Broadway
Oon siis ottanut vähän tyhjänpäiväisiä kuvia kadulta jossa asun. Pahoittelen laatua, räpsin siis näitä kävellessäni puhelimella ja en ees näe näyttöö aina että mihinkä tähtään. Löysin kaksi kuvaa joissa oli töpselien johto linssin edessä. Kappas kun oon käden saanut eestä pois…. Töpselit = kuulokkeet.
Tässon mun kototalo. Mulla on ollu vähän propleemia ton ulko-ovien (niitä on kaksi joihin tarvii avaimen) ja asunnon oven lukkojen kanssa. Ne lukot on rikki ja mun avaimet ei toimi. Mussa ei oo mittään vikkaa. Muutamasti oon taistellut eye of the tigerit korvissa soiden ja saanu avaimet toimimaan, sit woopwoop-tuuletukset perään ja ohikulkijat kattoo että jaaha eikö nämä hullut ikinä rauhotu. Loput kerrat oon menny nätisti jonkun naapurin perässä sisään :))
Mää kirjotan tätä päiväkirjaani siis toista kertaa saman vuorokauden sisään…… En oikeesti nysvää vaan koneen ääressä täällä, vaan oon ihan hapoilla auringon jäljiltä enkä jaksa enää tehdä muuta kuin köllöttää sisällä. Niin ne hiihtäjätkin selittää, vois joku näsäviisas nyt kommentoijja. Mokomatkin viisastelijat. I never!
Dear diary,
today I had an awesome day. Kävin aamupäivällä hakkee jääkahvin kouraan ja lähin steppailemaan Broadwaytä pitkin ja käännyin suuntaan X. Arvelin, että aina sitä takas löytää. Siis joku toinen löytäis vaan en minä, joten arvelin, että aina voi kysyä tietä. En hirveen pitkälle kerinnyt kun bongasin TÄN.
Käpöttelin pitkin puistoo ja ihmettelin kaikkee ihan riemuidioottina, semmosena joka näkee puita ensimmäistä kertaa elämässään… Tämä oli kyllä mahtilöytö ja aika huudeilla. Siellä oli kaikenmaailman grillispotit, lasten leikkipaikat ja pesis- koris- ja jaliskentät. Ja kommeita miehiä pelaamassa ilman paitaa. Siis niitä puita minä vaan katoin. Köllähin onnessaan tuon lammen viereen istumaan, kuuntelin musiikkia ja neuvoin suuntaa kuin mikäkin paikallinen. Jonkun penskan kanssa juteltiin pitkät tovit puiston puluista.
Näin käy semmosen naamalle joka pahaa aavistamattomana istuu monta tuntia superhelteessä eikä ajattelekaan varjoa. Ei edes punoitus pääse oikeuksiinsa tossa, yllättäen nenä on taas palanu silleen että rudolph the red-nosed reindeer trallallaa. Parasta on kun valistan aina muita ihmisiä käyttämään aurinkorasvoja mutta eihän mulla semmosia ole.
No enivei sitten menin kottiin suihkuun ja läksin uusiks liikenteeseen.
Steppailin aikani ja käännyin nälissäni kotia kohti niin AI ETTÄ mitä löysinkään matkalta!! No eka oli ruokakauppa josta löytyi niin maan hitosti vihanneksia ja ihan kaikkee mitä voi vaan toivoa. Paitsi halpaa juustoa. Sitä ei sitten oo missään mutta ehkä minä pärjään. No ostin aamupalatarvikkeita (paahtoleipää hyi, onneks sentäs kokojyvää) ja läksin kaupasta ulos. Sitten tuli se löytö, jota ehkä joskus vielä toivon etten olis bongannut. Kuulkaa ei ne kehu ihan turhaan New Yorkin pizzoja. Ostin PIENEN slaissin ihan perusjuustopizzaa matkaan niin voi jumpe sitä (rasvan määrää) kokoa, ei muuten jääny nälkä. JA OLI PARASTA PIZZAA MITÄ OON KOSKAAN SYÖNYT! Miettikää nyt, pelkkä tomaattijutska ja juusto päällä ja silti paras ever. Otin mää kuvankin siitä, mutta niin huono se on että en kyllä tänne sitä viiti laittaa.
Ei tässä sen syvällisempää. Suomessa on kuulema myös hullun lämmintä ja mukavoo. Se se on hyvä!
Hyvvää yötä kansalaiset toivoo Ruudolf.
Näyttää öllölle I know mutta hyvää silti, lisäsin pastaa ja eikun naamariin.