Kun joku kysyy minulta tällä hetkellä mitä haluan tuntuu että vastauksia on yhtä monia kuin on vaihtoehtojakin. Loputtomasti. Oli sitten kyse seurustelusta tai työurasta, tuntuu ettei  mikään vaihtoehto tyydytä minua täysin koska toisaalta ajeteltuna jokin muukin vaihtoehto puhuttelee. Ruoho on vihreää kaikilla puolilla aitaa ja tällä hetkellä ehkä parasta on Iisan sanoin ”olla pihalla ja vaiheilla”. 

Olen nyt tehnyt oman alan työtäni reilun viiden vuoden ajan. Arki rullaa melko kivuttomasti, jonkun verran etenemismahdollisuuksia ja erikoistumisvaihtoehtojakin löytyisi. Työporukka on tuttu ja turvallinen, seinät samat päivästä toiseen. Palkka huono työnkuvaan verrattuna mutta työtunnit maltilliset ja kellokorttikin toimii useampana päivänä viikossa lähes moitteettomasti. Viikonloppuisin ei juuri työasiat päässä pyöri ja ne sattuvat olemaan aina vapaita kuten arkipyhätkin. Silti takaraivossa kaivelee ajatus siitä, että seuraavat noin kolmekymmentä vuotta voisi tehdä jotain muutakin. Haastaa itseään enemmän ja saavuttaa lisää. Mutta minkä parissa? Kaveriporukassani sekä muiden samanikäisten tuttujen joukossa tuntuu vellovan sama ajatus. Jotain pitäisi keksiä.

Tapasin ruokakaupassa työkaverini jonka kanssa olemme eri toimipisteissä emmekä juurikaan tekemisissä. Hän kysäisi minulta perinteisen ”Onkos mitään miehiä?” -kysymyksen johon vastasin tuttuun tapaani että onhan niitä kaikenlaisia virityksiä. Vanhemman kollegan neuvo oli, etten saisi olla liian vaativa tai valikoiva; silloin kun sattuu helposti jäämään yksin. Mutta kumpi sitten on parempi vaihtoehto? Olla yksin ja ehkä kohdata se sielunkumppaninsa vielä vapailla markkinoilla ollessaan vai ottaa se ei-niin-täydellinen-mutta-oikein-mukava-ja-ihan-sopiva, mennä naimisiin ja perustaa perhe ja herätä kymmenen vuoden päästä ja tajuta olevansa väärän ihmisen kanssa?

Kehittämispäivällä käytiin keskustelua siitä, miten herkästi pyrimme vaikuttamaan tai muuttamaan toisen tekemistä vain siitä syystä että se poikkeaa omastamme. Jos herra x kuorii porkkanat ennen keittämistä mutta itse olet tottunut keittämään ne kuorineen, lähdemme herkästi omasta tottumuksestamme ohjaamaan herraa oman tapamme mukaiseen toimintaan. Kyseenalaistamme harvoin omaa tapaamme toimia.

Miksi jakelemme neuvoja omien toimintatapojemme mukaan oli kyseessä sitten suhteet saati porkkanoiden keittäminen?