Selviytymiskeinoja 3
On ollut sunnuntai-ilta jo vähintään viikon. Tunne siitä, että on elämän viimeinen vapaapäivä ja koko loppuelämä koostuu heräämisestä aamukuudelta. Päivällä on kiireellä käyty katsomassa viimeiset museot ja autiot tulitikkutehtaat ja pikkukaupunkien kaupungintalot.
(Surua aamukuudelta heräämisestä ei voi selittää – joko sen ymmärtää tai ei. Tämä on niille, jotka ymmärtävät. Aamuvirkut eivät tarvitse selviytymiskeinoja: koko maailma on rakennettu teitä varten. Kunhan minusta tulee diktaattori, yksikään kello ei soi ennen kahtatoista. On mahdollista, että olen juuri ennen julkaisua muokannut edellisestä lauseesta vähemmän väkivaltaisen.)
Siitä tulikin mieleeni: Helsingissä arkipäivisin vapaalla olevat, menkää Elävän kuvan museoon ja katsokaa siellä Suomen ensimmäinen äänielokuva. Vanhan kuvauskaluston metallin ja rasvan tuoksu on kaunis ja turkulaisesta liiteristä löytynyt kuplettifilmi alkaa edetessään yhä vahvemmin näyttää viestiltä saatanalta. Tämä ei ollut selviytymiskeino: ilman tätäkin epäilemättä selviää, mikä on ihan hyvä sillä museo sulkeutuu pysyvästi ensi kuussa.
Nyt on kuitenkin jo ilta ja museot, tulitikkutehtaat ja kaupungintalot on katsottu. Pitäisikö kohdata ajatus huomisesta? Ei hitossa. Mikä avuksi?
Tutkitusti on iltoja, jolloin ihmistä parhaiten rauhoittaa katsella webbikameralla jonnekin kauas. Eräänä myöhäisiltana ystäväni rauhoittui katsellessaan suljettua kiinalaista ravintolaa. Itse olen katsellut erityisesti Oxfordia. Turhaa kaikki vaivannäkö, jolla ihmiset ovat kasanneet inspiroivia lainauksia komeiden maisemien päälle. Mun ongelmissani parhaiten rohkaisee tuo tyyppi joka juuri nyt kulkee hämärtyvää katua Sainsburyn muovipussia kantaen. Siellä se on, kävelee ruokaa ostaneena auringonlaskua kohti, eikä mikään mitä mä mokaan tule muuttamaan sen elämää yhtään.
Voin suositella webbikamerametodia melkein varauksetta. Se on toiminut kaikkina muina iltoina paitsi yhtenä. Tänä ikuisena sunnuntai-iltana tarvitsin selviytymiskeinoa jo kerran, ja niinpä avasin Oxfordin kameran. Hotelli, jota kamera kuvaa, oli sattumoisin juuri sinä päivänä palanut.