Pläh

Onkohan kaikilla huonoja päiviä? Siis todella huonoja, sellaisia että mikään ei omassa naamassa tai kropassa miellytä ja tuntuu ettei kukaan voi olla tällaisesta tapauksesta kiinnostunut, henkisesti tai fyysisesti? On kai. Silloin tällöin, edes kerran vuodessa. Olisi lohdullista, että muillakin. Tai oikeastaan hienoa jos ei, itsensä soimaaminen tai jopa inhoaminen on surullista.

Minulla on noita päiviä, ja hetkiä aika usein. Itsetuntoni voi heitellä paljonkin päivän sisällä. Ou jee täältä tullaan, nyt mä näytän kaikille miten hyvin tän homman haldaan! Ja sitten satun näkemään peilistä ison oloisen peffan tai jonkin huonon kuvakulman ja itsetunto tipahtaa. Sitä pohjalta kaivaessa ihmettelee samalla, että mitä tapahtui. 

Ulkonäön lisäksi itsetunto voi minulla mennä myös sosiaalisissa kontakteissa joskus naurettavan helposti. Olen melko hiljainen ja vetäytyvä, pienen piirin ihminen. Sitten kun ajoittain saan adhd-kohtauksia niin jossain vaiheessa voin saada näpeilleni. Vähän kuin se koiranpentu joka veti touhottamisen hieman överiksi, tai siltä tuntuu. Pari kiusallista hiljaisuutta vastapuolelta tai kyllästynyt katse ja taas on matto vedetty jalkojen alta ja jatkan hissukseen elämistä. Karkeistaen. 

Yksi lääke tähän ainakin on. Liikunta. Liiiiiikunta. Olen periaatteessa fyysisesti hyvin laiska ihminen. Ajatus juoksumatosta tai lenkkeilystä on aaaaaargh. Himotreenaajat ovat pelottavia (okei se mielikuva jäänyt varmaan himotreenari-eksästä joka kieltäytyi seksistä koska en ollut tarpeeksi timmi hänelle). Kuntosalilla jaksan puurtaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt voi sanoa että ONNEKSI olen senkin verran turhamainen kuin olen – jos en välittäisi peffani leveydestä yhtään niin en tiedä urheilisinko. Koska sohvalla on vaan niin kivaa. Mutta onneksi se (sanana ikävän leiman saanut) turhamaisuus on olemassa. Tänään kävin pitkästä aikaa, ja pitkän kesämässäilyn, jälkeen taas salilla. Ja nyt on niin hyvä olo! Ihan sama etten sopeudu kaikkiin maailman muotteihin, ihan sama että rypyt alkaa näkyä, mulla on hyvä fiilis! Jeee. Miksi sinne salille lähteminen on niin hankalaa kun lopputulos on tämä, ei voi ymmärtää. Täytyy vaan koittaa muistaa taas huomenna. Over and out.