Bleecker Street

Perjantai oli kiva, menin iltasella kaverini N:n luo tohon kävelymatkan päähän, käytiin hakemassa thairuokaa dinneriksi ja pullo kuplivaa kaveriksi. Kun massut oli ähkyssä ja juomat oli juotu niin mentiin tapaamaan muutama muu kaveri tonne Lower Manhattanille. Käytiin muutama pubi katsastaa ja ihan oli mukavata. Viikonloppuna touhusin kaikkee jännittävää, kuten pyykinpesua ja lenkkeilyä. Kreisibailaaja meikä.

Sunnuntaiaamuna herätessä tuli vähän spookyfiilis. Kämppä oli tyhjä. Enkä meinaa vaan kämppiksistä vaan KAIKESTA. Kämppikset oli poissa, niiden kamat oli poissa ja keittiönkin kamat oli poissa. Pyörin ihan sekavana ympyrää kämpässä ja kiljuin ”WHERE AARREEE YOOOUUUUUUU????!!!!”. No en kiljunut, mutta pyörin anyway. Tää oli aika hauska juttu kun tämä pihvinpaistaja S oli kyllä ilmoittanut, että ne muuttaa molemmat pois, mutta en minä päivämäärää tai kellonaikoja tienny.
Mieti nyt tilannetta, muuttomiehet roudaa pitkin päivää telkkareita ja sänkyjä ulos ja sillä aikaa meikä tiedottomassa tilassa kuolaan tyytyväisenä tyynylleni. Sit puolenpäivän tienoolla pyjamassani ja tukka pörrössä (ei silleen söpösti, vaan silleen, että ”hui saatana mistä tuo susi on tullu”) rymyän keittiöön ja vasta mehulasin tyhjäksi kumottuani tajuan, että jotain puuttuu. Se jotain on keittiön pöytä ja neljä tuolia.

Seuraavaksi lista niistä tavaroista mitä mulla ON keittiössä:
-kattila (niin iso, että sillä keittäs koko Kuopiolle perunat)
-kaksi haarukkaa
-kulho (jonka epäilen olevan kukkaruukku)
-leikkuuveitsi (yhtä terävä kuin kuorittu banaani)
-pari ikean säilytysrasiaa (joiden kannet toimii loistavasti lautasina)
-kaksi kahvikuppia (ei oo kahvia eikä keitintä, so the joke’s on me…)

Seuraavaksi lista niistä tavaroista mitä mulla EI ole keittiössä:
-käsitiskiaine
-lusikat ja veitset
-paistinpannu
-normaali kattila
-juomalasit (on mulla yks viinilasi, joten tärkeimmät katettu)
-lautaset
-ynnämuut

Astianpesukone löytyy, mutta ei oo tarpeeksi astioita, että sitä viitsisin pyörittää, eli pitää vissiin se käsitiskiaine ostaa. Ei mulla varmaan olis konepesuainettakaan… Mä oon täällä ollessa ostanu yhen maustepurkin, soijakastikkeen ja ketsupin. Kämppikset voihki maustepurkin ja soijan. Tohtivat jättää ketsuppipurkin sentääs. Söin tänään bataattilohkoja ja käytin vimoset. Snif 🙂
Aina kuulee vanhemmilta ihmisiltä (kyllä K, puhun sinusta), että ”toista sitä oli meidän nuoruudessa kun naapurin Keken kanssa jaettiin kenkäpari, molemmat hypittiin yhellä jalalla kouluun ja takas”. No voi lapset kuulkaa, täällä sitä ollaan vuonna 2013 ja syyään kukkaruukusta aamupuuroo. Se on laitettava ne välineet toimimaan mitä saatavilla on, sannoo McGyver.

Tässä aikani valittaneena, täytyy todeta, että yksin asuminen on keittiövajaudesta huolimatta ihan huippua. Saan kävellä ihan rauhassa ympäri kämppää vaikka alasti jos sille tuntuu ja laulaa Satasen Lainaa niin kovasti, että naapuritalon oopperalaulajankin korvia särkee. Myös kipusin eilisiltana valkkarilasillisen kanssa yhen huoneen ikkunasta ulos paloportaisiin. Siellä ”parvekkeella” istuin, ryystin viiniä ja kyyläsin naapuritalojen ihmisten hampaanpesuja. Mukavaa puuhaa!

