Voiko blogi juhlia yksivuotissynttäreitään (tai peräti puolitoista!), jos sitä ei ole päivitetty viimeiseen kahdeksaan kuukauteen? Juhlitaan nyt kuitenkin ja yritetään ottaa tahtia kiinni lähiviikkoina.

Hyviä syitä pitkälle blogitauolle kyllä on: loppukesä, syksy ja talvi humahtivat monessa eri muutoksessa (joista yhdelläkään en itseasiassa tarkoita Brexitiä). Kirjoitetaan niistä aluksi nyt siitä, jonka myötä Hatton Gardenin jalokivialue ja Suomen erinäiset alkoholitullisäädökset ovat tulleet tutuiksi viimeisen puolen vuoden aikana.

Menimme puolisoni kanssa kihloihin viime syksynä ja kesällä olisi tarkoitus juhlia häitä sekä Lontoossa että Suomessa. Olin jo pidempään miettinyt että voisin itsekin kysyä, mutta mukava toki että mieskin oli samoilla mietteillä. En ole tosiaankaan hääekspertti, olen tainnut aikuisiällä olla vain yksissä häissä ja niissäkin vain jatkoilla. Selvää oli kuitenkin se, että haluaisimme Lontoossa naimisiin perheen kesken ja järjestää hieman isommat juhlat sitten Suomessa.

Tällä hetkellä suunnitelmat ovat hieman up in the air tästä tilanteesta johtuen, aika kirjaimellisesti sanottuna. Aikaa onneksi vielä on eli odottelemme vielä muutaman viikon, mutta on hyvin mahdollista että itse juhlat siirrämme suoraan vuodella eteenpäin. Vaikka kyseessä ovat pienet häät, tulisivat puolet vieraista kuitenkin ympäri maailmaa. Voi myös olla että joudutaan siirtämään vihkimistäkin, mikäli rajoitukset jatkuvat, mutta katsotaan tosiaankin tilannetta rauhassa.

Mitä kaikkea eksoottista brittiläis-suomalais-häähybridin suunnitteluun on sitten sisältynyt?

• Briteissä anotaan häälupaa oman asuinalueesi maistraatissa, jonka ’seinälle’ (lue: digitaaliselle näytölle, joka omaan silmään aluksi näytti siltä kuin joku olisi hakkeroinut maistraatin rekisteritiedot ja laittanut ne julkisesti esille) tulee hääparin nimet, ammatit ja osoitteet kuukaudeksi esille. Maistraatissa meitä ’kuulusteltiin’ aluksi yhdessä ja sitten vielä erikseen. Tilanne oli kaikinpuolin lämminhenkinen, mutta saatoin siinä jännityksessä unohtaa hetkeksi jopa oman puhelinnumeroni…
• Hauskana kuriositeettina brittiläiseen häätodistukseen tulee mukaan myös vanhempien nimet ja ammattinimikkeet. Vielä kaksi vuotta sitten tässä oli kyseessä vain isä.
• Paikallisen maistraatin hääopas on kirjoitettu Comic Sanssilla (heart!).
• Sormuksesta stressasin hieman. En käytä oikeastaan yhtään koruja, mutta halusin sormuksen jota käyttäisin päivittäin ja samoin itselleni oli tärkeää esim. tietää timantin alkuperä. Olemme omaan tapaamme ottaneet prosessin iisisti ja turhia kiirehtimättä, joten hankittiin kihlasormus yhdessä vasta joululomalla. Tämä meni kuitenkin aivan nappiin Lontoon Hatton Gardenin jalokivialueella (katsomislistalle menikin tämä ITV:n samanniminen rikossarja). Sormus on aivan täydellinen ja itseni näköinen, opin paljon timanteista ja samalla jalokiviliikkeeseen ensimmäistä kertaa meneminen oli myös aika jännittävä kokemus.
• Sovimme puolisoni kanssa että jaamme häiden kulut puoliksi, yhdellä poikkeuksella: kihlasormukseni maksoi kihlattuni, ja minä sitten puolestaan tarjoan valokuvaajan kihjalaiskuviin ja vihkimiseen. Törmäsin sattumalta netissä aivan ihastuttavaan valokuvaajaan, ja kihlajaiskuvasessio oli ihana kokemus. En ollut ikinä ennen ollut vastaavasti kuvattavana, joten ajattelin että tässä saisi samalla hyvin harjoitusta itse hääkuviin ja samalla halusin investoida siihen, että saataisiin mukavia kuvia myös omista tärkeistä alueista kauniissa Pohjois-Lontoossa. Omassa vihkimisessämme tulee olemaan myös paikalla vain noin 10 henkilöä, joten mahtavaa että valokuvaajakin tuntuu läheiseltä.
• Meille oli tärkeää että itse hääjuhla vietettäisiin Suomessa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on myös budjetillisesti ihan mainiota: Lontoossa maistraattivihkiminenkin maksaa meillä yli 500 puntaa. Hauskana kuriositeettina Englannissa voi toki hääjuhlat järjestää vaikka missä, mutta itseasiassa naimisiin ei voi mennä kuin vain paikoissa, joilla on vihkimiseen lupa.
• Briteissä on aika yleisiä häät joissa itse häädinnerin jälkeen saapuu vielä enemmän kavereita juhlimaan ja tanssimaan. Tämmöistä haluaisimme omiinkin hääjuhliin.
• Etsinnässä on vielä muun muassa mukava kasvisruokapubi johon mentäisiin hääseremonian jälkeen ja tietty se häämekko…mitäs näitä pikkujuttuja nyt onkaan 😉

Kihlauksen ja sormuksen valinnan lisäksi yksi unohtumattomimmista hetkistä oli kun kävimme tuon häälupien hankkimisen jälkeen ottamassa pintit lähipubissa lounastunnilla. Sitä tunnetta miettien on mukava suunnitella meidän häitä nyt eteenpäin, vaikka kihloissa tässä varmaan jatketaankin hieman pidempään kuin aluksi suunniteltiin.