Kuvia merestä ja kuolemasta
Aina kun uutisoidaan jotain Välimerestä, mietin Alixandra Fazzinan kuvia Somalian pakolaisista.
Kameroilla on usein niin kliininen katse ettei uutiskuvia koe todeksi. Fazzinan tausta on taidekoulussa ja valokuvat välillä kuin Sarah Moonin kamerasta, maalauksellisen epätarkkoja. Noor Imagesin sivuilla on monta galleriaa Fazzinan töitä. Tuskin näen tänä keväänä kauniimpia kuvia, saati surullisempia.
Paikkansa silläkin, että dokumentoi konflikteja kuin Linné kasveja. Näyte yksi, piharatamo. Näyte kaksi, ilmaiskussa kuollutta lastaan kantava isä. Sellaisilla kuvilla on niin selkeä todistusarvo, että niitä halutaan propagandakäyttöönkin.
Fazzinan kuvat vain seisovat katsojan takana ja muistuttavat, että tässä on ihminen. Katsoo kameraan öisellä kujalla: ihminen. Katsoo tulkitsemattomin ilmein takaisin rantaan: ihminen. Istuu polvet koukussa hämärässä huoneessa aamua odottamassa: ihminen. Vähän rakeinen ja vaikeasti hahmotettavissa, koska ei ihmistä voi muistaa ihmiseksi jos katsoo sitä kuin näytettä vitriinissä.
A Million Shillings – Escape from Somalia –kirjassa Fazzina dokumentoi Somalian pakolaisten matkaa Adeninlahden yli. Kuvat ensimmäisen linkin takaa ovat tästä projektista, mutta kirjassa ne ovat selkeämmin osa tarinaa. Selvennetään syitä lähteä Somaliasta ja keinoja siihen sekä seurataan tiettyjen pakolaisten matkaa. Ja ensimmäiset 150 sivua ollaan pimeässä: salakuljettajien tiloissa odottamassa yötä ja kyytiä ja rahalähetystä. Loputonta odottamista hämärä kuva toisensa jälkeen, ja viimein rannalle, joka palaa puhki auringonvalosta, ja jossa odotetaan laivaa ja toivotaan että juomavesi riittää.
Loppukirjan on taas yö. Veneessä matkustajat sidotaan toisiinsa jotta vene ei pääsisi kallistumaan. Useimmat kirjassa seuratut henkilöt katoavat merta ylittäessään. Koko ajan tulee muistutetuksi: tässäkin on ihminen. Että tietysti ihminen ystävystyy muiden samaa matkaa kulkevien kanssa, huolehtii että pääsee ystävien kanssa samaan veneeseen. Ja jos ihminen selviää matkasta, se lähtee vieraaseen öiseen kaupunkiin käsi kädessä ystävän kanssa.
Suosittelisin kirjaa, mutta ainakaan Helsingin kirjastoista sitä ei löydy. Ei kai tämä maailmaa miksikään muuta, mutta ehkä kyky muistaa ketkä kaikki ovat ihmisiä surkastuu jos sitä ei harjoita.