Oon käyny N:n kanssa paristi joogassa! Mentiin vähän väärin tämä, ekalla kerralla oli joku advancedtunti, päälläseisontaa ja sen semmosia. Tein myös jossain vaiheessa jottain venytyshärpäkettä ilmeisesti ihan väärin, ähisin ja puhisin siinä kun se ohjaaja tuli korjaamaan mun käsien asentoo. Tunnen tarvetta vielä kertoo, että huh miten kommee.
”Now how does that feel?”
”Hurts like a bitch.”
”What did you say???”
”Uhm… Nothing?”
”DID YOU SERIOUSLY JUST SAY IT HURTS LIKE A BITCH?”
Sitten se nauraa hohotti kovalla äänellä.

Seuraavan kerran toinen joogaohjaaja käski suoristaa sormet kun tein jotain hiton kolmioasentoo. Kuulema ne voi elää vähän omaa elämäänsä sillon kun niitä ei näe. Liekö mun yritys muistutti sitten enemmän jotain neliöö… Tämä kerta oli sitten ekaan verrattuna aika lässytystä, pelkkää hengittelyä ja pikkuvenytyksiä ja se loppurauhottuminen tuntui kestävän pari päivää. Mää aloin puolessa välissä keksiä tanssimooveja Barry Manilowin Copacabaanaan, ettei uni päässy voittamaan.

Tänään marssin töiden jälkeen N:n kanssa West Villageen Magnolia Bakeryyn, otettiin kahvit ja cupcaket matkaan ja mentiin puistoon herkuttelemaan. Just se bakery, jonka edessä muuan C. Bradshaw ja M. Hobbes keskustelivat ihastuksistaan nonparellisokerikuorrutukset pitkin suunpieliä. Kuppikakut oli juuri niin hyviä, kuin mitä puhutaan. Maistoin myös banaanivanukasta samplen ja myönnettävä on, että sekin oli taivaallista. Ei näitä tosin vois paljoo syyä, on nimittäin sokeria enemmän kuin sokerissa. Tuolla ollessa tuumasin N:lle, että mulla on kotona yksi Veeksi kutsumani ihanainen, joka sekoais tuossa pytingissä ihan tyystin. Se on matkalla New Yorkiin syksyllä, veikkaan, että se viettää koko lomansa tuolla maistellen erilaisia leivoksia….

 

Oon tehnyt töitä ihan reippaasti nyt alkuviikon. Toimistolla on hassua olla, kun koko heinäkuun olin käytännössä yksin siellä ja yks kaks tänään havahduin siihen, että kaikki lomalaiset on palanneet. Plus kauheesti uusiakin naamoja. Ne huutaa kaikki toistensa päälle ja yhteen ääneen asioitaan, että se siitä työrauhasta. Onneks mää voin heittää töpselit korviin ja popittaa millon mitäkin titinalleja! Tänäänkin istuin toimistotuolillani sivistyneesti, polvet koukussa, ilman kenkiä, varpaita musiikin mukana heilutellen… Kyllä, minä olisin etsimänne henkilö projektisihteeriksi.
Tykkään mun työstä täällä, harmittaa siksi kauheesti lähteä takas kotiin. En valehtele yhtään sanoessani, että tämä on ensimmäinen duuni josta oon oikeesti tykännyt ja melkein jopa mielelläni aamusin sinne valunut.Tykkään Nykistä muutenkin ihan sikapossuna, pakko tänne on tulla takasin heti kun pääsee vaan! Suomessa oottaa miljoonat kouluasiat ja jos ei muut duunihommat natsaa niin on mentävä liukuhihnaksi Anttilaan….

Ennekkä äiti kerkeet säikkyä, niin niinkun oon sanonut niin kotona oottaa kyllä ihaniakin asioita, kuten perhe ja toverit ja ruisleipä ja oma kahvinkeitin ja EKSTRAKUIVA OMENASIIDERI.

Jospa siellä jotain keksis. Hihiii!

Nyt öitä! Ja taas näköjään sinne huomenta!