28 years and single

12.3.2017 marttakaroliina

So glad I swiped right

Kuva: PRINTallShop on Etsy

Tinder on tuonut elämääni jos jonkinlaista seikkailua, joista yhdeksi parhaista lukisin ehdottomasti toisella puolella maailmaa tapahtuneen kohtaamiseni erään kalifornialaislähtöisen miehen kanssa. Sovimme ”treffivaihdot” pääkaupunkimme ja New Yorkin välillä ajatuksena esitellä toiselle kivoja paikkoja ja viettää iltaa tanssin parissa. En koskaan ehtinyt hoitamaan omaa osuuttani mutta saapuessani helmikuun lopulla Manhattanille laitoin miehelle viestiä. Hän oli hieman yllättynyt että oikeasti otin vielä yhteyttä (kulttuuriero suomalaisen ja amerikkalaisen välillä kun sovitaan että ”mennään joskus yhdessä jonnekin”) ja lähti mielellään esittelemään kaupunkia. Perinteisten treffien sijaan tapasimme kolmistaan ystäväni kanssa, koska olin vierailemassa hänen luonaan.

Mies oli tyyliltään (ystäväni kuvailua lainaten) yksi homoimmista heteromiehistä joita olen koskaan kohdannut. Erittäin huomaavainen herrasmies, joka sai hieman erikoisen tilanteen tuntumaan todella luontevalta. Mies vei meidät paikkoihin joihin olisimme tuskin koskaan keskenämme eksyneet ja tanssitti meitä erittäin ammattimaisin ottein useamman illan. Söimme parhaita pork buneja joita olen koskaan maistanut. Nielaisin elämäni ensimmäisen osterin. Maistoin ensimmäistä kertaa sakea. Vaeltelin Natural History Museumin käytäviä käsi kädessä ja tuijottelin planetaariossa universumimme pimeimpiä aineita.

Mies oli kertonut ystävälleni (ollessani yhdellä todella pitkään kestävistä wc-reissuistani, joiden aikana jäin väkisinkin juttelemaan muiden miesten kanssa niitä näitä), että häntä oli varoiteltu ulkomaalaisten tyttöjen kanssa treffeillä käymisestä. Kuulemma usein tytöt odottavat miehen vievän hienoihin paikkoihin ja maksavan kaiken niin sanotulla kotikentällä. Mies oli todella iloinen että meidät tavattuaan hän pystyi toteamaan, ettei tämä ole täysin totta ainakaan. Hän piti meistä molemmista ja viihtyi hyvin seurasamme.

”I kinda like you.. Hope you don’t just forget me when you go back home.”

Hyvä tanssimaan, kiinnostunut hyvästä ruoasta, kohtelias, komea ja rento. Ensimmäinen oman ikäiseni mies jonka kanssa olen koskaan käynyt treffeillä. Mitä vielä voisi toivoa?

Ehkäpä hieman vähemmän välimatkaa kuin 7000km.

Suhteet Oma elämä Matkat

9.3.2017 marttakaroliina

Realiteettien yhteenlasku

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen mies vastaa, että palaa asiaan kun pääsee koneen äärelle. Kuluu vuorokausi (kokonainen vuorokausi). Kyllästyn odotteluun ja laitan viestin, jossa kerron minulle voivan asioita esittää suoraan ja että näin erinäiset kosmetiikkatuotteet kylpyhuoneessa puolivahingossa ja pelästyin koska en halua sotkeutua mihinkään kolmiodraamaan. Tämä kiihdyttää miehen vastausnopeutta huomattavasti. Vastaus sen sijaan ei ollut täysin sitä mitä ajattelin.

Viestissään mies kertoo, että ei ole jouluisen ensitapaamisemme jälkeen tavannut ketään muita. Toki pientä viestittelyä on ollut ja Tinderiä on kuulemma tullut käytettyä lähinnä ajantappamistarkoituksessa. Ei koe että on tarvetta etsiä mitään muuta mutta ei myöskään toki kaiken kiireen keskellä ole aikaa millekään muulle, kun nykyistenkin hoitaminen on lähes mahdotonta. Kertoo, että työtehtävistä kieltäytyminen ei ole tällä hetkellä vaihtoehto ja niiden erikoinen laatu aiheuttaa sen, että ei voi luvata mitään varmaan kenellekään. Toivoisi kuitenkin että meille löytyisi joku ”oma lokero mihin sopisimme” koska kanssani on helppo olla. Yleensä pyrkii etenemään hitaasti ja asiat mielessään myös etenevät hitaammin koska haluaa ehkä välttää ennen tekemiään virheitä. Kokee että jotain ainutlaatuista välillämme on oltava koska asiat lähtivät liikkeelle niin hyvällä ja kepeällä mallilla eikä missään vaiheessa tuntunut omituiselta. Toisaalta taas haluaa nähdä, onko millään tasolla mahdollista että ehdimme toisiamme edes näkemään realiteettien vuoksi koska ne ovat kovin monimutkaisen tuntuisia. Ajattelee, että ei halua lähteä rajaamaan oikeuttani muihin ihmisiin koska ei pysty itse olemaan enemmän osallisena elämääni.

Viestien jälkeen olo on yhtä aikaa helpottunut, epätodellinen ja haikea. Aivan kuin suhteen kohtalo olisi molempien mielessä valmiiksi tuhoon tuomittu vaikka vastaus periaatteessa positiivinen olikin. Miespuolinen ystäväni toteaa, että vastaushan oli juuri täydellisesti ”pelattu”; kuin minua varten suunniteltu. Että en pelästyisi, minulla olisi tarpeeksi vapautta ja vähän epävarmuutta pitämään kiinnostukseni yllä. Nyrpistän nenääni mutta tiedän asian olevan juuri näin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus