Jouluporvari

Moi aikuisuus. Joulukoristelin kotini ensimmäistä kertaa ikinä, ja aloitin vielä sieltä porvareimmasta päästä eli joulukuusesta. Tai no, ”kuusesta”, joka on Hakaniemen torilta haettu ja kiroillen vesikannuun tungettu kolmen euron havunippu. Lupaan petrata tätä porvariutta vielä. ”Kuusi” kyllä toimii ihan esikuviensa tavoin retkottamalla uhkaavasti vinossa ja varistamalla neulasia käsittämätöntä vauhtia. Koristeet sentään hain porvariskodin arvoisesti Stockalta. Oikeastaan kävin joulukoristeosastolla kertaalleen jo viime vuonna, mutta silloin kokemus tuntui Liberace-teemaiselta seikkailupeliltä ja poistuin kauhuissani.

Kohta alan soittaa aikuisuuteni taustalle ainoaa oikeaa joulumusiikkia: Jónsin levyä Go. Juuri sellaista helisevää nostatusta kuin joulumusiikin kuuluukin olla, mutta vain vähemmän ärsyttävää. Paria päivää vajaat neljä vuotta sitten, Englanti-syksynäni, kävin Jónsin keikalla Hammersmith Apollossa ja palasin sen jälkeen hyytävän kylmään Lontooseen sielu lämmenneenä. (Yleensä arvostaisin enemmän esim. lämpimiä varpaita, mutta Englanti-kuukausien jälkeen ihan mikä tahansa lämpö oli tervetullutta. Vähän myöhemmin alkoi näyttää siltä, että jäisin jouluksi lumen saartamaan Oxfordiin, tyhjään yliopiston asuntolaan. Olin varmaan aatonaaton ainoa ihminen joka toivoi, ettei lentoyhtiö saisi korvaavia lentojaan lähtemään.)

https://www.youtube.com/watch?v=Y5VgLOs0LwQ