Kent Avenue & 7th Street

Tämä biisi on soinut mulla päässä viikon verran ja voi että kuinka se onkin just sopiva soundtrack pitkin New Yorkin katuja vaelteluun. Tällä viikolla hengasin Brooklynissä melkein enemmän kuin täällä Manhattanilla. Lauantain darrasta selvittyäni kävin katsastaa sunnuntaina Brooklyn Flean. Voi jumpe kun siellä oli sitten ihan kaikkee. Kallista myös. Raaskin ostaa itselle muutaman uuden kuvan sinne ikkunalaudan kehyksiin ja kaulakorun ja sit ostin rakkaalle kummitsirbulalleni jotain pientä kivaa jota uskon, että mammansa arvostaa hiukka enemmän…. Siis huomasin just äsken että vaikka oon muokannu kuvat pieniksi niin ne näkyy ihan jumbosuurina tossa tekstissä. MITÄ??!! Pahoittelut näistä kuvista taas, säädin aika pitkään mut en millään saanu niitä pysymään pienempinä…

On vähän laiskottanut kun on ollu kaikkee touhuttavaa et en oo jaksanut kirjottaa tänne mittään ja nyt oon sitten ihan sekasin että mitä sitä on tullu tehtyy. No töitä ainakin oon tehny ihan hullusti. Ollaan järkätty yhtä juoksutapahtumaa siitä lähtien kun tulin (tai siis paljon ennen) ja sitä varten päivystettiin pari päivää Annan kanssa Brooklynissä yhessä urheiluliikkeessä. Sinne piti ajaa ihan taksilla kun piti hakee tavaraa paikasta A ja viedä ne paikkaan B ja ei siinä mittään muuten, mutta oltiin ruuhkassa jumissa jonkun tunnin ja kylläpä nauratti. .. Onneks ei menny omasta pussista hiihiihii. Käytiin siellä vähän katsastelemassa ympäristöö myös, syötiin ja ehkä vähän myös shopattiin.

Yks päivä olin kauheen onnessaan kun näin julukimoita! Steppailin Union Squarella matkalla iltapäivän duunipaikkaan ja vastaan tuli Americas Next Top Modelin se Miss J Alexander ja se toinen dude en muista nimee. Ööööö sitten toisena päivänä ai että mikä tilanne!! Oltiin hakemassa lounasta Whole Foodsista kun Anna yks kaks sipisi ja supisi ”Tiiäthän sen sarjan Vampire Diaries, toinen niistä veljeksistä on tossa sun takana”. Stefan Salvatore. HUH. Anna oli sanonu Stefanille näin ”Hey, excuse me” eikä muuta kerinnyt, niin Stefan heilutti kättään ja sanoi ”NO!!!”. Naurettiin sitten, että sorge vaan Mr Hollywood, pidä vaan tunkkis. Anna kerto jälkikäteen että oli aikonu sanoa vaan ”Excuse me, can I just say you are awesome” tai jotain sen tyyppistä. Hetkee myöhemmin ihmeteltiin jotain salaattihyllyllä ja Stefanin käsi laskeutui Annan olkapäälle ja sanoi ”I’m so sorry, I didn’t mean to be rude, I’ve just had a shitty day.” Anna mussutti jotain, että ei se mittään kato me ollaan suomesta ja mää oon tälleen siinä vieressä ”:OOOOO” ja kuola tietenkin valui pitkin leukaa. Puhun Stefanista koska en muista sen oikeeta nimeä. John? George?
Toivottavasti ens kerran tulee Stefanin veli Damon vastaan! Voi terve se on kuuma, kuolisin varmaan ihan siihen paikkaan.

Kävin yks päivä kattoo Grand Central Terminaalin. Oli paljon pienempi ku mitä olin kuvitellu, mutta silti magee. Ihmisiä pörräs ihan hurjana siellä. Kuvasin pätkän videoo sieltä rappusilta ja näytti, että kuvaan muurahaispesää. Ihmettelin, että tietääkö ne muka kaikki mihin ne on matkalla.. Haaveilin siellä ollessa myös, että olispa Kuopiossakin tollaanen juna-asema. En välttämättä muistais lähtee junaan.

