Voi hyvä tavaton, mitä minä oikein tässä teen? Kirjoitan blogia,en ole koskaan seurannut kenenkään blogia, lukenutkin vain pari juttua joskus. Yhtäkkiä, kun katsoin Ylen Areenasta ”Vogue Williams: Elämäni some-vaikuttajana”, sain päähäni alkaa kirjoittamaan blogia. En siksi, että haluaisin olla joku somevaikuttaja tai saada ilmaisia lahjoja ja rahaa, vaan saadakseni inspiraatiota omaan ”pikku prokkikseeni”.

Olen 56 vuotias nainen ja jostain on mätkähtänyt 30 ylimääräistä kiloa, joista olen yrittänyt päästä eroon, onnistumatta. Ei nuo yritykset, kyllä ole kovin pontevia olleet, jotenkin en saa aikaiseksi. Se suututtaa ja masentaa. Yritän nyt tätä, josko asian julkiseksi tuominen toisi riittävästi painetta yrittää kovemmin.

Omituista on se, että olen ensimmäiset 45 vuottani ollut hyvin hoikka ja innokas kuntosalilla treenaaja. Kestävyysurheilua en juurikaan ole harrastanut, ei ole ollut tarvetta. Sitten iski keski-ikä, stressi, masennus ja ahdistus, lopulta myös työttömyys (tuotannollis-taloudellisista syistä,huoh!) Sittenpä oli aikaa treenata itsensä hyvään kuntoon, mutta toisin kävi, paino vain nousi ja nousi.

Nyt on siis pituus 163 ja paino 91 eli BMI on 34.25 normaalipaino pitäisi olla: 49.2-66.4 kg. Melko tylyt luvut.

Eikä tuo paino ole viimeisen vuoden aikana tuosta kahta kiloa enemmän tippunut kertaakaan. Ei kyllä paljon tuon yli noussutkaan. Mutta, on se liikaa. Eikä pelkkä paino vielä mitään, nivelrikkoa lonkissa, polvissa ja nilkoissa, verenpainetta, kolestrolia, mielipahaa.

Mitään liikuntasuunnitelmaa en uskalla tehdä, sitäkin on yritetty ja suututtaa, kun en ole jaksanut ja sitten lopettanut kokonaan, kun en onnistunut. Jotenkin on myös vaikea olla tyytyväinen pieneen liikunnan lisäykseen, heti pitäisi pystyä 5 kertaa viikossa treenaamaan.

Huomenna, nähdään miten tämä alkaa sujua, hirveesti on oppimista tässä blogin tekemisessäkin. Nyt, hyvää yötä!