Kuulumisia

Ihanasta muuttuneesta elämästämme vanhempina olisi varmasti paljonkin kirjoitettavaa. Elo lapsen kanssa on tuonut elämään tunnetiloja, joita oli vaikea odottaa, ja joita on vaikea selittää. Lapsiperhe-elämä on ollut ihanaa ja olen nauttinut tästä ajasta suunnattomasti. Kaiken väsymyksenkin keskellä tiedän tämän olevan juuri sitä, mitä olin elämältä toivonut.

Odotusaikaan sisältyi toki paljon myös onnellisia tunteita ja iloa kaiken pelon keskellä. Tämän tarinani halusin kuitenkin jakaa juuri keskenmenon kokemuksen näkökulmasta, ja siksi keskityin kirjoittamaan pääasiassa siihen liittyvistä tunteista. Toivottavasti toiveeni toteutuu sen suhteen, että joku vastaavassa tilanteessa ollut, tai siihen liittyviä tunteita parhaillaan käsittelevä saisi tarinastani tukea, lohtua, ymmärrystä ja toivoa. Sitä, mitä itsekin aikanaan tarvitsin.

***

Tämän hetken kuulumisia voin raottaa sen verran, että pari kuukautta sitten vuodatettiin kyyneleitä, kun positiivisen raskaustestin jälkeisenä päivänä alkoi runsas verenvuoto. Raskaus oli hyvin varhaisessa vaiheessa, ja kerran keskenmenon kokeneena sen tapahtuminen ei niin rankasti päässyt yllättämään. Toki tilanne oli kaikin puolin erilainen kuin edellisellä kerralla, eikä tähän vanhemmuuteen oltu ehditty vielä valmistautua montaakaan hetkeä. Silti tieto siitä, että se tapahtui taas, musersi hetkeksi. Pettymykseeni söin jääkaapista raakaa homejuustoa.

Viikon parin kuluttua elämä yllätti kuitenkin taas. Saapui selviä raskausoireita, ja raskaustestin viiva olikin yllättäen tummunut edellisestä! Olin käsitellyt mielessäni keskenmenon, jota ei koskaan tapahtunutkaan. Varhaisraskauden ultraäänitutkimus sen meille viimein vahvisti, kyllä siellä kasvaa uusi elämä!

Kun ensimmäisellä kerralla olin elätellyt toiveita valekuukautisista tai istukkahematoomasta, en tällä kertaa osannut edes ajatella sitä vaihtoehtoa. Näin siis voi kuitenkin käydä, alkuraskauden verinen vuoto saattaa olla myös harmitonta ja vaaratonta. Nyt ollaan selvitty ensimmäisestä kolmanneksesta, ja pian on aika alkaa valmistautua seuraavaan uuteen elämänmuutokseen.

***

loppu.jpg

Blogin kirjoittaminen oli omalta osaltani toistaiseksi tässä. En vielä tiedä, aionko jatkossa kirjoittaa, ja jos aioin, teenkö sen avoimemmin ja anonymiteetin unohtaen. Kiitos kuitenkin kaikille jotka halusivat kokemuksistani lukea! Blogin seuraajien joukosta löytyi monta tarinaa, joita tulen itse varmasti jatkossa seuraamaan ja jännittämään mitä elämä on teidän varalle järjestänyt. Toivottavasti jo alkaneet uuden elämän jännittävät matkat sujuvat hyvin loppuun asti! Ja niille, joilla ilouutiset antavat vielä odotuttaa itseään, toivon yhtä onnellista lopputulemaa kuin itse olen saanut kokea!

Kommentit (2)
  1. Kiitos blogistasi ja hyvää jatkoa perheellesi. Ja onnea raskauteen. Itse odotan kuudetta lastani viikolla 20. Keskenmenoja minulla ei ole ja siksi blogisi aihe oli vieras, mutta silti mielenkiintoinen.

    Kaikkea hyvää sinulle <3

    1. Kiitos ja mukavaa loppuraskautta teille myös!

      Sitä ajattelee, että aiheesta kiinnostuisi pääasiassa ne, jotka ovat itse kokenut jotain vastaavaa. Mutta mukava kuulla että tämä tabunakin pidetty aihe oli mielenkiintoinen myös itse aiheen vuoksi. Ja tutustuminen erilaisiin kokemuksiin varmasti auttaisi varmasti myös siinä, miten kohdata joku läheinen, joka käy läpi kokemukseen liittyvää tunnesekamelskaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *