Ensimmäinen tunne
”Rakas, tein juuri testin, jonka mukaan sinusta tulisi isä. Rakastan sua!”
Nämä sanat raapustin vapisevin käsin Mies hoitaa vauvaa -nimisen kirjan etulehdelle eräänä lauantai-aamuna. Yllätyslahja paketoituna menin herättämään vielä sängyssä nukkuvaa rakastani. Ensin hoputin paketin avaamisessa, ja seuraavaksi jouduin malttamattomana hoputtamaan myös avaamaan kirjan. Siinä vaiheessa uutisesta oli jo ehkä suurin yllätysmomentti menetetty, mutta silti mieheni kysyi tekstini luettuaan ensimmäisenä: ”Oikeesti?”. Kyllä, ihan oikeesti. Ihan oikeesti olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Ajatukset alkoivat sillä samalla sekunnilla lentää niin korkealla, että niistä oli itsekin vaikea saada enää kiinni.
***
Takana oli melkein puoli vuotta sen oikean hetken odottamista. Yhteisymmärrykseen siirtymisestä kohti seuraavaa elämänvaihetta oli päästy jo aikaa sitten, mutta todetaksemme olevamme täysin valmiita myös henkisesti, asetimme harkinta-ajallemme päättymispäivämäärän. Ainakin itse koin jostain syystä tarvitsevani vielä puoli vuotta aikaa valmistautua henkisesti ajatukseen täydellisestä elämänmuutoksesta. Lopulta en malttanut odottaa viimeistä suunniteltua valmistautumiskuukauttani, vaan jätin viimeisen olemassa olevan ehkäisypilleri-laatan aloittamatta. Näin jälkeenpäinkin ajateltuna päätös oli ihan hyvä.
En osannut pelätä lapsettomuutta, enkä edes sitä että joutuisimme kovin pitkään odottamaan ensimmäistä merkkiä raskauden onnistumisesta, vaikka tuttavapiirissänikin oli ollut juuri kyseisiä ongelmia. Olin asian suhteen alusta asti hyvin optimistinen, ja ensimmäisten kuukautisten alettua pillereiden lopettamisen jälkeen koinkin jonkinlaisen pettymyksen tunteen. Itselleni täytyi puolustella lopputulosta sillä, että en ollut vielä ihan selvillä kiertoni säännöllisyydestä, enkä edes siitä miten pystyn määrittelemään tuon oikean hetken kuukaudesta. Oli helpompi niellä pettymys kun uskotteli itselleen että menihän se nyt vähän hutiin…
Seuraavien kuukautisten alkamispäivä oli vasta käsillä, ja vaikka olin päättänyt odottaa testin tekemistä siihen että ne olisivat jo muutaman päivän myöhässä, heräsin malttamattomana lauantai-aamuna ja päätin hiipiä salaa vessaan ennen kuin mieheni herää. Salaa siksi, että olin hankkinut kirjan tätä yllätystä varten jo puoli vuotta aikaisemmin, ja halusin yllätykseni onnistuvan suunnitellusti. Ja siksi jo tänään, että olimme samaisena päivänä menossa juhlimaan ystäviemme häitä, ja halusin selvittää itselleni että mihin kaikkeen saisin illan aikana sortua. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kalat jäivät minun osaltani juhlapöydästä syömättä, ja ystäviemme tarjoama autokyyti häihin vaihtui tekosyiden saattelemana omalla autolla kulkemiseksi. Että voi sitten juhlissa vedota siihen, että kuskiarpa osui nyt meidän perheessä yllättäen naisen harteille.
Riemukas odotus oli alkanut, ja kovasti odoteltiin raskausoireita. Yhdellä läheisellä oli ollut aikanaan tuulimunaraskaus, joten jotain pientä varovaisuutta yritin itselleni tyrkyttää ajatuksiin, mutta siitä huolimatta usko onnistuneeseen raskauteen oli vahva. Jossain vaiheessa pelko oli mielessä kuitenkin niin voimakkaana, että harkitsin varhaisultraan menemistä vain varmuuden saamiseksi. Lopulta luovuin ajatuksesta ja totesin että kyllä me nyt jaksamme ensimmäiseen seulontatutkimukseen asti odotella. Kun ensimmäisellä neuvolakäynnillä meille kerrottiin, että alkuraskaudessa tuleva pienimääräinen ruskea vuoto on täysin normaalia eikä aiheuta syytä huoleen, mietin että josko nyt voisin työntää nuo pelontunteet syrjään. Vaikka olin innokas raskaanaoleva ja kaivelin eri lähteistä paljon tietoa raskauteen liittyen, en jostain syystä kohdannut missään vaiheessa keskenmenotilastoja. On kummallista miten pystyy sivuuttamaan asiat, joita ei ajattele omalle kohdalle sattuvan. Toisaalta ajattelin, että viimeistään ensimmäisellä neuvolakäynnillä meille kyllä annetaan kaikki oleellinen tieto mitä siinä vaiheessa on hyvä tietää. Ja toisaalta en ollut koskaan kuullut kenenkään tuttavan kohdanneen keskenmenoa, joten ilmeisesti ajattelin sen tarkoittavan että niitä ei tapahdukaan.
Odotin malttamattomana että saisin kertoa onnestamme koko maailmalle, ja ehdinkin jo parille läheiselleni asiasta iloita. Miehen vanhempien osalta kävimme tiukan mietinnän hetken, mutta päädyimme kuitenkin toistaiseksi olla vielä kertomatta. Onneksi.