Kun sielu lepää

… aina juuri sen yhden käsivarsilla, joilla se ei saisi.

Kun kesäisellä tanssilattialla slaavikyykyssä tehty outo sopimus johtaa seikkailuun, jollaista et voisi kuvitellakaan koskaan tapahtuvan. Kun viisi tuntia kuluu kuin silmänräpäyksessä vaikka vain makaat niillä upeilla käsivarsilla ja käyt keskusteluja. Kun hyppäät syliin ja näät, miltä maailma näyttää puoli metriä korkeammalta. Laitat hitaan biisin soimaan ja hän tanssii ja kannattelee käsivarsilla.

Pikaiset kohtaamiset lentokentän parkkipaikalla, fine dining -illalliset hienoissa ravintoloissa, kärryjen työntely automarketin käytävällä. Tuntien puhelinkeskustelut; ”Ei mulla oikeastaan ole mitään asiaa mutta soitinpa vain…”, parin sanan sähköpostiviestit. Joka kerta, sydän jättää yhden lyönnin välistä. 

Se hetki, kun myöntää itselleen että muistaa miltä rakastuminen tuntuu. 

Ja muistuttaa itseään, että tiesi koko ajan miltä sen loppuminen myös tulee tuntumaan.