Aikahan kuluu!
Raskauden puolen välin jälkeen olen alkanut uskoa, että saamme sinut todella jonain päivänä syliimme. Helpointa oli alkaa työstää ajatusta uuteen suuntaan antamalla itselle luvan tehdä ensimmäisiä hankintoja. Ostin muutamia pieniä vaatteita, ja muutamia tarvikkeita. Ja turvakaukalon, ja sängyn. Kohta huomasin että meillä on jo melkein kaikki tuloasi varten. Välillä alkoi taas pelottaa, mitä jos kaikki tulikin hankittua hiukan liian aikaisin. Toisaalta yritin ajatella, että mikäli haluan odottaa siihen asti kun kaikki on todellista, saan odottaa syntymääsi saakka, eikä kaikkia hankintoja voinut kuitenkaan jättää sinne asti. Lopulta annoin itselleni luvan alkaa puhumaan ajasta kun meillä on vauva. Se tuntui viimein helpottavalta.
Seurasin aluksi kauhulla ystäväni onnellisuutta, hän kun oli ollut raskaana vasta puolet vähemmän kuin minä. Silti hän puheissaan ja teoissaan suuntasi määrätietoisesti kohti tulevaisuutta. Minusta oli hullua, että muut eivät pelänneet jonkun menevän vikaan, vaikka heilläkin oli ollut omat vaikeutensa matkallaan.
Ajatusmalli siitä, että tässä vaiheessa pelkääminen olisi sama kuin pelkäisi joutuvansa auton alle joka kerta kun lähtee ovesta ulos, sai minutkin hiukan tajuamaan, että jatkuvasti ei voi ajatella vain pahinta. Yritinkin sen sijaan ajatella sitä, miten paljon vauvoja syntyy maailman aivan onnistuneesti ja terveenä. Ehkä todellakin oli aika alkaa taas luottaa siihen että asiat voi edetä hyvinkin.
Pian olimme jo viimeisellä kolmanneksella. Kiireinen vaihe töissä oli pitänyt huolen siitä että aika vihdoin tuntui kuluvan. Aikaisemmin olin ajatellut että äitiysloman alku olisi sellainen rajapyykki, mitä pidemmälle ei edes uskaltaisi ajatella. Äitiysloman alettua saattaisit syntyä jo milloin tahansa! Nyt tuohon loman alkuun oli enää kolme viikkoa. Toisaalta laskettuun aikaan oli kuitenkin kaksi kuukautta, mikä taas tuntui kovin pitkältä. Yhtenä aamuna purskahdin itkuun, olisin halunnut niin paljon sinun olevan jo täällä. Miten kipeästi voikaan kaivata jotain, joka odottaa vasta tulevaisuudessa.