Häähumua lontoolaisittain

Voiko blogi juhlia yksivuotissynttäreitään (tai peräti puolitoista!), jos sitä ei ole päivitetty viimeiseen kahdeksaan kuukauteen? Juhlitaan nyt kuitenkin ja yritetään ottaa tahtia kiinni lähiviikkoina.

Hyviä syitä pitkälle blogitauolle kyllä on: loppukesä, syksy ja talvi humahtivat monessa eri muutoksessa (joista yhdelläkään en itseasiassa tarkoita Brexitiä). Kirjoitetaan niistä aluksi nyt siitä, jonka myötä Hatton Gardenin jalokivialue ja Suomen erinäiset alkoholitullisäädökset ovat tulleet tutuiksi viimeisen puolen vuoden aikana.

Menimme puolisoni kanssa kihloihin viime syksynä ja kesällä olisi tarkoitus juhlia häitä sekä Lontoossa että Suomessa. Olin jo pidempään miettinyt että voisin itsekin kysyä, mutta mukava toki että mieskin oli samoilla mietteillä. En ole tosiaankaan hääekspertti, olen tainnut aikuisiällä olla vain yksissä häissä ja niissäkin vain jatkoilla. Selvää oli kuitenkin se, että haluaisimme Lontoossa naimisiin perheen kesken ja järjestää hieman isommat juhlat sitten Suomessa.

Tällä hetkellä suunnitelmat ovat hieman up in the air tästä tilanteesta johtuen, aika kirjaimellisesti sanottuna. Aikaa onneksi vielä on eli odottelemme vielä muutaman viikon, mutta on hyvin mahdollista että itse juhlat siirrämme suoraan vuodella eteenpäin. Vaikka kyseessä ovat pienet häät, tulisivat puolet vieraista kuitenkin ympäri maailmaa. Voi myös olla että joudutaan siirtämään vihkimistäkin, mikäli rajoitukset jatkuvat, mutta katsotaan tosiaankin tilannetta rauhassa.

Mitä kaikkea eksoottista brittiläis-suomalais-häähybridin suunnitteluun on sitten sisältynyt?

  • Briteissä anotaan häälupaa oman asuinalueesi maistraatissa, jonka ’seinälle’ (lue: digitaaliselle näytölle, joka omaan silmään aluksi näytti siltä kuin joku olisi hakkeroinut maistraatin rekisteritiedot ja laittanut ne julkisesti esille) tulee hääparin nimet, ammatit ja osoitteet kuukaudeksi esille. Maistraatissa meitä ’kuulusteltiin’ aluksi yhdessä ja sitten vielä erikseen. Tilanne oli kaikinpuolin lämminhenkinen, mutta saatoin siinä jännityksessä unohtaa hetkeksi jopa oman puhelinnumeroni…
  • Hauskana kuriositeettina brittiläiseen häätodistukseen tulee mukaan myös vanhempien nimet ja ammattinimikkeet. Vielä kaksi vuotta sitten tässä oli kyseessä vain isä.
  • Paikallisen maistraatin hääopas on kirjoitettu Comic Sanssilla (heart!).
  • Sormuksesta stressasin hieman. En käytä oikeastaan yhtään koruja, mutta halusin sormuksen jota käyttäisin päivittäin ja samoin itselleni oli tärkeää esim. tietää timantin alkuperä. Olemme omaan tapaamme ottaneet prosessin iisisti ja turhia kiirehtimättä, joten hankittiin kihlasormus yhdessä vasta joululomalla. Tämä meni kuitenkin aivan nappiin Lontoon Hatton Gardenin jalokivialueella (katsomislistalle menikin tämä ITV:n samanniminen rikossarja). Sormus on aivan täydellinen ja itseni näköinen, opin paljon timanteista ja samalla jalokiviliikkeeseen ensimmäistä kertaa meneminen oli myös aika jännittävä kokemus.
  • Sovimme puolisoni kanssa että jaamme häiden kulut puoliksi, yhdellä poikkeuksella: kihlasormukseni maksoi kihlattuni, ja minä sitten puolestaan tarjoan valokuvaajan kihjalaiskuviin ja vihkimiseen. Törmäsin sattumalta netissä aivan ihastuttavaan valokuvaajaan, ja kihlajaiskuvasessio oli ihana kokemus. En ollut ikinä ennen ollut vastaavasti kuvattavana, joten ajattelin että tässä saisi samalla hyvin harjoitusta itse hääkuviin ja samalla halusin investoida siihen, että saataisiin mukavia kuvia myös omista tärkeistä alueista kauniissa Pohjois-Lontoossa. Omassa vihkimisessämme tulee olemaan myös paikalla vain noin 10 henkilöä, joten mahtavaa että valokuvaajakin tuntuu läheiseltä.
  • Meille oli tärkeää että itse hääjuhla vietettäisiin Suomessa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on myös budjetillisesti ihan mainiota: Lontoossa maistraattivihkiminenkin maksaa meillä yli 500 puntaa. Hauskana kuriositeettina Englannissa voi toki hääjuhlat järjestää vaikka missä, mutta itseasiassa naimisiin ei voi mennä kuin vain paikoissa, joilla on vihkimiseen lupa.
  • Briteissä on aika yleisiä häät joissa itse häädinnerin jälkeen saapuu vielä enemmän kavereita juhlimaan ja tanssimaan. Tämmöistä haluaisimme omiinkin hääjuhliin.
  • Etsinnässä on vielä muun muassa mukava kasvisruokapubi johon mentäisiin hääseremonian jälkeen ja tietty se häämekko…mitäs näitä pikkujuttuja nyt onkaan 😉
Cheers!

