Fifth Avenue

OH MY GGOOODDDDD mulla oli upeita hetkiä tänään elämässäni.
Sorge vaan, vähän ruma sana tuolla välissä mutta tällä kertaa se on melkein välttämätön korostamaan kuinka awesome it all was. Nappasin tuon muuten joskus jostain kirjan tai kansion kannesta kun olin Urban Outfitterssissä pörräämässä.

Söin aamulla kaurapuuroa. Oon vähän säikkynyt miten mun perus kasvisspaghettimössöistä ei saa tarpeeksi kuituja ynnämuita, niin oon alkanut syömään tuota aika usein ja sekoittanut siihen myös jotain siemeniä. Syön nimittäin kotosuomessa päivittäin ruisleipää ja hapankorppuja. Oatmeal, en tiiä onko se ihan just kaurapuuroo mutta jotain sinne suuntaan. Koska en pidä puuroista erityisemmin niin oon piilottanut sen vadelma-mustikka-banaanikasan alle. Alla kuva. Asun New Yorkissa ja täällä on vaikka mitä ihmeellistä nähtävää ja koettavaa ja mitä minä teen? Pidän esitelmää aamupuurostani. Jeppp

No eniveis.

Täällä on ollu Gay Pride Weekend joka huipentui tän päiväiseen Pridemarssiin.Toki Dance on the Pier ja uskomattomat pool partyt on menossa just tällä minuutilla, mutta mä en oo vielä ihan niin VIP, että laskisivat mua sisään.

Mietin tuota jännittävää aamupalaani mussuttaessa, että käyn vähän kattoo sitä paraatia, että what’s up ja sit meen loppupäiväksi pyörimään MoMaan tai American Museum of Natural Historyyn.
Pääsin huudeille ja metsästin aikani pitkin 5th Avee paikkaa, josta saattais nähdä jotain. Hitto kun oli porukkaa ja kaikki tuntui olevan jotenkin yli-inhimillisen pitkiä tovereita. Myöskin kaikki muut oli varmaan henganneet paikalla jo tunteja. (Okei ite tulin myöhässä..) Loikin välillä kun mikäkin aropupu siellä ja yritin nähdä edes pienen vilauksen sitä paraatia. Sitten tärppäs.

Ai että!

Coca-Cola, Claceau Vitaminwater (kirjotetaanko se noin, en ihan tiiä), Whole Foods Market, Macy’s, Bud Light, MasterCard, siinä muutamia korporaatioita jotka olivat mukana meisingeissä. Poliitikkoja, poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä, valkoisia, tummia, latinoja, aasialaisia, lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia, juutalaisia, hinduja. Kaikki maailman rodut, iät, uskonnot, ammatit ja sukupuolet oli edustettuna. Voi pojat sitä ihmiskirjoa. Rekkoja ja lavoja oli koristeltu mitä upeammilla tavoilla. Ilmassa oli jatkuvasti saippuakuplia, serpentiiniä, silkkipaperia ja kimalletta. Musiikkia tulvi korviin jatkuvasti, ensin soi Diana Rossin I’m Coming Out joka vaihtui Lady Gagan Paparazziin (näissä muuten hoilotin minäkin niin kovasti kuin vaan sielu sieti). Ihmiset juhli, kiljui, tanssi ja rupatteli keskenään. Minäkin tutustuin naispariskuntaan joka seisoi mun edessä, ja pariin nuoreen kaveriin siitä lähistöltä. Yhdessä kaikki ihasteltiin ja ihmeteltiin.

Mulla oli niin valtavan hauskaa, että ette voi uskookaan. Haluun ensi vuonna mennä uusiksi, mutta en möllöttämään eläintarha-apinana aitojen taakse vaan haluan paraatiin mukaan leikkimään! Haluan laittaa jonkun typerän värikkään asusteen ja peruukin ja viitan ja mennä loikkimaan ja kiljumaan tonne poliisisetien ja riikinkukkojen joukkoon! Kerrankin mun idioottimaista käytöstä saatettais jopa arvostaa… Katoin Gay Priden virallisilta nettisivuilta, että ne etsii volunteerejä. Ehkä mä voisin olla ensi vuonna myös sellainen, olis aika loistavaa!

Puhuin tuossa siitä valtavasta ihmiskirjosta, voitteko kuvitella millanen tunteiden ja olotilojen skaala tuli käytyä läpi sen kolmituntisen aikana tuolla? Varmaksi tietää vain se, joka on käynyt. Innokkaista riemunkiljahduksista valtaviin naurunpurskahduksiin ja tippa linssissä -liikutukseen. Joo ihan oikeesti mulla tuli tippa linssiin yhessä kohtaa, kun vanhempi rouvaspariskunta käveli käsikkäin, toisella oli kyltti ”I finally got to marry the one I have loved all my life”. Toinen rouvista teki sellaisen eleen kädellään, jonka jokainen meistä osasi tulkita kiitollisuudeksi ja kunnioitukseksi.

