluuttekaan reissata. Tutustukaa uusiin ihmisiin. Bailatkaa. Köllöttäkää rannalla. Oon kuullu ihmisiltä ”vitsi oon kade, ei mulla vaan ole rahaa reissata”. No joo, joskus tilanne on ihan oikeesti se, niin kuin nyt mulla. Haluisin matkustaa vaikka mihin, vaan matti (ja teppokin) on muuttanu rahapussiini joka sekin on muuten rikki…
Mutta toisinaan se, että ei ole rahaa on ihan oikeesti vaan helppo tekosyy. Jos vaan elämäntilanne antaa periksi, niin kamoon! Lentoja saa edullisesti, töistä tai koulusta voi ottaa sen viikon vapaata tai vaikka lähtee pidennetylle viikonlopulle. Hostellimajoitus ei ole kallista (Freehand Miami muistaakseni $ 27 per yö). Sen verran rahaa säästää nopsasti. Jätä ostamatta se yhdeksäs farkkutakki ja tee kerralla iso satsi makaroonilootaa (ja pakasta) sen sijaan, työntäisit rahat rossopitsoihin. Menikö vähän saarnaamiseksi? No meni, mutta trust me, reissaaminen on tasan sen kaalikeiton arvosta!

varpit.jpgTuppuvarpaani kuumassa rantahiekassa, ooo!

Yritän kirjoittaa pian vielä ainakin yhden turinan. Tässä kaikki tältä erää, I have to pee.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *