Se kuuluisa

Kaikki siitä puhuu, kaikki siitä kirjoittaa, mutta sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee.

Saatoin olla hiukan hölmö, kun ennen lähtöä ajattelin, kuinka mielenkiintoista on pian tutustua belgialaiseen kulttuuriin ja oppia elämään sen mukaisesti. Enpäs ajattelut, että suurin osa ihmisistä tulee kuitenkin ympäri maailmaa. On saksalaista, jenkkiä, hollantilaista, turkkilaista, latvialaista, ruotsalaista, korealaista…Kappas, näin kun laitetaan samaan soppaan monta eri kulttuuria on meillä käsissä se kuuluisa – kultuurishokki!

Kahden ensimmäisen viikon aikana olen ehtinyt kokea jo paljon. Ensimmäiset päiväni Gentissä olivat haastavimmat. En ollut koskaan matkustanut yksin täysin tuntemattomaan maahan, josta en käytännössä tuntenut ketään. Tästä syntyvä fiilis on sekä virkistävä että hieman pelottava. Tai ei niinkään pelottava, mutta tilanne vaatii näin puheviestijän sanoin melkoista epävarmuuden hallintaa. 

Kulttuurishokkia on vaikea kuvailla. Ympärilläsi näet äärettömän kauniin kaupungin, jonka rakennuksia katsellessa silmä lepää (tsekkaa todistusaineisto alapuolelta ;)). Toisaalta tunnet olevasi aivan ”lost”. Uusien ihmisten kanssa keskustellessa pohdit jatkuvasti, mitä voi ja mitä ei voi sanoa. Sanotko liikaa tai kenties liian vähän. 

Kultuurishokin kynnyksellä tärkeintä taitaa kuitenkin olla se, että muistat olla ihan vaan oma itsesi. Hakeutuminen itseä kiinnostavien ihmisten ja aktiviteettien pariin saa tuntemaan olon kotoisammaksi. Avarakatseisuus ja maltti on valttia. Loppujen lopuksi kokemaasi kulttuurishokkia helpottaa myös tieto siitä, että moni muu on samassa tilanteessa. En tiedä muista, mutta tämä toimi ainakin itselle 😉

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

Anni