Mulle ihmisoikeusasiat on lähellä sydäntä, erityisesti nimenomaan tasa-arvoiset avioliitot ja naisten oikeudet.Funtsin, että on se vaan hienoo kun tasa-arvoiset avioliitot laillistetaan. Ei meillä Suomessa VIELÄKÄÄN, voi häpeä. Haavisto oli näin | | lähellä presidentin virkaa. Kielii vähän siitä, että kansa ottaisi lain avosylin vastaan, eikö? All I’m saying.
Jep nyt kävi semmoinen aloittelijan erhe, että ihan aloin ajattelemaan tässä kirjoittaessani. Pois se minusta, ajattelu, hyi.

Viimeisessä minä onnellisena esittelen muovikorua, jonka taidokkaasti nappasin jonkun keijukaisen heitosta. Voi mikä suuri ylpeyden aihe oli sitten ripustaa se kaulaan =)

Hyppäsin paraatin jälkeen metroon jolla piti päästä sinne museolle. No joo, olin suunnitellut taas tarkkaan, että sillä ja sillä metrolla sinne ja vaihto siellä ja kävele liikenteen mukaisesti alaspäin sitä katua. Niinkuin aina ennenkin, myös tänäänkin oli muuttujia matkassa, nimittäin enhän minä mitään sunnuntain aikatauluja osaa. Metro pysähtyi pari pysäkkiä ennen sitä mun pysäkkiäni, sit ajoi monen monen monen ohi. Olin jumissa siellä junassa aika pitkään….. Tein siinä matkalla hauskan huomion, vaunussa töröttää noin 50 ihmistä joista minä olin ainut valkoihoinen. Jos en olis tiennyt, niin viimeistään tässä vaiheessa olisin voinut päätellä olevani matkalla Harlemiin. No vaihdoin toiseen suuntaan kulkevaan metroon, joka pysähtyi oikealla pysäkillä, joka turns out, oli oikea katu mutta väärä pysäkki. Aikani metsästin museoo, mutta olin liian kaukana ja arvelin, että se on auki enää alle tunnin kun sinne selviän joten turha vaivautua. Meen sitten kun on kunnolla aikaa. Luovutin siis ja lähdin kotio. Kävin matkalla ostamassa kirsikoita. Mun lähikaupassa on töissä latinomiehiä jotka rupattelee ja vislaa perään ja tolleen, mutta tänään sain vaan kummastelevia katseita. Sen suurempia miettimättä lähdin kotio. Peiliin tsuumatessani tajusin, että kädet on täynnä nauhoja joissa kehotetaan espanjaksi ”kunnioittamaan seksuaalivähemmistöjä” ja jotain paremmasta elämästä. Kaulassa killui edelleen se värikäs muovipläjäys. HOHOO.

Mietin muuten, että New York ei ole punaniskoille. Täällä näkee päivittäin niin eriskummallisia asioita ja ihmisiä, että on osattava hyväksyä kaikki. Näihin kummallisuuksiin myös tottuu. Yks päivä mua tosin nauratti, ei sais mutta hei oli sen verran huvittava näky. Koditon mies (tai no mistä minä tiiän oliko se koditon mutta suihkussa ei ollut ainakaan käyny moneen viikkoon ja vaatteet oli käyneet läpi useemmankin maailmansodan) istui mua vastapäätä metrossa. Se jutteli kovasti vierustoverilleen, ensin olivat samaa mieltä jostain asiasta, kohta jo kinastelivat suureen ääneen. Se vieruskaveri oli näkymätön. Kohta tämä juttelija nappasi Starbucksin mukin lattialta, nappasi siitä pillin ja aloitti kapellimestaroinnin. Me muut matkustajat oltiin ilmeisesti sen orkesteri.

Kerron vielä loppukevennyksenä mun eilisestä harrastuksestani. Katoin Revengeä ja join punaviiniä jäillä. Jep ihan tosi. Jos joku viiniharrastaja sattuu lukemaan tämän, tiedän, että palanen sieluasi kuoli juuri. Mäkin tiedän hieman viineistä ja saattaisin kauhistella jos joku toinen kertoisi tehneensä näin. Mutta ei pidä tuomita ennekkä on kokeillut. Kaikki tämä lähti siitä, kun mun kämpässä on jatkunut helleaalto monta viikkoa ja aloin eilen haaveilla kylmästä Coronasta. Keittiössä on lämpömittari, se on pari päivää näyttänyt +36C. Mun huoneessa on vielä kuumempi. Onneksi on tuulettimenräppänä. Keksin sitten oluen sijaan, että joku raikas sangria olisi niiiiinnnn poikaa. No ainesosia oli holleilla punkku sekä jääpalat. There you have it, köyhän miehen sangria.