Kihlauksen ja sormuksen valinnan lisäksi yksi unohtumattomimmista hetkistä oli kun kävimme tuon häälupien hankkimisen jälkeen ottamassa pintit lähipubissa lounastunnilla. Sitä tunnetta miettien on mukava suunnitella meidän häitä nyt eteenpäin, vaikka kihloissa tässä varmaan jatketaankin hieman pidempään kuin aluksi suunniteltiin.

Suhteet Rakkaus Matkat Tapahtumat ja juhlat

Mitä Lontoossa maksaa: se kaikki muu (ja mitä täällä jää säästöön)

Lontoo ja raha -postaussarjani onkin edennyt jo siihen viimeiseen osaansa: mikä onkin sitten se, mistä voi jäädä eniten rahaa säästöön.

Olen kirjoittanut edellisissä osissa siitä, kuinka paljon rahaa Lontoossa kuluu julkiseen liikenteeseen, ruokaan ja juomaan sekä asumiseen. Taustaksi voin sanoa, että euroiksi käännettynä saan tällä hetkellä kutakuinkin suomalaisten yleisintä kuukausipalkkaa – toki Lontoon ’keskipalkkaan’ verrattuna saan kulttuurialalaisena tätä vähemmän. Omalla kohdallani noihin edellämainittuihin kuluihin menee palkastani tällä hetkellä yhteensä päälle 60% kuukausittain.

Mitä täällä sitten maksaa se ’kaikki muu’? Tällä tarkoitan kaikkea puhelinlaskusta ja harrastuksista keikkalippuihin, vaatteisiin, ihonhoitotuotteisiin tai vaikka huonekasveihin.Tämä on lukuna ehkä se, missä on eniten joustavuutta riippuen kuluttajasta.

Liikunta on itselleni todella tärkeää, joten käytän tanssistudioni kuukausikorttiin kuukausittain mukisematta 70 puntaa (tämänhetkisellä kurssilla noin 76 euroa). Halvemmallakin (ja toki paljon kalliimmallakin) voisi täällä liikuntaa harrastaa, mutta pidän tuosta paikasta todella paljon ja se on työpaikkani lähellä, mikä mahdollistaa lounastunnilla jumpassa käymisen. Toinen vakituinen kuukausittainen kuluni on puhelinlaskuni: tässä kuitenkin koen maksavani paljon vähemmän kuin aikoinaan Suomessa, oma liittymäni on vain 10 puntaa kuukaudessa.

