Million reasons
Kuten monesti ennenkin, toivotin ”joulun yllätykselle” hyvät jatkot ja kerroin etten pysty jatkamaan suhdetta kun en vain millään pysty suhtautumaan mieheen tarpeeksi kevyesti satuttamatta samalla itseäni. Tapansa mukaan hän vastasi mitäänsanomaatomasti ja toivotti minulle kaikkea hyvää. Edelleen jossain kiehahtaa kun mietinkin asiaa. Fb-feedin uudet kaverilisäykset miehen puolelta saavat aikaan lähes oksennusrefleksin. Tajutonta, tajuan kyllä. Siksi päätinkin listata suhteen hyvät ja huonot puolet alas objektiivista tarkastelua ja oman mieleni selkeyttämistä helpottamaan. Kas näin:
PLUSSAT:
Samanlainen ajatusmaailma pääpiirteittäin.
Ensimmäisistä treffeistä lähtien hyvä flow.
Hetkittäin heittäytyessään hyvin lähellä ihannemiestäni. Kesälomareissulla näin kerran ko. tapahtuvan.
Komea.
MIINUKSET:
Huono kommunikaatio. En olisi voinut edes vuoden jälkeen kuvitellakaan esim. soittavani miehelle. Kerran kokeilin, ei vastannut.
Itsekeskeinen tyyli sängyssä. Kiihkeä, mutta itsekeskeinen.
Sanalliset huomionosoitukset 0. Fyysiset 0,5.
Negatiivisuuteen kallistuva tyyli käsitellä asioita. Näkee enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.
Yrittäessäni keskustella suhteen tilasta, välinpitämättömyys asian käsittelyä ja tuntemuksiani kohtaan.
Sai minut liian monta kertaa ajattelemaan, että kerran vielä. Kuten tässä. Joka kerta lopputuloksena pahempi olotila.
En vuodenkaan jälkeen osaa sanoa, mitä päässään liikkuu. Ja kynnys kysyä yhtä suuri aina.
Valitettavasti voisin jatkaa negatiivisten asioiden listaa vielä melko pitkälle, mutta tajuan jo tästä tilanteen näyttävän huonolta. Ilmeisesti yhteys aivojeni ja sydämeni välillä kärsii huonosta signaalista…
Tuota plus-miinus -listaa lukiessa kävi vain mielessäni, että ollaankohan me törmätty samaan mieheen. kun tuntui niin tutulta? ::itkupotkunauruhymiö::
Aj saakeli, mua sattuu sun puolesta! Oon +/-listojen fani, joten ihailen sitä, että uskallat olla rehellinen siinä, että ehkä se tyyppi ei mikään täykky ollutkaan. Oon siloitellut niin useasti, että no jos tää nyt vielä muuttuis niin sitten se varmaan, eikä se varmaan tarkoita sitä että… BLÄÄ.
Mulle noin listaukset ovat antaneet jossain vaiheessa sen boostin sille, että ei hitto! Miksi mä oon antanut hänen käyttäytyä mua kohtaan näin. (koska suostun siihen) Ja sitten vaan kaikki maapallon R-E-S-P-E-C-T ja Independent woman -piisit soimaan. Kiukulla yli, saatana! Me ansaitaan parempaa! Paskan käytöksen rajat kiinni!
Kiitos! Itsellänkin on paha tapa ns ”kaunistella todellisuutta” kuten tässäkin tapauksessa tein, joten samassa veneessä ollaan. Ja todellakin pitäisi muistaa, että itsehän sitä käytöstä tavallaan juuri sallii. Vielä kun muistaisi sen tarpeeksi ajoissa eikä vasta siinä vaiheessa kun on jo pahoittanut mielensä useaan kertaan.. :/
Taidan tehdä listauksen lisäksi myös jonkun voimabiisilistan sun inspiroimana; aina kun tyyppi tulee mieleen niin Spotify auki. Me todellakin ansaitaan parempaa 🙂
Optimismi on kuitenkin vähän kivempi laji kuin että yrittää aina olla niin saakelin tilanteen tasalla, ettei mikään muka satuttaisi. Totta kai satuttaa, se kertoo siitä, että ihmisiä ollaan. Oon koska tahansa se, jota sattuu kuin se joka leikkii kyynistä.
Ja mitä tulee itsensä soimaamiseen siinä, että ei tee asioita oikein, niin sen voi kyllä lopettaa. Joka kerta opettaa vähän enemmän plus, että tapaan sanoa: tein sen päätöksen senaikaisilla aivoillani. Nyt voisin tehdä toisin, mutta silloin en osannut paremmin.