108 East 16th Street

Morjesta krapulaiset. Miten mennee?

Arvelin kertoo, kun mulle sattui tänään duunissa vähän hassu juttu. Tai oikeestaan eilen sattui kans tosi upee juttu. Olin pikkudarroissani matkalla töihin aamupäivästä, kun bongasin unelmaisen vastaankävelijän. Donnellyn veljeksistä Tommy eli Jonathan Tucker ! HUHHUH on se vaan ihku.

Sit se tän päivän hauska juttu. Me ollaan kuvattu yhtä mainosta ja tänään oli viimeinen kuvauspäivä. Menin aamulla töihin ja huikkailin crewlle moikat ja hain onnessaan kahvia ison mukillisen. Just kerkesin istahtaa, kun pomo ilmestyy kulman takaa, tuijottaa mua suu auki ja meidän keskustelu meni näin

Boss: ”Etkö saanu mun viestiä, sun pitäis olla Union Squarella hakemassa Taina Elgia tänne, se odottaa sua Barnes and Nobelin edessä”
Minä: ”En?” (No olin saanu mutta en ollu huomannut kun Mulkero oli äänettömällä. My bad…) ”Kuka on Tanja Elf?”
Boss: ”Emmi……. TAINA ELG on ensimmäinen suomalainen Hollywoodissa ja Broadwaylla uran luonut näyttelijä.”
Minä: ”Jep meen”

Googletin jälkikäteen, Taina on ihan normileidi tosiaan… Työskennellyt perusnimien kanssa (mm. Gene Kelly, Barbra Streisand), voittanut Tonyt ja Golden Globet ja asunut ihan kaikkialla. Olis ehkä tämän nimen voinu tietää….

No joo, lähdin juoksujalkaa ”sinne”. Tai no kiroilin ensin ikuisuuden maailman hitaimmassa hississä. Sit menin sinne aukion pohjoispuolelle ja kun kirjakauppoja ei näkynyt mailla halmeilla, kysyin joltain Macy Gray -tukkaiselta naiselta suuntaa, se neuvoi toiselle puolelle squaree, tottakai. Tuli mieleen se Alanis Morisetten rallatus ”a traffic jam, when you’re already late…” JEP, the story of my life.

Kun näin semmoisen pienikokoisen vaaleatukkaisen vanhemman rouvan töröttämässä siellä ovien edessä, aloin miettiä, että mitä Hollywood -tähdelle voi oikeastaan sanoa…
”Heiiii mä olen Emmi, anteeksi kun olen myöhässä mutta eksyin vähän, tai en oikeastaan eksynyt, vaan en tienny ihan mihin pitää mennä, ette kai odottanut kauaa, tykkäättekö asua New Yorkissa” tuon suuntaista oli mun keskustelun avaus. Smooth, right? Onni oli mun puolella, sillä hällä tuntui hieman muisti tökkivän ja höpöttelikin siinä matkalla jotain ihan omiaan. Mutta mukava rouva, ei siinä. Harmi kun otin kuvia vaan lauantain kuvauksista

 

 

 

Laitoin yks päivä aurinkolasit päähän ja kävelin jossain päin saarta, kun yks kaks ne vaan putosi maahan ja levis ihan palasiks. Ostin sitten uudet rilli-arskat ja arvelin esitellä niitä, olkaa hyvät.

Kovin näytän onnellisena esittelevänkin, kunnon nöörd :D

Sit laitan vielä yhen kuvan jonka otin itsestäni kun kantelin Aallon penkkiä noita kuvauksia varten ympäri Manhattania. Ihan jees olla täydessä metrossa penkki kantamuksena, ompa aina istuin eikä varmasti tarvi antaa mummoille omaa paikkaa. Sielläkiin ihkut nerd-rillini näkkyy.

Kerron perjantain juhannuskarkeloista toisena päivänä,TSAU!