Luksuslaukut. Mikä niissä viehättää?

Sanotaan heti alkuun että olen itse enemmän tai vähemmän koukussa noihin laukkuihin ja niitten keräykseen. Nuorena se oli My Little Ponyt, nyt laukut? Ehkä kaikilla pitää olla joku intohimo jonkin tavaran keräykseen (keeps the economy rolling…?).

 

Joka tapauksessa olen koittanut miettiä tätä kalliiden laukkujen ostamisen ns. filosofiaa. Onko se joku typerä addiktio, ylemmääräistä turhamaisuutta tai, hui, sairaus joka pitäisi kitkeä? Blogimaailmaa joitakin vuosia seurattuani moni, ainakin bloggaajista, tuntuu näistä laukuista innostuvan. Ja osa lukijoista hurraa kommenttibokseissa, osa halveksuu. ”Antaisi mieluummin kehitysmaille rahansa.” 

 

No. Olen tullut omalla kohdallani tulokseen että se on ollut jonkinlainen harrastus minulle viimeiset ehkä 5 vuotta. Se rahan keräys, oikean yksilön metsästys, jännääminen, uutuuden viehätys joka sitten myöhemmin voi muuttua rakkaudeksi tuttua ja vuosien varrella muistoja keränneeseen esineeseen. Ja jos mieli muuttuu, laukun voi myydä (mieltä kirvelevällä tappiolla tai omansa takaisin saaden).

 

Oma laukkukokoelmani on varmasti monen mielestä tylsä. Omasta mielestäni se on klassinen. Mustaa, beigeä, ruskeaa. Mulberry, Chanel, Celine, MiuMiu. Muutama muu ja lisäksi useampi Longchampin kangaslaukku. Kaikkia käytän arjessa, iltalaukut tosin pääsevät kaapista ulos äärimmäisen harvoin jos koskaan. Oma mottoni onkin satsaa arkeen.

 

Omalla kohdalla luksus- tai merkkilaukut, miten sen nyt sanoisi, muistuttavat myös äidistä. Hänellä oli aina Vuittonin laukku olalla kun olin pieni. Siinä ruskeassa peruskuosissa on minulle jotain kauhean tuttua ja turvallista. Vasta parikymppisenä tajusin mitä nuo bagit voivat maksaa ja miten sen rahan eteen täytyy tehdä töitä. Hyvä niin. Arvostan näitä nyt enemmän. 

 

Samaan hengenvetoon on myönnettävä että kyse on myös trendeistä, impulsiivisuudesta, kevytmielisestä innostuksesta (jonka voi ymmärtää sekä hyvällä että huonolla tavalla) ja ensimmäisen maailman ongelmista. Voi eeeiii mun Chanelissa on kuluma reunassa! Voi apua siis KAIKILLA on tää sama laukkumalli nykyään! No hohhoh. Hyvä joskus miettiä että oikeesti, jos nämä ovat suurimpia ongelmia niin ihassama. Isommat ja tärkeämmät asiat ovat jotain ihan muuta.

 

Iloitse siitä mitä sinulla on. Iloitse myös siitä kokemuksesta kun säästät johonkin, oli se sitten mitä vaan. Jos tuomitset muita heidän turhamaisuuksistaan, muista että sinullakin taitaa olla ne omasi siellä henkisessä tai fyysisessä kaapissasi. Ja hei, You’re worth it :)

 

Kuva: Kirjoittajan toistaiseksi viimeinen iso hankinta palkintona itselle piiitkästä urakasta.