Eilen oli se juoksutapahtuma. Koko viikonloppukin siis meni duunissa, tylsää. Tosin eilen oli kyllä kivvaa. Aamulla yks dude nappas mut kyytiin ja ajaa körryyteltiin pomon luo. Matkalla tsuumailin innokkaana turistina mestoja ja kyselin siltä dudelta kaikkee välillä politiikka ja juustohöylät. Mukava kaveri. Ja hitto sillä mun bossilla on huippu kotopesä. Asuu Greenwich Villagessa (joka on muuten ihan mahtiseutua!) semmoisessa piilopaikassa. Kadulta ei nää sitä taloa, kahden talon välistä vaan mennään, silleen samoiten miten ne menee Tylypahkan laiturille Kings Crossilla, otetaan pikku vauhdit ja sitten vaan pusketaan seinän läpi.. No ei vaan ihan portti siellä on ja sen jälkeen kapee käytävä, josta tullaan sisäpihalle pikkuseen puutarhaan. Juotiin siellä kaffetta ja syötiin tuoreita kirsikoita. Siinä on muuten jännä juttu, kun kirsikat on oikeesti NIIN hyvii, että kuinka ne onnistutaan pilaamaan NIIN täysin kun tehdään kirsikkakarkkeja ja kaiken maailman purkkikoktaileja, siis hyi hele. Tykkääkö joku muka oikeesti säilykekirsikoista? Mä haluisin tietää kuka niitä ostaa IKINÄ ja mihin niitä muka voi IKINÄ käyttää? No joo, rauhotu.
Sit tosiaan roudattiin kamat autoon ja körryyteltiin sinne juoksupaikalle. Mää otin vastaan viime hetken ilmottautumiset vielä ja jaoin lahjapussukoita. Sit ne juoksi ne kaverit ja otin kuvii ja videonpätkiä. Oikein oli kivaa.
Also I might have met a guy. 

Tänään mulla oli ansaittu vapaapäivä. Silti Mulkero (duunipuhelin) soi kello kaheksan kaksitoista ja urpona vielä vastasin. Vihdoin sitten noustuani mussutin ison aamiaisen (sängyssä) ja läksin ulos. Menin Greenwichiin, jossa etsin käsiini ekana Sockerbitin. Iso herkkupussi kourassa metsästin Sex and the Cityn Carrien portaat sekä Friends -sarjan talon. Luulin, että sulan sinne Bradshaw’n huudeille keskelle katua tai ainakin jään odottamaan pariks viikkoo, että josko se Carrie tulis ulos ja lähtis tyttöjen kanssa ulos, tai edes piipahtais tupakalla siinä ovenraossa. Ehkä sillä ei ois enää varaa polttaa kun savukeaski maksaa täällä sen $12. Toisaalta se ostaa päivittäin uudet Louboutinit…. Sinkkuelämää on yksi mun ehdottomista lempparisarjoista, oon varmaan ainut naishenkilö maapallolla, joka näin ajattelee. Ja Frendit ja Veronica Mars on loistavii. Kuulin muuten, että jälkimmäisestä tulee ensi vuonna leffa. JESSS JEA JEEEEE! Näistä uusista Modern Family ja New Girl on tosi hyvii. Ärsyttävää, että oon kattonu niiden kaikki jaksot ja pitää oottaa vasta kuvausvaiheessa olevia kausia hyhh.
Tosissaan, mitä oikeesti kävi Perry Streetillä… Löysin ne portaat, räpsäsin pari laadukasta kuvaa, kohautin olkiani ja jatkoin matkaa. Meininkiä saattoi ehkä pilata se, että maisemaa on HIEMAN siistitty sitä sarjaa varten ja portaissa oli joku lappu jossa kiellettiin kuvaamasta. Kuulin, että se asunto tossa (ei se sarjassa oleva Carrien asunto, se on toisella puolella Manhattania) on vasta myyty ja aika hulppeaan hintaan. Kyllä muakin naurattais aamusin kun päivän eka ihmiskontakti olis sata innokasta pikkulikkaa räpsimässä mun kotioven joulukranssista kuvia.
Taisin pörrätä Greenwichin kaupoissakin, mutta en ostanu mittään. OHO. Ainiin paitsi punkkupullon. Sen jälkeen koin vähän kovia, tuli nimittäin aika paha olla. Karkkipussin pohjalla oli enää muutama vaivainen lakupätkä, liekö näillä sitten joku yhteys en tiijjä.  Hengasin hetken Washington Square Parkissakin ja kun alkoi sataa niin siirryin puun alle töröttämään. Joku hobo seisoi mun vieressä ja kertoi miten se ei oo omistanut sateenvarjoa vuosikymmeniin. Kaivoin kassista sateenvarjon (löysin jopa ehjän tästä taloudesta), tyytyväisenä nostin sen pään ylle, toivotin hyvvää päivänjatkoa ja läksin tieheni.

 

Lisää näitä upeita kuvaluomuksia löytyisi luuristani, mutta en jaksa sitten millään laittaa. Kello on 01:12 ja meikä oon ihan poikki. Kohta olis jo herättävä, eiiii perhana. Hyvvää yötä minulle ja huomenta teille arjen sankarit jotka töihin ootte matkaamassa. Huomenta myös teille muille 8>

Oikeestaan iltapäivää teille ja mulle hyvää huomenta ja työpäivää. Söhelsin eilen silmät ristissä vähän ja unohdin julkaista tän. Hyvähyvähyvä. Tällä hetkellä masentaa aivan hulluna ettei oo kahvia sillon kun herää. Pakko opettella käyttää sitä syperhyperkeitintä. Moi!