Viikot kuluivat nopeasti ja yhtäkkiä oli aika jättää työhuone ja kerätä omat tavarat työpisteeltä hetkeksi. Oli samalla tosi haikeaa jättää ihana työpaikka, mutta tietenkin olin malttamattoman onnellinen että sain jäädä lomalle sen haaveista suurimman vuoksi. Nyt olisi aika alkaa kerätä voimia sinua varten!

Olin pysynyt todella hyvävointisena, ja sain nauttia äitiysloman ensimmäisistä viikoista täysillä, kuten olin odottanutkin. Kahvila-aamupaloja, asioiden hoitoa, pihatöitä ja askartelua, kotitöitäkin olisi ollut tehtävänä vaikka kuinka. Olin ajatellut, että kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa valmistaudun siihen, että synnytys voi käynnistyä minä päivänä tahansa. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa olin päättänyt alkaa odottamaan saapumistasi.

Olin touhuillut päivän normaaliin tapaan, mutta iltapäivällä vatsaa alkoi kiristää sen verran että istuminen ei tuntunut enää hyvältä. Minun oli tarkoitus lähteä kauppaan, mutta koska istuminen auton rattiin ei ollut järkevää, odotin mieheni töistä kotiin ja lähdimme yhdessä. Kauppakeskuksessa tepastelin tavalliseen tapaan, ja vatsan kiristyskin tuntui helpottavan kävelyn ansiosta. Illalla suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa, joka sisälsi pihan siivousta ja paljon muutakin menoa.

Hetki ennen nukkumaanmenoa tunsin pienen lorahduksen. Kävin tarkastamassa tilanteen, mutta en osannut varmaksi tulkita tapahtunutta. En kehdannut mainita asiasta miehelleni, ajattelin tekeväni itseni naurunalaiseksi yli-innokkuudellani, olihan laskettuun aikaan vielä yli kaksi viikkoa.

Mutta sitten se tapahtui. Lorahdus, joka ei jättänyt enää mitään arvailujen varaan. Mitä! Nyt jo!? Enhän minä ollut edes ehtinyt vielä aloittaa todellista synnytyksen käynnistymisen odotusta. Yhtäkkiä yllättäen lapsivesien mentyä ei ollut enää epäilystäkään, etteikö synnytys olisi nyt käynnistymässä.

Soitin synnytysvastaanotolle ja sekoiltuani hädissäni raskausviikoissa, pyydettiin meitä käymään vastaanotolla. Supistuksia ei vielä ollut ja lapsivesi oli kirkasta, joten olisimme voineet jäädä vielä kotiin odottelemaan tilanteen etenemistä. Oli kuitenkin hyvä että sain kuunnella hetken vauvan sykkeitä ja tarkastusten jälkeen kuulla miten tilanne etenee.

”Viimeistään kahden vuorokauden kuluttua vauva on syntynyt.”, kertoi minua tutkiva kätilö. Vasta tässä vaiheessa oikeasti ymmärsin, että ihan pian kauan ja malttamattomasti odottamamme vauva on sylissämme. Palasimme kuitenkin yöksi vielä kotiin, ja supistukset alkoivatkin yöllä kotona ollessamme.