Kolmen sääntö ja muita vinkkejä työjaksamiseen

Pääsin muutama vuosi sitten töihin paikkaan, josta todella unelmoin. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, sain mielenkiintoisia työtehtäviä ja hehkutin kavereille, kuinka olin samoissa juhlissa ihailemieni näyttelijöiden kanssa. Kääntöpuolena tein rutkasti ylitöitä joka päivä yli vuoden putkeen. Kerran lauantaiaamuna sain sähköpostin, jossa toivottiin että en lukisi työpostejani, mutta siltä varalta että lukisin, voisinko tehdä palveluksen. En tehnyt, mutta se oli lähellä. Tiesin, että jonkin täytyisi muuttua.

Pitkän työviikon tekeminen voi tuntua todella huumaavalta, kun teet jotain mistä todella pidät, eikä hulinassa välillä muista pitää itsestä huolta – tai edes pysty siihen, kun käytät suurimman osan valveilla olostasi työpaikallasi. Kaikkein ironisinta kuitenkin on, että olen Lontoossa työskennellessäni nähnyt työaikakulttuurin kummatkin päät: yhdessä työpaikassa koko tiimi teki esimiesten kanssa Lontoon city-tapaan töitä yön pikkutunneille saakka; toisessa työpaikan ovet lukitaan kello 18. Ja arvatkaa mitä? Kummassakin työpaikassa saatiin aivan yhtä paljon aikaan.

Lilyn #onkopakkojaksaa-kampanja onkin ollut tärkeää seurattavaa. En ole ekspertti ja itsellänikin on vielä paljon opittavaa, mutta ajattelin jakaa muutaman ehdotuksen siitä, mitkä ovat itselläni toimineet. Jos olet kanssa täyttä työviikkoa tekevä toimistotyöläinen ja haluaisit myös pitää huolen siitä, etteivät työt valuisi vapaa-ajalle, niin näistä voi olla apua sen kuuluisan work-life-balancen ylläpitämisessä.

1. Työpaikalle on vain muutamalla henkilöllä avaimet. Tämänhetkisessä työpaikassani on miltei 20 työntekijää, mutta toimistolle on vain viidet avaimet. Toimiston ovet ovat auki klo 9-18.15, ja tämän jälkeen kaikki ajetaan pois. Tässä voittavat niin työntekijät kuin työnantajat: tiedostan itse, että pomoni arvostaa vapaa-aikaani; ja tiedän että pomoni saa minusta energisemmän ja paremman työntekijän, joka käyttää työpäivänsä (ne 8 tuntia!) tehokkaammin. Poikkeuksiakin toki on: joskus perjantaisin aika vain loppuu kesken ja saatan tehdä vielä muutaman nopean homman, mutta lähtökohtaisesti systeemi on toiminut ja ennen kaikkea opettanut arvostamaan sitä, että työn ja vapaa-ajan erottelee toisistaan.

2. Pidä aina ruokatuntisi (tai ainakin neljä kertaa viikossa). Sovi lounastapaaminen, käy työkaverin kanssa kävelyllä tai vaikka lukemassa kirjaa lähipuistossa. Itselläni lounastunti on tunnin pituinen, joten olen löytänyt lounastuntien jumppatunnit. Ovat myös paljon halvempia! (Kukkaro kiittää)

3. Muista kolmen sääntö. Kaikkeen ei voi keskittyä ja kaikkea ei voi jaksaa. Yritän itse ajatella, että täysillä voi kerralla keskittyä vain kolmeen isompaan projektiin. Jos käyt esimerkiksi päivätöissä, teet samalla freelance-töitä ja suunnittelet remonttia, harkitse tarkkaan mikäli aiot järjestää vielä vaikka suuremmat synttärijuhlat – tai jos teet, muista pyytää muilta apua. Tässä yksi hyvä syy siihen, miksi olen aika harvakseltaan päivittänyt tätäkin blogia – tämä on mahtavaa hommaa, mutta en pystyisi tekemään sitä päivittäin (tämäkin teksti on ollut tekeillä jo ikuisuuden!). 

4. Nauti rutiineista. Tuntuuko että energiasi on vähissä työpäivän jälkeen, mutta pitäisi silti saada tehtyä uusi gourmet-lounas ynnä muuta? Ei täydy. Kiireisinä/laiskoina viikkoina saatan itse vain keittää paketillisen kvinoaa, pakastaa sen pienissä annoksissa ja syödä niitä lounaiksi töissä esimerkiksi fetan, jonkun hyvän kasviksen ja pähkinöiden kanssa. Samoin työvaatteissa saatan kierrättää koko viikon kahta tai kolmea eri asukokonaisuutta (kiitos kulttuuriala ja siistit neuleet!). 

5. Käytä hyvää aikataulutus-systeemiä (ja älä vetkuile). Nostan tämän tähän, koska muistan kuinka stressaantuneempana edellisessä työssä pelkän listan tekeminen saattoi tuntua ahdistavalta. Olen itse tykästynyt todella paljon lontoolaiselta Career Girl Dailyltä hankkimaani muistikirjapäivyriin (onpa muuten ihan huippu sivusto viihdyttävien ja inspiroivien työartikkelienkin suhteenkin), mutta idea on yksinkertainen ja monenlainen muistivihko kelpaa siihen.

Käytän tuota muistikirjaa kaikkiin muistiinpanoihin töissä. Esimerkiksi tapaamisissa merkkaan suoraan jo tietyn päivän kohdalle, mikäli jotain täytyy tehdä silloin. Päivän päätteeksi vedän yli tehtävät, jotka olen jo tehnyt, ja siirrän jäljelle jääneet seuraavalle päivälle. Mutta mitä listalle ei kannata laittaa? Sähköposteja, joihin voisit vastata kahdessa minuutissa. Olen itse ollut aivan naurettavan huono tässä: saatan ajatella että pitäisikö tähän keksiä jotain hauskaa tai mitä toinen ajattelee sähköpostista. No, yleensä ei juuri mitään – kunhan saa vain pikaisesti vastauksen. Tietyissä asioissa nopeus on valttia. En ole itsekään vielä mikään mestari tässä, mutta parempi kuin vielä puoli vuotta sitten.

Sekä bonus: Uskalla sanoa ei. Tämä voi olla myös ystäville ja sosiaalisille tapahtumille. Joskus täytyy vain mennä kotiin ja katsoa Netflixiä pakastepizzan kanssa viltin alla.

Jokainen työpaikka on totta kai erilainen ja on monia työhyvinvointiin liittyviä asioita joihin vain esimies voi vaikuttaa (esimerkiksi tuo avain-esimerkki), mutta oman ajan ja jaksamisen arvostamista voi myös oppia – ja jonain päivänä olla itse se esimies, joka osaa arvostaa niitä. Pidän nykyään tiukasti kiinni siitä, että lounastunneilla lähden pois toimistolta, ja samoin toimiston ovien sulkeutuessa, uskallan jättää työt sinne. Suosittelen näitä vahvasti, vaikka se ei aina olekaan helppoa.