444 West 13th Street

Eilen kävin vähän vaan toimistolla pyörähtää ja sitten läksin metsästämään korkkareita DSWstä http://www.dsw.com/?cm_mmc=yelp-_-social-_-29232-_-main . Työkaveri suositteli mulle sitä, sano että sieltä tulee ostettua vähintään kolmet kengät yhellä kertaa. Tää kaveri on mies ja heterokin, hassua. Nooo siellä mä pyörin kaksi tuntia ja löysin vaan yhdet ballerinat. Ei siellä ollu mun kokoja mistään koroista, masentavaa. Luin jälkikäteen netistä, että Nykissä big footit löytää helposti kenkiä kun taas pikkutassut saa niitä kaivella kivien alta. Muistatteko Pikku Tassun Maa aikojemme alusta? Huippu hiiihhi. Pitää vissiin mennä Chinatowniin joku kerta niiden kohtalotoverieni joukkoon, ostaa nuudelia ja kenkii. HYH ja mää kun luulin, että lähen täältä niin monen uuden kenkäparin kanssa, että jään kentällä tulliin.

Ja nuudelia on kyllä oikeesti käytävä ostamassa. Tein kasviswokkia spaghetista kun nuudeli on niin kallista täällä mun huudilla. Ei aja samaa asiaa voin kertoo.

Tänään heräsin elämäni darraan ja joku dude on laulanu oopperaa koko päivän tuossa vastapäisessä talossa ikkuna auki. Juuri niin kun Frendeissä se Joeyn ikkunanaapuri, muistatteko? Mooorniiingssss heeeereeee….. Rachel asu siinä Joeyn huoneessa sillon ja heräsi ei niin iloisena sen kaverin loilotukseen. http://www.youtube.com/watch?v=KPEzJk0zxfQ Ite reagoin täysin samalla tavalla. Kiljuin sängystäni sille ukkelille, että turpas kii. Ei toiminu.

Metsästin eilen siis niitä korkoja koska olin menossa viini-iltamalle Chelseaan. Kävin matkalla vielä Century 21 tsiigaamassa mutta EI, sielläkään ei ollut mulle kenkiä. Ihan hyvä vaan, että jouduin lähtä balleriinoissa, sillä kävelin aika monta blokkia metroasemalta ihan vaan muutaman viinilasillisen perässä. Mulla oli yllä uudet punkut housut ja musta toppi Zarasta.Ei kelvannu, sillä nää olikin tehny uuden sotasuunnitelman viimosen puhelun jälkeen, että mennään yhen Williamin luo ja sieltä clubille. Lähin sitten lainamekossa liikenteeseen… Ainii mainitsinko jo, että satoi vettä niin maan piipisti ja tuuli, hajotin jo parin askelharppauksen jälkeen sateenvarjoni (joka muuten ei oo mun ja jäi baarin narikkaan, hups), se kangas irtos yhestä piikistä ja sit kun oli niin kova tuuli niin kääntyi just silleen väärinpäin. Mitäköhän Maija Poppanen tekee huonon sään päivänä… Kiroilin tarpoessani, että New York on sateella ihan täyspaska. On sitä rikkaiden helppo hymyillä kun meneevät taksilla purkan ostoon lähikitskalle. Tai no kai niillä on omat autot ja kuskit jotka vie. Tai no ehkä personal shopperit. Ja ehkä ne personal shopperit ostaa jotain fancy pants purkkaa niille Guccilta. Joo.

Se kämppä Chelseassa jossa olimma ekaksi, oli aivan mahti. Aika pieni, kaksio sanoisin, mutta just niin kotoisa ja mukava ja sopivan boheemi, että jos muuttaisin tänne niin haluisin just sinne asumaan. Siinä oli tosi söpskä parvekekin. Juotiin parit lasilliset valkkaria ja lähettiin taksilla kovin rikkaina Hell’s Kitcheniin. Voi jumpe se on lievästi sanottuna varakas se tyyppi jonka luokse mentiin ja nuorikin, toimitusjohtaja jossain en muista missä. Asuu 47. kerroksessa jossain hullussa pilvenpiirtäjässä ja olkkarin ja kylppärin seinät on pelkkää ikkunaa. Maisemat oli ehkä ihan ookoo… Silti olin niin uncomfortable siellä, että hyi hitto. ”You know what I like about rich kids”, kyssyy Ryan Lukelta OC:n muistaakseni ekassa jaksossa, sanoo perään ”Nothing” ja sitten antaa Lukelle lättyyn. Hieno mies tämä Ryan.

Lähettiin sieltä Standard-hotellin baariin Meatpacking Districtille. Le Bain, kolmekerroksinen penthousebaari, siel oli kattoterassi ja tanssilattian keskellä uima-allas. Aika hulppeat oli näkymät täälläkin, näky Hudson, downtown ja midtown. Deejii soitti jotain jumpjumppia, en ihan muista. Oli magee paikka, tosin ihan liian överi meikälle. Jos oisin vielä 18, niin olisin ollut hyvinkin pähkinöinä ja banaaneina. ”You made me spill my twenty god damn dollar drink!” Nuin ärjyin jollekkii kaverille. Joo kakskymppiä oli vodkasooda, ja olut kaheksan. Luin netistä, että tonne pitää mennä neljän porukoissa tai pienemmissä ja pitää tuntea joku, että pääsee sisään. Seriously, hohhhhoo. Kyllä meilläkii Kuopiossa. No joo tosiaan, siellä oltiin ja juotiin. Ja en tiiä miten tulin kottiin.

Räpsin näitä onnessaan sateisen ikkunan läpi puhelimellani. Parasta laatua teille, olkaa hyvät vaan.

Alla polveni tänä aamuna, ’nuff said.