Olen näiden lisäksi varannut kuukausittain noin 150 puntaa tähän yleisten menojen kategoriaan. En osta hirveän herkästi uutta tavaraa, ja vaatteissakin suosin käytettyjä.Katselin kuitenkin ylöskirjaamiani lukuja tästä viimeisen puolen vuoden ajalta, ja kyllä tuo 150 puntaa on tullut täyteen joka ikinen kuukausi. Omia kulukohteitani ovat olleet muun muassa kulttuuritapahtumat (kuten leffa- ja keikkaliput), lentokenttäjunat, suoratoistopalvelut, lahjat ja tuliaiset, kodintarpeiden ostaminen (kuten uudet lakanat) sekä muutaman kerran myös pyykkien vieminen pesulaan. Tein alkuvuodesta päätöksen myös alkaa käydä useammin hierojalla. Jos saan kuukausittain mitään lisätuloja (esim. kirppismyynneistä), laitan ne lisäkassaksi juuri tähän.

Olen itse tyytyväinen tähän lukuun, koska en juurikaan käytä sitä tavaraan vaan kokemuksiin ja palveluihin. Ei sillä toki voi viikottain tehdä isompia ostoksia, mutta olen voinut tehdä asioita, jotka todella ovat tuoneet jotain mukavaa arkeeni: esimerkiksi juuri hierojalla käyminen silloin tällöin on ollut todella mukava lisä, johon olen mielelläni käyttänyt rahaa. Haaveilen kuitenkin, että aloittaisin esimerkiksi ruotsinkielen tunnit tai kävisin vaikka keramiikkakurssilla, mutta tällä hetkellä olen priorisoinut, että rahaa on jäänyt liikuntaharrastukseen ja tapahtumiin.

Kuinka paljon pyrin sitten säästämään kuukausittain? Tämän hetkinen tavoitteeni kuukausittaiseksi säästösummaksi on 500 puntaa (noin 544 euroa, huh tuota kurssia!), mikä motivoi säästämään näissä muissa osa-alueissa. Tämä ei kuitenkaan aina tarkoita rahaa, joka jäisi tilille säästöön. Tuosta potista tulee ostettua esimerkiksi lentoliput Suomeen, maksettua hammaslääkärillä käynti tai ylipäätään ne kuukausittaiset kulut, mitkä menevät yli esimerkiksi tuosta yllämainitusta yleisten menojen kassastani. Samoin saatan joskus korvamerkitä tämän säästörahan johonkin tiettyyn tarkoitukseen: esimerkiksi nyt keväällä tämä summa tuli säästettyä aikalailla suoraan Japanin matkaa varten. Nyt kun tuo unelmareissu on toteutettu, olisi tarkoitus  kasvattaa nimenomaan sitä tilille säästöön jäävää summaa sekä tutustua tarkemmin sijoittamiseen. Pidän yleisesti ottaen tärkeänä sitä, että ennen kaikkea pyrin kuluttamaan järkevästi ja sitä kautta myös säästämään.

Summa summarum: Lontoo ei ole halvin metropoli asua, paljolti koska asumiskustannukset ja julkinen liikenne ovat täällä suhteellisen isoja menoeriä. Samoin houkutusta kuluttaa tulee täällä vastaan päivittäin: esimerkiksi tapahtumatarjontaa on täällä paljon ja toki myös niitä erilaisia kauppojakin Mujista Uniqloon. Mutta kyllä täälläkin voi jäädä rahaa säästöön ajattelevasti kuluttamalla. Sain edellisessä työssäni huomattavasti vähemmän palkkaa, mutta onnistuin silti säästämään hieman kuukausittain. Nyt kun palkkaa on enemmän, olen suurentanut ruokabudjettia, mutta muuten pyrkinyt pitämään saman säästöeetoksen päällä.

Toivottavasti tämä sarja on ollut mielenkiintoista luettavaa, ja kenties hyödyllinenkin Lontoon matkaa tai tänne muuttamista suunnitteleville. Jos et ole vielä lukenut edellisiä osia, pääset kurkkaamaan ne nopeasti allaolevista linkeistä:

Mitä Lontoossa maksaa: julkinen liikenne
Mitä Lontoossa maksaa: ruoka ja juoma
Mitä Lontoossa maksaa: asuminen

Työ ja raha Matkat Raha Työ